Somertonin mies - Australia 1948

[Maidog]

Mielenkiintoista ja niin salaperäistä. Jos mies on vaikka saanut tietää kuolevansa ja on halunnut viimeisenä tekonaan nähdä lapsensa tms?

[Caracalla]

Patologin mukaan mies oli n.40-45-vuotias brittityylinen olemukseltaan ja hän oli todella hyvässä kunnossa. Miehen pituus oli 180cm, hiukset vaalean ja punertavan sävyiset ja niissä oli häivähdys harmaata. Olkapäät olivat leveät ja vyötärö kapea, miehen kädet eivät näyttäneet kuuluvan raskaan käsityön tekijälle. Varpaat olivat kaareutuneet kuten esimerkiksi tanssijalla tai karjapaimenella (tanssikenkien ja saappaiden tähden), pohjelihakset muistuttivat pitkän matkan juoksijan vastaavia tai geneettisen perimän muodostamia korkeammalle sijoittuneita lihaksia.

Voisiko varpaiden kaareutuminen johtua pikemminkin sotilassaappaiden käytöstä kuin tanssikengistä tai karjapaimenen saappaista? Vuonna 1948 maailmassa oli miljoonia miehiä, jotka olivat viettäneet vuosia huonosti sopivissa sotilassaappaissa. Pohjelihasten muoto voinee myös olla perua sota-ajasta, jolloin joutui juoksemaan rintamalla. Veikkaukseni on siis, että jalkaväessä palvellut veteraani toisesta maailmansodasta.

Kasvot näyttävät mielestäni yhtä hyvin saksalaisilta kuin brittiläisiltä. Ehkäpä siis yhtä hyvin saksalainen? Mutta mitä saksalainen tekisi Australiassa vuonna 1948? No, pakomatkalla tietenkin. Tuohon aikaanhan tuhannet saksalaiset rintamamiehet emigroituivat kaukomaille, yleensä tosin Etelä-Amerikkaan. Monet heistä olivat sotarikollisia, jotka olisivat joutuneet kotimaassaan syytteeseen teoistaan. Voisiko tämäkin vainaja ollut yksi oikeuden välttelijöistä? Ehkäpä Einsatzgruppen-joukkojen teurastaja? SS-mies ei varmastikaan, sillä tatuointi kainalossa olisi paljastanut kyllä. Jotenkin hänen onnistui välttääkiinnijääminen ja pakenemaan. Tai sitten hänet kenties vapautetiin epähuomiossa vankileiriltä. Omaiset arvelivat miehen kaatuneen ja kadonneen sodassa, joten kukaan ei osannut aavistakaan hänen olevan Australiassa.

Tämä skenaario ei tietenkään anna mitään syytä sille, miksi Somertonin mies todennäköisesti tapettiin. Aika epäuskottava olisi selitys, että joku juutalainen tai muu hyvitystä haluava tunnisti miehen saksalaiseksi keskitysleirivartijaksi tms. ja murhasi tämän kostoksi. Vaikka eipä tämäkään kai täysin mahdotonta olisi

[Macavity]

Ei kai sotilassaappaista varpaat kaareudu sisällepäin? Kuten voisin kuvitella että buutseissa ja tanssikengissä tapahtuu. Pikemminkin omien kokemusten pohjalta voisin uskoa että "saappaassa" jalalle käy niinkuin huonossa lenkkarissa, eli holvi vajoaa ja lesti levenee eli jalka "litistyy" ilman että varpaat sen kummoisemmin taipuu mihinkään.

Naisilla varpaiden vääntymistä ilmenee jos käyttää paljon korkea korkoisia kenkiä, tosin useimmilla varpaat ei ehdi kääntymään ennen ku vaivasenluut puskee esiin..

[Gaius T.]

Minäkin olen taipuvainen uskomaan ”viitta ja tikari” -meininkiin.

Ei kai sotilassaappaista varpaat kaareudu sisällepäin?

