MURHA.INFO

Zukuluku kirjoitti: Itse olen tästä vähän eri mieltä. Jos syy olisi julkisesti tiedossa, voitaisiin asiasta keskustella ja nostaa esille, että on ok epäonnistua.

Uutuuskirja kertoo henkirikosten uhrien omaisten järkyttävät tarinat - Jaakon sisko kuoli Bulevardin perhesurmassa

Jaakon sisko ja hänen kaksi kummityttöään saivat surmansa Bulevardin perhesurmassa. Jaakko kertoo järkyttävän tragedian kanssa kamppailusta uudessa henkirikoksen uhrien omaisista kertovassa kirjassa Ei unohdu koskaan - Henkirikoksen jäljet (PS-Kustannus 2017).

Elina Välimäen uutuuskirjassa käydään läpi henkirikosten uhrien omaisten järkyttäviä tarinoita.
Yksi haastattelluista on Jaakko, jonka sisko sai surmansa Bulevardin perhesurmassa huhtikuussa 2012.
Jaakko kertoo edelleen ikävöivänsä kovasti siskoaan ja kummityttöjään.

Toimittaja Elina Välimäen kirjoittama kirja henkirikosten uhrien omaisista julkaistiin tänään tiistaina.

Välimäki käy kirjassaan läpi yhdeksän järkyttävää henkirikosta, joiden uhrien omaiset kertovat pohjattomasta surusta sekä selviytymisprosesseistaan vuosien varrella.

Lisäksi kirjassa on haastateltu muun muassa poikkeus- ja traumatilanteisiin erikoistuneita psykoterapeutteja, henkirikoksia pitkään tutkinutta rikosylikomisariota sekä vertaistuen antajia ja Rikosuhripäivystyksen ohjaajia.

Yksi kirjaan haastattelun antaneista on Jaakko, jonka sisko sai surmansa Bulevardin perhesurmassa huhtikuussa 2012.

Jaakko vastaanotti järkyttävän tiedon surma-asunnon ovella. Hän oli sopinut siskonsa kanssa tulevansa auttamaan perhettä muutossa uuteen kotiin.

Koko päivänä hän ei ollut saanut siskoaan kiinni puhelimitse. Kävellessään Bulevardille Jaakko näki talon pihalla useita autoja ja muutaman valkoisen pakettiauton. Hän ajatteli niiden olevan huoltomiehiä.

Kerrostalon rappu oli täynnä outoja ihmisiä ja myös ovi siskon asuntoon oli auki. Perheen sukunimi oli poistettu ovesta.

Jaakko kertoo kirjassa, ettei hän ehtinyt asuntoon asti, kun poliisi tarttui häneen ja painoi hänet seinää vasten. Henkilöllisyystodistuksen esittämisen jälkeen Jaakolle kerrottiin, että hänen siskonsa on menehtynyt.

Jaakko tiedusteli poliisilta välittömästi, missä hänen 1- ja 3-vuotiaat kummityttönsä ovat.
- Valitettavasti hekin ovat menehtyneet, poliisi vastasi.

Tämän jälkeen Jaakko kysyi, missä lasten isä on. Hänelle kerrottiin, että myös isä on kuollut ja hänen epäillään surmanneen vaimonsa ja lapsensa.

Kyyneleet

Karmiva perhesurma oli paljastunut poliisille vain hieman aiemmin, kun he olivat tulossa viemään perheenäidille kuolinviestiä, että hänen miehensä ja lasten isä oli ajanut ylinopeudella päin kuorma-autoa.

Poliisi löysi kuitenkin äidin ja tyttäret surmattuina asunnosta.

Surmapaikalla Jaakko istutettiin rappuun ja häneltä kyseltiin perheen taustoja ja viimeaikaisia tapahtumia.

Vielä seuraavana päivänä hänen piti mennä poliisilaitokselle uudelleen kuulusteltavaksi. Kuulustelija oli erittäin virallinen, empatiaa ei poliisilta irronnut.

Kirjassa Jaakko kertoo, että kyyneleet tulivat vasta lähes vuorokausi tapahtuneen jälkeen, kun hän poliisitalolta tultuaan joi itsensä humalaan.

Kolme arkkua

Jaakko kuvailee kirjassa halunneensa vanhempiensa kanssa hoitaa hautajaiset mahdollisimman nopeasti, mutta oikeuslääketieteelliset selvitykset viivyttivät asiaa.

Lopulta Jaakko nouti siskonsa ja kummityttöjensä arkut oikeuslääketieteen laitokselta siunauspaikalle. Yhtä isoa ja kahta pientä arkkua katsoessa tapahtunut konkretisoitui.

Vielä hautajaisten jälkeen Jaakko joutui siivoamaan perheen kodin, jossa surmat tapahtuivat. Hän kuurasi lattiaan ja seiniin tarttuneita verijälkiä ja korjasi pois rikospaikkatutkijoiden jättämiä suojavaatteita ja teippejä.

Jaakko kuvailee kirjassa, että siivoaminen ei kuitenkaan tuntunut pahalta vaan oudolla tavalla helpottavalta. Hän kertoo siivouksen lopuksi istahtaneensa tyhjän asunnon lattialle ja jutelleensa siskolleen.
- Oletko nyt tyytyväinen, kun täällä on kaikki kunnossa? Kelpaako tämän nyt lähteä myyntiin? Jaakko kyseli.

