Ei se ole uutinen, että koira puree miestä. Uutinen on vain, jos mies puree koiraa.Yökiitäjä kirjoitti:Tiina kirjoitti:Mä en muista Suomessa tapahtuneen pitkään aikaan ns."huononperheen" surmia.
Rikkinäisissä, köyhissä kodeissa taitaakin kasvaa tasapainoisempaa porukkaa.
"Huonon" perheen lapset tappavat ihmisiä harva se päivä.
"Hyvässä perheessä" taas tärkeintä on pitää kulissi pystyssä, niin että ainakaan ulkopuolisten kuullen ei vakavista ongelmista puhuta. Eikä välttämättä puhuta perheen sisälläkään. Lapset kasvatetaan niin että heidän tulee aina käyttäytyä kiltisti ja nätisti joka tilanteessa, olipa oma sisäinen tunnetila mikä tahansa. Kun sitten mitta täyttyy, niin tunteet purkautuu aika radikaalilla tavalla.Yökiitäjä kirjoitti:Oma näkemykseni on että ihminen oireilee pahaa oloaan eri tavalla, riippuen siitä minkälaisessa sosiaalisessa piirissä elää tai minkälaisen kasvatuksen on saanut.
Jos kärjistän hieman, niin:
"Huonon perheen" nuori syyllistyy jo varhain kaikenlaiseen pieneen: näpistyksiä, vahingontekoja ja teini-ikäisenä esimerkiksi väkivaltaa, päihteitä ja vaikka autovarkauksia. Moni tuon taustan omaava nuori pystyy kuitenkin aikuistumaan ja pysyttelemään elämässä kaidalla polulla.
Kasvatuksella on tuskin mitään vaikutusta vaikeisiin masennuksiin tai skitsofreniaan. Vakava aivokemian häiriö ei katso kasvatusta tai perheeen taustaa. Lievemmät ovat sitten rikkaampien etuoikeus, köyhillä ja ongelmaisilla ei ole varaa diagnosoida ja hoitaa sellaisia joutavia vaivoja.Yökiitäjä kirjoitti:Yhteiskunnassa halutaan luoda illuusio, että kun nuori kasvaa "malliperheessä", niin silloin ei mitään pahaa voi tapahtua. Tässä tapauksessa kävi nyt näin, mutta paljon on myös sisäänpäin kääntynyttä vihaa ja väkivaltaa. Vaikea masennus ja itsetuhoinen käytös (viiltely yms.) on usein seuraus sellaisesta kasvatuksesta missä omia kielteisiä tunteita ei ole ollut lupa näyttää.
Omissa tyttöystävissäni on ollut viiltelijöitä eri yhteiskuntaluokista. Track record on tosin hieman heikko: yksi (työttömäksi jääneen alkoholistin tytär) on sittemmin tehnyt itsemurhan. Toisaalta se professoriperheen ongelmalapsi jyrää edelleen, nyt jo omassa professuurissaan.
Tietysti tähän vaikuttaa lehdistökin: vaikka Iltalehmän toimittaja etsisi kuinka peräsuoli pinkeänä jotain raportoitavaa keskiluokkaisesta perheestä, loppuviimeiseksi raskauttavin asia, minkä hän saa selville, on se että perheen äiti on ostanut Alibin joka kuun viimeinen torstai. Kirjoita siitä nyt sitten vetävästi, kun kollegalla on jo valmiina mehevä juttu Juoppo-Matista, Pano-Matista, tai muuten vaan Matista.
. Ja tietysti moderni kaupunkilainen ja monikulttuurinen sellainen.
Minusta saa olla imbesilli jos väittää että videopelit tekevät täysin terveestä nuoresta miehestä/naisesta tappajan. No, itse ainakin olen tosiaan pelannu väkivalta (ja muitakin pelejä toki) 1-6h keskimäärin päivässä (nykyään kyllä on alkanut jäämään ne pois) ja mielestäni olen aikalailla normaalina säilynyt, plus toki olen lukenut Kingiä 12veesta lähtien ja myös samoista ajoista alkaen katsonut kauhu/väkivalta-leffoja, olen friikki kun olen terve