MURHA.INFO

Telstar70 kirjoitti: ↑Pe Helmi 12, 2021 10:54 pm Koko kalusto on myynnissä eräässä Facebookin taksiryhmässä.

Jatkajaa ei ilmeisesti löytynyt firman sisältä

jekkumaisteri kirjoitti: ↑La Helmi 13, 2021 4:26 pm

Telstar70 kirjoitti: ↑Pe Helmi 12, 2021 10:54 pm Koko kalusto on myynnissä eräässä Facebookin taksiryhmässä.

Jatkajaa ei ilmeisesti löytynyt firman sisältä

Siis mikä taho näitä nyt myy?

Jos ulosottomies taikka leasarifirma myy, niin haettu pois.

Jos joku tuttu jne, niin silloin ei ole löytynyt juuri jatkajaa ja kalusto myydään luonnollisesti pois...

Myyjä taisi olla joku tuttava eikä mikään ulosottofirma.

Telstar70 kirjoitti: ↑La Helmi 13, 2021 9:29 pm Myyjä taisi olla joku tuttava eikä mikään ulosottofirma.

Juurikin näin ei ole myyjänä ulosotto

Niinan kuolinilmoitus oli tämän päivän Länsi-Savossa.

jospa sille toiselle oli mennyt kuntoilu ja laihtuminen överiksi ...ei ehkä tukenut vaimoa tarpeeksi asioissa ..Tämä täysin omaa spekua. Ehkä ei totta nimeksikään. joten kenenkään ei pidä ottaa itseensä. Tosi surullinen tapaus.

Lisään että ainakin facen kautta välittyy ihminen joka välittää vain omasta kehostaan ja kunnostaan. Ei näytä ainakaan suruaan.

sarah6719 kirjoitti: ↑Ma Helmi 22, 2021 12:33 am Lisään että ainakin facen kautta välittyy ihminen joka välittää vain omasta kehostaan ja kunnostaan. Ei näytä ainakaan suruaan.

Ikävä kyllä sama kuva miehestä välittyy minullekkin. Ei tuo kyllä surevalle leskelle näytä.

Kukin meistä suree omalla tavallaan, älkää vaatiko ihmisiä suremaan jollain amerikkalaistyylisellä ja yleisesti hyväksytyllä tavalla. Kaikki meistä eivät pidä velvollisuutenaan jakaa näyttävästi suruaan muille. Voimme itkeä ja huutaa sisäisesti koko ajan ja vaikka rääkätä itseämme fyysisesti yhä lisää että joku muu sattuisi enemmän. Surumme on meidän surumme, ei teitä muita varten. Muille ei tarvitse todistaa eikä esittää mitään, meillä muilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia toisen suruun ja tuskaan, ette ole lunastaneet lippua hänen sisäiseen tuskaansa. Kukaan muu kuin kyseinen ihminen itse ei tiedä mitä hän ajattelee ja tuntee.

Onko jokin virallinen ja yleinen protokolla, jolla meidän kuuluu osoittaa aina surumme ja menestyksemme määrä jotta se olisi asianmukainen? Kenenkään ei pitäisi joutua surunsa keskellä esiintymään muiden mieltymysten mukaan. Siinä on jo ihan tarpeeksi kun vaikka yrittää pysyä kasassa ja mahdollisimman normaalina lasten vuoksi. Ja miten te tiedätte, miten toimisitte itse noin poikkeavassa tilanteessa, vai onko teiltä kaikilta arvostelijoilta niin moni läheinen päättänyt päivänsä, että teillä on käyttäytymisestä laaja empiirinen aineisto?

Itse kellotin aikanaan itkemiseni siihen viiteen minuuttiin, joka jäi kun lähdin töistä, olin omassa autossa ja ajoin hakemaan lapset hoidosta. Etteivät lapset huolestuneet, ettei äiti ahdistunut, ettei töissä nähty, ettei silmät olleet punaiset kun meni töihin. Kaikilla meillä on omat keinot selviytymiseen.

No jos olisi ollut oikein hyvä suhde ja rakkautta tarpeeksi molemmin puolin eiköhän siitä orastavasta konkursista olisi yhdessä selvitty ! Toki rakkaus ei aina riitä mutta oliko koko aikana ollut naisen harteilla kaikki asiat...sitä sopii miettiä. Mitä mies teki? Kövi lenkillä ja laihdutti?
ja ajoi mutta ottiko vastuuta? edes henkisesti.

sarah6719 kirjoitti: ↑La Helmi 27, 2021 12:49 am No jos olisi ollut oikein hyvä suhde ja rakkautta tarpeeksi molemmin puolin eiköhän siitä orastavasta konkursista olisi yhdessä selvitty ! Toki rakkaus ei aina riitä mutta oliko koko aikana ollut naisen harteilla kaikki asiat...sitä sopii miettiä. Mitä mies teki? Kövi lenkillä ja laihdutti?
ja ajoi mutta ottiko vastuuta? edes henkisesti.

Juurikin näin. Jos yksin joutuu kaiken vastuun kantamaan eikä toiselta saa tukea niin saattaa murtua ja kaikki kaatuu päälle.

Toki voihan olla muitakin huonoja uutisia saanut ja ei ole niistä puhunut edes läheisille. Esim vakava sairastuminen syöpä yms.

Todellista syytä itsemurhaan emme varmaankaan tule tietämään koskaan.

Lady willowsilta hyvin sanottu.

Aika raakaa pohdintaa surevan lesken välittämisestä/tilanteesta.
Kukaan meistä ei tiedä toisen olotilaa, kuten tästä ketjusta jo aloituksen lähde pitäisi todistaa.
Itsekin menettänyt liian ison palasen, ulospäin näytin silti iloisen teennäisen puolen jottei kukaan murehtisi minusta, tai vuokseni.
Yksikseni itkin ja surin kaiken piilossa, mietin kaikenlaista mistä en kenellekään kertonut ja mistä kukaan ei tiennyt mitään.

En usko leskellä olevan helppoa, kaikkea hyvää minun puolesta.

Satunnainen kirjoitti: ↑Ke Maalis 03, 2021 5:09 pm Lady willowsilta hyvin sanottu.

Aika raakaa pohdintaa surevan lesken välittämisestä/tilanteesta.
Kukaan meistä ei tiedä toisen olotilaa, kuten tästä ketjusta jo aloituksen lähde pitäisi todistaa.
Itsekin menettänyt liian ison palasen, ulospäin näytin silti iloisen teennäisen puolen jottei kukaan murehtisi minusta, tai vuokseni.
Yksikseni itkin ja surin kaiken piilossa, mietin kaikenlaista mistä en kenellekään kertonut ja mistä kukaan ei tiennyt mitään.

En usko leskellä olevan helppoa, kaikkea hyvää minun puolesta.

Samaa mieltä. Kylmää esim. nämä viimeisimmät kommentit koskien liiton tilaa ja laatua. Kukaan(edes se rakastava puoliso) ei voi tietää toisen päänliikkeitä täysin.

Surutyössä on joskus tärkeää jatkaa arkirutiineja mahdollisimman samanlaisena tuskasta huolimatta.

on se niinkin- kokemustsa on. joskus vaan toi liikunta laihdutus karkaa käsistä.