Rauma -77 äiti tappoi kivellä lapsensa
Rauma -77 äiti tappoi kivellä lapsensa
Muistan tapauksen 1970-luvun lopulta, jossa äiti ja lapset olivat olleet ulkoilemassa ja lapset oli tapettu lyömällä kivellä päähän.
Äiti väitti, että kimppuun oli hyökännut huppupäinen mies, joka oli tappanut lapset.
Alueella syntyi aikamoinen pelko ja hysteria ja ainakin lapsia pelotti huppupäinen mies.
Lopulta selvisikin, että tekijä olikin itse äiti.
Muistaako joku tarkemmin?
Äiti väitti, että kimppuun oli hyökännut huppupäinen mies, joka oli tappanut lapset.
Alueella syntyi aikamoinen pelko ja hysteria ja ainakin lapsia pelotti huppupäinen mies.
Lopulta selvisikin, että tekijä olikin itse äiti.
Muistaako joku tarkemmin?
-
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Täytyypä pläräillä pollarikirjoja.
Muistan aikoinani lapsena lukeneeni tapuksesta Seura-lehdistä. Ensiksi etsittiin kuumeisesti tuntematonta nuorehkoa miestä, joka olisi kiven kanssa tosta noin vain hyökännyt metsässä lapsensa kanssa liikkuvan äidin kimppuun, vienyt lapsen ja mäjäyttänyt tuolla stemulla tämän kuoliaaksi. Taisi sillä joo olla huppu päässä. Yleensäkin tuolla kultaisella 70-luvulla oli aina näitä huppumiehiä siellä ja täällä.
Sitten tuli uusi Seura, jossa shokkireportaashi kertoi, kuinka mielenterveytensä menettänyt äiti tunnustikin itse tehneensä tämän hirmuteon. Sanotaan mitä sanotaan, mutta näyttää ainakin poliisin kuulustelutekniikka Suomessa olevan suht nopeasti tehokasta erottamaan tämänlaisista tapauksista jyvät akanoista.
Muistan aikoinani lapsena lukeneeni tapuksesta Seura-lehdistä. Ensiksi etsittiin kuumeisesti tuntematonta nuorehkoa miestä, joka olisi kiven kanssa tosta noin vain hyökännyt metsässä lapsensa kanssa liikkuvan äidin kimppuun, vienyt lapsen ja mäjäyttänyt tuolla stemulla tämän kuoliaaksi. Taisi sillä joo olla huppu päässä. Yleensäkin tuolla kultaisella 70-luvulla oli aina näitä huppumiehiä siellä ja täällä.
Sitten tuli uusi Seura, jossa shokkireportaashi kertoi, kuinka mielenterveytensä menettänyt äiti tunnustikin itse tehneensä tämän hirmuteon. Sanotaan mitä sanotaan, mutta näyttää ainakin poliisin kuulustelutekniikka Suomessa olevan suht nopeasti tehokasta erottamaan tämänlaisista tapauksista jyvät akanoista.
En muista tarkkaan, mutta mielestäni tää juttu oli aika hijatusten, ehkä peräti 90-luvun alussa.EuroJR kirjoitti:Täytyypä pläräillä pollarikirjoja.
Muistan aikoinani lapsena lukeneeni tapuksesta Seura-lehdistä. Ensiksi etsittiin kuumeisesti tuntematonta nuorehkoa miestä, joka olisi kiven kanssa tosta noin vain hyökännyt metsässä lapsensa kanssa liikkuvan äidin kimppuun, vienyt lapsen ja mäjäyttänyt tuolla stemulla tämän kuoliaaksi. Taisi sillä joo olla huppu päässä. Yleensäkin tuolla kultaisella 70-luvulla oli aina näitä huppumiehiä siellä ja täällä.
Sitten tuli uusi Seura, jossa shokkireportaashi kertoi, kuinka mielenterveytensä menettänyt äiti tunnustikin itse tehneensä tämän hirmuteon. Sanotaan mitä sanotaan, mutta näyttää ainakin poliisin kuulustelutekniikka Suomessa olevan suht nopeasti tehokasta erottamaan tämänlaisista tapauksista jyvät akanoista.
