Rikoksen anatomia -sarjan uusimman jakson aiheena tämä tapaus. Mielestäni hyvin tehty jakso. Aloin kaivelemaan tätä tapausta ja löysin tällaisen vanhan Suomen Kuvalehden jutun jota en löytänyt tästä ketjusta:
Jorma Nyfors uskoi viranomaisten kiusaavan tahallaan – teki lopullisen ratkaisun 17. kesäkuuta
Hätäkeskus sai puhelun kello 20.55. Nyfors oli ampunut kahta poliisia ja sitten itsensä.
KOTIMAA 14.8.2016 11:00
Juhannukseen oli enää seitsemän päivää. Vihdin Nurmijärventien koivujen lehdet olivat ehtineet suuriksi, kukkeammiksi kuin yleensä tähän aikaan.
Jorma Nyfors oli tapansa mukaan nukkunut päivällä, pienissä pätkissä, ja lähtenyt illalla pihalle. Hänellä oli selkäkipuja, jotka pitivät hereillä suurimman osan vuorokaudesta. Välillä selkä jumittui kumaraan, välillä ei pystynyt kumartumaan ollenkaan. Hän linkutti kävellessään.
Näytti tulevan sade.
Punaisen tiilitalon piha oli täynnä romua. Kodin ikkunoissa oli pitsiverhot, mutta tonttia miinoittivat traktorit, renkaat, kontit, maansiirtohommista mukaan tarttuneet metalliputket.
Jotain Nyfors siellä puuhaili, ei vaimo tarkkaan seurannut. Puolisot olivat olleet yhdessä pitkään, tyttärentytärkin oli jo parikymppinen.
Kunta oli vaatinut siivoamaan pihan, mutta ei se Nyforsia erityisesti hetkauttanut. Hänellä oli ollut jo vuosia ongelmia viranomaisten kanssa, hän oli tottunut.
Kahnauksen alkujuuri oli yli kymmenen vuotta vanhassa työpaikkariidassa. Nyfors ja hänen kaksi kaveriaan olivat osakkaina kuljetusfirmassa, joka välitti kuorma-autokuljettajille keikkoja.
Kaverukset kokivat, että yrityksen hallitus kohteli heitä epäreilusti: se otti hyvät keikat päältä ja sorsi muita. Nyfors oli itsekin hallituksessa, mutta tahtoi järjestää uuden yhtiökokouksen ja äänestyksen hallituksen vaihtamiseksi. Sellainen järjestettiinkin, lääninhallituksen päätöksellä toukokuussa 2006, mutta vanha hallitus valittiin uudelleen.
Välejä selviteltiin käräjäoikeudessa, sitten hovioikeudessa. Asianajan laskut kerääntyivät, ensin yhden ja sitten toisen. Hävityt jutut pakottivat maksamaan vielä vastapuolenkin oikeudenkäyntikulut. Nekin kasaantuivat, erääntyivät, menivät ulosottoon. Summa lähenteli 60 000:ta euroa, sitten sataatuhatta.
Ulosotto vei keikkatulot ja vanhempien kuolinpesän, jossa Nyforsit asuivat. Se oli kotitila, Lehtimäki nimeltään, rakas ja tärkeä. Isoveli lunasti sen pakkohuutokaupassa, Jorma Nyforsin mielestä aivan liian halvalla. Siitä olisi pitänyt saada ainakin kaksinkertainen hinta.
Veljekset olivat riidelleet 1980-luvulta saakka, ja Nyfors joutui muuttamaan kotinaan pitämänsä tilan naapuriin, 50 metrin päähän veljestään.
Hän huuteli jatkuvasti tontin rajalta, että pakkohuutokauppa vielä peruuntuu. Hän istui omalla pihallaan traktorissa ja tuijotti naapuriin.
Öisin hän kävi tiluksilla. Veljen mukaan hän oli laittanut lukkoihin hiekkaa ja savupiippuun tiiliä. Hän oli myllännyt pihaa traktorilla, vienyt paaluja ja tukkipuita.
