Pikku-Anjan katoaminen 1963

Selvinneet tapaukset ja tuntemattomat löydetyt.
Kuusikonmies
Susikoski
Viestit: 46
Liittynyt: To Maalis 20, 2008 10:50 pm
Paikkakunta: Suomi

Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Kuusikonmies »

Pikku-Anjan katoaminen Kerässiepissä

Perjantaina 24.5.1963 aamulla 6-vuotias pikku-Anja puki, äidin ollessa navetassa, yllensä leningin lisäksi siniset pitkät housut sekä sinisen villatakin, päähänsä sinisen valkoraitaisen pipolakin ja jalkineiksi nahkaiset kumipohjalipposet.

Anja jäi leikkimään ulos toisten lasten lähtiessä sisälle. Puoli yhdentoista maissa hän vastasi äidin kutsuun puiden takaa. Anja ei vastannut kutsuun yhdentoista maissa, kun isä oli lähdössä kirkonkylälle postiin ja Anjaa huudettiin sisälle. Paikan läheisyydessä, jossa tyttö viimeksi oli ollut, on vesikuoppa, äiti kävi varmistamassa ettei Anja ole pudonnut vesikuoppaan. Isä haki lasta toisaalta, mutta vain metsään johtavat jäljet löytyivät Leppäojan takaa.

Perhe hälyytti naapureita apuun ja pian noin klo 12 kolmekymmentä kyläläistä oli etsimässä Anjaa lähimetsistä. Naapurin Iisakki suuntasi ensin Palo-nimiseen maahan, mutta pikku-Anjasta ei näkynyt jälkeäkään. Kotiin palattuaan kello 16 maissa Iisakin miniä Eila ilmoitti asiasta kylän ainoalla puhelimella nimismies Juhani Lihtoselle. VT. nimismies kehoitti soittamaan uudelleen kahden tunnin päästä mikäli Anjaa ei löydetä. Myös Muonioon konstaapeli Niemelälle ilmoitettiin asiasta.

Iisakki suuntasi uuden etsintämatkansa Raijanselkään. Laskeutuessaan Raijanselästä kuntienvälistä rajaa pitkin alas Pahajoen suuntaan hän oli istunut lepäämään ja kuullut vaimean ítkunsekaisen äänen Pahajoen suunnasta. Hän oli noussut ja kiirehtinyt äänen ja joen suuntaan. Menomatkallaan oli kuullut saman äänen kolme kertaa ja huudellen kutsunut tyttöä saamatta vastausta. Kiiruhtaessaan joen suuntaan hän oli langennut ja satuttanut itsensä eikä pystynyt jatkamaan matkaa.

Kerässieppi kuului Enontekiön kuntaan. Vt. nimismies Juhani Lihtonen oli suorittanut etsijöiden hälyttämisen sekä soittanut nimismies Öhmanille ja sopinut hänen kanssaan siitä, että etsintä hoidetaan Muonion suunnasta, koska se siten oli tehokkaampaan ja helpommin suoritettavissa. Sen jälkeen nimismies oli soittanut 3/LR:n päällikölle, kapteeni Toivoselle ja pyytänyt häneltä etsintäapua.

Nimismies Koponen oli nopeasti ja tehokkaasti saanut aikaan etsintäorganisaation, joka oli johtanut myöhemmin suoritettavia etsintöjä. Etsijäryhmiä oli jo paljon lähikylien asukkaiden lisäksi poliiseja ja rajavartioston miehiä sekä kaksi jälkikoiraa, jotka löysivät pikku-Anjan jäljet Puolitaipaleen suunnasta. Etsintäkeskus perustettiin noin 10 kilometrin päähän Kerässiepistä Putkiojalle, josta viimeiset varmat jäljet oli löydetty. Rajavartioston joukkojen taholta oli tukikohtaan vedetty viestiyhteydet ja pystytetty teltat.

Sunnuntaina 26.5. etsintöihin osallistui noin 700 henkeä. Lapin rajavartioston lentokalusto oli juuri korjattavana. Sunnuntai-iltana maaston haravointi oli ulottunut jo Outtakkan pohjoispuolelle ja etsintä oli suoritettu järjestelmällisesti maastokuvioittain ja etsityt alueet oli merkitty keskuskarttaan. Maastossa haravoivat etsintäryhmät olivat olleet radioyhteydessä tukikohtaan. Kun oli tullut ilmoituksia havaituista jäljistä, ne oli käyty tarkistamassa. Varmojen jälkien löytymisestä ei kuitenkaan ollut ilmoituksia saapunut.

