Hki Arabianranta: 7-vuotias poika surmattu

[Silli]

Muistaako kukaan vanhaa juttua jossa Pakistanilaisisä viilsi lastaan puukolla kaulaan,motiivina kosto äidille?Silloin lapsi onnekkaasti selviytyi.

Itse verikkaan että samankaltainen juttu kyseessä.

En muista tällaista Kaketuksen kuvaamaa tapausta, mutta mielessäni pyöri jo eilen Helsingin Herttoniemenrannassa 3.11.2004 tapahtunut henkirikos. Silloin nuori bangladeshilaisnainen murhattiin kurkku auki viiltämällä osoitteessa Laivalahdenkatu 10. Helsingin käräjäoikeudessa tuomittiin murhasta elinkautiseen 52-vuotias bangladeshilainen Heru Miah. Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion joulukuussa 2005. Tekijä oli uhrin aviomiehen veli ja motiivina raha. Uhrilta jäi kaksi hyvin pientä lasta, jotka jäivät yh-isänsä kanssa pk-seudulle asumaan.

Hyvin monissa perhesurma-tyyppisissä rikoksissa on ollut tekijänä kantasuomalainen. Niissä on harvoin vain surmattu yhtä, vaan monesti useampi.

Mamu on yleensä harvinaisuus tekijänä. Olihan se yksi aiempi tapaus, jossa kosti naisystävälleen murhaamalla lapsen. Tiedä sitten onko tässä kyse samanlaisesta rikoksesta.

Millä perusteella mamu on harvinaisuus perhesurma-tyyppisissä rikoksissa? Onko sinulla lähdettä tälle tiedolle tai tilastoja väitteen tueksi? Tässä on sulle tietoja muutamista mamujen Suomessa tekemistä perhe- tai lapsensurmista. Jätin pois tapaukset, joissa mamu on vienyt hengen puolisoltaan, aikuiselta sisarukseltaan tai vanhemmaltaan sekä ne, joissa mamu-tekijä on puolison kuoliaaksi tekemisen jälkeen tappanut itsensäkin. Mutta löydät niitä täältä: https://www.murha.info/?paged=4

18.10.1990 Pertteli. Tanskasta kotoisin oleva 43-vuotias Hans-Peder Jensen surmasi ampumalla 14- ja 16-vuotiaat lapsena sekä itsensä.
Huhtikuu 1991 Jyväskylän maalaiskunta. 36-vuotias neuvostoliittolainen nainen surmasi 12-vuotiaan poikansa Vaajakoskella. Teon jälkeen nainen hukuttautui Leppäveteen.
13.3.1995 Vihti. 32-vuotias ranskalaismies Laurent Lemarchand surmasi teräasella 4-vuotiaan tyttärensä Nummelan Hakataloissa sijaitsevassa asunnossa.
6.8.2007 Espoo. 40-vuotias taiwanilainen Yu-Hsiu Fu surmasi kolme lastaan; kaksivuotiaan sekä kahdeksan vuotiaat kaksoset Joupinmäenkulma 3 A:ssa sijaisevassa asunnossa Suvelassa. Hän yritti ensin myrkyttää lapset, mutta sen epäonnistuttua hän kuristi heidät.
3.10.2011 Helsinki. Somalialainen nainen surmasi vauvansa tyynyllä tukahduttamalla Kontulassa osoitteessa Kontulankuja 5. 
22.6.2012 Nurmijärvi. 27-vuotias virolainen Karmen Kivilo surmasi kaksi lastaan heti näiden syntymän jälkeen ja piilotti ruumiit, jotka löytyivät asuntoon ja alueelle tehdyn kotietsinnän jälkeen.
21.9.2017 Seinäjoki. Nelihenkisen perheen omakotitalon tulipalossa Pohjan kaupunginosassa. Äiti kuoli, isä ja lapset loukkaantuivat – toinen lapsista sai erittäin vaikeita vammoja ja hänen parantumisennusteensa omatoimiseksi on huono. Melko nopeasti kävi selville, että palo on tahallaan aiheutettu. Elokuussa 2018 Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa luettiin syyte 50-vuotiaalle miehelle murhasta ja kahdesta murhan yrityksestä. Mies lähettiin mielentilatutkimukseen ja sen tulosten valmistuttua oikeudenkäyntiä jatketaan. Mies on Yhdysvaltain kansalainen.

