Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
-
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17033
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Ryhmämatkalla ollut lontoolainen toimistovirkailija Alan Neil Johnston, 32, katosi sunnuntaina 1.7.1975. Lievää epilepsiaa sairastava Johnston seurueineen lähti patikoimaan merkittyä polkua pitkin Inarista noin seitsemän kilometrin päässä olevaan Pielpejärven erämaakirkkoon.
Johnstonin vaimo nyrjäytti nilkkansa ja muu seurue jäi hänen luokseen, mutta Johnston jatkoi kävelyään. Sitten hän vain katosi...
Miestä etsittiin ahkerasti viikon ajan niin poliisien, vapaaehtoisten kuin myös koirien avulla. Löytyi vain tupakka-aski ja pullonkorkki, mutta ei Johnstonia. Ei, vaikka helikopterikin kävi pörräämässä katoamispaikan alueella ja maastossa kulkijat tutkivat tulvivat purot ja suonsilmäkkeet. Johnstonin lääkkeet olivat vaimon hallussa ja viikon kuluttua kun etsintöjä lopeteltiin, niin ounasteltiin, että Johnston on jo kuollut.
Lähteet HS 2.7., 6.7. ja 7.7.1975.
Ei ainakaan heinäkuun -75 aikana löytynyt, mutta entäs myöhemmin?
Johnstonin vaimo nyrjäytti nilkkansa ja muu seurue jäi hänen luokseen, mutta Johnston jatkoi kävelyään. Sitten hän vain katosi...
Miestä etsittiin ahkerasti viikon ajan niin poliisien, vapaaehtoisten kuin myös koirien avulla. Löytyi vain tupakka-aski ja pullonkorkki, mutta ei Johnstonia. Ei, vaikka helikopterikin kävi pörräämässä katoamispaikan alueella ja maastossa kulkijat tutkivat tulvivat purot ja suonsilmäkkeet. Johnstonin lääkkeet olivat vaimon hallussa ja viikon kuluttua kun etsintöjä lopeteltiin, niin ounasteltiin, että Johnston on jo kuollut.
Lähteet HS 2.7., 6.7. ja 7.7.1975.
Ei ainakaan heinäkuun -75 aikana löytynyt, mutta entäs myöhemmin?
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Tuopas kuulostaa oudolta. Johnstoninhan juuri olisi pitänyt jäädä vaimonsa tueksi Minulle tästä tulee mieleen ihan, että olisi halunnut tahallaan kadota. Missäköhän on tarkka paikka missä mies katosi? Kuinka kauna pitää patikoida, että tulee jonkinlainen tie vastaan? Entäs mites vesistöjen suhde?Doctor Lecter kirjoitti:?
Johnstonin vaimo nyrjäytti nilkkansa ja muu seurue jäi hänen luokseen, mutta Johnston jatkoi kävelyään. Sitten hän vain katosi...
Muuten, jotenkin tämä muistuttaa yhtä tapausta muutama vuosi sitten Ruskossa (en tiedä mille kunnalle alue kuuluu, mutta Tampereen lähellä ainakin). Siinä mies ja vaimo olivat olleet lenkillä. Vaimo oli suuntaamassa kotiin, mutta mies halusi jatkaa yksin lenkkiään. Niin hän tekikin, eikä koskaan palannut kotiin. Miehellä oli myöskin joku vakava sairaus, joka vaatii tarkkaa lääkitystä. Lopulta hänet löydettiin jostain, muistaakseni itsensä tappaneena. Tuosta en kyllä ihan varma ole, mutta näin muistelisin
Ihmiset valehtelevat, todisteet eivät.
Olen patikoinut tuon reitin sinne erämaakirkolle. Siksi tulikin mieleeni, että olisi hyvä tietää miten kokenut erämaissa liikkuja tuo kadonnut Johnston on ollut. Vapaaehtoinen katoaminen tulee kyllä mieleen, mutta nuo valmiudet liikkua jälkiä jättämättä oudossa maastossa olisi kyllä selvitettävä.
Mistään ei löydy aiheeseen valaistusta, olen yrittänyt. Ainakaan vielä ei ole tärpännyt. Ihmeen vähiin ovat puheet jääneet kys.heinäkuun jälkeen.