Tukikohdasta partioivien ryhmien lisäksi oli etsintäryhmiä, lähtenyt kohti Putkiojan tukikohtaa Ylimuonion, Hetan, Ketomellan ja Raattaman suunnista. Nämäkään partiot eivät olleet matkalla kohdanneet minkäänlaisia jälkiä eksyneestä. Maanantaina 27.5. lensi kello 20 tienoilla ilmavoimien helikopteri Utista paikalle, ja keskiviikkona saatiin Kiirunasta toinenkin helikopteri.

Tiistaina 28.5. oli etsintää suoritettu entiseen tapaan maastokuvioittain. Tällöin helikopterin etsintälennot olivat keskittyneet tunturialueelle ja etsintäalueen äärialueille ja lisäksi oli tarkastettu joet ja purot. Etsintää oli suoritettu aina 3.6. saakka, koska lääkäreiden lausunnon mukaan, jonka oli välittänyt Muonion kunnanlääkäri Plamberg, eksyneellä oli mahdollisuus olla hengissä ainakin kymmenen vuorokautta, mikäli saa vettä juodakseen.

Keskiviikkona 5.6. oli nimismies Öhmanille ilmoitettu, että Enontekiön Ullatievasta oli löydetty pieni sininen villatakki, joka oli tunnistettu Anjan villatakiksi. Nimismies Öhmanin pyydettyä virka-apua oli Muoniossa suoritettu hälytys etsijöiden kokoamiseksi. Asiasta oli ilmoitettu myös kapteeni Toivoselle rajavartiostoon. Enontekiöltä, Muoniosta ja rajasta kookoontuneiden etsijöiden tukikohta oli perustettu Perilänjärven rantaan. Etsijät oli jaettu ryhmiin ja annettu kullekin ryhmälle haravoitavaksi maastokuvio. Samana iltana kello 23 tienoilla nimismies Öhman oli ilmoittanut kertojalle Perilänjärven tukikohtaan, että Vuontisjärveltä lähtenyt etsintäpartio oli löytänyt pienen tytön ruumiin Ounasjoesta, joka tunnistettiin kadonneeksi Anjaksi.

Löytöpaikalla Ounasjoen rannalla rantavedessä oli tytön ruumis oli vatsallaan pää pajun päällä. Kädet kiinni pajussa. Vettä oli paikalla niin vähän, että normaalipituisella kumisaappailla pystyi kahlaamaan vedessä. Vasen jalkaterä oli kiinni, suhteellisen löysässä, kahden kiven välissä. Suoritetussa ruumiinavauksessa Anjan todettiin menehtyneen todennäköisesti kaksi tai kolme päivää aikaisemmin.

Pikku-Anja oli vaeltanut yksitoista päivää ja viitisenkymmentä kilometriä. Ruoaksi oli ollut vain talven yli säilyneitä puolukoita ja karpaloita.


http://www.plappi.fi/kunnat/muonio/kyla ... historiaa/

Tästä tapahtumasta sai alkunsa vapaaehtoinen pelastuspalvelu.

Kerron toisella saitilla myöhemmin juttuun liittyvän tarinan :wink:
Kuusikonmies

seireeni
Lauri Hanhivaara
Viestit: 126
Liittynyt: Ti Huhti 03, 2007 12:47 pm

Viesti Kirjoittaja seireeni »

Koskettava tarina. Voi pientä tyttöstä, joka ei löytänytkään enää kotiin.
"I think it was sick and weird."

Avatar
maija turjukka
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4942
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm

Viesti Kirjoittaja maija turjukka »

Tuota VAPEPAa sivuttiin muuten täälläkin yhdessä kyselyssä:

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1594

Todella hienoa ja tarpeellista toimintaa tässä avarassa maassamme.