-
- Sherlock Holmes
- Viestit: 7241
- Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
- Paikkakunta: Suomessa ollaan.
Asia selvitetty.Tapahtui vuonna 1977 ja asiasta kirjotettu vuoden 1979 poliisi kertoo-kirjassa.
Äiti oli itse hakannut myös itseään kivellä päähän ja makasi muka tiedottomassa tilassa kun joku sitten löysi.
Keksi tarinan huppumiehestä joka tappoi tytön kivellä ja kävi sitten äidin kimppuun.
Aika järkkyä tappaa lapsi jonkun ukonääliön takia.
Äiti oli itse hakannut myös itseään kivellä päähän ja makasi muka tiedottomassa tilassa kun joku sitten löysi.
Keksi tarinan huppumiehestä joka tappoi tytön kivellä ja kävi sitten äidin kimppuun.
Aika järkkyä tappaa lapsi jonkun ukonääliön takia.
Itsekin muistan, kun mummolasta löytyi jotain vanhoja lehtiä, jossa oli tuollaisesta tapauksesta. Luultavasti sama tapaus.
Äidin löytänyt ja ambulanssiin saatellut mies oli todennut toiselle: "Näinköhän me saateltiin tekijä lanssiin". Lapsen hautajaisissa äiti oli vielä kuvissa uhrin osassa suremassa, mutta sittemmin totuus selvisi.
Äidin löytänyt ja ambulanssiin saatellut mies oli todennut toiselle: "Näinköhän me saateltiin tekijä lanssiin". Lapsen hautajaisissa äiti oli vielä kuvissa uhrin osassa suremassa, mutta sittemmin totuus selvisi.
Hei, olen uusi tällä palstalla. Sattumoisin minun kiinnostukseni henkirikoksiin alkoi karmaisevalla ollessani 9-vuotias ja tämä Rauman Varaskalliolla tapahtunut käsittämätön henkirikos oli tapahtuma joka järkytti koko Suomen kansaa ja eritoten minua perinpohjin tuossa iässä. Sepitetty tarina huppu-miehestä oli jo itsessää kerrassaan kammottava. Aake Jermo kirjoitti Apu-lehdessä 3.6.1977 artikkelin "Kuka tappoi pikku Katjan ja miksi?".
Tämä käsittämätön veriteko tapahtui siis Rauman läheisyydessä Lauttakylään johtavan kantatien varressa sunnuntaina 22. toukokuuta 1977 klo 14. - 14.30 iltapäivällä.
Marita Vuorio -niminen nainen oli tullut 5-vuotiaan Katja-tyttärensä kanssa Rauman Äyhöjärveltä Uotilaan kyläiliemään vanhempiensa Arvo ja Elvi Aallon luokse. Tämä paikka oli siis Marita Vuorion lapsuudenkoti, jossa hänen tyttönsä oli jatkuvasti päivähoidossa mummon ja papan luona. 5-vuotias Katja oli mummin sanojen mukaan vilkas, iloinen ja auttavainen lapsi josta hänen serkkunsa suuresti pitivät.
Kohtalokkaana päivänä Marita Vuorio tiesi, että hänen vanhempansa eivät olisi kotona ja että palaisivat Laitilasta vasta iltapäivällä. Marita oli jättänyt pöydälle lapun "Menimme metsään poimimaan kukkia ja tulemme pian". Kun klo 23.00 mennessä ei mieluisista vieraista mitään kuulunut, soitti Maritan äiti Elvi aalto aluesairaalaan ja sai kuulla, että hänen tyttärensä on tuotu sinne loukkaantuneena. Samalla hän sai kuulla sitäkin järkyttämmän uutisen: pikku Katjaa ei enää ole.