[Alex Smith]

^ ja se monikulttuurisen perheen ex-mies, joka tappoi lapsensa leikkipuistoon pari vuotta sitten. Olikohan Kotkassa ja siellä päin

[Alex Smith]

Tuo taiwanilaisen äidin suomlainen mies oli joskus samassa työpaikassa. Oli mieskin nätisti sanottuna oudohko.

[URSA]

Tässä jutussa mainitaan ainakin vielä "Poliisit tutkivat hänen vaatteitaan, ottivat kuvia ja heillä oli myös sellaiset hengitysmaskit päällään, kun he tutkivat miestä.Silminnäkijän mukaan mies oli pukeutunut punaisiin housuihin, beigen tai murrettu vihreän väriseen puseroon ja miehellä oli tumma tukka." https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005947053.html

Muistelisin lukeneeni samansuuntaisen mutta vähän lyhyemmän kuvauksen Iltalehden nettiuutisesta, mutta voin muistaa väärinkin.

Sitä ihmettelen edelleen miksei vielä kerrota julkisuuteen, onko epäilty uhrin isä, isäpuoli vai joku ihan muu?

Outo sattuma tuo koulu-uhkaus samalla alueella lokakuussa. Etenkin kun alue on ollut aikaisemmin rauhallista seutua.

[myrskylyhty]

Ja taas ulkomaalainen vauhdissa. Hyvin menee mutta menköön.

[Silli]

Ei tässä auta, kuin odottaa. Saapa nähdä, saadaanko taas lukea perheen olleen jo pitkään lastensuojelun/sosiaalitoimen piirissä ja läheisten osanneen pelätä pahinta, mutta ilmoitukset eivät ole johtaneet mihinkään.

Tämä on erittäin kiinnostava näkökulma, että onko tässä(kin) tapauksessa Helsingin lastensuojelu tai muut viranomaiset tyrineet jotain. Tekevälle tietenkin aina välillä sattuu, eikä hommat voi aina mennä nappiin, mutta Helsingin kaupungin lastensuojelun kanssa on ollut niin älyttömän pitkään ja paljon ongelmia, että sekavat meriselitykset eivät enää kovin kauan kelpaa, vaan moni kaipaa kunnon selvitystä kyseisen instanssin asioihin. Käsityksen mukaan esimerkiksi Oulun lastensuojelussa on aloitettu ulkopuolisen tahon suorittama selvitystyö ja minusta Helsinkiin ja moneen muuhunkin kuntaan kaivattaisiin samaa.

Mutta kyllä naapureillakin ja lastensuojelulla itsetutkiskelun paikka,jos lapsi porrashuoneessa,ois ollut toiminnan aika!

Lastensuojelun roolista ei voi vielä sanoa mitään, koska ei tiedetä, oliko menehtynyt lapsi tai hänen perheensä lasun asiakas vai ei. Naapureiden osallisuudesta minulla sen sijaan on paljonkin sanottavaa. Olen nimittäin asunut koko ikäni kerrostaloissa kuten monet läheisenikin. Erilaisista naapurustoista ja kerrostaloyhteisöistä onkin kertynyt aika paljon tietoa ja kokemusta. Valitettavasti tilanne on erittäin monissa taloissa – ainakin pk-seudulla – ollut pitkään sellainen, että naapurit eivät kovin mielellään puutu toistensa asioihin. Vantaan Ilolassa ammuttiin vuonna 1994 kuoliaaksi mies, joka meni naapurinsa ovelle kolmen aikaan yöllä valittamaan metelistä. Ampuja oli tietenkin päihteistä täysin sekaisin. Lisätietoja löytyy täältä: https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php ... t=ilolassa

Olen aika paljon kuullut erilaisista kosto- ja uhkailutempauksista, joita yhteisön huolen- tai kurinpidon kohteeksi joutuneet ovat tehneet. Siksipä en yhtään syytä entistä naapuriani, joka teinien häiriökäyttäytymiseen kyllästyttyään totesi: ”Ryhtyköön narkeiksi, teinivanhemmiksi tai vaikka vammautukoot katolta pudotessaan, kun ei kerran vanhempiaan kiinnosta. Minua kiinnostaa enää se, ettei varastooni murtauduta tai autoani vahingoiteta.” Tiedän myös lukuisia kerrostaloja, joissa kaikenlainen sääntöjen rikkomisesta huomauttaminen on pyydetty hoitamaan taloyhtiön hallituksen tai talotoimikunnan kautta. Tällä on pyritty mm. siihen, että asukkaat uskaltaisivat kertoa ongelmista, kun hallitus/toimikunta ryhtyy ajamaan asiaa niin, ettei ilmoituksen tehneet asukkaan henkilöllisyys paljastu. Toki myös isännöitsijälle, poliisille, lastensuojeluun tms. voi tehdä ilmoituksen normaaliin tapaan.