Ja naulannut seinään lapun, jossa oli revolverin piippu ja teksti: ”Forget about the DOG. Beware of OWNER.” Älä huoli koirasta, varo omistajaa.
Lähestymiskielto siitä seurasi, ja sitten laajennettu lähestymiskielto. Nyfors ei saanut mennä lähelle veljeään eikä kotitilaa.
Nyforsista tuntui koko ajan vahvemmin siltä, että viranomaiset tekivät kaiken tahallaan. Olivat jotenkin häntä vastaan, kiusasivat. Sellainen turhautti ja katkeroitti.
Hän olisi halunnut valittaa jonnekin, mutta sellainen vaati asiantuntemusta. Täytyi tietää, mikä virasto ja mikä tuomioistuin, millaiset kaavakkeet. Nyfors ei osannut lakipykäliä eikä ollut kynämiehiä. Pilkut menivät minne sattuu, eikä lauseista tahtonut saada selvää. Hän oli autonkuljettaja, ei äidinkielen opettaja.
Hän tarvitsi apua.
Pekka Karjalainen ei edes katsellut ympärilleen, kun käveli lokakuussa 2011 viisi porrasta Espoon käräjäoikeuden aulaan. Vaikka virastonvalkoisille käytäville on helppo eksyä, hän suuntasi suoraan saliin. Hän oli käynyt talossa aiemminkin, samoin kuin lukuisissa muissa oikeustaloissa.
Hän tunnisti Jorma Nyforsin, nyökkäsi. Nyforsin ulkonäkö kiinnitti huomiota, hänet muisti jos oli kerran nähnyt. Piirteet olivat tummat ja terävät, vaikka ikää oli jo yli 60 vuotta. Vartalo oli vanttera, kädet työtä tehneen näköiset, mutta hän oli pienikokoinen, ehkä hieman yli 160-senttinen.
Karjalainen ja Nyfors olivat tavanneet ohimennen Espoon Ison Omenan kauppakeskuksessa yhteisen tutun, Risto Lammen, kautta.
Lampikin oli käräjäsalissa. Hän istui etummaisella rivillä oikeusavustajan vieressä, syytetyn paikalla.
Karjalainen ja Nyfors olivat tulleet paikalle seuraamaan oikeudenkäyntiä. Se ei ollut Lammen ensimmäinen.
Lampi oli mies, jonka eräs Nyforsin työkaveri oli löytänyt netistä auttamaan valitusten laatimisessa. Ei tarvinnut muuta kuin paperit toimittaa, hän teki kaikki kantelut. Niitä kertyi kymmeniä.
Nyfors katsoi Lampea vähän ylöspäin. Tämä kun kehtasi sanoa asiat niin kuin ne olivat – ja kirjoittaa vasta kehtasikin.
Hän oli kirjoittanut nettisivuilleen eräästä asianajajasta, kutsunut tätä ammattitiedottomaksi persaukiseksi huijariksi ja epäillyt, että tämä oli lainannut päämieheltään kymmeniätuhansia euroja ja jättänyt maksamatta takaisin.
Törkeä kunnianloukkaus, syyte kuului.
Lampi ei tuntenut asianajajaa, ei ollut koskaan nähnytkään, vaan kertoi oikeudessa saaneensa tiedot sivujensa lukijoilta, jotka lähettivät hänelle viranomaisrikollisuuteen liittyviä valituksia ja asiakirjoja. Asianajajan nimi oli kuulemma toistunut papereissa häiritsevän usein, ja niinpä Lampi oli päättänyt tarttua aiheeseen.
Lammen sivusto anttalainen.com, myöhemmin kaikki.info, oli tarkoitettu poliisien, tuomareiden, virkamiesten ja muiden julkista valtaa käyttävien uhreille.
Samantyyppisiä on netti täynnä, Vakuutusongelmaisten liitosta Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliittoon.
Rakenteellinen korruptio ei näy kansainvälisissä vertailuissa, Lammen sivuilla selitetään.
