Toivottavasti ei ole totta, olis lähellä heitteillejättöö jo se.Katjushka kirjoitti:Toivottavasti tuo IRCissä ollut juttu siitä, että joku koulukaveri ja tämän isä olivat kyselleet Noran vointia tämän istuessa hangessa itkemässä, ei ole totta. Siinä olisi varmasti kanssa aika syyllinen olo.
Nora Bhatia
-
Arthur Nebe
- Nikke Knakkertton
- Viestit: 197
- Liittynyt: La Loka 13, 2007 9:05 pm
Moni on täällä jo aiemmin hieman syyttävään ja kyseenalaistavaan sävyyn kommentoinut poliisin toimia, erityisesti etsinnän hidasta aloittamista. Kun tapauksen ikävä lopputulema nyt osoittautui tällaiseksi, lienee ryöppyä odotettavissa enemmänkin.
Mitä tästä tapauksesta voitaisiin ottaa opiksi? Miten kadonneiden etsintää voitaisiin tehostaa entisestään? Syyttämisen sijaan, tulisi ottaa analyyttinen ja rakentava asennoituminen ja yrittää löytää selkeitä parannusehdotuksia.
Tässä alkajaisiksi muutama, osa tosin jo muiden keskustelijoiden aiemmin sivuamia:
1) Vuoden vaihteessa toteutunut poliisilaitosuudistus tulisi hyödyntää täysimittaisesti katoamistapauksissa. Koska väitetysti nimenomaan tutkintaresurssien määrä useimmiten kasvoi toiminnan keskittämisen myötä, lienee useimpien poliisilaitosten väestöpohja nyt sellainen, että pysyvä tai nopeasti muodostettava erikoistunut tutkintaryhmä kyettäisiin muodostamaan keskuspaikkakunnan rikososastoon.
Tässä tapauksessa median antaman tiedon perusteella tutkinnan ohjakset olivat paikallispoliisin, siis Pirkanmaan poliisilaitoksen Akaan toimipisteen käsissä. Hyvänä puolena tietysti voidaan pitää paikallistuntemusta, mutta huonoja puolia on tällaisessa järjestelyssä mielestäni enemmän - keskittämällä kadonneiden etsintä riittävän suuriin yksiköihin, saadaan vuositasolla riittävä tapausvolyymi ja sitä myöden käytännön kokemusta, erityisesti jos tällaisten tapausten tutkinta korvamerkitään tietyille henkilöille.
Konkreettinen ehdotukseni siis on, että jokaiseen poliisilaitokseen perustettaisiin esim. väkivaltaryhmän/toimiston yhteyteen katoamistapauksiin erikoistunut 3-4 tutkijan ryhmä, joka olisi joko kiinteä (riippuen tapausmäärästä) tai tarvittaessa koottava. Ryhmän vetäjän tulisi olla katoamistapauksiin sekä taktisesta että teknisestä näkökulmasta perehtynyt ja kokenut rikospoliisimies.
2) Kohtaan 1. liittyen, koska nykyaikana varsinkin nuoria koskettavissa katoamistapauksissa web 2.0 näyttelee erittäin keskeistä roolia, tulisi ryhmällä olla hyvä perusymmärrys internetin sosiaalisesta luonteesta ja erityisesti siitä, miten nuoret toimivat verkossa. Kynnys teknisten asiantuntijapalvelujen käyttöön esim. tietokoneiden tutkinnassa ja nettikontaktien jäljittämisessä tulisi olla etupainotteinen ja matala, tässä KRP:n erityisyksikkö voisi toimia aktiivisemmin paikallispoliisin apuna.
Käytännön ehdotus: Vähintään yhden "katoamisryhmän" tutkijoista tulisi tuntea erittäin hyvin keskeisimmät suomalaiset nettikulttuurin piirteet ja paikat: yhteisöpalvelut ja pikaviestimet. Niiden tarjoama informaatiotulva (olkoonkin usein täynnä virheellistä tietoa) tulisi kyetä hyödyntämään nykyistä nopeammin ja tehokkaammin.
Mikäli nuori henkilö katoaa, hänen fyysisten tuntomerkkiensä lisäksi olisi tärkeää kyetä muodostamaan hänen "nettiprofiilinsa": käyttämänsä nimimerkit ja tunnukset, joiden perusteella voidaan tehdä laajempaa etsintää erilaisissa yhteisöpalveluissa ja kartoittaa henkilön sosiaalisia verkkoja tehokkaasti.