Mistään ei löydy aiheeseen valaistusta, olen yrittänyt. Ainakaan vielä ei ole tärpännyt. Ihmeen vähiin ovat puheet jääneet kys.heinäkuun jälkeen.
Nothing is quite what it seems
Sitä mieltä minäkin olen, että miehen se olisi nimenomaan pitänyt vaimonsa tueksi jäädä. Ihan kuin olisi käyttänyt tilaisuutta hyväksi, ja livistänyt paikalta. Kuinkahan lähellä siinä tosiaan menee autotie? Jos mies liftasi kyydin ja esim. hukuttautui jossakin kauempana..en tiedä
Minulla ei ole mitään niitä vastaan, joilla ei ole mitään minua vastaan.
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Ruskon kaupunginosa kuuluu Tampereen kaupunkiin ja sijaitsee ainakin Hervannan itäpuolella. Asuin nimittäin Pirkanmaalla toukokuusta 2001 huhtikuuhun 2008.lost kirjoitti: ...Muuten, jotenkin tämä muistuttaa yhtä tapausta muutama vuosi sitten Ruskossa (en tiedä mille kunnalle alue kuuluu, mutta Tampereen lähellä ainakin)....
Muuten en tunne ollenkaan sitä englantilaismiehen katoamistapausta Lapissa, koska olin vasta 6-7v.pikkuskidi siinä vuonna.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Olen myös tuolla Pielpajärven erämaakirkolla käynyt. Reitti tuskin on paljoa ajan saatossa muuttunut. Olen monelle puhunut mielenkiintoisesta maastonkohdasta tuolla. Muistaakseni ehkä puolessa välissä tuota reittiä pysähdyimme porukan kanssa. Katselimme polulta, että hemmetti, hieno pieni hiekkaranta suolammen rannassa. Olimme jo talsimassa tuolle "rannalle", kunnes ensimmäisenä mennyt pysähtyi ja pyysi myös muut pysähtymään. Kaveri otti kepin ja heitti sen tuolle hiekkarannalle. No keppihän hulahti sinne heittämällä. Kaikki hieman hätkähtivät. Tuo hiekka olikin sellaista vaalea höttöä, joka näytti kyllä erehdyttävän paljon hiekalta. En ihmettelisi, jos joku olisi tuonne hieman huononäköisenä tai huonossa valaistuksessa joskus talsinut.Maybrick kirjoitti:Olen patikoinut tuon reitin sinne erämaakirkolle. Siksi tulikin mieleeni, että olisi hyvä tietää miten kokenut erämaissa liikkuja tuo kadonnut Johnston on ollut.
-
- Harjunpää
- Viestit: 327
- Liittynyt: La Syys 17, 2011 4:17 pm
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Nostetaanpas tälläinen vanha tapaus ylemmäs. Koska voin sanoa, että olinhan siellä minäkin.Doctor Lecter kirjoitti:Ryhmämatkalla ollut lontoolainen toimistovirkailija Alan Neil Johnston, 32, katosi sunnuntaina 1.7.1975. Lievää epilepsiaa sairastava Johnston seurueineen lähti patikoimaan merkittyä polkua pitkin Inarista noin seitsemän kilometrin päässä olevaan Pielpejärven erämaakirkkoon.
Johnstonin vaimo nyrjäytti nilkkansa ja muu seurue jäi hänen luokseen, mutta Johnston jatkoi kävelyään. Sitten hän vain katosi...
Lähteet HS 2.7., 6.7. ja 7.7.1975.
Ei ainakaan heinäkuun -75 aikana löytynyt, mutta entäs myöhemmin?
Nimittäin pari tuttavaperhettä asui tuolloin Inarin kirkolla ja kalastelimme Isoa Inaria kesäisin ja talvisin noita sivujärviä; Jerisjärvi, Kuortakki, Aukkuli, Piskijärvi, ym.
Saman kesän Juhannuksena teimme retken Pielpan kirkolle, kun Johnston katosi.
Paikallisten poromiesten ja kalastajien kelkkareitti kulki tuolloin juuri em pitkien järvien kautta Partakkoon. Kalastelimme keväisin noilla järvillä. Sukulaismiehellä oli juomuksia ja iskukoukkuja näillä järvillä ja myös pilkimme ahkerasti eritoten Piskijärveä ja Aukkulia.