Viranomaisrikollisuuden pahasti saastuttama Suomi saattaa siksi hyvinkin olla maailman korruptoitunein maa – ei valtio, koska täällä ei ole lakiin perustuvaa toimivaa oikeusjärjestelmää. On vain olevinaan ja viranomaisrikolliset jatkavat teeskentelyä yhteistyössä niinsanotun ”median” (medium) ja tottelemisvaatimuksilla toimintakyvyttömiksi tehtyjen juristien kanssa.
Siksi ainoastaan itse internetin kautta hankitusta julkisuudesta on apua, kun joudut puolustautumaan viranomaisrikollisten hyökkäyksiä vastaan.
Asianajajan solvaaminen oli jatkunut vuosia. Lampi vetäytyi sitaattien suojaan ja puolustautui sanomalla vain lainaavansa lukijoitaan. Hän oli kirjoittanut tähän tapaan:
Esimerkiksi eräs [asianajajan] tunteva lukijani käytti itsestään yhtään johdattelematta sanoja ”persaukinen alkoholisoitunut huijari”. Mielestäni juuri nämä sanat kertovat täydellisesti ja luotettavasti millainen hän on.
Ja: Mainitussa julkisissa asiakirjoissa [asianajajan] on todistettu käyttäneen asiakkaistaan ja oikeuden laamannista nimityksiä persreikä, runkkari ja kyrpä.
Sitaattien kaltaisiin asioihin hänellä oli tapana vedota, kun häntä syytettiin jostakin – teknisiin yksityiskohtiin, joista muut ovat väärässä. Hän puhui mielellään asioista niiden juridisilla nimillä, itsekriminointisuojasta ja oikeudenkäymiskaaresta.
Istunnon jälkeen Nyfors ehdotti, että kaikki kolme menisivät yhdessä kahville.
Miehet ymmärsivät toisiaan. Nyfors alkoi soitella Karjalaiselle, hän soitti useita kertoja viikossa.
Karjalainen jaksoi kuunnella Nyforsin itseään toistavaa valitusta ulosotosta. Hänestä tuntui, että puhuminen helpotti Nyforsia, joka ei alkuun vaikuttanut juttumieheltä.
Nyfors pyysi Karjalaista kirjoittamaan ongelmistaan nettisivuilleen. Hän ei itse ollut erityisen kätevä tietokoneiden kanssa.
Karjalainen oli perustanut kymmenen vuotta ja kaksi kunnianloukkaustuomiota aiemmin keskustelufoorumin oikeudessa syrjityille isille. Hänellä itsellään oli ollut kaksi katkeraa huoltajuusriitaa.
Kuten rajut nettikirjoittelijat monesti, Karjalainen on tavatessa yllättävän sympaattinen. Hän on pieni, jäntevä mies, joka pukeutuu maastovaatteisiin ja teknisiin sukkiin kotonaankin. Olohuoneen kattoon on pultattu leuanvetotanko ja voimistelurenkaat.
Hän puhuu herkistyneenä elämästä ja kuolemasta ja siitä, miten riitely on turhaa ja miten vain lapsilla on väliä. Ammatti sähköasentaja, tällä hetkellä työtön.
Tietokoneita on kaksi, pc ja mac. Pc:llä hän kirjoittaa, macilla käsittelee kuvat ja videot. Sivu toimii osoitteessa vanhemmat.com.
Isäjuttujen lisäksi niin monella käyttäjällä tuntui olevan ongelmia viranomaisten kanssa, että Karjalainen avasi sivuille omat osiot keskusteluille poliisista, syyttäjistä ja ulosottoviranomaisista.
Äskeisin rikostuomio on kesäkuulta. Karjalainen oli jakanut erään miehen nimen, syntymäajan ja osoitteen ja kutsunut tätä ”moninkertaisesi rikoksenuusijaksi, lastensa pahoinpitelijäksi ja ex-puolisonsa kaappiin telkeäjäksi”.
Hän tilailee lasten hyväksikäytöstä tuomittujen oikeusasiakirjoja yhdessä muiden netin ”pedofiilinmetsästäjiksi” itseään kutsuvien kanssa ja julkaisee niitä palstallaan. Ei tosin omalla nimellään, vaan anonyyminä. Sivuille kirjoittaakseen ei ole pakko rekisteröityä. Omalla nimellään hän laittaa vain tapaukset, joista on kirjoitettu lehdissä.