Enpä olisi varmaan mihinkään tehnyt minkäänlaista ilmoitusta, vaikka olisinkin nähnyt 7-vuotiaan pojan nallensa kanssa käytävässä kököttämässä. Ilmoituskynnykseni olisi todennäköisesti ylittynyt, jos poika olisi ollut selvästi pahoinpidellyn tai laiminlyödyn näköinen, jos hän olisi käyttäytynyt perin omituisesti tai jos hän olisi joko aiheuttanut vahinkoa/häiriötä tai pyytänyt apua. Muussa tapauksessa olisin tuskin edes tilannetta suuremmin ihmetellyt.

Minusta on turhanpäiväistä ajatella, että naapureilla olisi ainakaan Suomen suurimmissa kaupungeissa erityistä vastuuta toistensa lapsista. Lakisääteiden auttamisvelvollisuuden toki tunnen, mutta muuten suhtaudun asiaan elämänkokemusteni kyynistämänä. Jo pitkään suurimpana ongelmana on ollut se, että vaikka naapurit yrittäisivät asioihin puuttua, niin ongelmatyyppejä se ei yleensä kiinnosta pätkääkään eikä viranomaisilta syystä tai toisesta myöskään heru apua. Seurasin esimerkiksi aikoinaan läheltä erästä ongelmaperhettä, joka aiheutti naapureilleen todella hankalia tilanteita. Siinä oli kyse mamuperheestä, joka laski 2-vuotiaan lapsensa yksin talon sisäpihalle leikkimään. Kyseinen lapsi kuitenkin sekä aiheutti paljon päänvaivaa muille sisäpihalla ulkoilijoille (mm. häiritsi toisten leikkejä, heitti hiekkaa toisten lasten päälle, kärtti ruokaa grillailijoilta) ja mikä pahinta – karkaili portittomasta porttikongista kadulle. Vain kivenheiton päässä oli vilkasliikenteinen tie busseineen sekä rekkoineen ja merenrantakin löytyi kipitysmatkan päästä. Lapsi karkaili sisäpihalta kadulle monta kertaa päivässä ja tätä jatkui muutamia kuukausia. Jos ihmisillä on velvollisuus auttaa potentiaaliseen hengenvaaraan joutunutta henkilöä, niin kuinka kauan se auttamisvelvollisuus tällaisessa tilanteessa kestää? Viikkoja, kuukausia vai vuosia? Lapsen vanhemmat, joista toinen oli Suomessa syntynyt ja kasvanut (ns. 2. polven mamu), vakuuttivat vahtivansa lastaan ikkunoista. Joskus he puolestaan puolustautuivat kertomalla, että lapsen kaksi isosisarusta vahtii tätä 2-vuotiasta. Kumpikin perheen isommista lapsista oli kuitenkin ihan yhtä vahdittavia, sillä toinen vanhemmista lapsista oli kaiken huipuksi kehitysvammainen. Perheestä tehtiin kymmenkunta lastensuojeluilmoitusta ja lopulta poliisi-ilmoituksia. Tilanne kuitenkin oli naapureiden näkökulmasta minun mielestä kestämätön aivan käsittämättömän pitkään. Lopulta he jopa pyysivät oikeudellista apua sen määrittelemiseksi, mikä on heidän vastuunsa, jos lapsi esim. kuolee auton alle jääden tai hukkuen sellaisena päivänä, jolloin joku naapuri on ulkoillut sisäpihalla ja nähnyt 2-vuotiaan karkaavan jälleen kadulle. Tarina olisi pitkä, mutta loppujen lopuksi perhe muutti pois talosta ja kyseinen naapurusto sai rauhan. Epäselväksi jäi, miten kyseisen mamuperheen tarina jatkui. Tämä oli kuitenkin vain yksi tapaus, jonka vuoksi niin minun kuin monen muunkin luottamus Helsingin kaupungin lastensuojeluun on erittäin huono. Ja koska me veronmaksajat senkin instanssin kulut maksamme ja meidän pitäisi heidän palveluitaan saada, niin totta kai meitä kiinnostaa, miten se pulju oikein toimii tai siis miksei se toimi. Saattaa toki olla niin, ettei lastensuojelu liity tämän Arabianrannan perheen tapaukseen mitenkään. Joka tapauksessa, minusta naapureiden syytteleminen on hieman kyseenalaista, ellei voida selvästi osoittaa, että joku naapuri on laiminlyönyt lakisääteisen auttamisvelvollisuutensa. Kerrostalo ei ole mikään järjestäytynyt kolhoosi tai kibbutsi, jossa esimerkiksi lapsia hoidetaan yhteistuumin yhteisten sopimusten perusteella. Kerrostaloissa ihmiset vain asuvat vieri vieressä omia elämiään eläen.