28-vuotias Marita Vuorio pääsi sairaalasta kotihoitoon alle viikossa. Jo tapahtumapäivän iltana hän oli kykenevä antamaan poliiseille tarkan selvityksen päivän tapahtumista - kuinka hän oli kuullut Varaskalliolla yht'äkkiä kamalan kiljahduksen ja nähnyt anorakin kasvojensa suojaksi vetäneen huppumiehen hakkaavan tytärtään kivellä päähän. Maritan sanojen mukaan hän oli yrittänyt puolustaa tytärtään, jolloin huppumies oli iskenyt päähän myös häntä niin, että hän oli menettänyt tajuntansa. Täältä Varaskalliolta ulkopuoliset ohikulkijat olivat hänet sitten löytäneet sekä hänen 5-vuotiaan tyttärensä elottomana. Marita Vuorio antoi myös melko tarkan kuvauksen huppu-miehestä: noin 170 cm pitkä ja tanakka, jaloissa suorat tummat housut ja käsissä mustat hansikkaat. Ja ettei mies puhunut sanaakaan koko episodin aikana.
Poliisin kuulustelujen edetessä Marita Vuorion hapuileva kertomus alkoi kuitenkin olla täynnä ristiriitaisuuksia ja sekavuuksia. Marita Vuorio osallistui vielä tyttärensä hautajaisiin ja tuon aikaisista lehtikuvista päätellen hän on ilmeisesti halunnut peittää kasvonsa osallistumalla hautajaisiin musta harsohuppu päässään. Näihin aikoihin tapahtui kuitenkin myös pidätys. Oli käynyt ilmi,että ainoa huppu tässä murhenäytelmässä oli Marita Vuorion päässä Katjan hautajaisissa. Lopulta Marita tunnusti surmanneensa tyttärensä itse. Motiivista ei noihin aikoihin puhuttu. Siksi minulle olikin yllätys, että kyseessä oli uusi miesystävä jonka kuvioihin lapsi ei sopinut. Marita Vuorion avioliitto Katjan isän kanssa oli särkynyt kahta vuotta aiemmin. Muistaakseni Marita Vuorio ei saanut edes kovin montaa vuotta vankeutta.
Pienen Katja Vuorion kuolema oli niin turha, niin turha...lehtijutun mukaan hän oli suuren osan ajastaan isovanhempiensa huostassa ja voi vain kuvitella, että siellä olisi ollut hänelle varmasti paikka pysyvästikin, jos kerta oli äidin uuden suhteen tiellä. Usein juuri näissä tapauksissa nämä lapsisurmat menevät yli ymmärryksen, että mikä saa ihmisen päätymään näin karmeaan ratkaisuun ja itsekkäästi päättämään pienen puolustuskyvyttömän lapsensa elämän jatkumisesta omien etujensa vuoksi? Jos Marita Vuorion tarina olisi mennyt läpi, niin olisiko hän pystynyt elämään onnellisen parisuhteen uuden miehensä kanssa sitten kunhan lapsi olisi raivattu ensin pois kuvioista?
Tämä käsittämätön veriteko tapahtui siis Rauman läheisyydessä Lauttakylään johtavan kantatien varressa sunnuntaina 22. toukokuuta 1977 klo 14. - 14.30 iltapäivällä.
Marita Vuorio -niminen nainen oli tullut 5-vuotiaan Katja-tyttärensä kanssa Rauman Äyhöjärveltä Uotilaan kyläiliemään vanhempiensa Arvo ja Elvi Aallon luokse. Tämä paikka oli siis Marita Vuorion lapsuudenkoti, jossa hänen tyttönsä oli jatkuvasti päivähoidossa mummon ja papan luona. 5-vuotias Katja oli mummin sanojen mukaan vilkas, iloinen ja auttavainen lapsi josta hänen serkkunsa suuresti pitivät.