Johnstonin katoamisesta liikkui vuosien varrella huhuja, joiden mukaan hän olisi järjestänyt katoamisensa yhteistuumin vaimonsa kanssa ja jopa nähty Norjassa. Kului muutama vuosi, kun hillailemasa ollut paikallinen löysi ihmisen jäänteitä eräästä vaikeakulkuisesta paikasta Piskijärven niemessä. Tietääkseni ne tunnistettiin Johnstonin jäljellä oleviksi luiksi. Eläimet olivat kuljetelleet paljon luita muualle, tai jyrsineet ne vähiksi. En muista tarkkaan mistä kalmo tunnistettiin. Mahdollisesti DNA:sta ja vaatteista ym.
Aina kun liikuimme alueella Johnston tuli puheeksi. Pidimme leiriä Piskijärven keskelle ulottuvan niemen kärjessä. Johnstonin luut löytyivät vastakkaiselta rannalta noin 400 -500 metrin päästä teltta-ja tulistelupaikastamme.
Matkaa Pielpan polulta tuonne sokkeloisten metsäjärvien keskelle kertyy linnuntietäkin toista kymmentä kilometriä. Eli pitkään on sairas mies harhaillut heinäkuisen räkän seassa , soisessa maastossa, jossa vesistö tulee vastaan liikkui mihin suuntaan tahansa. Katsokaapa kartasta.
Kuuklemäppi kertoo
Ceterum Censeo
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella radionauhuri
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella radionauhuri
-
- Harjunpää
- Viestit: 295
- Liittynyt: Pe Heinä 15, 2011 5:11 pm
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
DNA:n avulla tunnistaminen alkoi 1990 luvun alussa. Suomessahan tehtiin maailmanlaajuinen läpimurto DNA-tunnistuksessa, kun Helsingin Kolera-altaasta löytyi ihmisen jalka syksyllä 1993. Sittemmin jalalle löytyi myös "omistaja" eli kuollut mies.
Koskahan (vaiko koskaan) on noille Lapin luille tehty DNA-testi?
Koskahan (vaiko koskaan) on noille Lapin luille tehty DNA-testi?
Joo, oikeen tuntuu joo, kyllä, hjyvää on.
-
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1481
- Liittynyt: Pe Huhti 16, 2010 11:05 am
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Olisiko luissa ollut jotain, mistä pääteltiin että suomipojasta ei ollut kyse. Esimerkiksi jos kallo löytyi niin erilainen tyyli paikata hampaita voisi juoruta että tuontivainaja on kyseessä. Tai jos luiden luota on löytynyt jotain omaisuutta. Esimerkiksi kengät voisivat kertoa paljon kadonneesta ja jos ovat olleet muuta kuin nahkaa, eivät pedot niistä innostuisi. Voisin kuvitella että brittimiehellä on ollut kadotessaan erilaiset jalkineet kuin Hai-saappaissa marssivilla suomalaisilla.
-
- Susikoski
- Viestit: 33
- Liittynyt: Pe Marras 18, 2011 1:40 am
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Ei oo tästä tapauksesta mitään puhetta näillä kulmilla ollut pitkiin aikoihin. Täysin unohdettu juttu. Ekaa kertaa itsekin kuulin tästä vaikka Inarissa olen ikäni asunut. Kiitos tästä aloituksesta!
-
- Armas Tammelin
- Viestit: 78
- Liittynyt: Ti Loka 28, 2008 12:45 am
- Paikkakunta: itäsuomi
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Jonkilaista kiinnostusta koen näihin pohjoisen tapauksiin...Kun itselläkin tapana kuljeskella siellä suuntiin, ja yksin...
Onkos tuo suurin piirtein oikea paikka, mistä luita löytyi?
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/link ... 53&lang=fi
Tunnistamis menetelmänä pitäisin tod. näköisenä hammaskarttaa ja lisäksi luista saa laskettua ihmisen koon aika tarkkaan.