3) Tutkinnan hermokeskuksen lisäksi tarvitaan aktiivisempaa paikallistason etsintää. Tässäkin tapauksessa tuntui resurssien käyttö olevan melkoisen varovaista ja etupainotteisuutta ei ollut nähtävissä. Kuitenkin alle sadan kilometrin säteellä olisi saatavilla:
- 2 varuskuntaa virka-apuryhmineen (henkilöetsintä on varuskunnan keskimääräiselle virka-apuryhmälle soveltuva suorite)
- poliisikoulu joka toimii enemmän tai vähemmän poliisin henkilöreservinä koko valtakunnan alueella
- useita vapaaehtoisia palokuntia, metsästys- ja urheiluseuroja, partiolippukuntia ja harrastuskerhoja joilla on keskimäärin hyvä sisäinen hierarkia ja valmius maastossa tapahtuvaan etsintään
Käytännön ehdotus: Poliisin ja vapaaehtoisryhmien yhteistyötä voitaneen tehostaa harjoituksilla ja mahdollisesti vaikkapa valmiuspalkkiojärjestelmällä (sotii tosin vapaaehtoisuuden periaatetta vastaan, mutta nyky-yhteiskunnassa voisi olla harkinnanarvoinen vaihtoehto). Fyysisen etsinnän etupainotteisuus nykyistä suuremmaksi! Ensimmäisten 12 tunnin aikana tulisi 50-80% potentiaalisista etsijöistä olla aktivoituna, nykyisin luku lienee 5-10% luokkaa ja kasvaa yli 50%:n vasta keskimäärin 3-4 päivän jälkeen - joka on usein jo liian myöhäistä.
Kadonneen löytämiseksi hengissä olisi toimittava erittäin nopeasti ja koordinoidusti, käyttäen hyvin runsaasti resursseja. Tutkinnan hermokeskuksessa tulisi olla kaksin- tai kolminkertainenkin miehitys tietojenkeruu- ja alkuselvittelyvaiheessa. Varuskuntien hälytysryhmiä tulisi hyödyntää nykyistä enemmän, sillä erotuksena muihin etsintätahoihin, nämä ryhmät ovat jatkuvassa n. 20 minuutin lähtövalmiudessa etsintään soveltuvalla varustuksella. Myös koirapartioiden käyttöä tulisi lisätä ja priorisoida: ensimmäisten 24 tunnin aikana tulisi alueen koirakapasiteetista olla yli 50% etsintätehtävään sijoitettuna, etenkin huonon sään tai muiden erityissyiden vallitessa.
Siinä hieman pohdintaa tämänpäiväisestä murheellisesta uutisesta.
Korostan että äskeinen oli etsintätaktiikan ja rikospoliisityön suhteen maallikon pähkäilemää ja mahdolliset ammattilaiset voivat oikaista väärät käsitykset resurssien saatavuudesta ja allokoinnista
.
Mitä tästä tapauksesta voitaisiin ottaa opiksi? Miten kadonneiden etsintää voitaisiin tehostaa entisestään? Syyttämisen sijaan, tulisi ottaa analyyttinen ja rakentava asennoituminen ja yrittää löytää selkeitä parannusehdotuksia.
Tässä alkajaisiksi muutama, osa tosin jo muiden keskustelijoiden aiemmin sivuamia:
1) Vuoden vaihteessa toteutunut poliisilaitosuudistus tulisi hyödyntää täysimittaisesti katoamistapauksissa. Koska väitetysti nimenomaan tutkintaresurssien määrä useimmiten kasvoi toiminnan keskittämisen myötä, lienee useimpien poliisilaitosten väestöpohja nyt sellainen, että pysyvä tai nopeasti muodostettava erikoistunut tutkintaryhmä kyettäisiin muodostamaan keskuspaikkakunnan rikososastoon.
Tässä tapauksessa median antaman tiedon perusteella tutkinnan ohjakset olivat paikallispoliisin, siis Pirkanmaan poliisilaitoksen Akaan toimipisteen käsissä. Hyvänä puolena tietysti voidaan pitää paikallistuntemusta, mutta huonoja puolia on tällaisessa järjestelyssä mielestäni enemmän - keskittämällä kadonneiden etsintä riittävän suuriin yksiköihin, saadaan vuositasolla riittävä tapausvolyymi ja sitä myöden käytännön kokemusta, erityisesti jos tällaisten tapausten tutkinta korvamerkitään tietyille henkilöille.
Konkreettinen ehdotukseni siis on, että jokaiseen poliisilaitokseen perustettaisiin esim. väkivaltaryhmän/toimiston yhteyteen katoamistapauksiin erikoistunut 3-4 tutkijan ryhmä, joka olisi joko kiinteä (riippuen tapausmäärästä) tai tarvittaessa koottava. Ryhmän vetäjän tulisi olla katoamistapauksiin sekä taktisesta että teknisestä näkökulmasta perehtynyt ja kokenut rikospoliisimies.
