En löytänyt sopivaa osiota tähän juttuun, joten aloitetaan uusi. Artikkeli on kokonaisuudessaan julkaistu Helsingin Sanomissa 19.8.1996 ja sen on kirjoittanut Harri Nykänen. Ohessa on osa ao. artikkelista.
Poliisin rekisterissä 16 vainajaa ilman nimeä ja henkilöhistoriaa. Tuntematon ei pääse haudan lepoon.
Kyläsaaren jätteenpolttohihnalta löytyi kappale ihmisen selkärankaa. Sulkeltajat löysivät Hgin Eteläsatamasta miehen vasemman jalan. Kadulta löytyi päänsä loukannut mies, joka kuoli sairaalassa tajuihinsa tulematta, miehestä ei ole mitään henkilötietoja.
Tapaukset tuottivat poliisille paljon työtä, mutta ne selvitettiin ja vainajat saivat nimen ja historian.
Useimpien henkilöllisyys selviää nopeasti, mutta jotkut sinnittelevät tuntemattomina kuukausia, jopa vuosikymmeniä.
KRP:n etsintäkuultusrekisterissä oli elokuussa -96 16 tunnistamatonta vainajaa. Vanhimmat on rekisteröity 1960-luvulla.
"Vainajalla on oikeus oikeaan nimeen hautakivessä", sanoo rikoskomisario Juha Rautaheimo Helsingin väkivaltatoimistosta.
"Muutama vuosi sitten marraskuussa saimme katoamisilmoituksen suomalaisnaisen kanssa naimisissa olevasta ranskalaismiehestä. Mies oli kadonnut kuin maan nielemänä. Seuraavana vuonna Sysmän poliisi ilmoitti, että heiltä oli löytynyt keskeltä metsää puuta vasten istumassa miehen ruumis. Miestä ei tunnistettu, mutta vaatetus sopi kadonneeseen ranskalaiseen".
"Mies tunnistettiin sittemmin hammasröntgenkuvan perusteella kadonneeksi ranskalaiseksi. Tapaukseen ei liittynyt rikosta".
Tuolle satama-altaasta löytyneelle jalalle löytyi myös omistaja; muu osa ruumiista löytyi noin vuosi jalan löytymisen jälkeen. Samoihin aikoihin ja samassa paikassa oli kadonnut toinenkin mies, joka olisi yhtä hyvin sopinut jalan omistajaksi. Myös hän löytyi myöhemmin kuolleena. Kumpaankaan tapaukseen ei liittynyt rikosta.
Tajuttomana kadulta löytyneellä oli yllään siniset haalarit ja taskussa vain avain. Vainajaa säilytettiin kuukausia pakkasessa oikeustieteen laitoksella. Lopulta hänen kuvansa esitettiin uutisissa ja miehen kaukainen sukulainen tunnisti vainajan. Selvisi, että hän oli vuosia Kanadassa asunut suomalaismies.
Kyläsaaren selkärangankappale oli vaikea tunnistus. Vaikka selkäranka oli tullut polttouunista, pystyttiin sanomaan, että se oli ihmisestä peräisin ja että vainajalla oli ollut skolioosi eli selkärangan vääristymä.
Parin vuoden kuluttua kaksi veljestä tuli tekemään katoamisilmoitusta isästään, jota eivät olleet nähneet vuosiin. Pojat arvelivat isänsä olevan pultsarina Helsingissä. Isän yksi tuntomerkki oli skolioosi.
Rautaheimon mukaan rappioalkoholistien tunnistamiset ovat usein työläimpiä. Heitä ei kukaan kaipaa; usein kuolema on johtunut metsäkojun palosta ja ruumis on tunnistamaton. "Naapurikojun mies saattaa sanoa, että mies oli joku Reiska ja tullut ilmeisesti pohjoisesta".
Aiemmin alkoholistien tunnistamista helpotti se, että juoppoputkaan joutuneilta otettiin sormenjäljet. Tunnistamattomat alkoholistit löytyivät usein juopporekisterin avulla. Sormenjälkien otosta luovuttiin lakiuudistuksen vuoksi jo 1970-luvulla.
---------------------------------
Muistan tuon ranskalaisen mystisen katoamisen; kaikki oli kait ihan kunnossa - päällisin puolin, mies katosi, löytyy paikasta mihin hänellä ja hänen perheellän ei ollut minkäänlaista kiinnekohtaa. Keskeltä metsää. Miksi hän juuri sinne? Miksi hän päätyi tälläiseen ratkaisuun?
Muistaako kukaan tapauksesta enempiä, niin siitä saisi oman osion.
Vainajat ilman nimeä
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17112
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Vainajat ilman nimeä
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Helsingin sanomat, kuukausiliite helmikuu 2003, kadonneet, artikkelin kirjoittaja Jouni K. Kemppainen. Lainaan sitä tähän;
"Ranskalainen mies
Mies jäi kotiin, kun vaimon täytyi aamulla kiirehtiä viemään lapsi tarhaan ja töihin. Kun vaimo palasi illalla kotiin, miestä ei näkynyt missään.
Nainen teki poliisille katoamisilmoituksen ranskalaissyntyisetä miehestään.
Tapaus oli täysi mysteeri. Mikään ei viitannut siihen, että mies olisi halunnut kadota. Hän ei ollut ottanut mukaansa ylimääräisiä tavaroita tai vaatteita.
Poliisi etsi tuloksetta miestä lähiön lähimetsistä. Miehen kuvaa esitettiin televisiossa, mutta siitäkään ei ollut apua.
Kolme kuukautta myöhemmin kolmensadan kilometrin päässä samoilija löysi synkästä metsästä miehen luurangon. se nojasi puuhun, aivan kuin olisi istunut siihen levähtämään.
