Tämän tapauksen uutisoinnin alussa jo tuotiin esiin se seikka että lapset olivat niin hyvin kehittyneitä että mahdollinen ennenaikaisuus on korkeintaan luokkaa viikko - pari.i_i kirjoitti:Synnytyksen jälkeen maha ei heti litisty ennalleen, vaan voi näyttää raskausmahalta vielä päiviä senkin jälkeen, kun vauva on jo ulkona. Eli jos mies on ollut vaikka päivän poissa ja raskauden hyvin salannut vaimo on sillä aikaa synnyttänyt, ei ulkomuoto välttämättä ole kauheasti muuttunut päivän aikana. Ja synnytyshän on hyvin voinut käynnistyä ennenaikaisesti, jolloin vauvat olisivat olleet pieniä ja ehkä helpompia synnyttää. Enkä epäile, etteikö synnytyksestä olisi ollut mitenkään mahdollista selvitä yksin, varsinkaan jos tavoitteena ei ole lapsen/lasten selviäminen hengissä.jarmo.janis kirjoitti:Synnytyksen tapahtumisen tässä klaukkalan tapauksessa miehen on täytynyt pakosta huomata. On ehkä mahdollista että mies ei ole ollut kotona synnytyksen tapahduttua ja nainen on hoitanut koko homman yksin, mutta kun aina ennen niin mukavasti pulskistunut vaimoke on nyt muutamassa tunnissa niin laihtunut ja riutuneen oloinen, olisi miehen hälytyskellojen pitänyt soida jatkoselvitysten vaatimiseen johtaneella tavalla.elli72 kirjoitti:Se on näköjään helppo sanoa että en huomannut. Onhan niitä tapauksia, joissa äidillekin on tullut yllätyksenä vauvan tulo. Mutta enpä ole kuullut kaksosraskaudessa koskaan näin tapahtunut. Joku sitä naista on joka tapauksessa ollut auttamassa, ei tuollaisesta yksin selviä. Mutta joo, jos se mies on kerran ollut niin puupää ettei ole huomannut raskautta, ei synnytystä, ei hajua ja ruumiita asunnossa, niin onhan se samalla voinut olla niin puupää että on "vahingossa" Seponkin ruumiin hävittänyt.
Tosin hitonmoinen tuuri naisella on ollut, jos ensinnäkin on onnistunut salaamaan raskauden, sitten synnytys on sattunut käynnistymään silloin, kun mies ei ole paikalla ja lisäksi koko homma on sujunut "hyvin" ja ollut ohi ennen kuin mies on palannut kotiin...
Nykyisellä, laitoksissa ja sairaaloissa valvotusti tapahtuvien synnytysten, aikakaudella unohtuu hirveän helposti että.
Ei tarvi mennä kun tonne talvisotaa edeltävään aikaan 1930 luvulle, niin pitkien etäisyyksien ja huonojen kulkuyhteyksien takia kotona synnyttäminen, jos nyt ei ollut ihan rutiinia niin ainakin hyvin yleinen käytäntö. Kun sitten perheen miesväki oli savotassa tms hommisa kauempana, ja synnytys alkoi, niin yksin se oli hoidettava. Ja yllättävän monessa tapauksessa sen on täytynyt onnistua hyvin koska meitä on täällä nyt noin 5,5 miljoonaa. Ettei vaan olis niin, että sen homman hoitaminen tiukan tullen yksin on ihan geeneissä. Ulkoiset tekijät sitten ratkaise jääkö vauva ja äiti henkiin.