Ei varmasti nykyään, mutta miten lie ollut 1940-luvulla? Esim. Edward Lyman Munsonin kirjassa The Soldiers Foot and the Military Shoe vuodelta 1912 on kuvassa esimerkki varpaiden sisäänpäin kääntymisestä.

http://books.google.fi/books?id=7DEAk2K ... es&f=false

Tekstissä tosin todetaan, etteivät ”nykyään” eli v. 1912 sotilaskengät aiheuta enää varpaiden sisäänpäin kääntymistä, vaan Munsonin näkemät varpaat olivat aiheutuneet joko siviilikengistä tai vanhan mallisista sotilaskengistä. Vaan näin Yhdysvalloissa, miten muissa maissa?

Yritin etsiä kunnollista kuvaa netistä brittiupseerien 1940-luvulla käyttämistä kengistä, mutta en löytänyt vielä selkeää.

”Hauskoja” (jos nyt näin saa sanoa) yhteensattumia Oriveden vainajan kanssa: laput hävitetty vaatteista, tupakkaa mukana, erikoinen kirja, kassi löytyy myöhemmin asemalta, jne.

Kiitos Katajalle mielenkiintoisesta jutusta!

[MotiivitOn]

Tekstissä tosin todetaan, etteivät ”nykyään” eli v. 1912 sotilaskengät aiheuta enää varpaiden sisäänpäin kääntymistä, vaan Munsonin näkemät varpaat olivat aiheutuneet joko siviilikengistä tai vanhan mallisista sotilaskengistä. Vaan näin Yhdysvalloissa, miten muissa maissa?

Koitin kovasti pohtia eri maiden uniformuja. Brittiupseerit käyttivät normaalien miesten kävelykenkien tapaisia nauhakenkiä ja rintamalla yleensä joko nilkkurityyppisiä kenkiä taikka saappaita. Mitkään noista ei minusta aiheuta kaareutumista.

Jutun juoni onkin siinä, että missä joukko-osastossa henkilö olisi palvellut. Esimerkiksi niissä maissa joissa ratsuväkeä edelleen käytettiin, useimmiten oli käytössä myös ratsuväkisaappaat, jotka luonnollisesti käyttötarkoituksensa vuoksi ovat sirommat. Ratsuväkihän oli enemmän voimissaan idässä II-erän aikoihin. Tosin toiset upseerit saattoivat käyttää ratsuväkisaappaita, niiden ulkonäön vuoksi, vaikka eivät ratsuväkeen olisi kuuluneetkaan.

Olen myös sitä mieltä, että "idän miehellä" oli suurempi tarve peittää vaatteiden alkuperämaa, kuin "lännen-pussiin" virallisesti pelaavalla.

[Gaius T.]

Huu, arvoitus vain syvenee. Tuolla englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa kerrotaan, että vuonna 1945 Australian Mosmanista löytyi ruumis, jolla oli myös mukanaan Omar Khayyamin Rubaiyat. Kaivelin vanhoja sanomalehtiä ja löysin seuraavan jutun (sori kökkösuomennos):

The Sydney Morning Herald 4.6.1945:

OMAR KHAYYAM FOR EPITAPH

Tuntematon värillinen mies löytyi kuolleena kalliokielekkeeltä Taylor Bayn yläpuolella eilen. Miehen rinnan päällä oli Omar Khayyamin teos Rubaiyat. Kirjassa oli lyijykynän merkkejä seuraavien rivien kohdalla:

Ah, make the most of what we yet may spend,
Before we too into the dust descend;
Dust into dust, and under dust to lie.
Sans wine, sans song, sans singer and sans end.

Ruumis löytyi Ashton Parkista, Mosmanista.

Muutaman tuuman päässä miehen vasemmasta kädestä oli juomalasi, hieman nestettä sisältänyt limsapullo ja jauhetta. Tänään tehdään testejä, joissa selvitetään, onko jauhe myrkkyä.

Miehen pää lepäsi sanomalehdellä, joka oli päivätty 20.5. Etsivät Gilmour ja Hargrave ovat sitä mieltä, että päiväys kertoo myös miehen kuolinpäivän.

Reg Johnston, Bond Streetiltä, löysi ruumiin kävellessään pensaikon halki. Mies oli noin 40-vuotias ja oli ilmeisesti malesialainen.


An unknown coloured man was found dead on a ledge of rock overlooking Taylor Bay yesterday with a copy of the Rubaiyat of Omar Khayyam on his chest.

The book had a pencil marks against the lines:
Ah. make the most of what we yet may spend,
Before 'we too Into the dust descend;
Dust into dust, and under dust to lie.
Sans wine, sans song, sans singer and sans end.