Jos kadonnut kärsi lievästä epilepsiasta, mitä se nyt hänen kohdalla tarkoittikaan, ei se välttämättä matkantekoa hidastanut. Karttapaikalla näkyy maastossa olevan paljonkin polkuja, luutavasti enempikin niitä on kun kartassa. Itsellä ainakin hankalinta on joskus valita oikeaa polkua siitä runsaudenpulasta ja harha askelia tullut otettua. Uskon myös ettei lontoolaisella toimistovirkailijalla ole ollut juurikaan kokemusta pohjoisen havumetsäalueen maastoista. Englannissa vaellukset on lähinnä "puistokävelyjä". Omituinen usko hänellä kyllä itseensä oli, kun lähti yksin tarpomaan eteenpäin, vaikka muut jäivät vaimon luokse....Kummallista. Karttaa kun tarkistelin niin olisko kävellyt erämaakirkon ohi, ja sitten alkanut pyöriä ympyrää Piskijärvenniemessä? Jos miehellä ei ollut kelloa niin auringosta suunnistaminen on, kokemattomalle ainakin, ihan mahdotonta. Kuolinsyytä ei varmaankaan tiedetä, kun etsintöjä kerran oli tehty ja jopa ilmasta, niin olisiko mahdollista että kuolema olisi ollut onnettomuus joskus 1 katoamis vrk aikana? Elävä ja liikkuva ihminenhän on helpompi löytää kun kuollut, jollei sitten ole onnistunut kiertämään etsijöitään. Ilman ruokaa selviäisi useita päiviä, vettä kun on jokapuolella ympärillä.
Tuli mieleeni tästä tapauksesta se Kalajoella tai Rautiossa -90 luvulla kadonnut mies, jonka jäänteet sitten löytyivätkin jostain ihan lähistöltä. Siellä etsintäalue oli kait paljon pienempi.
Onkos tuo suurin piirtein oikea paikka, mistä luita löytyi?
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/link ... 53&lang=fi
Tunnistamis menetelmänä pitäisin tod. näköisenä hammaskarttaa ja lisäksi luista saa laskettua ihmisen koon aika tarkkaan.
Jos kadonnut kärsi lievästä epilepsiasta, mitä se nyt hänen kohdalla tarkoittikaan, ei se välttämättä matkantekoa hidastanut. Karttapaikalla näkyy maastossa olevan paljonkin polkuja, luutavasti enempikin niitä on kun kartassa. Itsellä ainakin hankalinta on joskus valita oikeaa polkua siitä runsaudenpulasta ja harha askelia tullut otettua. Uskon myös ettei lontoolaisella toimistovirkailijalla ole ollut juurikaan kokemusta pohjoisen havumetsäalueen maastoista. Englannissa vaellukset on lähinnä "puistokävelyjä". Omituinen usko hänellä kyllä itseensä oli, kun lähti yksin tarpomaan eteenpäin, vaikka muut jäivät vaimon luokse....Kummallista. Karttaa kun tarkistelin niin olisko kävellyt erämaakirkon ohi, ja sitten alkanut pyöriä ympyrää Piskijärvenniemessä? Jos miehellä ei ollut kelloa niin auringosta suunnistaminen on, kokemattomalle ainakin, ihan mahdotonta. Kuolinsyytä ei varmaankaan tiedetä, kun etsintöjä kerran oli tehty ja jopa ilmasta, niin olisiko mahdollista että kuolema olisi ollut onnettomuus joskus 1 katoamis vrk aikana? Elävä ja liikkuva ihminenhän on helpompi löytää kun kuollut, jollei sitten ole onnistunut kiertämään etsijöitään. Ilman ruokaa selviäisi useita päiviä, vettä kun on jokapuolella ympärillä.
Tuli mieleeni tästä tapauksesta se Kalajoella tai Rautiossa -90 luvulla kadonnut mies, jonka jäänteet sitten löytyivätkin jostain ihan lähistöltä. Siellä etsintäalue oli kait paljon pienempi.
-
- Harjunpää
- Viestit: 327
- Liittynyt: La Syys 17, 2011 4:17 pm
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
^
Kyllä, juuri tuon niemen kalakaverini osoitti minulle, kun olimme runsaat kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen pilkillä Piskijärvellä.
Voihan se olla joku toinenkin noista niemennokista, jotka pistävät tuolla rannalla samaan suuntaan.
Tämä kaverini on jo edesmennyt, joten en voi tarkista asiaa.
Kyllä, juuri tuon niemen kalakaverini osoitti minulle, kun olimme runsaat kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen pilkillä Piskijärvellä.
Voihan se olla joku toinenkin noista niemennokista, jotka pistävät tuolla rannalla samaan suuntaan.