Hän lähettää tilaamansa tuomiot myös rasistisen nettilehden MV:n ylläpitäjälle Ilja Janitskinille.
Muutamat palstalle joutuneet ovat ilmoittaneet Karjalaisesta poliisille. Esitutkinnat ovat vahvistaneet entisestään hänen käsitystään siitä, ettei poliisi joko osaa tehdä töitään tai tekee ne tahallaan huonosti.
Yhdenkin mahdottomana keskeytetyn esitutkinnan mukaan vanhemmat.comin palvelimet sijaitsevat Googlella ”Amerikan Yhdysvalloissa”, vaikka yksinkertaisella nettihaulla olisi saanut selville, että ne sijaitsevat Vanhantullinkadulla Oulussa.
Nyfors oli kyllä tarjonnut tarinaansa ulosoton mielivallasta ennen Lampea muillekin. Ilta-Sanomille, Iltalehdelle ja Helsingin Sanomille, mutta kukaan ei ollut tarttunut siihen.
Toimituksissa ei muisteta Nyforsia ja miksipä muistettaisiin. Lehdissä tunnetaan kaltoin kohdellut kyllä, puheluita tulee päivittäin. Heitä pidetään helposti häirikköinä tai hulluina.
Hannu Karpon poistuttua televisioruudusta valtakunnanjulkisuudessa on harvoja, jotka viitsivät kuunnella ammattivalittajia, jotka tuntuvat keksivän tragedioidensa taustalle suuria yhteiskunnallisia epäkohtia ja salaliittoja.
Tarinat saattavat olla totta, mutta tulkinnat ovat usein suuruudenhulluja ja syy-seuraussuhteet vähintäänkin pielessä. Näille ihmisille oma kohtalo ei ole oma vika, se on yleisesti merkittävä vääryys.
Mediaa kiinnostaa inhimillinen hätä vasta, kun poliisi kuolee tai laiva uppoaa, kuten joku mediakriitikko on joskus kirjoittanut.
Ammattivalittajat ovat tietysti tuttuja viranomaisille. Jokaisella virastolla on omansa, vaikka joukko ei ole valtava. Sosiaalisen median yleistyttyä syytökset eivät enää kohdistu pelkästään hahmottomaan systeemiin, vaan niihin yksittäisiin, nimeltä mainittuihin virkamiehiin, joista on aiemmin pelkästään puhistu pirtin pöydässä. Nyt nimet lukevat netissä Karjalaisen ja Lammen ylläpitämillä sivuilla.
Aiheesta ei ole tehty kattavaa tutkimusta, mutta jotakin valittajista tiedetään. Kaksi kolmasosaa kaikista kanteluista kasautuu oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeuskanslerin 2000-luvun ennätysasiakas on mies, joka on kirjelmöinyt sinne yli 230 kertaa. Nyforsin kaveriporukan ennätys on Lammella, 13 kantelua.
Nyfors piti kirjaa vanhemmat.com-sivuille kirjoitetun tarinansa lukija- ja vastausmääristä. Hän kirjoitti niitä ruutuvihkoon, jota piti purppuranvärisen Volvonsa etuoven sivulokerossa.
Lampi kirjelmöi Nyforsin puolesta kaikkiin mahdollisiin instituutioihin: ulosottovirastoon, käräjäoikeuteen, oikeuskanslerille, valtakunnanvoudinvirastoon – tuloksetta.
Karjalaisen mukaan Nyfors maksoi kanteluista jopa kymmeniätuhansia. Lampi venytti vastausaikoja ja valitti asioista, joista tiesi jo etukäteen, etteivät valitukset johtaisi mihinkään. Lampi kiistää ottaneensa Nyforsilta maksua palveluksistaan.
Lampi vaati Nyforsia tuomaan ruokaa ja rahaa Kirkkonummen Evitskogin vastaanottokeskukseen, jonne oli linnoittautuneena melkein puoli vuotta, Karjalainen sanoo. Lampi oli vuokrannut pitkäaikaisella sopimuksella huoneen hostellista, joka elokuussa 2015 vuokrattiin vastaanottokeskukseksi. Lampi ei suostunut muuttamaan.