Tapausta tutkivan poliisin mieleen tuli kadonneeksi ilmoitettu ranskalaissyntyinen mies. Miehellä tosin ei tiedetty olevan mitään yhteyksiä niille seuduille.
Oikeuslääkäri tutki luurangon. Yksi hammas kiinnitti hänen huomiotaan. Siinä oli erikoinen paikka, sellainen, jota suomalaiset lääkärit eivät tee.
Poliisit onnistuivat löytämään ranskalaisesta pikkukaupungista hammaslääkärin, jolla oli kadonneen miehen hammaskartta. Ja kyllä, hän oli tehnyt kauan sitten asiakkaalleen juuri sellaisen paikan."
"Ranskalainen mies
Mies jäi kotiin, kun vaimon täytyi aamulla kiirehtiä viemään lapsi tarhaan ja töihin. Kun vaimo palasi illalla kotiin, miestä ei näkynyt missään.
Nainen teki poliisille katoamisilmoituksen ranskalaissyntyisetä miehestään.
Tapaus oli täysi mysteeri. Mikään ei viitannut siihen, että mies olisi halunnut kadota. Hän ei ollut ottanut mukaansa ylimääräisiä tavaroita tai vaatteita.
Poliisi etsi tuloksetta miestä lähiön lähimetsistä. Miehen kuvaa esitettiin televisiossa, mutta siitäkään ei ollut apua.
Kolme kuukautta myöhemmin kolmensadan kilometrin päässä samoilija löysi synkästä metsästä miehen luurangon. se nojasi puuhun, aivan kuin olisi istunut siihen levähtämään.
Tapausta tutkivan poliisin mieleen tuli kadonneeksi ilmoitettu ranskalaissyntyinen mies. Miehellä tosin ei tiedetty olevan mitään yhteyksiä niille seuduille.
Oikeuslääkäri tutki luurangon. Yksi hammas kiinnitti hänen huomiotaan. Siinä oli erikoinen paikka, sellainen, jota suomalaiset lääkärit eivät tee.
Poliisit onnistuivat löytämään ranskalaisesta pikkukaupungista hammaslääkärin, jolla oli kadonneen miehen hammaskartta. Ja kyllä, hän oli tehnyt kauan sitten asiakkaalleen juuri sellaisen paikan."
Näyttäisi olevan sattumalla sormensa pelissä sekä silloin kun ihmiset katoavat jäljettömiin, että silloin kun nämä nimettömät vainajat saavat nimensä. Mitkä todennäköisyydet on sille, että kaatopaikalta löydetään palanen selkärankaa, kun kadonnut on selkärangaltaan hieman ainutlaatuisempaa mallia? Entäs jos palanen olisikin ollut lonkasta... Kuten lontoon kielellä sanotaan: What are the odds?
Mitkäköhän mahtavat nuo luvut olla tänään? Uskaltaisin veikata, että ainakin puolet pienemmät kuin tuolloin 90-luvun puolivälissä.
Mitkäköhän mahtavat nuo luvut olla tänään? Uskaltaisin veikata, että ainakin puolet pienemmät kuin tuolloin 90-luvun puolivälissä.
Itseäni on mietityttänyt täälläkin mainittu löytö. Märkiöjärvestä (Rajamäen pohjoispuolella) löytyi ihmisen pääkallo muovipussissa joskus 70-luvulla. Onkohan tuon kohtalo koskaan ratkennut?
- Hautausmaalta vohkittu, josta haluttu päästä eroon
- Henkirikoksen uhri
- Joku muu, mikä?
Tuolla nurkallahan asuu myös tämän palstan mukaan joku murhamies, joka huhujen mukaan olisi tappanut enemmänkin kuin mistä tuomittu. 1+1?
- Hautausmaalta vohkittu, josta haluttu päästä eroon
- Henkirikoksen uhri
- Joku muu, mikä?
Tuolla nurkallahan asuu myös tämän palstan mukaan joku murhamies, joka huhujen mukaan olisi tappanut enemmänkin kuin mistä tuomittu. 1+1?
-
Patricia C. Itämaa
- Javier Pena
- Viestit: 1864
- Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17112
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
No jos ei lasketa niitä mukaan joiden oletetaan olevan tietty henkilö, (esim. Tissari Mikkelistä), niin tämä maankuulu Oriveden vainaja on kaiketi viimeisin vaan ei viimeinen.Patricia C. Itämaa kirjoitti:Onko tietoa mikä on viimeisin tällainen tapaus,jossa löytynyttä ei ole tunnistettu?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Itseä jäi mietityttämään, että mihin tämä ranskalaissyntyinen mies sitten kuoli? (Kuolinsyytä ei ilmeisesti lukenut siinä jutussa?)pekkaeric kirjoitti: Kolme kuukautta myöhemmin kolmensadan kilometrin päässä samoilija löysi synkästä metsästä miehen luurangon. se nojasi puuhun, aivan kuin olisi istunut siihen levähtämään.
Jos ruumis tai sen jäänteet löytyvät puuhun nojaamasta metsästä, tulee itselle mieleen että olisi tullut joku sairaskohtaus, on sitten käynyt puun juurelle istumaan ja jäänyt siihen.
Mutta koska mies löytyi 300 kilometrin päästä, niin olisiko kuollut janoon/nälkään, jos ei mukana ollut mitään eikä metsästäkään löytynyt mitään. Tuntuu kyllä aika epätodennäköiseltä tuo.