[Silli]

^ ja se monikulttuurisen perheen ex-mies, joka tappoi lapsensa leikkipuistoon pari vuotta sitten. Olikohan Kotkassa ja siellä päin

Olet oikeassa, että se tapaus puuttuu ylempänä olevan viestini listasta. Se tapaus sattui Porvoossa 13.11.2017 ja minfoketju löytyy täältä: https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php ... ikkipuisto

[meitzi]

Enpä olisi varmaan mihinkään tehnyt minkäänlaista ilmoitusta, vaikka olisinkin nähnyt 7-vuotiaan pojan nallensa kanssa käytävässä kököttämässä

Kait nyt sentään edes sen lastensuojeluilmoituksen? Ymmärrän hyvin, ettei tavis mene ottamaan lapsia itsekseen kämppäänsä turvaan, mutta vaikkei ilmoitus todennäköisesti johdakaan mihinkään, niin se nyt ei ainakaan edistä mitään asiaa, ettei sellaisia edes tehdä.

[Inanna]

Ja koska me veronmaksajat senkin instanssin kulut maksamme ja meidän pitäisi heidän palveluitaan saada, niin totta kai meitä kiinnostaa, miten se pulju oikein toimii tai siis miksei se toimi. Saattaa toki olla niin, ettei lastensuojelu liity tämän Arabianrannan perheen tapaukseen mitenkään. Joka tapauksessa, minusta naapureiden syytteleminen on hieman kyseenalaista, ellei voida selvästi osoittaa, että joku naapuri on laiminlyönyt lakisääteisen auttamisvelvollisuutensa. Kerrostalo ei ole mikään järjestäytynyt kolhoosi tai kibbutsi, jossa esimerkiksi lapsia hoidetaan yhteistuumin yhteisten sopimusten perusteella. [/quote]

Totta. Ei voida tietää oliko lasun asiakas, mutta se tiedetään, että oli ekaluokkalainen. Se taas tarkoittaa, että on ollut kouluterveydenhuollon piirissä ja luokassa kuluneen syksyn opettajan silmien alla. Ekaluokkalaisille tai heidän vanhemmilleen tulee melkoiset A4 täytettäväksi kotioloista, lapsesta, kaikesta nykyisin.

Alakoulun opettajat on valjastettu nimenomaan tarkkailemaan mahdollisia kehitysviiveitä / ongelmia oppilaan käytöksessä, motorisissa kyvyissä, hahmotuksessa, oppimisessa ja kaikilla näillä viranhaltijoilla on ilmoitusvelvollisuus, jos huolettaa jokin asia. Myös koulun sisällä opettajat kuraattoreiden ja terveydenhoitajien kera istuvat ainakin kerran kuussa kokoustamassa. Viranhaltija vain ei voi tehdä lasua nimettömänä.

Monista syistä kenties johtuen, taphtuneesta tiedottaminen, on erikoisen niukkaa ja siten jokseenkin omituista.

[Silli]

Enpä olisi varmaan mihinkään tehnyt minkäänlaista ilmoitusta, vaikka olisinkin nähnyt 7-vuotiaan pojan nallensa kanssa käytävässä kököttämässä

Kait nyt sentään edes sen lastensuojeluilmoituksen? Ymmärrän hyvin, ettei tavis mene ottamaan lapsia itsekseen kämppäänsä turvaan, mutta vaikkei ilmoitus todennäköisesti johdakaan mihinkään, niin se nyt ei ainakaan edistä mitään asiaa, ettei sellaisia edes tehdä.

Tuo oli minun kirjoitusta eli Destinyn nimimerkki on jotenkin virheellisesti siihen pompannut.