Tämä kaverini on jo edesmennyt, joten en voi tarkista asiaa.
Ceterum Censeo
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella radionauhuri
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella radionauhuri
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Re: Englantilaisen turistin katoaminen Inarissa kesällä -75
Eli Alan on löytynyt siis jo kolmen vuoden päästä. Kyllä kai siinä vaiheessa vielä on tunnistettavissa tavalla jos toisella, eiköhän vaatteistakin ole vielä jotain saattanut olla jäljellä, lippis, vyöt ja muut tällaiset korut ja sormukset ynnä muut. Luiden vieressä on saattanut olla ihan tarpeeksi oheismateriaalia, ettei ole tarvinnut sen suuremmin hwnkilöllisyyttä arvailla.
Ihmeen pitkälle on kyllä päässyt tarpomaan. Moisia oloja jonkin verran tuntevana, eihän tuo matkana mikään ihan mahdoton ole vaikka luiden löytyminpaikalle reilu kymppi alkuun pitkältä kuulostaakin. Polut on pääosin suht vaivattomasti kuljettavia, ainoastaan se räkkä on se isoin pääasiallinen perse. Jos luiden löytöpaikka on tuo yllä arveltu ja sinne on tuupertunut aikanaan, niin olisko kaveri etsiytynyt ötököiltä vähän suojaisempaan niemen nokkaan, jossa ehkä vähän tuuli olis tehnyt olemisesta helpompaa. Piskijärven vesistön ihan siihen eteläkärkeenhän ei ole kuin n. 7 km matka, ja oloihin tottumatonkin kulkee tuon matkan noissa oloissa 2-3 tunnissa, joten en pidä suoritusta kovinkaan suurena ihmeenä, kantamukset tietysti saattaa vaikeuttaa, mutta hänellä ei varmaan mitään täypakkausta ole niskassaan ollut. Matkalle ei satu suuremmin edes metsäautoteitä, joita pitkin olisi löytänyt tiensä ihmisten ilmoille, joten vähän mulkerohan tuo tilanne tuolla on jos mäkäräisten keskellä ihan hukassa joutuu yksin olemaan.
Aiemmin kommentoineet ovat ihmetelleet, miksi hän hävisi omille teilleen vaikka vaimo satutti itsensä. Olisi pitänyt jäädä vaimonsa tueksi. Ja vitut, sanon minä. itse en ainakaan ihmettele tätä yhtään. Jos ovat pitkäänkin suunnitelleet unelmien patikkamatkaa ja akka rikko koipensa ja jää muun porukan hoidettavaksi heti alkumatkasta, niin en mä ymmärrä, miksi miehenkin pitäisi oma patikkansa keskeyttää. Enemmänkin ihmettelen, miksi hän ei saanut ketään kaverikseen matkaa jatkamaan? Itselleni kävi joskus samanmoinen tilanne. Kyseessä oli unelmien matka karibialaiseen sademetsään. Matkalla sinne silloinen asuinkumppani sairastutti itsensä ja ei päässyt opastetulle sademetsäkierrokselle mukaan vaan jäi paluulaivan hujakoille rannalle muun seurueen kanssa odottelemaan meidän metsään suuntaavien paluuta. Mulle ei tullut mieleenikään, että mä olisin jättänyt monta sataa euroa maksaneen, viikkoja odotetun ja oikein unelmien sademetsäreissun kokematta vain koska yhdellä toisella nyt on vähän paha olo. Eli pitkästi selitin, mutta tarkoitan, että toi vaimon tueksi jäämättömyys ei mun mielestä puhu minkään itsetuhoisuuden puolesta vaan pikemminkin omaehtoisesta ja ainakin mun silmiin terveestä ja arvostettavasta itsekkyydestä. Eikä luotto omiin patikointikykyihinkään tuolla ole mikään ihme. Normaalikuntoinen äijä nyt pystyy polkua pitkin kävelemään ilman suurempia urotekoja. Juuri tota kyseistä polkua en itse ole koskaan kukenut, mutta onhan Lapissa aika vaihtelevia noi reittimerkinnät. Jossain reitillä saa ihan tosissaan arpoa polkujen risteyksissä (jos on liikkeellä ilman karttaa), että mihin kannattaa mennä. Olisko tässä vain normaali reitiltä harhailu tai kirkon ohi käveleminen - ei ehkä ole uskonut, että moinen pikkutönö onkin se, mitä tänne asti tuotiin katsomaan. Suomessa kun nähtävyydet on joskus sellaisia, mitä ulkomaalaiset paljon maailmaa nähneet eivät aina edes ymmärrä nähtävyydeksi.