(etkä sitten Raid lukitse tätä ketjua tuon linkityksen takia, täähän on selkeesti kuitenkin uusi avaus)
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-

dollarfrossa
Nikke Knakkertton
Viestit: 192
Liittynyt: Ti Helmi 12, 2008 3:07 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja dollarfrossa »

http://www.lapinkansa.fi/Lappi/11948739 ... kauas.html
Lapin Kansa 10.2.2014 kirjoitti:
Päivitetty 10.2.2014 09:29, julkaistu 10.2.2014 07:56

Maanantain pitkä: Tyttö joka kulki liian kauas

Toukokuun 24. päivänä vuonna 1963 viisivuotias Anja Kumpurinne katosi kotinsa pihasta Muonion Kerässiepistä, joka oli silloin vielä osa Enontekiötä.

Etsintöihin osallistunut Orvo Öhman oli töissä Hetan poliisiasemalla ja lähti Kerässieppiin ensimmäisten joukossa.

– Meitä oli yksi poliisi, pari rajamiestä ja mie.

Öhman muistelee yli 50 vuotta sitten sattunutta tapausta kotinsa keittiössä Muonion Särkijärvellä. Viereisellä valoladulla turistit hiihtävät harvakseltaan ohi.

Erätarkastajana ja toimistovirkailijana työskennellyt Öhman on ollut aina paikalla, kun on tarvittu erämaassa kokenutta kulkijaa. Hän on ollut mukana monissa etsinnöissäkin, mutta Pikku-Anjan etsintätehtävä on piirtynyt häneen mieleensä ikiajoiksi.

Anjan etsintä aloitettiin heti. Kerässiepin kylästä lähdettiin haravoimaan maastoa. Mukana oli Anjan isä, kävelykykyiset miehet sekä muutama nainen.

Etsintöjen ensitunteina naapuri kuuli jopa Anjan äänen metsästä. Lähtiessään sitä kohti hän lankesi ja loukkasi pahasti polvensa.

Mukaan saatu poliisikoira johdatti hakijat polkua pitkin Pahajoen varteen. Siinä kohtaa tytön isä kuitenkin empi, ettei tyttö ole voinut mennä joesta yli.

Etsintöjä johti ensin Enontekiön vt. vallesmanni Juhani Lihtonen, mutta suurimman osan ajasta etsintöjen johto oli Muonion nimismies Eero Koposella.

Alusta alkaen etsinnän tunnelma oli raskas. Pelko puristi etsijöiden rinnassa, kun he ajattelivat tytön kohtaloa.

Parin päivän päästä koira löysi Anjan jäljen Pahajoen takaa ja Orvo itsekin näki pehmeässä maastossa pieniä kantapään jälkiä.

– Silloin oli erittäin kuumia päiviä ja kankaat pölisivät kuivuuttaan. Koirakin hukkasi jäljet, ja jouduttiin vain laajentamaan maaston haravointia.

Etsijöitä tuli muun muassa Muonion kouluista rehtori Aapo-Matti Salmen johdolla. Väkeä oli lopulta tuhansia.

– Vieressäni ketjussa oli helsinkiläinen professori, muistelee Öhman.

Orvo Öhman etsi lopulta kolme vuorokautta samoilla silmillä. Lopulta palatessaan Kerässieppiin hän nukkui Hissu Kamilan Fiat 600:n takapenkillä kuin tukki, eikä herännyt, vaikka autoa siirrettiin.

Etsintöihin saatiin kaksi myös helikopteria. Orvo laitettiin toisen pohjakoteloon tähystäjäksi.

– Mulla oli hyvä näkö ja mie ihmettelin, ettei tyttö tule näkyviin, vaikka näin sieltä kaikki jänikset ja ketutkin.

Etsintöjen aikana sattui monta erikoista episodia. Yksi sellainen oli valtakunnan tietäjänaisen Aino Kassisen puuttuminen peliin. Hän lähetti tarkan kartan paikasta, mistä tyttö löytyy. Helikopterilla otettiin suunta paikalle ja laskeuduttiin lähelle.

– Siinä oli vanhan kenttäsirkkelin lanssi, ja kirjeen mukaan tyttö löytyisi vanhan losoläjän alta. Lähestyimme losoläjää, josta tuli mädäntynyt löyhkä. Kurkistus kasan alle ja siellä makasi kuollut poron vasa.

Etsintöjä jatkettiin kaikkiaan kymmenen päivää. Helluntaina ne lopetettiin, kun lähiseudun vesistötkin oli naarattu sukeltajien avulla.