Lampi ja Nyfors tapasivat usein 150 metrin päässä vastaanottokeskuksesta, hiekkatien päässä, yleensä ilta-aikaan. Lampi ei juuri tullut ulos huoneestaan päivisin, sillä pelkäsi, ettei pääsisi sinne takaisin. Henkilökunta vaati häntä muuttamaan, ja onnistui lopulta, joulukuussa.
Silti Lampi haluaa tavata heinäkuisena iltana vastaanottokeskuksen pihatiellä. Vartijat tulevat häätämään, puhuttelevat Lampea nimeltä, vaikka hän on juuri hetkeä aikaisemmin kieltäytynyt paljastamasta nimeään. Lampi tunnetaan Evitskogissa.
”Kertokaa te omat nimenne!” hän pauhaa.
”Tämä on kyllä ihan yleinen tie, kyllä tässä saa seisoa! Nyt kun teille on ilmoitettu se, voitte poistua.”
Hän on harmaantunut jo, 65-vuotias. Hän muistaa päivämäärät tarkasti, osaa luetella ulkomuistista, kuinka monta sekuntia vuodessa on.
Kolmeyksiviisikolmekuusinollanollanolla. Hän puhuu kirjakieltä ja aivan solkenaan, poukkoillen. Hän itkee kaksi kertaa.
Hän kokee olevansa hengenvaarassa. Viranomaiset ja auktoriteetit kohdistavat häneen hyökkäyksiä, teki hän mitä tahansa.
Hän sanoo, että kaksi poliisia pahoinpiteli hänen naisystävänsä niin, että hän oli varma, että naisella olisi enää tunteja elinaikaa.
Lampi on lähettänyt aiheesta viestejä poliisien naapureille ja vaimoille, sisäministerille, poliisiylijohtajalle, useille kansanedustajille ja kaupunginjohtajalle. Niissä väitettään, että nimetyt poliisit olisivat pahoinpidelleet naisen tilaustyönä.
Lampi tuomittiin törkeistä kunnianloukkauksista. Naisystävä on elossa, tai ainakin soittaa Lammelle noin kerran tunnissa.
Kun vartijat lähtevät, Lampi kaivaa voitonriemuisena taskustaan nauhurin. Hän on laiha kuin mikä, 57-kiloinen. Housut on hirtetty lanteille vyöllä. Sitten hän esittelee kynää, jonka päästä painamalla käynnistyy kamera.
”Tämä on kyllä kätevä.”
Nyfors oli pikkuhiljaa alkanut ajatella, että Lampi huijaa häneltä rahaa valituksia tehtailemalla.
Hän välitti kaikki Lammen ja tämän naisystävän lähettämät viestit Karjalaiselle.
Hei! Mietin pidä tai tulosta ne Lammen lähettämät itsellesi kaiken varalta jos et ehtinyt niitä vielä poistaa koneeltasi. T.Jorma, 5. elokuuta 2015 lähetetyssä tekstiviestissä lukee.
Nyfors ja Karjalainen alkoivat notkua vastaanottokeskuksen läheisyydessä, joskus useita kertoja viikossa.
Karjalaisen mukaan Nyfors halusi nähdä, onko Lammen auto pihassa, vaikka tämä oli väittänyt olevansa kiireinen.
Tosiasiassa Karjalainen myös kyttäsi turvapaikanhakijoita. He eivät olleet niin hädänalaisia kuin mediassa väitettiin, vaan terveennäköisiä nuoria miehiä. ”Aktivistit” halusivat kuvamateriaalia paikan päältä, Janitskinin MV-lehti muiden joukossa, ja sitä Karjalainen toimitti.
Tuohon aikaan Nyfors oli jälleen kokenut takaiskun. Hän oli voittanut Kenossa 200 000 euroa, mutta ulosottomies oli vienyt siitä 70 000 euroa. Nyfors oli yrittänyt siirtää rahoja vaimonsa tilille, huonoin tuloksin. Nummelan Nordeassa tuli asiasta riitaa, ja poliisitkin kutsuttiin paikalle.
