Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Tay77
Theo Kojak
Viestit: 1157
Liittynyt: Su Tammi 24, 2010 12:01 am

Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Tay77 »

Mahtaako kellään olla tietoa, itse en pikaisella hakemisella löytänyt?
Eli loppuvuodesta 2005 olisi tapahtunut jonkinlainen perhesurma/onnettomuus tms, jonka seurauksena perheen äiti ja kaksi pientä (alle kouluikäistä) lasta on kuollut. Tapahtumapaikasta ei varmuutta mutta mahdollisesti pääkaupunkiseudulla.

Enkä siis tarkoita ns. Matinkylän perhesurmaa saman vuoden keväältä.

Mikäli jollain olisi laittaa vaikkapa linkkiä uutiseen tähän kysymääni tapaukseen liittyen, olisin kiitollinen!

Otsikko muutettu lisätietojen saavuttua. Siirretty Kyselyistä Henkirikokset kotimaa osastolle
-NILS-
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä

gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks

Tay77
Theo Kojak
Viestit: 1157
Liittynyt: Su Tammi 24, 2010 12:01 am

Re: Jonkinlainen perhetragedia v.2005.

Viesti Kirjoittaja Tay77 »

Pahoittelen aiempaa hätäisyyttäni eli löysin itse vastauksen kysymykseeni. Eli ns. Karkkilan tapaus kyseessä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000215363.html

Karkkilan surmat: Isä haki huoltajuutta
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä

gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks

Tay77
Theo Kojak
Viestit: 1157
Liittynyt: Su Tammi 24, 2010 12:01 am

Re: Jonkinlainen perhetragedia v.2005.

Viesti Kirjoittaja Tay77 »

Tästä Karkkilan perhesurmasta ei ilmeisesti ole ketjua täällä? Vai enkö vaan osannut etsiä? Melkoisen hurjalta tapaukselta kuullostaa. Kamalia tapauksiahan nämä aina tietysti ovat :(

Kaivelin vähän lisää tietoa tästä, niin selvisi, että tämän kaksi lastaan ja itsensä v. 2005 surmanneen naisen yksi pojista on ilmeisesti menehtynyt kodin tulipalossa v. 2003. Tämän naisen osuutta tähän kuolemaan ilmeisesti tutkittiin ja epäiltiinkin mutta en löytänyt tietoa, että olisi koskaan todettu syylliseksi tähän.
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä

gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks

L'amourha
Jessica Fletcher
Viestit: 3070
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Jonkinlainen perhetragedia v.2005.

Viesti Kirjoittaja L'amourha »

^ Tee ihmeessä aloitus jutusta, en itsekään löytänyt ketjua tästä.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä

Kliina
Neuvoja-Jack
Viestit: 508
Liittynyt: Pe Joulu 27, 2013 3:12 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Kliina »

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3197 ... 14b61675ad
Pahin mahdollinen

Harri Åkerberg, 30, haluaa antaa vertaistukea läheisensä henkirikoksen kautta menettäneille.

Rehtori ja kuraattori olivat koululla Harria, 15, vastassa luokkaretken jälkeen.

Hänet erotettiin muista ja ohjattiin rehtorin kansliaan.

Pian syy selvisi: Harrin äiti, sisko, 4, ja veli, 1, olivat kuolleet.

– En muista siitä päivästä paljoa, enkä tiennyt aluksi edes sitä, mihin perheeni kuoli, Harri Åkerberg kertoo nyt, 30-vuotiaana.

– Olin sekaisin. Minua pompoteltiin sinä päivänä joka suuntaan. Kukaan ei tiennyt, mihin minut laitetaan. Paikallinen sosiaalityöntekijä majoitti minut ensimmäisiksi öiksi kotiinsa asumaan.

Sosiaalityöntekijä halusi, että Harri pysyisi turvallisessa kuplassa muutaman päivän, eikä joutuisi liiallisen mielenkiinnon ja uteluiden kohteeksi.

Perheen tapaus puhutti kaikkialla, lööppejä myöten. Karkkilan perhesurmana 2005 tunnetussa tapauksessa perheen yksinhuoltajaäiti surmasi 4- ja 1-vuotiaat lapsensa. Tämän jälkeen äiti sytytti kodin palamaan ja kuoli itse palokaasuihin.

Silloin tällöin lehtijutuissa mainitaan 15-vuotias poika, joka on paikallisten kuvailujen mukaan sosiaalinen ja ystävällinen. Poliisi kertoi, että perhesurman jälkeen perheen lemmikit olivat pojalle tärkeitä, ja hän avusti poliisia, jotta eläimet saataisiin turvaan.

Nyt tullaan vuoteen 2020. Loppukevään aurinko lämmittää ja vastapäätä istuva Harri on 30-vuotias.

Hän kaivaa repustaan kolme valokuvaa ja asettelee ne eteeni. Saan luvan kertoa niiden sisällöstä, mutta julkaisulupaa Harri ei anna.