The body was in Ashton Park, Mosman. A few inches from the man's left hand were a glass tumbler, a lemonade bottle containing some liquid, and a powder. Tests will be made to-day to discover if the powder was a poison.

The man's head was resting on a newspaper dated May 20, and Detective-sergeants Gilmour and Hargrave think that the newspaper indicated the date of the man's death.

Reg Johnston, of Bond Street, city, found the body as he was walking through the bush. The man was about 40 years of age, and was probably a Malayan.

[Kataja]

Hienoa, että olette jaksaneet spekuloida, vaikka Oriveden tapaukseen verrattuna tässä on vielä pienemmät mahdollisuudet päästä mihinkään varmaan lopputulokseen.

En enää edes löytänyt tuota vakoilijateorian uskottavuuden vähenemistä, mutta jossain se oli ja mielsin sen niin, että tuohon aikaan kommareita varmasti nähtiin joka puolella, joten huhut lähtivät kiertoon nopeasti. Nyt kun tarkemmin katselee, niin ei se lainkaan heikolta teorialta näytä kun tosiaan eräs tutkijoistakin siihen uskoo. Vakoojaksi epäilty Harry Dexter White teki USAssa itsemurhan samalla aineella http://en.wikipedia.org/wiki/Harry_Dexter_White
ja tässä muuta listaa, joka tukisi tätä teoriaa:
Circumstances that fit with the spy hypothesis
* He was fit, tidy, and organized. These are ideal characteristics of a spy.
* He died in mysterious circumstances.
* He died of a poison uncommon enough to be undetected. This implies someone had access to specialized knowledge.
* His death is linked to what appears to be a secret code. The fact the lettering was written in such light pencil that an ultra-violet lamp was needed to read it, indicates an intentionality of concealment. If these were random jottings, the need for visual concealment would be unnecessary.
* He died with no identification and with his clothing labels removed. Having no clothing labels is a well-known spy trait. For example, in 1941 the actual spy Ulrich von der Osten died in a car accident and was found with no clothing labels. There are so many other examples that it has entered popular culture, for example, a spy without clothing labels is featured in the Hollywood movie Burn After Reading.
* The late 1940s was the height of Cold War spying in Australia and Operation Venona revealed that intelligence was being leaked to Moscow.
* He appeared to have no close ties, which is a good trait for a spy.
* He had no identifying marks or tattoos, which is a good trait for a spy.
* He had an unusual fob pocket in his trousers that was particularly hard to find.
* In 1994, John Haber Phillips re-examined the evidence and wrote, "there seems little doubt it was digitalis." If the poison was digitalis, it does have a precedence for being linked to various Cold War spy cases, eg. US Assistant Treasury Secretary Harry Dexter White, died suddenly in August, 1948, of a reported digitalis overdose. He was identified as a spy under Operation Venona. This is only 3 months before the death of the Somerton man!

Mainitaan näemmä myös, että teksti oli kirjoitettu niin ohutlyijyisellä kynällä/kevyellä otteella (?) että se piti tulkita ultraviolettivalolla, joten noissa kuvissa teksti on mitä ilmeisemmin vahvistettu myöhemmin tms. kun se näyttää aivan normaalilta. Hän siis kirjoitti koodin lähes näkymättömäksi, repäisi palan kirjaa, laittoi sen salataskuun ja heitti kirjan tuntemattoman (?) autoon. Jätti siis viestin, jota ei automaattisesti löydettäisi ja joka olisi voinut jäädä täysin pimentoon.

Tuossa tietenkin voi miettiä, että olisiko USAn/Australian/Englannin tiedustelupalvelu edes julkisesti kertonut selvittäneensä koodin, jos mies oli vakooja ja tiedosta oli jotain hyötyä, tai jos tieto oli sinällään turhaa maan turvallisuuden kannalta. Tuskin olisivat halunneet osoittaa tuntevansa itävakoojien koodiston kun tuota koodiavainta varmasti tarvittaisiin myöhemminkin ja paljastuminen saisi itäblokin vain vaihtamaan koodia... puhumattakaan jos hän oli omia. Tänä päivänä se kai sentään tuotaisiin julki mikäli olisi ratkaistu.