Veikkaustosite oli Nyforsin nimissä, ja hovioikeudessa asti päätettiin, että ulosotto oli oikeutettu summaan.
Kolmikko valitti Keno-voiton ulosotosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta kantelu palautettiin muotoseikkojen vuoksi. Lampi oli lähettänyt Word-dokumentin, vaikka valitus piti tehdä nettilomakkeeseen.
Nyfors oli myös rikkonut veljensä hankkimaa lähestymiskieltoa. Lammen mielestä veli valehtelee. Mulkkuveljeksi Nyfors Lammen mukaan tätä kutsui.
Karjalainen oli keväällä vaihtamassa Nyforsin tyttären auton jarrupaloja, kun tämä näytti autotallissa olevat dynamiitit.
Ne olivat vanhoja, seisoneet niin pitkään paikallaan, että olivat valuneet. Yhtä räjähtäviä kuin pullataikina, Karjalainen muistaa ajatelleensa.
Hän auttoi Nyforsia tekemään uuden valituksen Keno-asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
He hakivat puuttuvat paperit Helsingin hovioikeudesta ja veivät ulkoministeriöön Katajanokalle. Oikeanlainen kaavake täytettiin Karjalaisen olohuoneessa Espoon Lippajärvellä, solmuvärjätyn seinävaatteen alla nököttävällä tietokoneella.
Valittaja vaatii ihmisoikeuksiensa rikkomisesta kahdenkymmenentuhannen euron (EUR 20 000) korvausta tässä mihinkään perustumattomassa ulosotossa aiheutettujen välittömien vahinkojen korvausvaatimuksen lisäksi sekä viisituhatta (EUR 5 000) asian käsittelykuluina, kantelussa lukee.
Nyforsin piina oli jatkunut jo pitkään, ja joskus hän uhitteli ampuvansa viranomaisille napin otsaan. Karjalainen piti puheita terapiamaisena pullisteluna, tapana purkaa turhautumista.
Nyfors ei ollut väkivaltainen, ei juonut edes alkoholia. Jos hän olisi jotain tehnyt, hän olisi tehnyt sen jo aiemmin, Karjalainen ajatteli.
Lampi luki kotonaan uutisia netistä 18. kesäkuuta 2016. Hän asuu jossain päin Kirkkonummea, mutta tarkan paikan kertominen olisi vaarallista. Hänen nettiyhteytensä oli toiminut huonosti jo viikkoja.
Vihdissä oli ammuttu, iltapäivälehdet kertoivat, jonkinlainen piiritystilanne. Se oli kestänyt tunteja.
Lampi ei kiinnittänyt asiaan kummempaa huomiota, kunnes tiedot tarkentuivat. Puhuttiin kuolleesta poliisista. Ja Nurmijärventiestä. Ja rynnäkkökivääristä.
Se iski saman tien. Jorma oli puhunut rynnäkkökivääristä. Lampi ei ollut halunnut kuulla, mutta kyllä siitä oli ollut puhetta.
Lampi hätääntyi, mutta yritti ajatella selkeästi. Jos ne eivät vain olisi hyökänneet niin kovasti, niin monia vuosia, ei tällaista olisi tapahtunut.
Jorma Nyfors oli ampunut kahta poliisia ja sitten itsensä. Hänet oli löydetty kuolleena kotitalonsa pihalta puoli kahden aikaan yöllä.
Sitten Lampi ymmärsi. Murha, sen täytyi olla murha. Lopullinen isku. Virkavalta on murhannut syyttömän kansalaisen, joka hyppi silmille.
Hän selvittää asiaa.
Jorma Nyforsin ja vanhemman konstaapelin Tomi Keskisen kuolemien esitutkinta on kesken. Poliisi keskittyy motiivin arvelussa surmapäivän tapahtumiin, ei menneisiin oikeusriitoihin.
Pekka Karjalaisen ja Risto Lammen nimet on muutettu."
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotima ... kesakuuta/