Yhdessä kuvassa Harri on 14-vuotiaana yhdessä pikkusisarustensa kanssa.

Toisessa kuvassa Harri istuu tietokonepöydän ääressä, vaaleatukkainen pikkusisko käsipuolessaan.

Tyttö katsoo päättäväisenä suoraan kameraan.

– Olin ylpeä mun pikkusiskosta. Hän oli prinsessa, ja pukeutui aina prinsessamekkoihin. Laitoin hänen hiuksiaan joka päivä eri leteille. Meillä oli tosi ihanat välit.

Pikkuveljellä oli koliikki.

– Olin 14-vuotias ja kuuntelin veljeni itkua. Se tuntui silloin aika rankalta. Olen surullinen, että yhteinen aikamme jäi niin lyhyeksi.

Ja sitten kolmas kuva. Viimeinen.

Kuva on hautajaisista, joissa on kolme erikokoista arkkua. Pienin arkuista, veljen arkku, on keskellä. Äidin ja sisaren arkut sivuilla.

Harri kertoo elämäntarinansa selväsanaisesti ja hyvin jäsennellysti. Perheenjäsenten muistaminen tuo surun kasvoille.

– Toivon silti, ettei tästä haastattelusta tule itkujuttua. Olen onnistunut luomaan itselleni onnellisen elämän. Ja sanoisin, että minulla oli 15-vuotiaaksi asti onnellinen lapsuus.

Harri Åkerberg antaa tämän haastattelun, sillä hän haluaa antaa toiveikasta vertaistukea omaisensa henkirikoksen kautta menettäneille.

Viranomaiset tunsivat äidin ongelmat
Perhesurma on harvinainen rikos.

Kaikkiaan 2000-luvulla on surmattu perheen piirissä noin 80 lasta. Tapauksissa perheen isä tai äiti surmaa ainakin yhden lapsen ja usein myös itsensä.

Suomessa surmia on tehty niin vähän, ettei niiden syistä voi tehdä yleistyksiä. Syitä ja motiiveja on monia, sanoo ylilääkäri Alo Jüriloo psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksiköstä.

– Yksi syy voi olla se, että tekijä on psykoottinen: harhojen vallassa ollaan pelastamassa lasta pahalta maailmalta. Monet tekijät ovat vakavasti masentuneita ja persoonallisuudeltaan vaikeasti häiriintyneitä, oikeuspsykiatri Jüriloo sanoo.

Mutta aina ei ole niin. Usein tukala elämäntilanne vaikuttaa taustalla.

– Esimerkiksi umpikujan tunne voi johtaa vanhemman epätoivoisiin tekoihin. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi taloudellisesta ahdingosta tai huoltajuuskiistasta. Perheelle tulisi tarjota apua matalalla kynnyksellä.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että perhesurmien taustalla on moniongelmaisuutta. Vanhemmilla on todettu esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia, väkivaltaisuutta tai vaikeuksia ihmissuhteissa. Myös taloudelliset huolet vaikuttavat usein taustalla. Vanhemman itsetuhoisuus tunnetaan monissa tapauksissa.

Harrin yksinhuoltajaäidillä oli ollut lyhyen ajan sisään erilaisia vaikeuksia. Hän oli ollut sairauseläkkeellä suurien leikkausten jälkeen, ja hänen tulonsa olivat huollettavien lukuun nähden olemattomat. Avioero oli tehnyt naisesta yksinhuoltajan.

Äidillä oli talousvaikeuksia. Ulosottorekisteri paljastaa lukuisat maksamattomat sairaalakulut, tv-lupamaksut ja asianajopalkkiot. Velkataakka oli paisunut niin suureksi, että vouti joutui kesällä 2005 ulosmittaamaan puolet - äidin osuuden - perheen kodista.

Toinen puoli kodista kuului nuorempien lasten isälle, joka muutti avioeron jälkeen pois. Äiti olisi joutunut ennemmin tai myöhemmin muuttamaan lasten kanssa pois talosta.

Kaksi kuukautta ennen surmia nuorempien lasten isä oli hakenut lasten yhteishuoltajuutta. Hän vieraili perheen luona Harrin mukaan noin kerran viikossa.

Harrikin kertoo, että äidin viimeiset ajat olivat vaikeat.

– Muistan, kuinka kerran vein tyynyn ja peiton sammuneelle äidille, peittelin tämän ja katsoin sisarustensa perään.

Muutenkin Harri toimi perheen juoksevien asioiden hoitajana, maksoi verkkopankissa muun muassa perheen laskuja, sillä äiti pyysi.

– Oikeasti äiti olisi tarvinnut apua.

Otti perheestä vastuun jo nuorena
Perhesurma ei ollut ainoa perhettä kohdannut tragedia. Aiemmin oli tapahtunut onnettomuus, joka Harrin mukaan varmasti muutti äitiä.