Vai onko sitten ihan niin että mies on vain lähtenyt ja kävellyt niin kauan kunnes ei enää jaksa, ja sitten uupuneena kuollut puun juurelle (jos ei ole koko retkellään mitään aikonut juoda/syödä). Eli olisi periaatteessa ehkä halunnutkin kuolla, silloin tosin luulisi tekevän melko nopean itsemurhan, eikä näännyttäisi itseään kuoliaaksi.
Paha minun on tässä tehdä muuta kuin arvailla, kun ei näytä tarkempia tietoja löytyvän...
(Umm, taisin hiukkasen eksyä aiheesta. Tai itseasiassa takerruin yksityiskohtaan siinä. Mitenkä vain.)
Sigh. Joku ei saa ensi yönä unta.
-
Patricia C. Itämaa
- Javier Pena
- Viestit: 1864
- Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am
No niin,halusin vaan vahvistuksen tälle.Ok.Doctor Lecter kirjoitti:No jos ei lasketa niitä mukaan joiden oletetaan olevan tietty henkilö, (esim. Tissari Mikkelistä), niin tämä maankuulu Oriveden vainaja on kaiketi viimeisin vaan ei viimeinen.Patricia C. Itämaa kirjoitti:Onko tietoa mikä on viimeisin tällainen tapaus,jossa löytynyttä ei ole tunnistettu?
Totuus on tarua ihmeellisempää
^
^
Ranskalaisen miehen kuolinsyytä olen itsekin pohtinut. Hesarin artikkelin lainasin sanasta sanaan tähän, mitään syitä siinä ei valotettu.
Itsetuhoisuus tulee tietysti ensin mieleen, eihän me suomalaisetkaan osata lukea toinen toisiamme. Ihan hyvin sellaisen asian voi perheeltä salata, varsinkin jos olet vuositolkulla ilman oleskelulupaa, töitä, koulutusta,yms. Taatusti alkaa ajatukset kiertämään kehää.
Sairaskohtauskin on mahdollinen, mutta miksi metsässä 300 km:n päässä kotoa?
^
Ranskalaisen miehen kuolinsyytä olen itsekin pohtinut. Hesarin artikkelin lainasin sanasta sanaan tähän, mitään syitä siinä ei valotettu.
Itsetuhoisuus tulee tietysti ensin mieleen, eihän me suomalaisetkaan osata lukea toinen toisiamme. Ihan hyvin sellaisen asian voi perheeltä salata, varsinkin jos olet vuositolkulla ilman oleskelulupaa, töitä, koulutusta,yms. Taatusti alkaa ajatukset kiertämään kehää.
Sairaskohtauskin on mahdollinen, mutta miksi metsässä 300 km:n päässä kotoa?
-
Geissimummo
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1392
- Liittynyt: Su Huhti 20, 2008 4:03 pm
Ranskalainen mies kiinnostaa minuakin. Olen jostain lukenut myöskin ko. tapauksesta, mutta en muista siitä juurikaan mitään. Mikä vuodenaika oli katoamishetkellä kyseessä? Olisiko hän voinut paleltua. Tai sitten hän on yksinkertaisesti vain ajatellut väsyneenä istahtaa puun viereen ja saanut sairaskohtauksen tms. Tai sitten juuri tuo nälkä/jano liittyy kuolemaan. Hänethän oli kuitenkin löydetty 3 kk katoamisesta. Eli jos hän on esim. kadonnut talvella, saattanut paleltua ja keväällä hänet olisi löydetty? No, en osaa sanoa. Mutta kertokoon ken tietää asiasta paremmin.
Ystävä ei ole mitään muuta, kuin tuttu vihollinen.
A friend is nothing, but an known enemy.
A friend is nothing, but an known enemy.
Ennen Lapissa asuessani ja muuallakin olen törmännyt lukuisiin nimenomaan ranskalaisiin, joilla on loputon kiinnostus erämaihin, mutta ei mitään käsitystä varusteista tai luonnonolosuhteista. Kerran keväällä kymmenien kilometrien päässä asutuksesta jäin tuijottamaan lähes sulan vesistön toisella puolella palloilevaa paitapuseroon ja khakihousuihin pukeutunutta heiveröistä miestä, joka järkytyksekseni lähti noin vain ylittämään lahtea. Välillä ohut jää särkyi hänen jalkojensa alla, mutta hän ei tuntunut huomaavan sitäkään. Kuin ihmeen kaupalla hän pääsi yli ja kohdalleni tultuaan tervehti iloisesti, heilautti jostain koivunoksasta tehtyä sauvaansa ja häipyi eteenpäin. Mukana matkassaan tosiaan vain tuo kävelysauva. Ei reppua tai muutakaan. Joku paikallinen hänet sitten myöhemmin haki pois ja ranskalaiseksihan se paljastui tämäkin seikkailija.
Tässä tapauksessa on kyllä jotain muuta kuin tietämättömyys ja typeryys, koska kai mies olisi ilmoittanut perheelleen, jos oli tarkoituksella lähtenyt samoilemaan. Paitsi jos on halunnut nimenomaan kadota. Ja miten hän on päätynyt noin kauas kotoaan jne. Lisäksi mies oli kai asunut Suomessa jo pidemmän aikaa (tähän viittaa mielestäni sana ranskalaissyntyinen) ja on omannut jonkin käsityksen suomalaisesta luonnosta. Kummallinen juttu.
Tässä tapauksessa on kyllä jotain muuta kuin tietämättömyys ja typeryys, koska kai mies olisi ilmoittanut perheelleen, jos oli tarkoituksella lähtenyt samoilemaan. Paitsi jos on halunnut nimenomaan kadota. Ja miten hän on päätynyt noin kauas kotoaan jne. Lisäksi mies oli kai asunut Suomessa jo pidemmän aikaa (tähän viittaa mielestäni sana ranskalaissyntyinen) ja on omannut jonkin käsityksen suomalaisesta luonnosta. Kummallinen juttu.