2) Kohtaan 1. liittyen, koska nykyaikana varsinkin nuoria koskettavissa katoamistapauksissa web 2.0 näyttelee erittäin keskeistä roolia, tulisi ryhmällä olla hyvä perusymmärrys internetin sosiaalisesta luonteesta ja erityisesti siitä, miten nuoret toimivat verkossa. Kynnys teknisten asiantuntijapalvelujen käyttöön esim. tietokoneiden tutkinnassa ja nettikontaktien jäljittämisessä tulisi olla etupainotteinen ja matala, tässä KRP:n erityisyksikkö voisi toimia aktiivisemmin paikallispoliisin apuna.
Käytännön ehdotus: Vähintään yhden "katoamisryhmän" tutkijoista tulisi tuntea erittäin hyvin keskeisimmät suomalaiset nettikulttuurin piirteet ja paikat: yhteisöpalvelut ja pikaviestimet. Niiden tarjoama informaatiotulva (olkoonkin usein täynnä virheellistä tietoa) tulisi kyetä hyödyntämään nykyistä nopeammin ja tehokkaammin.
Mikäli nuori henkilö katoaa, hänen fyysisten tuntomerkkiensä lisäksi olisi tärkeää kyetä muodostamaan hänen "nettiprofiilinsa": käyttämänsä nimimerkit ja tunnukset, joiden perusteella voidaan tehdä laajempaa etsintää erilaisissa yhteisöpalveluissa ja kartoittaa henkilön sosiaalisia verkkoja tehokkaasti.
3) Tutkinnan hermokeskuksen lisäksi tarvitaan aktiivisempaa paikallistason etsintää. Tässäkin tapauksessa tuntui resurssien käyttö olevan melkoisen varovaista ja etupainotteisuutta ei ollut nähtävissä. Kuitenkin alle sadan kilometrin säteellä olisi saatavilla:
- 2 varuskuntaa virka-apuryhmineen (henkilöetsintä on varuskunnan keskimääräiselle virka-apuryhmälle soveltuva suorite)
- poliisikoulu joka toimii enemmän tai vähemmän poliisin henkilöreservinä koko valtakunnan alueella
- useita vapaaehtoisia palokuntia, metsästys- ja urheiluseuroja, partiolippukuntia ja harrastuskerhoja joilla on keskimäärin hyvä sisäinen hierarkia ja valmius maastossa tapahtuvaan etsintään
Käytännön ehdotus: Poliisin ja vapaaehtoisryhmien yhteistyötä voitaneen tehostaa harjoituksilla ja mahdollisesti vaikkapa valmiuspalkkiojärjestelmällä (sotii tosin vapaaehtoisuuden periaatetta vastaan, mutta nyky-yhteiskunnassa voisi olla harkinnanarvoinen vaihtoehto). Fyysisen etsinnän etupainotteisuus nykyistä suuremmaksi! Ensimmäisten 12 tunnin aikana tulisi 50-80% potentiaalisista etsijöistä olla aktivoituna, nykyisin luku lienee 5-10% luokkaa ja kasvaa yli 50%:n vasta keskimäärin 3-4 päivän jälkeen - joka on usein jo liian myöhäistä.
Kadonneen löytämiseksi hengissä olisi toimittava erittäin nopeasti ja koordinoidusti, käyttäen hyvin runsaasti resursseja. Tutkinnan hermokeskuksessa tulisi olla kaksin- tai kolminkertainenkin miehitys tietojenkeruu- ja alkuselvittelyvaiheessa. Varuskuntien hälytysryhmiä tulisi hyödyntää nykyistä enemmän, sillä erotuksena muihin etsintätahoihin, nämä ryhmät ovat jatkuvassa n. 20 minuutin lähtövalmiudessa etsintään soveltuvalla varustuksella. Myös koirapartioiden käyttöä tulisi lisätä ja priorisoida: ensimmäisten 24 tunnin aikana tulisi alueen koirakapasiteetista olla yli 50% etsintätehtävään sijoitettuna, etenkin huonon sään tai muiden erityissyiden vallitessa.
Siinä hieman pohdintaa tämänpäiväisestä murheellisesta uutisesta.
Korostan että äskeinen oli etsintätaktiikan ja rikospoliisityön suhteen maallikon pähkäilemää ja mahdolliset ammattilaiset voivat oikaista väärät käsitykset resurssien saatavuudesta ja allokoinnista
.-
lot of mysteries
- Nikke Knakkertton
- Viestit: 187
- Liittynyt: Pe Maalis 07, 2008 4:56 pm
- Paikkakunta: suomi
iltasanomissa oli kartta ja löytöpaikka merkattu. Onkohan paikka joku suosittu"nuorien"kessuttelu ja kaljoittelu paikka kentiesQuellervo kirjoitti:Niin Nora löytyi varmaankin Petsamontien länsipäästä, siellä metsää riittää vähän enemmän.