Ihmeen pitkälle on kyllä päässyt tarpomaan. Moisia oloja jonkin verran tuntevana, eihän tuo matkana mikään ihan mahdoton ole vaikka luiden löytyminpaikalle reilu kymppi alkuun pitkältä kuulostaakin. Polut on pääosin suht vaivattomasti kuljettavia, ainoastaan se räkkä on se isoin pääasiallinen perse. Jos luiden löytöpaikka on tuo yllä arveltu ja sinne on tuupertunut aikanaan, niin olisko kaveri etsiytynyt ötököiltä vähän suojaisempaan niemen nokkaan, jossa ehkä vähän tuuli olis tehnyt olemisesta helpompaa. Piskijärven vesistön ihan siihen eteläkärkeenhän ei ole kuin n. 7 km matka, ja oloihin tottumatonkin kulkee tuon matkan noissa oloissa 2-3 tunnissa, joten en pidä suoritusta kovinkaan suurena ihmeenä, kantamukset tietysti saattaa vaikeuttaa, mutta hänellä ei varmaan mitään täypakkausta ole niskassaan ollut. Matkalle ei satu suuremmin edes metsäautoteitä, joita pitkin olisi löytänyt tiensä ihmisten ilmoille, joten vähän mulkerohan tuo tilanne tuolla on jos mäkäräisten keskellä ihan hukassa joutuu yksin olemaan.
Aiemmin kommentoineet ovat ihmetelleet, miksi hän hävisi omille teilleen vaikka vaimo satutti itsensä. Olisi pitänyt jäädä vaimonsa tueksi. Ja vitut, sanon minä. itse en ainakaan ihmettele tätä yhtään. Jos ovat pitkäänkin suunnitelleet unelmien patikkamatkaa ja akka rikko koipensa ja jää muun porukan hoidettavaksi heti alkumatkasta, niin en mä ymmärrä, miksi miehenkin pitäisi oma patikkansa keskeyttää. Enemmänkin ihmettelen, miksi hän ei saanut ketään kaverikseen matkaa jatkamaan? Itselleni kävi joskus samanmoinen tilanne. Kyseessä oli unelmien matka karibialaiseen sademetsään. Matkalla sinne silloinen asuinkumppani sairastutti itsensä ja ei päässyt opastetulle sademetsäkierrokselle mukaan vaan jäi paluulaivan hujakoille rannalle muun seurueen kanssa odottelemaan meidän metsään suuntaavien paluuta. Mulle ei tullut mieleenikään, että mä olisin jättänyt monta sataa euroa maksaneen, viikkoja odotetun ja oikein unelmien sademetsäreissun kokematta vain koska yhdellä toisella nyt on vähän paha olo. Eli pitkästi selitin, mutta tarkoitan, että toi vaimon tueksi jäämättömyys ei mun mielestä puhu minkään itsetuhoisuuden puolesta vaan pikemminkin omaehtoisesta ja ainakin mun silmiin terveestä ja arvostettavasta itsekkyydestä. Eikä luotto omiin patikointikykyihinkään tuolla ole mikään ihme. Normaalikuntoinen äijä nyt pystyy polkua pitkin kävelemään ilman suurempia urotekoja. Juuri tota kyseistä polkua en itse ole koskaan kukenut, mutta onhan Lapissa aika vaihtelevia noi reittimerkinnät. Jossain reitillä saa ihan tosissaan arpoa polkujen risteyksissä (jos on liikkeellä ilman karttaa), että mihin kannattaa mennä. Olisko tässä vain normaali reitiltä harhailu tai kirkon ohi käveleminen - ei ehkä ole uskonut, että moinen pikkutönö onkin se, mitä tänne asti tuotiin katsomaan. Suomessa kun nähtävyydet on joskus sellaisia, mitä ulkomaalaiset paljon maailmaa nähneet eivät aina edes ymmärrä nähtävyydeksi.