Tunnen myös tapauksen, jossa nuorelta ranskalaiselta naiselta amputoitiin useita varpaita (kuolioon johtaneiden paleltumien vuoksi)
vaellusreissun komeaksi lopuksi.
Ystäväni työskentelee lappilaisessa kelkkasafariyrityksessä, hänen mukaansa kovin vääntö turvaohjeiden noudattamisesta (kypärän käyttö, asiallinen pukeutuminen, yms), on juurikin ranskalaisten kanssa. Hyvänä kakkosena italialaiset.
vaellusreissun komeaksi lopuksi.
Ystäväni työskentelee lappilaisessa kelkkasafariyrityksessä, hänen mukaansa kovin vääntö turvaohjeiden noudattamisesta (kypärän käyttö, asiallinen pukeutuminen, yms), on juurikin ranskalaisten kanssa. Hyvänä kakkosena italialaiset.
Re: Vainajat ilman nimeä
Itseä mietityttää Muonion hautausmaalta kuopasta löytynyt salahaudatun pikkuvauvan luuranko - tapaus. 1980-luvun alkupuolella / lähellä puoliväliä taisi olla.
Vainajalta puuttuivat jalkaterät ja osa sääriluista.
Googlaamalla ei löydy mitään tästä ainakaan niillä hakusanoilla millä etsin.
Ovatkohan tällaiset tapaukset jossakin loputtomiin ellei henkilöllisyys selviä?
Vainajalta puuttuivat jalkaterät ja osa sääriluista.
Googlaamalla ei löydy mitään tästä ainakaan niillä hakusanoilla millä etsin.
Ovatkohan tällaiset tapaukset jossakin loputtomiin ellei henkilöllisyys selviä?
Re: Vainajat ilman nimeä
Mielenkiintoista infoa tasta artikkelista loytyy. Olen lyhentanyt lainausta, koko artikkeli allaolevassa linkissa kuvien kera:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009879887.html
8:15
Keitä he olivat?
Suomessa on kateissa satoja ihmisiä. Mutta sitten on heitä, jotka löytyvät, mutta kukaan ei tunnista vainajaa. Tällaisia tapauksia on yhteensä 42. Mitä heille tapahtui? Ja eikö kukaan kaipaa heitä?
Metsän keskellä sijaitsevasta ladosta löydettiin luita Eurajoella 1964. Kun luita tutkittiin, niiden havaittiin kuuluneen aikuiselle miehelle. Tarkan iän arviointi ei onnistunut.
Paljon muuta miehestä ei saatu selville. Hänestä tuli vanhin Suomessa löydetyistä tunnistamattomista vainajista, joita on tällä hetkellä yhteensä 42.
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1967, marjastaja löysi oululaisesta metsästä kokonaisen ruumiin. Tämäkin vainaja oli mies, kuollessaan noin 30–45-vuotias. Myös hänen henkilöllisyytensä on edelleen mysteeri.
Ilta-Sanomat selvitti, mitä tuntemattomista vainajista tiedetään. 42 tunnistamattoman vainajan lisäksi kahden Suomesta löydetyn vainajan henkilöllisyys on viimeistä varmistusta vaille. Nämä kaksi vainajaa saavat pian nimen ja omaiset rauhan siitä, että heille läheinen ihminen on vihdoin löydetty.
Suurin osa tunnistamattomista vainajista on luulöydöksiä. Kokonaisia tunnistamattomia vainajia on vain muutama. Yksi sellainen on juuri 1967 löytynyt mies, jonka tarinaa kukaan ei tiedä. Eikö kukaan ole häntä näinä vuosikymmeninä kaivannut?
– Me puhumme kaikista löydöistä, myös luulöydöksistä, vainajina ja kohtelemme sen mukaisesti jokaista löytöä pieteetillä. Jokaisen vainajan takana on omaisia, joiden takia tätä työtä tehdään, rikoskomisario Tiia Grönberg keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksiköstä kertoo.
Rikoskomisario Tiia Grönberg vetää keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikköä. KRP:n tiloissa on näyttely, jossa on kuvia rikostutkimuskeskuksen ja keskusrikospoliisin eri yksiköiden toiminnasta 1930-luvulta alkaen.
DVI-yksikkö, eli uhrintunnistusyksikkö, hoitaa yksittäiset tuntemattomat vainajat ja kadonneet henkilöt suurempiin määriin esimerkiksi suuronnettomuuksien uhreihin kuten tsunamin ja Estonian uhrit. Yksikkö toimii keskusrikospoliisin henkirikoslinjalla. Se tekee tiivistä yhteistyötä paikallispoliisin kanssa.
Suurin osa tuntemattomista vainajista on miehiä, vain viisi on naisia. On myös muutamia löytöjä, joista sukupuoltakaan ei ole voitu päätellä.
Se kuitenkin tiedetään, että kyse on ihmisen luista. Sillä luut ovat usein se, mitä ihmisestä enää jää jäljelle, kun aikaa kuluu.
Vain puolesta löydetyistä tuntemattomista vainajista on pystytty tekemään ikäarvio. Suurimman osan ikä on 20–50 vuoden välissä. Vanhuksia ei ole, eikä myöskään alaikäisiä.
– Luulöytöjä on tehty eniten maastosta. Muutamia on huuhtoutunut rantaan, ja muutamia löytöjä on vesistöstä, Grönberg kertoo.