Kun ainoa tuollainen hiukka syrjäinen paikka tossa"lähellä"asutusta 
Syvimmät osanottoni Noran omaisille. Ja jälleen kerran syvä kiitos Vapepan ihmis- ja koiraetsijöille arvokkaasta työstään.
Toivon että kansa ei aloita loputonta valitusvirttään viranomaisten toimista. Tässäkin tapauksessa tilanne lienee ollut se, että tyttö on kuollut ennen kuin häntä on edes alettu etsiä.
Tästä vielä:
Toivon että kansa ei aloita loputonta valitusvirttään viranomaisten toimista. Tässäkin tapauksessa tilanne lienee ollut se, että tyttö on kuollut ennen kuin häntä on edes alettu etsiä.
Tästä vielä:
Jos minä olisin kotoisin Lapista ja karkumatkalla asuinalueeni ulkopuolella, en välttämättä naamioituisi neljäntuulenhattuun.Loka kirjoitti:Turha tässä on takertua lillukan varsiin. Kyllä asia on niin, että muslimitaustainen 14 -vuotias voi hyvinkin pitää ajatusta ns. burkhasta normaalina piilokeinona kun taas suomalainen 14 -vuotias teini ei tätä ehkä keksisi vaikka sen hänelle antaisi käteen.
Viimeksi muokannut joey, To Helmi 05, 2009 4:18 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Kyllikki S
- Adrian Monk
- Viestit: 2652
- Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 1:30 am
Milläköhän perusteella?nevermind kirjoitti:Toivottavasti ei ole totta, olis lähellä heitteillejättöö jo se.Katjushka kirjoitti:Toivottavasti tuo IRCissä ollut juttu siitä, että joku koulukaveri ja tämän isä olivat kyselleet Noran vointia tämän istuessa hangessa itkemässä, ei ole totta. Siinä olisi varmasti kanssa aika syyllinen olo.
Arvasin, että olisi dead... Järkyttävää!
Bon appetit!susse kirjoitti:No on kyllä nätti plikka,vaan ihmekös tuo.Myös meikkaustaito pistää näin naisena silmään,wautsi.(Myös tuon parturin numeron haluisin)Toivottavasti ehjänä löytyy!Luulisin niin,villi veikkaus:riita tullut poikaystävästä tai jstn vastaavasta ja tyttö on karannut siksi.Jos veikkaan väärin, lupaan syödä hatullisen paskaa.
-
Nancy_Drew
- Susikoski
- Viestit: 33
- Liittynyt: To Tammi 08, 2009 11:48 am
Ihan ensin: Syvin osanotto Noran läheisille.
Sitten: jos katoamispaikan ja löytöpaikan välillä on tosiaan vain noin kilometri, olisiko koulutettu koira voinut seurata sen matkan Noran jälkiä, jos se olisi tuotu paikalle heti katoamisen jälkeen? Ehkä turhaa jossittelua tämän tapauksen tiimoilta, mutta tulevia, vastaavia tapauksia ajatellen asiaa pohdin.
Kaikin puolin äärimmäisen kurja juttu.
Sitten: jos katoamispaikan ja löytöpaikan välillä on tosiaan vain noin kilometri, olisiko koulutettu koira voinut seurata sen matkan Noran jälkiä, jos se olisi tuotu paikalle heti katoamisen jälkeen? Ehkä turhaa jossittelua tämän tapauksen tiimoilta, mutta tulevia, vastaavia tapauksia ajatellen asiaa pohdin.
Kaikin puolin äärimmäisen kurja juttu.
-
Mia Wallace
- Vähänniinkuharrastaja
- Viestit: 90
- Liittynyt: Pe Marras 09, 2007 9:22 pm
-
specialhousingunit
- Neuvoja-Jack
- Viestit: 530
- Liittynyt: La Loka 13, 2007 10:06 pm
-
Kyllikki S
- Adrian Monk
- Viestit: 2652
- Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 1:30 am
Jossittelu on aina paikallaan. Tämä tuskin oli viimeinen katoaminen tässä maassa.specialhousingunit kirjoitti:Sadut päättyy aina onnellisesti. Tämä ei ollut satu, eikä loppu ollut onnellinen. Tämä tarina sai surullisen lopun. Jossittelu alkaa, mutta sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Osanottoni vanhemmille ja kiitos kaikille etsintöihin osallistuneille.
Viimeksi muokannut Kyllikki S, To Helmi 05, 2009 4:31 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.