Miksi ihmeessä olisin tehnyt lastensuojeluilmoituksen kerrostalon rappukäytävässä nallen kanssa kököttävästä lapsesta? Kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, olisin todennäköisesti tehnyt lasun, JOS tilanteessa olisi ollut jotain erityisen huolestuttavaa kuten pahoinpitelyn jälkiä lapsessa, apua pyytävä lapsi tms. Pelkkä lelun kanssa rapussa oleskelu ei kyllä minun mielestäni ole mitenkään harvinaista, jos lapsi on kuitenkin tuon ikäinen eikä vaipoissa pyörivä beibi. Kyllähän rappukäytävissä lapsia leluineen seilaa ja he ovat usein matkalla esim. naapuriin leikkimään. Joskus he kököttävät siellä paikallaan ja joskus toki kysyn, että mitä kuuluu, mutta aika moni lapsi siinä tilanteessa vaan karkaa tilanteesta mitään sanomatta. Eikä se yleensä tarkoita, että hän olisi hengenvaarassa Sitä paitsi sen verran kyllä tiedän lastensuojelun työskentelystä, että ei siellä edes korvaa lotkautettaisi moiselle ilmoitukselle, jossa ei pystyttäisi mitään konkreettisempaa huolta ilmaisemaan. Vähintään pitäisi olla näyttöä siitä, että sama lapsi istuu alvariinsa ja pitkiä aikoja rappukäytävässä. Monissa kerrostaloissa lapset ovat laajentaneet oleskelutilojaan käytäviin ja kuvaavat siellä esim. videoita. Tiedän monta taloa, missä näihin on jouduttu puuttumaan, koska asiaton oleskelu rappukäytävissä on lähes aina kielletty. Ihan pienestä en kuitenkaan haluaisi siinäkään asiassa olla valittamassa, vaan minusta pitäisi olla jonkinlaista näyttöä siitä, että oleskelusta on jonkinlaista haittaa. Omissa kotitaloissa tällaista haittaa on kyllä kertynyt usein jossain vaiheissa, mutta lähinnä teinien vuoksi ja silloin asioihin on kyllä puututtu. Yksittäinen kiltisti istuva 7-vuotias ei soittaisi päässäni minkäänlaisia hälyytyskelloja ellei tilanteeseen tosiaan liittyisi jotain sellaista, mitä aiemmin luettelin.

[Silli]

Se taas tarkoittaa, että on ollut kouluterveydenhuollon piirissä ja luokassa kuluneen syksyn opettajan silmien alla.

Tämäpä juuri. Monesti kun ollaan vaikka nyt sitten naapureiden kesken mietitty jotain ongelmaperhettä tai -lasta, niin usein todetaan, että kyseinen lapsi on kuitenkin ammattikasvattajien silmien alla päiväkodissa tai koulussa. Jos tiedettäisiin, että kotona hoidettavaa tai esimerkiksi kotikoulussa opiskelevaa lasta kohdeltaisiin huonosti, niin lasu-ilmoituksen tekemiseen olisi varmasti matalampi kynnys. Tietenkin lasu-ilmoituksia on koulussa ja päiväkodeissa käyvistä lapsistakin tehty, mutta sen jälkeen naapurit nostavat usein kätensä pystyyn.

[Silli]

Mietin itse, että voiko se tiedottaminen mennä kuitenkaan ns. puskaradion ehdoilla myöskään. Tai siis että jos tiedottamaan alettaisiin sillä perusteella, että muuten puskaradiossa puhutaan mitä sattuu, kohta pitäisi tiedottaa kaikesta ja vähän päälle.

Ilmeisesti et oikein ymmärtänyt puskaradioon liittyvää pointtia? Kyse oli siitä, että koska tietynlaiset uutiset käynnistävät hitonmoisen p*skamyrskyn puskaradioissa, niin poliisin ja muidenkin viranomaisten tulisi erittäin tarkkaan miettiä mitä, koska ja miten he tiedottavat. Oliko esimerkiksi tässä tapauksessa virhe kertoa, että tutkitaan murhaa? Olisiko kannattanut puhua vain kuolemasta tai henkirikoksesta? Oliko välttämätöntä kertoa uhrin olleen 7-vuotias vai olisiko sen tiedon voinut kertoa vasta myöhemmin, kun on muutakin kerrottavaa? Minä en osaa näihin vastata, sillä en tiedä, olisivatko nuo tiedot karanneet esimerkiksi sosiaaliseen mediaan jo ennen poliisitiedotusta esim. omaisten toimesta. Minusta tiedotuksessa on kuitenkin vähintään jotain outoutta. Isoja juttuja kerrottiin, mutta sitten megafoni menikin vissiin rikki