Hän huomauttaa, ettei 42 vainajaa tarkoita sitä, että siinä lukemassa olisi mukana kaikki Suomen tuntemattomat vainajat. Löytämättä on useita kadonneita, noin 460. Poliisilla on oma rekisteri, johon kirjataan kateisiin jääneiden ja tuntemattomien vainajien tunnistetiedot.
Suurin osa paikallispoliisille tuoduista jäänteistä paljastuu jonkin eläimen luiksi. Jos kyseessä on ihmisen luu tai luita, kirjataan ilmoitus tuntemattomasta vainajasta. Tärkeää on dokumentoida kaikki löytötiedot ja -olosuhteet.
Poliisi kirjaa mahdollisimman tarkkaan kaiken, mitä on löydetty, mistä ja miten. Samoin kaikki vainajan tuntomerkit kirjataan ylös, mitä on vielä taltioitavissa.
Paikalta yritetään etsiä lisää luita sekä vainajalle kuuluvaa omaisuutta, vaatteita, tavaroita tai muun muassa koruja. Jos löydetyllä vainajalla ei ole henkilöllisyyttä osoittavia asiakirjoja mukana, kuten usein elokuvissa, niin kaikki hänen yllään olevat vaatteet ja löydetyt tavarat voivat johtaa henkilöllisyyden jäljille.
– Se on salapoliisityötä. Vaatteet kertovat, minkä kokoinen vainaja on ollut. Kengät kertovat jalan koosta. Vaatteiden laput voivat kertoa, mistä vaate on ostettu. Mukana ollut reppu voi kertoa, onko hän ollut lintuja bongaamassa vai vaellusretkellä, Grönberg kertoo.
Aika on pahin vihollinen, sillä se peittää jälkiä. Aika ja olosuhteet muuttavat myös vainajan ulkonäköä. Siksi uhrintunnistusyksikköä vetävä rikoskomisario Tiia Grönberg sanoo, ettei visuaalinen tunnistus ole koskaan varma eikä sitä suosita.
– On monia esimerkkejä, kuinka omainen on katsonut vainajia ja sieltä ottanut niin sanotusti omansa, ja se on ollut väärä vainaja. Läheiset, ystävät ja tutut kollegat ovat osoittaneet nimen henkilölle, eikä nimi olekaan pitänyt paikkaansa. Ihminen muuttuu kuollessaan, kun tulee kuoleman jälkeisiä muutoksia. Vaatelapun koko voi esimerkiksi kertoa oikean koon, mutta löydettäessä kuollut ihminen näyttää pienemmältä kuin mitä hän oli eläessään, Grönberg kertoo.
Hän ymmärtää hyvin omaisten toiveen ja halun löytää kauan kadoksissa ollut tai suuronnettomuudessa kuollut ihminen.
– Ei ole kuitenkaan niin, etteivät omaiset saisi ollenkaan avustaa. Yksittäistapauksissa omaisen tunnistus on mahdollista. Jos omainen sattuu paikalle vainajan löytyessä, toki omainen voi sen nähdä. Jos kyse on kovin huonokuntoisesta tai onnettomuudessa pahoin vaurioituneesta vainajasta, täytyy miettiä, onko se omaisen kannalta suositeltavaa. Poliisin täytyy pitää tuntoarvet pystyssä siinäkin tapauksessa, että omainen on tunnistanut vainajan, ja tehdä vielä tarvittaessa varmistus oikeasta henkilöllisyydestä.
Oikeuslääketieteen laitoksella vainaja tutkitaan tarkkaan. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa se, onko kuolema voinut johtua henkirikoksesta. Vainajasta täytetään post mortem -lomake, eli kaikki kuoleman jälkeiset havainnot kirjataan ylös.
– Mukana on poliisi, oikeuslääkäri, obduktioteknikko, dna-asiantuntija, oikeushammaslääkäri ja luuantropologi. Varmat tunnisteet ovat dna, sormenjälki ja hammastutkimus, Grönberg kertoo.
Huonokuntoiseltakin vainajalta yritetään saada sormenjäljet, jos se on vain mahdollista. Silläkin on väliä, ovatko hampaat omat vai tekohampaat.
Hammashoitohistoriasta selvitetään, onko aikoinaan otettu röntgenkuvia ja miten hampaat on hoidettu. Kun henkilö löytyy kuolleena, hampaistosta otetaan röntgenkuvat, ja sitten niitä kuvia verrataan keskenään. Sekään ei ole välttämättä yksi yhteen, sillä hampaistoon on voinut tulla muutoksia röntgenkuvan jälkeen.
– Tekohampaat ovat hankalammat, jos ei löydy niiden valoksia. Jos leuoista on röntgenkuvat, niissä näkyvät luuyksityiskohdat voivat auttaa tunnistusta.
Olosuhteet vaikuttavat siihen, miten hyvin vainaja säilyy. Hapettomassa ja kylmässä vainaja säilyy parhaiten. Eläimet saattavat siirrellä luita. Olosuhteet vaikuttavat myös vaatteiden säilymiseen.
– Kun Hausjärveltä löydettiin sodanjälkeisiä vainajia, sieltä löytyi myös yllättävän hyvin säilyneitä vaatteita. Ne antoivat osviittaa siitä, kenestä voisi olla kyse.
Mitä paksumpi luu, sitä parempi se on tutkinnan kannalta. Paksussa luussa dna säilyy suojassa. Reisiluu on dna:n kannalta paras, hampaat tai kallonpohjasta otettava luu ovat myös hyviä tutkimusten kannalta.
Pääkalloista dokumentoidaan ensin hammastiedot ja otetaan röntgennäytteet.
– Periaate on se, että ensin kerätään kaikki mahdolliset tiedot ennen kuin otetaan dna-näyte, koska silloin luuhun joudutaan kajoamaan.