Kohtalokkaana päivänä Marita Vuorio tiesi, että hänen vanhempansa eivät olisi kotona ja että palaisivat Laitilasta vasta iltapäivällä. Marita oli jättänyt pöydälle lapun "Menimme metsään poimimaan kukkia ja tulemme pian". Kun klo 23.00 mennessä ei mieluisista vieraista mitään kuulunut, soitti Maritan äiti Elvi aalto aluesairaalaan ja sai kuulla, että hänen tyttärensä on tuotu sinne loukkaantuneena. Samalla hän sai kuulla sitäkin järkyttämmän uutisen: pikku Katjaa ei enää ole.
28-vuotias Marita Vuorio pääsi sairaalasta kotihoitoon alle viikossa. Jo tapahtumapäivän iltana hän oli kykenevä antamaan poliiseille tarkan selvityksen päivän tapahtumista - kuinka hän oli kuullut Varaskalliolla yht'äkkiä kamalan kiljahduksen ja nähnyt anorakin kasvojensa suojaksi vetäneen huppumiehen hakkaavan tytärtään kivellä päähän. Maritan sanojen mukaan hän oli yrittänyt puolustaa tytärtään, jolloin huppumies oli iskenyt päähän myös häntä niin, että hän oli menettänyt tajuntansa. Täältä Varaskalliolta ulkopuoliset ohikulkijat olivat hänet sitten löytäneet sekä hänen 5-vuotiaan tyttärensä elottomana. Marita Vuorio antoi myös melko tarkan kuvauksen huppu-miehestä: noin 170 cm pitkä ja tanakka, jaloissa suorat tummat housut ja käsissä mustat hansikkaat. Ja ettei mies puhunut sanaakaan koko episodin aikana.
Poliisin kuulustelujen edetessä Marita Vuorion hapuileva kertomus alkoi kuitenkin olla täynnä ristiriitaisuuksia ja sekavuuksia. Marita Vuorio osallistui vielä tyttärensä hautajaisiin ja tuon aikaisista lehtikuvista päätellen hän on ilmeisesti halunnut peittää kasvonsa osallistumalla hautajaisiin musta harsohuppu päässään. Näihin aikoihin tapahtui kuitenkin myös pidätys. Oli käynyt ilmi,että ainoa huppu tässä murhenäytelmässä oli Marita Vuorion päässä Katjan hautajaisissa. Lopulta Marita tunnusti surmanneensa tyttärensä itse. Motiivista ei noihin aikoihin puhuttu. Siksi minulle olikin yllätys, että kyseessä oli uusi miesystävä jonka kuvioihin lapsi ei sopinut. Marita Vuorion avioliitto Katjan isän kanssa oli särkynyt kahta vuotta aiemmin. Muistaakseni Marita Vuorio ei saanut edes kovin montaa vuotta vankeutta.
Pienen Katja Vuorion kuolema oli niin turha, niin turha...lehtijutun mukaan hän oli suuren osan ajastaan isovanhempiensa huostassa ja voi vain kuvitella, että siellä olisi ollut hänelle varmasti paikka pysyvästikin, jos kerta oli äidin uuden suhteen tiellä. Usein juuri näissä tapauksissa nämä lapsisurmat menevät yli ymmärryksen, että mikä saa ihmisen päätymään näin karmeaan ratkaisuun ja itsekkäästi päättämään pienen puolustuskyvyttömän lapsensa elämän jatkumisesta omien etujensa vuoksi? Jos Marita Vuorion tarina olisi mennyt läpi, niin olisiko hän pystynyt elämään onnellisen parisuhteen uuden miehensä kanssa sitten kunhan lapsi olisi raivattu ensin pois kuvioista?
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
Kiitos kohteliaisuudestasi Vasikka! Jotenkin vain tuo pikku-Katjan tapaus teki niin lähtemättömän vaikutuksen etten sitä koskaan pysty unohtamaan, se oli itseasiassa ehkä ensimmäinen murhajuttu joka silmiini osui. Ei meillä rikoslehtiä luettu kotona, mutta Apu-lehti nyt osui silmiin helpostikin ja muistan kun kesämökillä tuon jutun luin. Tämä tapaus aiheutti varmaan myös eräänlaisen trauman, koska mulla oli kohta 5-vuotta täyttävä pikkuveli, niin aloin vainoharhaisesti pelätä, että äitini saattaa tappaa hänet ja olin ihan oikeasti huolissani asiasta. Tänä päivänä pistää miettimään, miten Marita Vuorion elämä tuosta eteenpäin on mennyt, mahtaisko kellään olla tietoa?