Uutistoimitus ei voi kuitenkaan vaieta, vaan toimittajan tehtävä on löytää vastauksia viranomaisilta. Jos viranomaiset eivät puhu, täytyy tietoa yrittää saada muualta.
** ** **
Sana murha tekee tapauksesta pelottavan. Kyse ei ole ollut vahingosta tai tapaturmasta, vaan murhasta on kyse esimerkiksi silloin, kun tappo tehdään vakaasti harkiten tai erityisen raa'alla tai julmalla tavalla. Sitä, millä perustein poliisi tutkii tapausta nimenomaan murhana, ei tiedetä.

MTV Uutisten tietojen mukaan kyseessä on ensimmäisellä luokalla oleva poika, joka oli tuttu pihakaveri monelle lapselle. Kavereiden, mutta myös heidän perheidensä mielissä on surun lisäksi iso huoli: Pitääkö nyt pelätä? Olisiko meidän pitänyt huomata jotain? Olisiko tapahtuneen voinut estää? Miten tästä voi puhua lapselle, kun ei itsekään tiedä, mitä on tapahtunut?
** ** **
Poliisi ehkäisisi tilannetta yksinkertaisella tavalla: Jos et voi tiedottaa asiasta ja toimittaja silti siitä kysyy, perustele, miksi et voi tiedottaa. Nyt vastaukset ovat olleet poikkeuksellisen niukkoja, vailla perusteluita.
** ** **
Ilmoitus siitä, ettei ole uutta kerrottavaa, saattaa olla tällaisissa tilanteissa yhtä tärkeä tieto kuin uudet tiedot.
** ** **
Eräässä palautteessa ihmetellään, miksi kirkkoherra Kari Kanala on ottanut tässä tapauksessa niin suuren roolin. Toimittajana arvaukseni on se, että Kanala puhuu. Hän antaa ihmisille tilaa surra, mutta myös selittää, ymmärtää ja suree yhdessä ihmisten kanssa.
** ** **
Viranomaisen viestinnällä on aina alku ja loppu. Tai niin kuuluisi olla. Nyt sillä ei ole mitään näistä.

(Silli on lyhentänyt kirjoitusta tähtikohdista tekstiä poistamalla.)

Tämä MTV:n toimittajan pohdiskeleva kirjoitus on tosiaan hyvä ja nostaa esiin tarpeellisia näkökulmia. Täällä minfossakin on varmaan kymmenkunta kirjoittajaa käynyt toteamassa, että ”täytyy malttaa odottaa poliisin tiedotusta” tai ”kyllä me ennen vanhaan jaksoimme odottaa, että tietoja painetaan sanomalehteen ja sieltä ne sitten kaffipöydässä ääneen tavataan”. Entäs jos asuisitte Arabianrannassa tai lähimain ja lapsenne kävisi uhrin kanssa samaa koulua? Mitä puhuisitte lapsenne kanssa, joka kertoisi whatsupissa kuulleensa, että X on kuollut? Entä jos ekaluokkalainen lapsenne kysyisi, mitä tarkoittaa ”murha”? Entä jos lapsenne eivät saisi nukuttua tai uskaltaisi mennä pihalle leikkimään? Mitä neuvoisitte alakouluikäisille lapsillenne, jos he roikkuisivat somessa, jossa mässäillään erilaisilla kurkunleikkaushuhuilla tai väitetään kaikkien mamujen olevan hiekkaneekerimurhaajia? Ja kaikki tämä juuri jouluna, kun lapsilla on monta lomapäivää peräkkäin ja muutenkin kiihkeä tunnelma joulujuttujen takia!

Tapaus on aiheuttanut paljon tunteita. Minun on pakko myöntää, että niin ikävää kuin lapsen väkivaltainen kuolema onkin, tämä on minulle vain yksi minfon keissi. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, onko tapauksella yhteyksiä terrorismiin tai kansainväliseen/järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai ovatko Suomen viranomaiset sählänneet taas jotain kuten esim. Vilja-Eerikan ja monen muunkin tapauksen yhteydessä.