Kaikki tieto kirjataan poliisin valtakunnalliseen rekisteriin kadonneista henkilöistä ja tuntemattomista vainajista.
– Meidän luuasiantuntijamme pystyy määrittämään, mikä luu on kyseessä. Luusta asiantuntija pyrkii arvioimaan iän. Luu lähetetään dna-tutkimukseen, jolloin saamme tarkempia tietoja. Saatuja tietoja verrataan kadonneista henkilöistä taltioituihin tietoihin, ja dna lähtee myös kansainväliseen vertailuun, Tiia Grönberg kertoo.
Jos henkilö on ollut kateissa neljä viikkoa, hänestä pitäisi poliisin ohjeistuksen mukaan tallentaa ante mortem -tiedot, eli elinaikaiset tunnistetiedot.
Omaisten voi olla vaikea muistaa, missä esimerkiksi kadonneella on arpia ja muita erityistuntomerkkejä. Ne pitää kysyä Grönbergin mukaan tarkkaan. Tuoreet kuvat auttavat myöhemmässä tunnistamisessa.
– Kaikki tiedot tatuoinneista, leikkauksista ja implanteista ovat tärkeää tietoa.
Yksin asuvalta on helppo ottaa dna-tunniste kotoa hiusharjasta tai hammasharjasta, jos suoraa tunnistetta ei ole eli kadonnut ei ole esimerkiksi rikoksen takia jo poliisin rekistereissä. Omaisilta, äidiltä, isältä tai lapselta pyydetään vertailunäyte. Ilman sitä niin sanottua hittiä ei saada.
Sormenjälkiäkin voidaan asunnosta taltioida, mutta on vaikeaa varmistaa, mitkä niistä kuuluvat kadonneelle henkilölle erityisesti silloin, jos samassa asunnossa asuu muita perheenjäseniä.
Epätietoisuus kadonneen kohtalosta on omaisille raastavaa, mutta poliisi myös haluaa selvittää tapauksen ja mitä sen taustalla on.
– Omaisille on helpotus, jos kadonnut löytyy. Aina ei pystytä saamaan kuolinsyytä selville. Se, miksi ihminen katosi ja kuoli, voi jäädä ikuiseksi mysteeriksi.
Lokakuussa 2022 Kittilästä löydettiin 12 vuotta aiemmin kadonnut mies metsästä. Hoikkaa miestä oli etsitty poliisin, Vapepan ja etsijäkoirien kanssa. Poliisi teki vielä etsintöjä 2014 samoilta alueilta, mistä hänet lopulta löydettiin. Poliisi ei epäile asiassa rikosta.
– Tuntemattomissa vainajissa, jotka on muutaman vuoden jälkeen tunnistettu, taustalla on ollut usein mielenterveyshäiriöitä. Murheet ajavat ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. On haluttu varta vasten kadota ja kuolla. Yksittäisiä rikostapauksia on ollut myöskin, Grönberg kertoo
Kun vainajasta on tehty kaikki tarvittavat tutkimukset, hänet haudataan. Myös yksittäiset luut haudataan sen jälkeen, kun ne on tutkittu.
– Luulöydökset haudataan tiettyyn paikkaan, joten jos vaikka 30 vuoden jälkeen tulee dna:sta hitti, niin meillä on osoittaa omaisille paikka, mihin omaiset voivat mennä muistelemaan läheistään ja viedä kynttilän.
Kansainvälisessä yhteistyössä on joskus vaikeuksia, sillä osa maista katsoo tiukasti, että ihmisellä on oikeus kadota. Suomessakin aikuisella ihmisellä on oikeus kadota, mutta poliisilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus etsiä ja selvittää, että henkilöllä on kaikki kunnossa. Esimerkiksi silloin, jos henkilön hengen tai terveyden oletetaan olevan vaarassa.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009879887.html
8:15
Keitä he olivat?
Suomessa on kateissa satoja ihmisiä. Mutta sitten on heitä, jotka löytyvät, mutta kukaan ei tunnista vainajaa. Tällaisia tapauksia on yhteensä 42. Mitä heille tapahtui? Ja eikö kukaan kaipaa heitä?
Metsän keskellä sijaitsevasta ladosta löydettiin luita Eurajoella 1964. Kun luita tutkittiin, niiden havaittiin kuuluneen aikuiselle miehelle. Tarkan iän arviointi ei onnistunut.
Paljon muuta miehestä ei saatu selville. Hänestä tuli vanhin Suomessa löydetyistä tunnistamattomista vainajista, joita on tällä hetkellä yhteensä 42.
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1967, marjastaja löysi oululaisesta metsästä kokonaisen ruumiin. Tämäkin vainaja oli mies, kuollessaan noin 30–45-vuotias. Myös hänen henkilöllisyytensä on edelleen mysteeri.
Ilta-Sanomat selvitti, mitä tuntemattomista vainajista tiedetään. 42 tunnistamattoman vainajan lisäksi kahden Suomesta löydetyn vainajan henkilöllisyys on viimeistä varmistusta vaille. Nämä kaksi vainajaa saavat pian nimen ja omaiset rauhan siitä, että heille läheinen ihminen on vihdoin löydetty.
Suurin osa tunnistamattomista vainajista on luulöydöksiä. Kokonaisia tunnistamattomia vainajia on vain muutama. Yksi sellainen on juuri 1967 löytynyt mies, jonka tarinaa kukaan ei tiedä. Eikö kukaan ole häntä näinä vuosikymmeninä kaivannut?
