Rauma -77 äiti tappoi kivellä lapsensa

[Tampereen Tyttö]

Tätä kai voisi kutsua inhimilliseksi tragediaksi.
Lapsen elämän menetys on tietenkin se hirvein asia.

[Danny-boy]

Olen samaa mieltä Tampereen tytön kanssa ja ainakin itse, kun tämä tapaus on jäänyt niin voimakkaasti mieleen ja on koettanut miettiä motiivia Maritan käsittämättömälle teolle, olen etenkin tämän taustatiedon jälkeen tullut siihen tulokseen että mitään motiivia ei todellakaan taida löytyä. Teko ei vaikuta harkitulta, etenkään jos äidillä ei tosiaan ollut mitään vihantunteita tytärtään kohtaan. Ehkä hän on tosiaan toiminut täyttä ymmärrystä vailla, niinhän on monissa näissä tapauksissa käynyt ja sitten tekoa on heti suuresti kaduttu.

[Doctor Lecter]

Tästä surmasta on ehkä eniten kunnollisia artikkeleita tällä palstalla -Bodomia lukuunottamatta, mutta sitä ei nyt lasketa...

Kiitokset Danny-boylle, joka vaivojaan säästämättä on saanut ao. jutulle kehykset ja sisällön.

Lisää tälläistä. Myös siksi, ettei tarvitsisi enää arvailla, että oliko vastauksessa ja/tai kirjoituksessa jotain arvoitusta, provoa ja vittuilua tai kaikkea sitä. Juttu pysyi myös hyvin hallussa, eikä rönsyillyt.

OT: ihan mahdottomasti on vajaan kahden viikon aikana tullut sivuille juttuja. Enää en lähde ilman nettimahdollisuutta lomailemaan... Piti vielä tiistaihin saakka olla kirjoittamatta muilta kiireiltä, mutta ne väistykööt

[EuroJR]

Danny Boy on alan mies

Tervetuloa Tohtori takasin geimeihin. Äläkä nyt vedä hernettä vapaasta keskustelusta nenään, täälläkin on huhkittu. Mielummin chatit ja onlinerit sinne kuin tanakan tavaran puolelle.

[Danny-boy]

Kiitos mieltälämmittävistä kommenteistanne Tohtori ja EuroJR

mielenkiintoni tiettyjä murhajuttuja kohtaan on ollut tähän saakka tosin aika rajallinen, mutta yritän laajentaa skaalaa.

[debbie]

Täältähän tämä löytyi, johon yritin vastata, kun aihe oli saanut uuden aloituksen.

Eli tämä todella tapahtui kotiseutuni lähellä. Olin tuolloin jotain vähän päälle kymmenen. Meitä lapsia varoiteltiin menemästä metsään, koska "huppumies" oli nähty meidänkin kylämme lähellä. Niin varmaan olikin, useitakin, mutta se todellinen huppumies olikin nainen..

Oli se järkyttävää. salaa luin isoisäni lehtipinosta löytyneestä Seurasta ?, miten oma äiti olikin tappanut ja vissiin sitä ennen vielä muutenkin rääkännyt tytärtä (vai sekoitanko nyt johonkuhun toiseen?).
Aivan kamala juttu ja muistan aina tuon huppumies-varoittelun ja kuinka me lapset väänsimme siitä legendaa.
Olimme todella vakavia sen jälkeen, kun kuulimme oman äidin tappaneen lapsensa raa'alla tavalla.

[fitness]

Tämä juttu on seurannut minunkin mielessäni nämä vuosikymmenet. Olin kymmenisen vuotta vanha tämän tapauksen aikaan, olisiko niin, että se ikä on herkkää aikaa, koska tämä minunkin mieleeni jätti hyvin vahvan muiston.

[Spider]

Mitä ajatuksia teissä muissa tuo tekotapa herättää? (muuta kuin pyhää vihaa...)

Tuntuu uskomattomalta että äiti voisi suunnitellusti hankkiutua lapsestaan eroon noin julmalla tavalla. Motiivi (mikäli se on tuo jo mainittu) tosin jo sinällään herättää kysymyksen, onko niitä vähäisimpiäkään äidinrakkauden rippeitä enää tuossa vaiheessa ollut...

[debbie]

Tekotapa on.. vielä naisen tekemänä jotenkin täysin käsittämätön.
Tuli mieleen joku Manaaja vai mikä se kauhuleffa oli, jonka lapsena tyynyn takaa katselin. Siinä tosin äitiin meni riivaaja..