Ihmiset vaikuttavat suhtautuvan tähän useimmiten jollain kolmesta tavasta: 1) yhdet ahdistuvat pienen lapsen väkivaltaisesta kuolemasta, 2) toiset suhtautuvat asiaan kyynisen tai realistisen neutraalisti ja 3) kolmannet kääntävät huomion johonkin mamukriittiseen näkökulmaan. Itseäni huvittaa Kari Kanalan rooli tämän tapauksen yhteydessä, mutta hän on varmaan noita 1-ryhmän ihmisiä ja varsinkin lastensa tunnemyrskyjen kanssa painivia Arabianrannan alueen vanhempia varten. Mediamyrskyyn hän lienee joutunut, kun ei muitakaan ole ollut toimittajille tarjolla. Viranomaistiedotusta kaivattaisiin ehkä eniten 3-ryhmään kuuluvia (joista iso osa on alaikäisiä) varten, minkä lisäksi myös monet viranomaisia vahtivat ihmiset odottavat tietoja voidakseen arvioida, ovatko viranomaiset toimineet asianmukaisilla tavoilla. Luottamus Helsingin poliisilaitosta kohtaankaan ei todellakaan ole normaalilla tasolla, joten kansaa kyllä kiinnostaa. Tietoa vaaditaan myös siksi, että aika moni rikostapaus on loppujen lopuksi jäänyt kansalaisilta pimentoon eli luvattuja tietoja ei ole myöhemmin annettukaan tai niitä ei ole julkaistu mediassa. Aiemmat viranomaissähläykset selittänevät ainakin osan kansalaisten kiukusta tiedonsaannin ongelmia kohtaan eli ne eivät johdu yksinomaan tästä kyseisestä ikävästä tapauksesta, vaan juurisyyt ovat vuosikausia vanhat.

[mml]

Mietin itse, että voiko se tiedottaminen mennä kuitenkaan ns. puskaradion ehdoilla myöskään. Tai siis että jos tiedottamaan alettaisiin sillä perusteella, että muuten puskaradiossa puhutaan mitä sattuu, kohta pitäisi tiedottaa kaikesta ja vähän päälle.

Ilmeisesti et oikein ymmärtänyt puskaradioon liittyvää pointtia? Kyse oli siitä, että koska tietynlaiset uutiset käynnistävät hitonmoisen p*skamyrskyn puskaradioissa, niin poliisin ja muidenkin viranomaisten tulisi erittäin tarkkaan miettiä mitä, koska ja miten he tiedottavat.

Oma pohdiskeluni ei liittynyt kenenkään tietyn kirjoittajan tekstiin tässä ketjussa, vaan poliisin tiedottamiseen yleisesti, olipa kyse mistä tahansa asiasta. Tuosta lainaamastani kirjoittamastasi asiasta olen ihan samaa mieltä, oma pointtini vain oli se, että tiedottamisen syyt/perusteet ovat kuitenkin varmaan muualla kuin siinä, mitä ihmiset esim. uteliaisuuttaan haluaisivat kuulla (tässäkään keneenkään tiettyyn viittaamatta).

[TavanTallaaja]

Tämä MTV:n toimittajan pohdiskeleva kirjoitus on tosiaan hyvä ja nostaa esiin tarpeellisia näkökulmia. Täällä minfossakin on varmaan kymmenkunta kirjoittajaa käynyt toteamassa, että ”täytyy malttaa odottaa poliisin tiedotusta” tai ”kyllä me ennen vanhaan jaksoimme odottaa, että tietoja painetaan sanomalehteen ja sieltä ne sitten kaffipöydässä ääneen tavataan”. Entäs jos asuisitte Arabianrannassa tai lähimain ja lapsenne kävisi uhrin kanssa samaa koulua? Mitä puhuisitte lapsenne kanssa, joka kertoisi whatsupissa kuulleensa, että X on kuollut? Entä jos ekaluokkalainen lapsenne kysyisi, mitä tarkoittaa ”murha”? Entä jos lapsenne eivät saisi nukuttua tai uskaltaisi mennä pihalle leikkimään? Mitä neuvoisitte alakouluikäisille lapsillenne, jos he roikkuisivat somessa, jossa mässäillään erilaisilla kurkunleikkaushuhuilla tai väitetään kaikkien mamujen olevan hiekkaneekerimurhaajia? Ja kaikki tämä juuri jouluna, kun lapsilla on monta lomapäivää peräkkäin ja muutenkin kiihkeä tunnelma joulujuttujen takia!