Pari vuotta tämän jälkeen toinen järkyttävä tapaus oli Sinikka Saastamoisen murha, jossa tämän naisen surmannut henkilö uskotteli paloitelleensa ruumiin ja jauhaneen minkinrehuksi. En ole vielä kaikkea täältä forumilta lukenut, että liekö tästä tapauksesta juttua jossain jo erikseen.
Pari vuotta tämän jälkeen toinen järkyttävä tapaus oli Sinikka Saastamoisen murha, jossa tämän naisen surmannut henkilö uskotteli paloitelleensa ruumiin ja jauhaneen minkinrehuksi. En ole vielä kaikkea täältä forumilta lukenut, että liekö tästä tapauksesta juttua jossain jo erikseen.
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
On siitä Saastamoisenkin tapauksesta ollut tälläkin foorumilla puhetta.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=329
Vaikka tuo pikku-Katjan tapaus on sattunut ennen kuin olen edes syntynyt, on se minuakin koskettanut. Kuten olen jo aiemmin tainnut todeta, aikalaislehtiä lapsena mummolassa lukiessa tuo oli yksi niitä jutuista joka jäi mieltä kuohuttamaan.
Pitäisi varmaan koettaa kaivella sieltä nuo aikalaislehdet vielä ja tehdä referaattia tästä ja muutamasta muusta vanhemmasta tapauksesta enemmänkin, jos vielä sattuu löytymään. Jotain kuviakin voisi harkita skannattavaksi.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=329
Vaikka tuo pikku-Katjan tapaus on sattunut ennen kuin olen edes syntynyt, on se minuakin koskettanut. Kuten olen jo aiemmin tainnut todeta, aikalaislehtiä lapsena mummolassa lukiessa tuo oli yksi niitä jutuista joka jäi mieltä kuohuttamaan.
Pitäisi varmaan koettaa kaivella sieltä nuo aikalaislehdet vielä ja tehdä referaattia tästä ja muutamasta muusta vanhemmasta tapauksesta enemmänkin, jos vielä sattuu löytymään. Jotain kuviakin voisi harkita skannattavaksi.
-
Paikalla
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17110
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Tekijän -siis äidin syyllisyys selvisi tosiaan melko nopeasti. Yksi muistiin jäänyt seikka oli se, että äiti väitti raahautuneensa -oliko se nyt lapsensa luokse vai oliko se niin, että raahautui tätä oletettua surmaajaa pakoon muutamia metrejä, mutta siitä huolimatta sukkahousut olivat aivan ehjät.
Niin, mites se äidin (vai onko hän enää äiti jos ei ole lastakaan ja vieläpä itse surmannut hänet) elämä nykyisin. Jaksoiko tämä uusi miesytävä odottaa niin kauan, että kakku tuli istuttua? Vai halusiko tämä mies elää lapsensa surmaajan kanssa?
Niin, mites se äidin (vai onko hän enää äiti jos ei ole lastakaan ja vieläpä itse surmannut hänet) elämä nykyisin. Jaksoiko tämä uusi miesytävä odottaa niin kauan, että kakku tuli istuttua? Vai halusiko tämä mies elää lapsensa surmaajan kanssa?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Tämä on se tapaus, joka järkytti mua lapsena perinpohjin, ensimmäinen rikosjuttu, jonka olen lukenut. Edelleen järkyttävä juttu.Danny-boy kirjoitti:... Jotenkin vain tuo pikku-Katjan tapaus teki niin lähtemättömän vaikutuksen etten sitä koskaan pysty unohtamaan, se oli itseasiassa ehkä ensimmäinen murhajuttu joka silmiini osui. ...
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)