Vaikea kohdata

Antaessaan haastattelua kirjaa varten kaksi vuotta tapahtumien jälkeen, keväällä 2014 Jaakko kertoo edelleen ikävöivänsä kovasti siskoaan ja pikkutyttöjä. Kummitytöt olivat Jaakolle kuin omia lapsia.

Edelleen hänelle on vaikeaa törmätä ruokakaupassa lapsiperheisiin.
- Olen joutunut jättämään ostoskorini ja lähtemään kassajonosta pois, pakenemaan paikalta, kun olen joutunut kuulemaan itkevää, vaikka vain karkin perään kiukuttelevaa lasta. Se saa sisälläni aikaan sellaisen ahdistuksen, että olisin valmis luovuttamaan sen ihan minä tahansa päivänä pois. Olen miettinyt miten pääsisin siitä eroon. Mutta ei kai siitä pääse, Jaakko kuvailee.

Jaakko jäi tragedian tapahtuessa täysin ilman kriisiapua, mutta löysi myöhemmin itse tukea Henkirikoksen uhrien läheiset eli Huoma ry:stä. Nykyisin hän toimii itsekin vertaistukihenkilönä muille henkirikoksen uhrien omaisille.

Jaakko kertoo kirjassa jääneensä vaille vastauksia moniin kysymyksiin, sillä perheenisän teon motiivi ei koskaan selvinnyt. Hän ei kuitenkaan tunne vihaa lankoaan kohtaan ja kertoo pyyhkineensä tämän pois mielestään.

Jaakko viettää usein vapaat viikonloput mökillä, jossa hän hiljentyy muistelemaan siskoaan ja kummityttöjään. Kuoleman yllätyksellisyys on usein mielessä. Myös miehen arvot ovat tragedian seurauksena muuttuneet pysyvästi.
- Perustoimeentulo täytyy olla, mutta loputonta maineen ja mammonan keruuta en pidä enää millään tavalla tärkeänä. Vaikka kuinka ihminen kiipeäisi urallaan ja rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, niin mitään täältä ei mukaansa saa.
...

Doctor Lecter kirjoitti:Jaakko kertoo kirjassa, ettei hän ehtinyt asuntoon asti, kun poliisi tarttui häneen ja painoi hänet seinää vasten.

Doctor Lecter kirjoitti:Jaakko kannattaa rajoitettua sananvapautta.

cicero kirjoitti: . . .

Usea sukulainen jotenkin kiintyy surmattuihin sukulaisiinsa uudestaan näiden kuoltua ja alkaa moralisoimaan niitä joita kiinnostaa tietää miksi kävi niinkuin kävi.

- Jaaha, noinko uudelleenkiintyvät. Mitähän tuokin sitten tarkoittaa.

Uteliaita arvuuttelijoita uhrit ja tosiasiat tunteneet omaiset dissaavat täysin sinusta. Mielestäsi moralisoivat juoruilua ja pahantahtoisia puheita? Kun aina omaisetkaan eivät koskaan saa varmuutta perimmäisiin syihin tai syitten olemassaolemattomuuteen.
Lue sitten närkästymättä täysin älyvapaita oletuksia ventovierailta.

Kuolleet ovat kuolleita. Heitä ei loukkaa meidän keskustelumme. Perhesurmista pitäisi pystyä puhumaan julkisesti jolloin ihmiset tajuavat millaiset asiat voivat johtaa tuollaiseen tilanteeseen.

-"Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen. Rangaistuksena kunnianloukkauksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Tottakai esimerkiksi henkiinjääneet lapset tai iäkkäät vanhemmat voivat kovastikin järkyttyä höpöjutuista, puhumattakaan silkasta panettelusta ja nimittelystä. Minfossa uhreja nimitellään huoriksi, lumpuiksi, pettäjiksi ja talousrikoksiin ynnä petoksiin syyllisiksi. Koska sananvapaus ja kirjoittajan totaalinen moraalittomuus. Kts. oma viestihistoriasi.

Perhesurmien vatvominen täysin itsekeksityin ja tuulestatemmatuin perustein ei ole hedelmällistä, vaan ajanvietettä.

Oikeastaan kun usein seuraa näitä juttuja niin sukulaiset joko eivät ole olleet kiinnostuneita perheen tilanteesta tai sitten auttamisen sijaan ovat asettautuneet puolisoiden väliin poikkipuiksi. Sitten katastrofin jälkeen pyritään vaientamaan keskustelua

- tai sitten oikeastaan ulkopuoliset tai sukulaiset, ystävät tai työkaverit, eivät ole havainneet mitään hälyyttävää, vaan pitäneet tavanomaisena tekemisiä ja käytöstä. Sukulaisten kiinnostumattomuus tai välinpitämättömyys on vain sun päänsisäinen pälkähdys, vaikea muistaa todentavaa tapausta.
Esim. Pomarkussa isä ampui yllättäen kolme pientä tytärtään ja itsensä äidin ollessa yhden lapsen kanssa kyläilemässä tai vanha mies ampui vaimonsa ja sitten itsensä tai Oulussa nainen pakasteli vauvojaan. Mistään "kiinnostumisen" puutteesta tai avunantamattomuudesta ole kyse ollut.