Ei tällaista tapahtumaa kykene lapsen maailmaan selittämään mitenkään niin auki, että hän kykenisi sen ymmärtämään. Eikä se ole riippuvainen millään tavalla siitä, että tiedämmekö me tekijän taustan tai motiivin, jotta voisimme yhtäkkiä sanoakin että "no katsos, sillä sedällä oli tällainen syy..". Ei. Teko on kaikessa karmeudessaan vailla järkeviä selityksiä. Sellaiseksi se jääneekin. Tekijällä saattaa olla ns. motiivi, mutta se ei koskaan tule olemaan motiivi, jonka me muut ymmärtäisimme. Tapahtumien yksityiskohtia tuskin kannattaa lapsille mennä kertomaan, vaikka tietäisimmekin ne. Ne ovat merkityksettömiä sen tosiasian edessä, mitä on ollut lopputulema. Meillä tulee olla työkaluja käsitellä tällaisia asioita lastemme kanssa, oli meillä tiedossa tekijän kansallisuus, ihonväri, sukulaisuussuhde, motiivi, tai sitten ei.

Tärkein sanoma, mitä meillä voi olla annettavanamme, on yhteisöllisyyden merkitys ja toisten auttaminen. Vaikka sekään ei aina estä tällaisia asioita, se auttaa meitä selviytymään niistä ja lapsille on tärkeää kokea, että me aikuiset koemme kollektiivista surua tämän edessä ja tuemme toisiamme.

[Silli]

Mietin itse, että voiko se tiedottaminen mennä kuitenkaan ns. puskaradion ehdoilla myöskään. Tai siis että jos tiedottamaan alettaisiin sillä perusteella, että muuten puskaradiossa puhutaan mitä sattuu, kohta pitäisi tiedottaa kaikesta ja vähän päälle.

Ilmeisesti et oikein ymmärtänyt puskaradioon liittyvää pointtia? Kyse oli siitä, että koska tietynlaiset uutiset käynnistävät hitonmoisen p*skamyrskyn puskaradioissa, niin poliisin ja muidenkin viranomaisten tulisi erittäin tarkkaan miettiä mitä, koska ja miten he tiedottavat.

Oma pohdiskeluni ei liittynyt kenenkään tietyn kirjoittajan tekstiin tässä ketjussa, vaan poliisin tiedottamiseen yleisesti, olipa kyse mistä tahansa asiasta. Tuosta lainaamastani kirjoittamastasi asiasta olen ihan samaa mieltä, oma pointtini vain oli se, että tiedottamisen syyt/perusteet ovat kuitenkin varmaan muualla kuin siinä, mitä ihmiset esim. uteliaisuuttaan haluaisivat kuulla (tässäkään keneenkään tiettyyn viittaamatta).

Ei kai nyt kukaan aikuisten oikeasti ajattelekaan, että viranomaistiedotusta tehtäisiin ihmisten uteliaisuutta ruokkien. Tiedonhalu ja -tarve on eri asia kuin uteliaisuus. Poliisi voi kuitenkin päättää erittäin niukasta tiedotuslinjasta, mutta tämän kyseisen keissin linja ei ollut mikään ihan niukka, kun heti alussa läväytettiin joulua viettävän Suomen silmille "pikkulapsen murha".

Esimerkiksi juuri nyt Arabian peruskoulun oppilaiden vanhemmilla on erittäin epämiellyttävä tehtävä keskustella lastensa kanssa siitä, miksi ekaluokkalainen poika murhattiin (ja vielä jouluna), mitä murha tarkoittaa, miksi joku murhaa, täytyykö murhaajia pelätä jne. Eikä ole kyse vain tästä yksittäisestä tapauksesta, vaan kyllä ainakin isommat kyseisen koulun lapsista ja muidenkin koulujen lapsista osaavat laskea yhteen, että viime aikoina niin Suomessa kuin Euroopassakin on ollut aika paljon puukotuksia sekä muuta väkivaltaa. Kauan ei ole myöskään 6v. ivalolaistytön kuolemasta, vammaisen nurmijärveläislapsen kuolemasta tai isänsä puukottaman 3-vuotiaan porvoolaistytön kuolemasta. Ja sitten tosiaan nämä kaikki rajat*kiinni-porukoiden öyhötykset päälle jne.