Salatasku housuissakaan ei taida ihan joka sudenpennun vaatetukseen kuulua?

Repäisty termi muuttui lehdistön välityksellä hieman vääräksi ja jäi elämään, sillä kirjaimellisesti lapussa lukee "Tamám Shud". Itsellä ei riitä pää edes yrittää ratkoa koodia, mutta wikipedia mainitsee johtavan teorian olevan juuri että jokainen kirjain edustaa yhtä sanaa, kuten joku jo arvailikin. Tuon mukaan "ITTMTSAMSTGAB" voisi olla "It's Time To Move To South Australia Moseley Street …" (Moseley Street is the main road through Glenelg and where the former nurse lived). eli suomeksi: aika muuttaa Etelä-Australiaan Moseley-kadulle (hoitajan kotikatu).

Rytmitykseltään sen uskotaan noudattavan tuota Rubaiyatin säkeistömallia (neljä virkettä/runo). Mahdollinen salakoodi voisi olla http://en.wikipedia.org/wiki/One-time_pad , jota on oikein tehtynä mahdoton avata ilman avainta.

Miehen haudalle on ilmestynyt vielä hiljattainkin kiviä juutalaisen tavan mukaan:
2009 March 19: Rocks placed at the foot of the Somerton Man's grave in the Jewish tradition. A Jewish connection was considered very early in the investigation but was rejected as the body was uncircumcised. Thus the rocks point to evidence of Jewish visitors to the grave.

Häntä ei kuitenkaan ollut ympärileikattu, mutta tämä tapa ei ollut yhtä automaattinen Englannissa kuin esim. USAssa ja Australiassa.
The fact he was uncircumcised probably rules out him being Jewish. Around 1900, general infant circumcision was taken up in America and Australia as it was believed to be healthy. In the UK, it was not generally practiced but was more of a status symbol for the upper classes to be circumcised at birth. Thus, if the Somerton Man was a native English speaker it is more likely he was from the UK than Australia or the USA. However, as circumcision rates in the USA and Australia were under 50% pre-1930s, the possibility that he was American or Australian cannot be totally ruled out.

Perinteisen juutalaisverisen näköinen ei mies ole, enkä tarkoituksella ole rasistinen, mutta varsinkin tuolloin, ja paikoin edelleenkin, juutalaisyhteisö avioituu omiensa kesken ja piirteet ovat jossain määrin tunnistettavia. Harvoin punertavia hiuksia ja harmaita silmiä yhdistetään tähän uskontokuntaan. En tosin tiedä mikä tilanne on ollut esim. Neuvostoliitossa, missä oli suuri juutalaisyhteisö myös ja toisaalta tuolloin ei varmasti ollut vapautta uskoaan tunnustaa esim. ympärileikkauksin. Mies tosin oli vanhempi kuin NL ja kai hänen syntymänsä aikaan tilanne olisi ollut parempi?
The ginger tinge of his hair plus large limbs could point toward a Scottish ancestry. This means the probability of a Scottish ancestry is a little higher, but by no means certain.

Tuo lihapiiraan sulaminen kuitenkin arveluttaa, jos lääkäri on arvioinut syöntiajan 3-4 tuntia ennen kuolemaa (klo 01-02), joten onko myrkky voinut tuotakin hidastaa? Ruumiin löytänyt sanoi miehen olleen samassa asennossa samalla paikalla aamulla kuin n. kello 19 edellisiltanakin, ja siitä kolmen tunnin päästä hän oli ilmeisesti siis syönyt ja jälleen lyyhistynyt samaan asentoon paikalleen tuosta kolmen tunnin jälkeen.

Varpaiden käyristymisestä ei ole kokemuksia, eli kuinka pitkän altistumisen se vaatisi ja palautuvatko varpaat ennalleen, jos vasta aikuisiällä pari vuotta menee tiukemmissa bootseissa, vai pitääkö jo teininä/lapsena aloittaa käyristäminen että vielä 50:senäkin pysyy. Kiinassahan naisten jalkoja typistettiin heti tytöstä lähtien, mutta se oli toki aivan eri luokan kidutusta.