Missä tuo ämmä on nykyään? Elääkö hän jossain lähiössä tai pikkukylässä miehen, kahden lapsen ja koiran kanssa? Vai dokaako hän itseään säälien yksinään jossain murjussa?
Tämä kiinnostaisi tietää.

[debbie]

Kun tulin tälle foorumille Madeleine-jutun takia, palautui tämä huppumies-juttu mieleeni. Jännästi se näyttää jääneen monen muunkin ikäiseni ihmisen muistiin.

Oli kiinnostavaa lukea Danny-boyn asiallinen selostus tapahtumista, jotka olivat jääneet epämääräisinä mieleen.
Jos tuon tytön äidillä oli mielenterveysongelmia, niin ne olivat kyllä sitten aikamoisia ja olisivat tarvinneet hoitoa. Kuitenkin sitä näkee ja kuulee, miten jotkut vanhemmat menettävät malttinsa lastensa kanssa jopa niin, että muutkin ihmiset näkevät. Enkä tarkoita nyt mitään pientä tukkapöllyä ruokakaupassa, kun lapsi rääkyy jonkun karkkipussin tai lelun perään.
Eli itsekontrolli ja itsehillintä pettävät jopa silloin, kun joku toinen aikuinen näkee.
Silloin jää miettimään, mitä tapahtuukaan, kun kukaan ei ole näkemässä.

Pari kertaa olen joutunut ottamaan yhteyttä viranomaisiin, kun olen nähnyt sellaista, mitä ei pitäisi nähdä. Kummassakin tapauksessa äidiltä "meni hermot". Mielenterveyspotilaita tai päihdeongelmaisia he eivät olleet.

[fitness]

Ajattelisin tällä äidillä olleen jonkin sortin mielenterveyteen liittyviä ongelmia, eihän tällasta muuten voi selittää... Ehkä -70 luvulla ei näistä ongelmista paljon tiedetty tai ei ainakaan ääneen puhuttu. Lähipiiri on ehkä vaistonnut, ettei kaikki tällä naisella ole kohdallaan, mutta siitä sen ajan tapojen mukaan vaiettu.

[debbie]

Jos henkilö on työkykyinen, niin ei hän silloin niin sekaisin ole, että se selittäisi oman lapsen tappamisen. Siinä voi olla elämän sotkut, stressit ja päämäärättömyys kaikki yhtenä vyyhtenä. Tuohon aikaan, niin kuin tarina selvästi osoittaa, oli jossain määrin häpeällistäkin tuo eronneen yh-äidin osa.
Eihän nykyään miehet tuolla tavalla häpeä, jos naisystävällä on lapsi edellisestä avioliitosta.

[fitness]

Kyllä näitä ns. työkykyisiä työpaikoilla pyörii, töissä käymisen rutiinit voi monelle olla se ainoa ja viimeinen oljenkorsi, joka pitää vielä joten kuten pinnalla. Varmasti nuo sun mainitsemat syyt todennäköisiä. Ja -70 luvulla elettiin tosiaankin vielä monissa asioissa hys hys-aikaa, paljon on muuttunut.

[debbie]

Joo, ei tuohon aikaan, tuossa maakunnassa mielenterveysongelmat ja yksinhuoltajuus olleet mitään kunnia-asioita. Kyllä siellä hävettiin paljon sellaisia asioita, joihin nykyään sentään haetaan apua. Tuossa asiassa maailma on sentään vähän muuttunut parempaan suuntaan.

[MissHolmes]

Täältähän tämä löytyi. Anteeksi utelut muualla.
Muistin nimen Anneksi ja paikkakunnan Siikaisiksi.

Minulle tämän lukeminen ja kuuleminen alakoululaisena oli myös hyvin traumaattinen.
Ajattelinkin juuri, että onko tämän jutun peruja vankkumaton Kate McCannin syyllistämiseni?


Muistan ettemme ystäväni kanssa heidän mökillään Siikaisissa uskaltaneet enää lähteä metsään leikkimään. Ei edes sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että syyllinen olikin oma äiti.

Minä olen varma, ettei kukaan äiti pysty kylmän harkitusti tappamaan lastaan. Kyllä terveen äidin side lapseen on niin suuri.

Tapahtumaan tarvitaan aina jonkin asteen mielenhäiriö tai vaihtoehtoisesti alkoholi. Tässä tapauksessa linee molemmilla osuutta asiaan: mieletön moraalinen krapula ja jo todetut mielenterveysongelmat.

Säälin myös äitiä, joka kantaa tuota taakkaa mukanaan ikuisesti ja vielä siitäkin eteenpäin.