Etsintöihin tuli parin päivän katkos, kunnes Hetan läheltä saatiin uusi vihje.

Pentti Granqvist oli ollut mukana etsinnöissä, mutta kun etsinnät oli lopetettu, hän palasi arkisiin askareihin ja meni Ullatievoihin halkotyömaalleen hakemaan kirvestä. Polun varresta hän löysi lapsen sinisen villatakin. Takki kiidätettiin Kerässieppiin, jossa se varmistui Pikku-Anjan villatakiksi.

Uusi etsintäkeskus perustettiin Periläjärven rantaan ja miehiä alettiin koota alueelle. Viimeistä vaihetta etsinnöissä johti Orvon isä, kuuluisa Enontekiön vallesmanni Bertil Öhman.

Suuretsintää ei ehditty kuitenkaan juuri kunnolla käynnistää, kun Vuontisjärveltä lähtenyt etsintäpartio löysi Pikku-Anjan kuolleena Ounasjoen rannalta.

Vuontisjärveläinen Samuel Keskitalo oli nähnyt unessaan tytön löytöpaikan keltaisine niittykukkineen kaikkineen.

Unessa hän tunnisti myös kaksi miestä, jotka olivat hänen mukanaan löytöhetkellä. Hän pyysi miehiä etsimään, ja sai houkuteltua myös kaksi muuta miestä ryhmään.

Samuelin partio tuli veneillä Vuontisjärveltä ja tyttö löytyi Ounasjoen varresta muutaman sadan metrin päässä Ullajoen suusta.

Tyttö makasi pajujen päällä, mutta osittain vedessä. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi todettiin hukkuminen.

– Hän oli ilmeisesti kumartunut juomaan vettä joesta, Orvo Öhman epäilee.

– Olin silloin radiomiehenä ja sain tiedon löytymisestä radiolla. Mie ilmoitin etsintäkeskukseen. Oli sovittu, että jos etsintä keskeytetään, ammutaan kiväärin laukaus. Niin kuului kiväärinlaukaus ja kaikki menivät aivan hiljaisiksi.

Eräällä Orvon hirvikaverilla oli pakettiauto ja Orvo lähti mukaan hakemaan tyttöä. Anja tuotiin veneellä rantaan. Orvo kantoi hänet pakettiautoon, jolla ruumis vietiin Hetan virkatalon pihalle.

– Pihassa oli hiljainen tunnelma. Oli kauhean painostava olo, Orvo muistaa.

Tytön arveltiin kuolleen pari päivää ennen löytymistään.

Orvo Öhman on miettinyt Anja-tytön etsintää moneen kertaan. Syy siihen, että tyttöä ei löydetty elävänä, oli varmaan se, ettei hänen uskottu kulkevan niin kauas. Anjan epäiltiin myös pelkäävän vettä niin, ettei hänen uskottu ylittävän vesistöjä.

– Tyttö oli kulkenut linnuntietä 35 kilometriä, mutta on arveltu hänen kulkeneen kaikkiaan 70-80 kilometriä.

– Lappalaiset sanovat, että suuntavaiston kadottanut ja eksynyt ihminen kulkee aina päivällä auringosta pois päin.

Tytön löytyminen elävänä saattoi olla tosi lähellä, sillä etsintöjen aikana eräs hettalainen perhe oli lähtenyt Ounasjärvelle ja Porokotajärvelle kalastelemaan. Yöllä perhe nukkui teltoissa. Isä ja äiti omassa ja kolme lasta omassa teltassaan.

Yöllä isä heräsi lapsen itkuun. Hän nousi ylös ja lähti katsomaan, mikä lapsilla mahtoi olla hätänä. Yllätys oli suuri, kun isä raotti teltan vetoketjua ja huomasi lasten nukkuvan rauhallisesti.

Pikku-Anjan löytöpaikka paljasti, että tyttö oli voinut kulkea juuri tuolloin leiriytyjien paikasta ohi.

Kuka?

Orvo Öhman
Syntynyt: 8.6.1940 Enontekiön Hetassa.
Eläkkeellä toimistosihteerin työstä.
Asuinpaikka Muonion Särkijärvellä. Kesäpaikka Reponiemessä.
Perhe: vaimo ja aikuiset lapset.
Harrastukset: Riistanhoitotyö, metsästys, kalastus, sienestys, musiikki ja avantouinti.
Matkailu: Lähdössä vaimoineen Kambodzhaan Mekongjoelle.
Oho: Nähnyt neljä kertaa karhun luonnossa.