Toinen Rubaiyat-ruumis on myös mielenkiintoinen. Tuo runo elämän nautinnoista ja kuoleman lopullisuudesta viittaa sävyltään itsemurhatyyliseen viestiin, ja oletetulla Malesia/Singapore-akselilla on myös muslimeja, joille persialainen teos voisi olla tutumpi kuin länkkärille, mutta silti melkoinen sattuma tämäkin ja jättää tilaa spekuloinnille paljonkin.

Facebookissakin yrittävät koodia murtaa, ja sitä varten tulisi löytää juuri tuo painos kirjasta, mutta se on ollut jo Somertonin miehen aikaan harvinaisuus, joten mietityttää kuinka kultturellista ja mahdollisesti ylhäisöpiireissä pyörineestä miehestä olikaan kyse. Harva keräilyharvinaisuuteen tuhertaa viestejään ja tuon ostaminenkin hiljattain olisi herättänyt huomiota, joten lienee ollut omistuksessa jo kauemmin. Täällä kuitenkin Fbook-ryhmä, jos haluatte fiilistellä sielläkin:
http://www.facebook.com/posted.php?id=9 ... 2730912666

Edit: Facebook-ryhmän kuvissa ainakin näyttäisin olevan ihan mielenkiintoisia juttuja (käsialanäytteitä, Rubaiyat-pätkiä yms.) ja taitavat aueta kaikille, sillä en itsekään kuulu ryhmään.

Edit II: ja siltä varalta, että ette ole palstaa kahlanneet läpikotaisin, niin itse itseäni korostaen, voisi mainita 1990-luvulta itsarin tehneen naisen jenkeistä, jonka matkalaukuista myös puuttuivat merkit:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... =0#p116466

ja tuossa ketjussa myös ollut Jane Doe Norjasta 1970, jolla yllättäen oli vaatteista ja laukuista poistettu kaikki merkit ja hänenkin tavaroitaan löytyi myöhemmin juna-aseman säilytyksestä:
http://www.doenetwork.org/cases/503ufnor.html Ansaitsisi ehkä omankin ketjunsa, mutta mainostetaan nyt tässäkin vertailun vuoksi

[Grausam]

Tuon ukkelin henkilöllisyydestä voisi ehkä helposti saada varmuuden, jos hänen valokuvansa löytyisi jostain perhealbumista tai vastaavasta.

Entäs jos koodin jokaisen kirjaimen vaihtaa johonkin toiseen, esim. a = i, q = k jne. Kaipa sitäkin on tosin jo kokeiltu..

[Lukijana]

Löysin tieni tänne tuolta Ricky McCormickin aiheesta. Tosi mielenkiintoinen tapaus, varmaan yksi mielenkiintoisimmista mysteereistä ikinä. En ole lukenut spekulaatioita, joten seuraavaa on varmaan ehdotettukin.

Olen aina ajatellut, että jos minun pitää kirjata ylös jotain todella salaista, niin ottaisin jonkun kirjan ja yhdistäisin koodini siihen. Eli vaikka R96K55L47K7Y167N22S77P38K88K9.
Oletetaan että ryöstin pankin ja piilotin saaliin heti. En aikoisi kaivaa sitä esiin 20 vuoteen. Tuo R96K55L47K7Y167N22S77P38K88K9 tarkoittaa seuraavaa
Raha_kätkö löytyy koordinaateista yksi neljä seitsemän piste kolme kolme

R96 tarkoittaa, että sivulta 96 löytyy R-kirjaimella sana, sivulta 55 K-kirjaimella alkava sana jne ja kun itse kuitenkin muistaa sen perusidean, niin ne koordinaatitkin on helppo onkia sieltä mieleen. Voidaan siellä sivuilla puhua kissakaloista ja röllipeikoista, mutta koodin laatija itse tietää mitkä on halutut sanat ja, etenkin, numerot. Toki tähän voi tehdä jonkun jipon, vaikka että tuo sivunumero luku kerrotaan aina kahdella tai kolmella, tai vaikka 0,715517:lla jolloin sentään päästään oikealle aukeamalle vaikkei tasalukua tulekaan. Ja näitä kertoimia ei tietenkään kerrota kenellekään ikinä, eikä kirjoiteta mihinkään ylös. Tosin jos muisti heikkenee, niin saalis voi mädäntyä metsään. Ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että kukaan muu saisi koordinaatteja koskaan tietää.