– Me puhumme kaikista löydöistä, myös luulöydöksistä, vainajina ja kohtelemme sen mukaisesti jokaista löytöä pieteetillä. Jokaisen vainajan takana on omaisia, joiden takia tätä työtä tehdään, rikoskomisario Tiia Grönberg keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksiköstä kertoo.
Rikoskomisario Tiia Grönberg vetää keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikköä. KRP:n tiloissa on näyttely, jossa on kuvia rikostutkimuskeskuksen ja keskusrikospoliisin eri yksiköiden toiminnasta 1930-luvulta alkaen.
DVI-yksikkö, eli uhrintunnistusyksikkö, hoitaa yksittäiset tuntemattomat vainajat ja kadonneet henkilöt suurempiin määriin esimerkiksi suuronnettomuuksien uhreihin kuten tsunamin ja Estonian uhrit. Yksikkö toimii keskusrikospoliisin henkirikoslinjalla. Se tekee tiivistä yhteistyötä paikallispoliisin kanssa.
Suurin osa tuntemattomista vainajista on miehiä, vain viisi on naisia. On myös muutamia löytöjä, joista sukupuoltakaan ei ole voitu päätellä.
Se kuitenkin tiedetään, että kyse on ihmisen luista. Sillä luut ovat usein se, mitä ihmisestä enää jää jäljelle, kun aikaa kuluu.
Vain puolesta löydetyistä tuntemattomista vainajista on pystytty tekemään ikäarvio. Suurimman osan ikä on 20–50 vuoden välissä. Vanhuksia ei ole, eikä myöskään alaikäisiä.
– Luulöytöjä on tehty eniten maastosta. Muutamia on huuhtoutunut rantaan, ja muutamia löytöjä on vesistöstä, Grönberg kertoo.
Hän huomauttaa, ettei 42 vainajaa tarkoita sitä, että siinä lukemassa olisi mukana kaikki Suomen tuntemattomat vainajat. Löytämättä on useita kadonneita, noin 460. Poliisilla on oma rekisteri, johon kirjataan kateisiin jääneiden ja tuntemattomien vainajien tunnistetiedot.
Suurin osa paikallispoliisille tuoduista jäänteistä paljastuu jonkin eläimen luiksi. Jos kyseessä on ihmisen luu tai luita, kirjataan ilmoitus tuntemattomasta vainajasta. Tärkeää on dokumentoida kaikki löytötiedot ja -olosuhteet.
Poliisi kirjaa mahdollisimman tarkkaan kaiken, mitä on löydetty, mistä ja miten. Samoin kaikki vainajan tuntomerkit kirjataan ylös, mitä on vielä taltioitavissa.
Paikalta yritetään etsiä lisää luita sekä vainajalle kuuluvaa omaisuutta, vaatteita, tavaroita tai muun muassa koruja. Jos löydetyllä vainajalla ei ole henkilöllisyyttä osoittavia asiakirjoja mukana, kuten usein elokuvissa, niin kaikki hänen yllään olevat vaatteet ja löydetyt tavarat voivat johtaa henkilöllisyyden jäljille.
– Se on salapoliisityötä. Vaatteet kertovat, minkä kokoinen vainaja on ollut. Kengät kertovat jalan koosta. Vaatteiden laput voivat kertoa, mistä vaate on ostettu. Mukana ollut reppu voi kertoa, onko hän ollut lintuja bongaamassa vai vaellusretkellä, Grönberg kertoo.
Aika on pahin vihollinen, sillä se peittää jälkiä. Aika ja olosuhteet muuttavat myös vainajan ulkonäköä. Siksi uhrintunnistusyksikköä vetävä rikoskomisario Tiia Grönberg sanoo, ettei visuaalinen tunnistus ole koskaan varma eikä sitä suosita.
– On monia esimerkkejä, kuinka omainen on katsonut vainajia ja sieltä ottanut niin sanotusti omansa, ja se on ollut väärä vainaja. Läheiset, ystävät ja tutut kollegat ovat osoittaneet nimen henkilölle, eikä nimi olekaan pitänyt paikkaansa. Ihminen muuttuu kuollessaan, kun tulee kuoleman jälkeisiä muutoksia. Vaatelapun koko voi esimerkiksi kertoa oikean koon, mutta löydettäessä kuollut ihminen näyttää pienemmältä kuin mitä hän oli eläessään, Grönberg kertoo.
Hän ymmärtää hyvin omaisten toiveen ja halun löytää kauan kadoksissa ollut tai suuronnettomuudessa kuollut ihminen.
– Ei ole kuitenkaan niin, etteivät omaiset saisi ollenkaan avustaa. Yksittäistapauksissa omaisen tunnistus on mahdollista. Jos omainen sattuu paikalle vainajan löytyessä, toki omainen voi sen nähdä. Jos kyse on kovin huonokuntoisesta tai onnettomuudessa pahoin vaurioituneesta vainajasta, täytyy miettiä, onko se omaisen kannalta suositeltavaa. Poliisin täytyy pitää tuntoarvet pystyssä siinäkin tapauksessa, että omainen on tunnistanut vainajan, ja tehdä vielä tarvittaessa varmistus oikeasta henkilöllisyydestä.
Oikeuslääketieteen laitoksella vainaja tutkitaan tarkkaan. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa se, onko kuolema voinut johtua henkirikoksesta. Vainajasta täytetään post mortem -lomake, eli kaikki kuoleman jälkeiset havainnot kirjataan ylös.
– Mukana on poliisi, oikeuslääkäri, obduktioteknikko, dna-asiantuntija, oikeushammaslääkäri ja luuantropologi. Varmat tunnisteet ovat dna, sormenjälki ja hammastutkimus, Grönberg kertoo.