Mikä?

Pikku-Anjan katoaminen
Viisivuotias Anja Kumpurinne katoaa kotipihastaan Kerässiepistä aamupäivällä 24.5.1963.
Etsinnät käynnistyvät välittömästi ja laajenevat pian suuretsinnäksi.
Mukana tuhansia henkilöitä, kaksi helikopteria, lentokoneita, sukeltajia ja jälkikoiria.
Kahdentoista päivän kuluttua etsinnät keskeytetään.
Uusi etsintä käynnistyy, kun tytön villatakki löytyy Hetan läheltä.
Anja löytyy kuolleena 5.6. Ounasjoen rannasta pajuun tarrautuneena.
Tytön hautajaiset Muonion kirkossa 13. kesäkuuta.

Avatar
Virdon
Sherlock John Holmes
Viestit: 8056
Liittynyt: To Maalis 05, 2009 1:03 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Virdon »

Pitipä taas lukea eri artikkelit tähän tapaukseen liittyen, ja aina se vain samalla tavalla koskettaa. Ikään kuin lukisi ne aina vain ensimmäistä kertaa. Kyllähän tämä on sitä selviytymiskamppailua sieltä sitkeimmästä päästä ollut pienellä ihmisellä...ikävää vain ettei se apu koskaan ajoissa Anjaa löytänyt. No, ainakin Vapepa tämän perusteella syntyi ja on ollut tietenkin suuri apu siitä alkaen kadonneita etsittäessä.

Ruumiin löytöpaikalla ilmeisesti sijaitsee joku vaatimaton metallilaatta tangon nokassa joka toimittaa muistomerkin virkaa. Ei mikään järin arvoisan kuuloinen muistomerkki siis ole, mutta olisi se joka tapauksessa mielenkiintoinen kohde ehkä joskus käväistä. Jos noilla seuduilla joskus liikkumaan sattuisi.
Onnellisuutta on se ettei vituta ihan joka päivä.

hipsulainen
Axel Foley
Viestit: 2367
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
Paikkakunta: Lahti

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja hipsulainen »

Huomenna 31.3.2021 tulee kello 20.00 Tv5-kanavalta Kadonneet Suomi, jossa käsitellään Anjan tapausta.
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra

Avatar
viinitty
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1345
Liittynyt: Ti Joulu 15, 2020 5:02 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja viinitty »

Tämä keissi mietityttää välillä siinä määrin, että tulee ihan uniin asti.

Miten noin pieni lapsi tuollaisessa säässä ja vaatteissa selviää yli viikon metsässä yksinään vaeltaen 50km(!!), vieläpä tulematta löydetyksi? On äärimmäisen harvinaista, että paremmissakin olosuhteissa hiukan vanhempikaan lapsi selviäisi hengissä ensimmäisen kahden yön yli, nyt puhutaan vieläpä 11:sta päivästä.
En usko Anjan olleen koko tuota aikaa yksin, ei vaan mahdu sellainen mahdollisuus omaan käsitykseen. Tästä tulee myös mieleen lukuisat keissit rapakon takaa, kun kansallispuistoissa yms on kadonnut lapsia, joiden kropat löytyvät mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Olen itse kotoisin about pystymetsästä ja nuorin sisarukseni on minua yli 15 vuotta nuorempi. Veljeni ollessa pieni teimme usein pitkiäkin metsäretkiä ja lapsena kyllä suuntavaisto on samaa luokkaa kuin VR:n talvihuolto. Vaikka veljeni neuvokas onkin, etsittäisiin samassa tilanteessa kroppaa jo ensimmäisen yön jälkeen, lähinnä juurikin sen vuoksi, kuinka monta kertaa koppasin pojan jostain ojasta "juuri tarpeeksi ajoissa".

Onko Anjan lähipiirissä jotain myöhemmin vaikka lapsen hyväksikäytöstä tuomittuja tai sellaisia, joilla tiedetään olevan metkantuntuinen mieltymys lapsiin?
Mitkä hiton salaliittoteoriat?!