Noniin palataan taas aiheen pariin... Tuossa mysteerissä kun se on noin selvästi sidottuna johonkin tiettyyn kirjaan, tulee väkisinkin mieleen että nuo M:t on m:llä alkavia sanoja kirjassa, jne ja lauseet tulee selville, kun yhdistelee noita.

[SeagulII]

Toi kirjajuttu haiskahtaa kuolleenmiehenkytkimeltä. Ko. kaverilla on ollu epäilys että käry on käynyt ja shakkimatti edessä. Kirjan ja viestin jättäminen tuskin paljastaa mitään ilman että päätyy kalmoksi, joten siinä ei menetä mitään. ajatuskulku on tämä: ruumis->tutkinta->salatasku->lapun tunnistus->tieto julkaistaan->joku huomaa yhteyden löytämäänsä kirjaan->kirjan viesti julkaistaan->viesti välittyy näin perille..

Kuoleminen julkiselle paikalle ehkä myös puhuu sen puolesta että halusi turvata viestin löytymisen

Ei ehkä mailman varmin tapa mutta epätoivosessa tilanteessa kaikki ideat lasketaan. Kirja liittyy olennaisena osana tähän hommaan ja myös hoitsu, jostain syystä asiaa ei haluttu penkoa enempää.. Oma tiedustelu painosti unohtamaan? Pitäis tehä vertaus noista kirjainpötköistä, naisen kopioimasta runosta ja tän toisen vainajan merkkaaman runon välillä.

Kirjoilla toimiva koodaus oli yleisessä käytössä (ja tiedossa) 2 ms aikaan, vallankin länsimaalaiset "kenttävakoojat" käyttivät sitä. Suurempaa salausta käytettiin sitten eri organisaatioiden välillä kun käsiteltiin kokonaisuuksia eikä yksittäisiä tiedonmurusia. Koodaus toimi vaikkapa siten että jokainen kirjain vastasi järjestyslukua, esim a=1 b=2 ja jokaisen rivin 1. kirjain oli sivunumero ja sitä seuraavat kirjaimet riviltä löytyvä sana (esim b tarkoittaisi 2. sanaa), jokaista kirjainta vastasi 1 rivi.. Esim koodi abbacd olisi sivu 1, ekarivi sana 2, toka rivi sana 2, kolmas rivi sana 1, neljäs rivi sana jne.. Koodauksen etuna oli nopea ja varma toiminta, ilman lähdeteosta mahdoton purkaa jne. jne.

[Unkarilainen]

Lisätään tähän vielä mysteerimiehen kuva netin syövereistä, kun on ollut kommentointia että mies voisi olla brittiläinen ulkonäkönsä perusteella.



Menisihän tuo vaikka saksalaisesta tai neukustakin...

[kid]

Toi kirjajuttu haiskahtaa kuolleenmiehenkytkimeltä. Ko. kaverilla on ollu epäilys että käry on käynyt ja shakkimatti edessä. Kirjan ja viestin jättäminen tuskin paljastaa mitään ilman että päätyy kalmoksi, joten siinä ei menetä mitään. ajatuskulku on tämä: ruumis->tutkinta->salatasku->lapun tunnistus->tieto julkaistaan->joku huomaa yhteyden löytämäänsä kirjaan->kirjan viesti julkaistaan->viesti välittyy näin perille..

Kuoleminen julkiselle paikalle ehkä myös puhuu sen puolesta että halusi turvata viestin löytymisen

Komppaan tätä, kenties mies oli vakooja ja sopinut jonkun kanssa että tämä ja tämä koodi meinaa että se olen mä ja kuolleena ollaan tms, joku toinen taas että nyt on hätä ja saatan kuolla tms. Alkuperästä sen verran, että jos mies oli vakooja en usko että oli esim. Jenkki, jenkithän teki yhteistyötä Aussejen kanssa WW2 aikana. Tai no joo miksei. Mutta enemmänkin uskoisin, että vihollisen miehiä. Aussit taisteli Italiaa ja Saksaa vastaan, sittemmin Japania vastaan yhteistyössä Jenkkilän ja Brittilän kanssa. 1948 oli tosin sodan jälkeen, eli mies on periaatteessa voinut olla vähän mistä tahansa...