Huonokuntoiseltakin vainajalta yritetään saada sormenjäljet, jos se on vain mahdollista. Silläkin on väliä, ovatko hampaat omat vai tekohampaat.
Hammashoitohistoriasta selvitetään, onko aikoinaan otettu röntgenkuvia ja miten hampaat on hoidettu. Kun henkilö löytyy kuolleena, hampaistosta otetaan röntgenkuvat, ja sitten niitä kuvia verrataan keskenään. Sekään ei ole välttämättä yksi yhteen, sillä hampaistoon on voinut tulla muutoksia röntgenkuvan jälkeen.
– Tekohampaat ovat hankalammat, jos ei löydy niiden valoksia. Jos leuoista on röntgenkuvat, niissä näkyvät luuyksityiskohdat voivat auttaa tunnistusta.
Olosuhteet vaikuttavat siihen, miten hyvin vainaja säilyy. Hapettomassa ja kylmässä vainaja säilyy parhaiten. Eläimet saattavat siirrellä luita. Olosuhteet vaikuttavat myös vaatteiden säilymiseen.
– Kun Hausjärveltä löydettiin sodanjälkeisiä vainajia, sieltä löytyi myös yllättävän hyvin säilyneitä vaatteita. Ne antoivat osviittaa siitä, kenestä voisi olla kyse.
Mitä paksumpi luu, sitä parempi se on tutkinnan kannalta. Paksussa luussa dna säilyy suojassa. Reisiluu on dna:n kannalta paras, hampaat tai kallonpohjasta otettava luu ovat myös hyviä tutkimusten kannalta.
Pääkalloista dokumentoidaan ensin hammastiedot ja otetaan röntgennäytteet.
– Periaate on se, että ensin kerätään kaikki mahdolliset tiedot ennen kuin otetaan dna-näyte, koska silloin luuhun joudutaan kajoamaan.
Kaikki tieto kirjataan poliisin valtakunnalliseen rekisteriin kadonneista henkilöistä ja tuntemattomista vainajista.
– Meidän luuasiantuntijamme pystyy määrittämään, mikä luu on kyseessä. Luusta asiantuntija pyrkii arvioimaan iän. Luu lähetetään dna-tutkimukseen, jolloin saamme tarkempia tietoja. Saatuja tietoja verrataan kadonneista henkilöistä taltioituihin tietoihin, ja dna lähtee myös kansainväliseen vertailuun, Tiia Grönberg kertoo.
Jos henkilö on ollut kateissa neljä viikkoa, hänestä pitäisi poliisin ohjeistuksen mukaan tallentaa ante mortem -tiedot, eli elinaikaiset tunnistetiedot.
Omaisten voi olla vaikea muistaa, missä esimerkiksi kadonneella on arpia ja muita erityistuntomerkkejä. Ne pitää kysyä Grönbergin mukaan tarkkaan. Tuoreet kuvat auttavat myöhemmässä tunnistamisessa.
– Kaikki tiedot tatuoinneista, leikkauksista ja implanteista ovat tärkeää tietoa.
Yksin asuvalta on helppo ottaa dna-tunniste kotoa hiusharjasta tai hammasharjasta, jos suoraa tunnistetta ei ole eli kadonnut ei ole esimerkiksi rikoksen takia jo poliisin rekistereissä. Omaisilta, äidiltä, isältä tai lapselta pyydetään vertailunäyte. Ilman sitä niin sanottua hittiä ei saada.
Sormenjälkiäkin voidaan asunnosta taltioida, mutta on vaikeaa varmistaa, mitkä niistä kuuluvat kadonneelle henkilölle erityisesti silloin, jos samassa asunnossa asuu muita perheenjäseniä.
Epätietoisuus kadonneen kohtalosta on omaisille raastavaa, mutta poliisi myös haluaa selvittää tapauksen ja mitä sen taustalla on.
– Omaisille on helpotus, jos kadonnut löytyy. Aina ei pystytä saamaan kuolinsyytä selville. Se, miksi ihminen katosi ja kuoli, voi jäädä ikuiseksi mysteeriksi.
Lokakuussa 2022 Kittilästä löydettiin 12 vuotta aiemmin kadonnut mies metsästä. Hoikkaa miestä oli etsitty poliisin, Vapepan ja etsijäkoirien kanssa. Poliisi teki vielä etsintöjä 2014 samoilta alueilta, mistä hänet lopulta löydettiin. Poliisi ei epäile asiassa rikosta.
– Tuntemattomissa vainajissa, jotka on muutaman vuoden jälkeen tunnistettu, taustalla on ollut usein mielenterveyshäiriöitä. Murheet ajavat ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. On haluttu varta vasten kadota ja kuolla. Yksittäisiä rikostapauksia on ollut myöskin, Grönberg kertoo
Kun vainajasta on tehty kaikki tarvittavat tutkimukset, hänet haudataan. Myös yksittäiset luut haudataan sen jälkeen, kun ne on tutkittu.
– Luulöydökset haudataan tiettyyn paikkaan, joten jos vaikka 30 vuoden jälkeen tulee dna:sta hitti, niin meillä on osoittaa omaisille paikka, mihin omaiset voivat mennä muistelemaan läheistään ja viedä kynttilän.
Kansainvälisessä yhteistyössä on joskus vaikeuksia, sillä osa maista katsoo tiukasti, että ihmisellä on oikeus kadota. Suomessakin aikuisella ihmisellä on oikeus kadota, mutta poliisilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus etsiä ja selvittää, että henkilöllä on kaikki kunnossa. Esimerkiksi silloin, jos henkilön hengen tai terveyden oletetaan olevan vaarassa.
"It is great to be a blonde. With low expectations it's very easy to surprise people."
Pamela Anderson
Pamela Anderson