Tessu
Christopher Lorenzo
Viestit: 1514
Liittynyt: La Tammi 05, 2013 2:51 am

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Tessu »

Satuimpa katsomaan tuon telkasta ja siinä ainakin kertoivat ettei mistään lapsien hyväksikäytöstä ollu katoamisessa kyse

Avatar
viinitty
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1345
Liittynyt: Ti Joulu 15, 2020 5:02 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja viinitty »

Tessu kirjoitti:
To Huhti 01, 2021 6:10 am
Satuimpa katsomaan tuon telkasta ja siinä ainakin kertoivat ettei mistään lapsien hyväksikäytöstä ollu katoamisessa kyse
Miten sen mahdollisuus on suljettu pois? Tuohon aikaan ei välttämättä ole edes haluttu tarkistaa lapsesta seksuaaliväkivallan merkkejä, elleivät ne ole olleet ilmiselviä.
Mitkä hiton salaliittoteoriat?!

MikeyFIN
Armas Tammelin
Viestit: 83
Liittynyt: La Joulu 13, 2014 10:10 am

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja MikeyFIN »

viinitty kirjoitti:
Ke Maalis 31, 2021 6:24 am
Tämä keissi mietityttää välillä siinä määrin, että tulee ihan uniin asti.

Miten noin pieni lapsi tuollaisessa säässä ja vaatteissa selviää yli viikon metsässä yksinään vaeltaen 50km(!!), vieläpä tulematta löydetyksi? On äärimmäisen harvinaista, että paremmissakin olosuhteissa hiukan vanhempikaan lapsi selviäisi hengissä ensimmäisen kahden yön yli, nyt puhutaan vieläpä 11:sta päivästä.
Lappalaiset on eri sitkeää kansaa ja luonto on tuttua...siksi. 5v lähes nonsatop olen tuota seutua ajanut edestakaisin ammatikseni ja tuona kesänä oli lämmintä juuri tuolloin. Kun aurinko ei laske olleenkaan niin lämpö pysyttelee hyvänä selviytymisen kannalta. Ei mitenkään erikoista.

Sorun
Harjunpää
Viestit: 312
Liittynyt: Ma Touko 03, 2021 10:26 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Sorun »

Tästä jutusta olen kuullut Orvo Öhmanilta ja omaisilta 70-luvulla. Selvästi poliisia liikutti vieläkin kertoessaan. Ehkä sillä kertaa meille opetettiin etsintätekniikoita. Muistan että etsintäsireenin ääni oli kammottavinta mitä olla voi ja se ulvoi aina juuri sateessa ja pimeydessä.
Muistelen omaisen kertoneen että Anja oli muiden lasten kanssa leikkimässä ja pelästyi lehmää.

Sherlok
Poliisikoira Rex
Viestit: 289
Liittynyt: Su Touko 10, 2020 3:26 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Sherlok »

Yllätyin kuinka kauan Anja oli pysynyt hengissä luonnon armoilla ja vielä jaksanut vaeltaa noin pitkän matkan. Ravintona käytti ehkä marjoja ja mitä kaikkea tuon ajan lapset tiesi luonnosta syödä.

Sitkeä tyttö, tarina olisi vaatinut onnellisen lopun. :cry:
Truth is the first chapter in the book of wisdom.
-Mozzie

Sorun
Harjunpää
Viestit: 312
Liittynyt: Ma Touko 03, 2021 10:26 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Sorun »

Kyllä hän oli syönyt marjoja. En nyt kerrannut jo kirjoitettua mutta muistan kuulleeni että hän yhä piti kiinni oksista, kun hänet löydettiin.
Arvelen löytäneeni hänen hautansa Muonion hautausmaalta läheltä luoteiskulmaa.

Jaguaari
Vic Mackey
Viestit: 1932
Liittynyt: Ti Elo 14, 2007 7:19 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Jaguaari »

Ei olisi ollut suuri vääryys antaa "Vapepan" nimeksi Anja-pelastuspartio tai vastaava, jo kunniaksi Anjan muistolle. Sitkeä tyttö oli. <3

Sikkis
Remington Steele
Viestit: 244
Liittynyt: Pe Heinä 15, 2011 2:53 pm

Re: Pikku-Anjan katoaminen 1963

Viesti Kirjoittaja Sikkis »

Onnistuuko joku sijoittamaan Anjan kulkemaa reittiä kartalle, kiitos.

Vastaa Viestiin