[sikanaama]

Eksyinpä palstalle ja kun tätä mysteeriä googlailin muutaman päivän, löytyi mielenkiintoinen spekulaatio liittyen tuohon koodiin. Joku englanninkielinen bloggaaja oli päätellyt, että ensimmäinen rivi MRGOABABD (tai WRGOABABD) voisi avattuna olla DUHSMAMAT eli TAMAM SHUD väärinpäin. Ainakin koodirivin ja tuon sanan rakenne vastaavat toisiaan.

Jos tuon ekan rivin perusteella lähtee koodia selvittämään, tuloksena on osittaisia rivejä joihin en ainakaan minä keksi täydennykseksi sopivia sanoja. Voisiko nuo muut rivit olla jotain muuta kieltä kuin englantia, tai ehkä joka riville on oma "avaimensa". Todennäköisesti voisivat olla väärinpäin kirjoitettuja muutkin rivit, jos ensimmäinen rivikin on.

[Kainonsorttinen]

Onpas kerrassaan mielenkiintoinen tapaus!

Pikainen googlaus tiesi kertoa, että vuoden 2009 tutkimuksissa paljastui suurella todennäköisyydellä, että Teresa Jestynin, oikealta nimeltään Teresa Powell, pojan isä tosiaan olisi tämä tuntematon vainaja. Tämä pääteltiin noista korvista ja hampaista, jotka (muka) oli nähtävissä myös pojalla. Varmuutta asialle ei tosin ole saatu eikä saada, mutta koska kyseessä on kaksi hyvin harvinaista syndroomaa, olisi kai epätodennäköistä että pojalla olisi nuo samat syndroomat sattumalta?

Asiasta lisää täällä:
http://teknokekko.vuodatus.net/blog/3176882

[kid]

Mietiskelin kans eilen illalla kun tapausta taan uusiks luin, että kuulostaisi kyllä siltä että Somertonin mies on ollut Teresan yhdenyönjuttu joka on tietenkin ollut hyvin noloa 40-luvulla. Jutusta on putkahtanut penska, jota tapaamaan Somertonin mies on yrittänyt päästä ennen itsemurhaansa. Miksi itsemurha? Löytyisikö Rubaiyatista vastaus?

In June 1945, three years before the death of the Somerton Man, a 34-year-old Singaporean man named Joseph (George) Saul Haim Marshall was found dead in Ashton Park, Mosman, Sydney, with an open copy of the Rubaiyat of Omar Khayyam on his chest.[75] His death is believed to be a suicide by poisoning.

Ehkä Rubaiyatin lukijat saavuttivat jonkin henkisen tason, jonka viimeistelivät rituaalisella itsemurhalla "juomalla lasin tyhjäksi"?

Aiheesta viidenteen:

Jenkkiarmeijan sotilaathan kävivät Ausseissa pienellä breikillä Tyynenmeren taisteluiden aikaan ja niinkuin sodassa oli tapana, luultavasti myös paneskelivat paikallisia naisia. Vielä kun lisätään tähän, että Somertonin miehellä oli jalat jotka näyttivät siltä että niitä oli käytetty sotilassaapaissa, on yhtälö melko selvä... Mutta skidihän syntyi vasta 1947, ja sota päättyi 1945. Olisiko miekkonen hengaillut mestoilla hieman pidempään sotakarkurina tms?

Myös Somertonin miehen ja Teresan pojan samat "viat" ovat yksi yhteinen tekijä - vioilla meinaan nyt siis korvan muotoa joka on hyvin harvinainen sekä hypodontiaa.

Olisiko Somertonin mies jäänyt hengailemaan Australiaan ns. sotakarkurina, tästä syystä kulkien ilman henkkareita jne? Vai oliko mies australialainen sotilas, joka karkasi sodasta ja tämän oletettiin kuolleen? Tuolloinhan oli helppoa liittyä armeijaan väärällä nimellä, tämä selittäisi miksei H.C. Reynoldsia löydy Adelaiden sota-arkistoista. Reynoldshan oli myös merimies, ja merimies on aina erimies... On voitu tietenkin myös olettaa, että Reynolds oli kuollut jo ensimmäisessä maailmansodassa, ja tiedot olivat siten kadonneet tms.

On 5 December, The Advertiser reported that police were searching through military records after a man claimed to have drunk with a man resembling the dead man at a hotel in Glenelg on 13 November. During their drinking session, the mystery man supposedly produced a military pension card bearing the name "Solomonson".[20]

Tämä mielestäni viittaisi myös miehen armeijataustaan, mutta jos kerran oli oikein armeijasta eläkkeellä niin miksi ei sitten löytynyt tietoja? Olisiko mies kuitenkin ollut tiedustelupalvelussa, ja täten hyvin salattu armeijan puolesta? Vakoojateoriat olen sinänsä kumonnut mielessäni, mutta esimerkiksi CIA-agenttejen tietoja jne:hän varjellaan erittäin tarkasti, edes miesten perheet eivät tiedä missä he ovat töissä. Tähän tiedustelujuttuun viittaisi mielestäni myös tämä Boxallin juttu:

Vuonna 1978 tv-haastattelussa Alfred Boxallilta kysyttiin, oliko jutun taustalla vakoilu. Boxall mietti hetken ja vastasi ”Tuo on aika melodramaattinen väite, eikö vain?” Luutnantti Boxall kiisti kertoneensa koskaan Teresa Jestynille, että hän toimi armeijassa tiedusteluosastolla. Olisiko hän voinut silti tietää? ”Ei, ellei joku muu olisi kertonut siitä.”

Jännää myös miten Teresa, Boxall, Somertonin mies ja Rubaiyat tuntuvat linkittyvän toisiinsa. Olisiko Somertonin mies ja Boxall kuitenkin työskennelleet yhdessä, ja Boxallin kautta mies sai kuulla että Teresa + poika olivat elossa ja asuivat siellä sun täällä? Salakirjoitus taas voisi olla esim. Boxallin ja Somertonin miehen yhteisesti keksimä salakieli.

Mies kuitenkin kuulostaa siltä, että olisi oleillut Englannissa tai muualla Britanniassa viimeaikansa (europpaalaistyyliset vaatteet, vain Englannissa myytävät tupakat jotka oli kuitenkin laittanut halpisaskiin, hammaskartat eivät mätsänneet australiaisiin...), mutta kuitenkin myös Amerikassa (vain Amerikassa valmistettavat laukut sekä amerikkalainen takki). Lisäksi oranssi lanka jota ei myyty Australiassa viittaisi miehen seikkailleen muualla maailmalla. Olisiko mies seilannut vähän siellä sun täällä?

Rubaiyatin harvinainen Uusi-Seelantilainen painos viittaisi siihen, että mies oli ollut myös siellä suunnalla. Uusi-S osallistui myös molempiin maailmansotiin Brittiarmeijan pyytäessä apua. Olisiko mies voinut olla alun perin Uudesta Seelannista, kenties paennut sotaa ja hankkinut uuden "elämän" Australiassa vuonna 1918? Tai muuttanut vuonna 1918 Uuteen-Seelantiin? Tää nyt on taas vähän tätä... Kuitenkin mietityttää, kun Uusi-Seelantilainen vanki oli sanonut tietävänsä miehen henkilöllisyyden. Olisiko mies voinut olla vankilassa, ja pöllinyt vapauduttuaan Rubaiyatinsa sieltä? Vai olisiko voinut olla töissä vankilassa?

On 22 November 1959 it was reported that an E.B. Collins, an inmate of New Zealand's Wanganui Prison, claimed to know the identity of the dead man.

No tulipas romaani, mutta tätä nyt on pohdiskeltu. Viimeisimpänä mieleen tuli, että ehkä kyseessä oli sodan sekoittama ihmisraato jonka teoilla ei välttämättä ollut mitään tekemistä minkään kanssa, ehkä salakirjoitus oli vain häiriintyneen mielen tekosia (luuli elävänsä edelleen sota-ajalla tai kuvitteli vakoojia joka paikkaan), ehkä Rubaiyatista vain löytyi kiva lause joka selitti itsemurhan, ehkä mies kävi kyselemässä naista koska oli tavannut tämän sota-aikana ja tahtoi nähdä mitä tälle kuului. Jutussa on kuitenkin niin paljon ihmeellisiä seikkoja, ettei sitä ihan pelkäksi itsemurhaksi jaksaisi uskoa.

edit// Olin vahingossa laittanut sotilaat paneskelemaan lapsia, naisista kun piti kirjoittaa..