Pari vuotta ennen surmia perheen kodissa syttyi tulipalo keskellä yötä. Harri rikkoi ikkunat ja kantoi pikkusiskonsa palotikkaiden kautta turvaan.

Harri, hänen äitinsä ja tuolloin 2-vuotias siskonsa onnistuivat pelastautumaan palavasta omakotitalosta. Mutta 5-vuotias veli menehtyi palossa.

Poliisitutkinnassa ei löytynyt aihetta epäillä, että paloon olisi liittynyt rikos tai että se olisi ollut tahallaan sytytetty. Palojäljistä päätellen ei ollut myöskään todennäköistä, että palo olisi levinnyt rakennukseen sen ulkopuolelta. Sähkövika kirjattiin onnettomuustutkinnassa ylös.

Äiti antoi haastatteluja eri lehtiin perhettä kohdanneesta onnettomuudesta, muun muassa Ilta-Sanomiin ja Nykypostiin. Hän suri haastatteluissa kuollutta poikaansa, kertoi, että olisi voinut antaa elämänsä pojan edestä.

Harri kertoo, että vaikka äiti varmasti muuttui, ei hänestä arjessa juuri näkynyt ulkoisia suremisen merkkejä.

– Olen jälkeenpäin yrittänyt sitä pohtia, mutta hän piti kaiken sisällään. Suurimmat ongelmat alkoivat juuri tulipalon jälkeen.

Vuosi tulipalon jälkeen äiti ja tytär kiidätettiin myrkytyksen takia sairaalahoitoon. Nainen soitti itse ambulanssin ja kertoi jonkun laittaneen heidän ruokiinsa huumaavia lääkeaineita.

Poliisitutkinta epäili äitiä sekä palossa että myrkytystapauksessa, mutta kummassakaan tapauksessa ei löydetty riittäviä todisteita.

Perhe oli jo ennen perhesurmaa sosiaalihuollon asiakas. Heti perhesurman jälkeen mediassa kysyttiinkin, miksi Harrin äiti ei ollut saanut tarvittavaa apua ongelmiinsa, vaikka usean viranomaisen suulla ”merkit olivat ilmassa”.

Harri epäilee, etteivät asiat kuitenkaan näyttäneet tarpeeksi pahoilta ulospäin. Kaikki asiat toimivat perheessä ja Harrin näkökulmasta äidin suurin tavoite oli hänen lastensa onnellisuus.

Jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella, Harri sanoo.

– Asuimme viisi kilometriä Karkkilan keskustasta, omakotitalossa. Luulen, ettei perheemme tilanne ollut tiedossa kovin monille ulkopuolisille.

Kun läheinen muuttuu ja tekee jotain kamalaa
Myöhemmin Harri on peilannut äitiään siihen, mitä hänen kaverinsa ovat kertovat omista äideistään. Oliko äidissä jotain poikkeavaa?

Harrin mielestä ei.

– Suhde äitiini oli hyvin normaali. Vietimme ihan samanlaista pienituloisen yksinhuoltajaperheen arkea kuin monet muutkin, hän sanoo.

Harri harrasti ratsastamista, sillä kotipihassa oli talli. Hän pelasi myös salibandya ja treenasi taekwondoa. Pokemon-keräilykortteja oli pari sataa kappaletta.

Äiti järjesti arjessa kivoja hetkiä. Siivouspäivänä hän laittoi Celine Dionin kovaa soimaan ja sai lapset tanssimaan ja siivoamaan.

Silloin sai myös huutaa ja riehaantua, vaikka muuten äiti ei antanut lasten muuten pitää kovaa ääntä.

Pienempien sisarusten mentyä nukkumaan äiti ja Harri menivät tallille hoitamaan eläimiä.

– Se oli meidän kahden omaa aikaa, jolloin juteltiin ja haaveiltiin. Muistan, kuinka eräänä talvena aina iltaisin haaveiltiin matkasta Thaimaahan. Äiti hommasi matkakatalogeja ja selailimme niitä yhdessä.

Kun läheinen tekee henkirikoksen, omainen joutuu ristiriitaiseen asemaan. Samalla suhde läheiseen voi olla rakastava ja lämmin, vaikka tämän teot olisivat maailman hirveimmät.

Henkirikoksen uhrien läheiset (Huoma) ry:n toiminnanjohtaja Sanna Kalajanniska on tutustunut Iltalehden pyynnöstä Harrin tarinaan.

Huoma ry tarjoaa vertaistukea henkirikoksen uhrin läheisille ja pyrkii parantamaan uhrien läheisten asemaa.

– Kaamea teko ei pyyhi pois elettyjä vuosia, joita on ollut. Kun on kyse vanhemmasta, joiden kanssa elää päivittäistä arkea, ei ole tavatonta, että elämässä on ollut myös hyvää ja kaunista siihen asti kun kamala teko tapahtui, Kalajanniska sanoo.

– Tässä ei voi kuin itsekin ihmetellä, miten Harri ei menettänyt toivoaan lopullisesti.

Jos vanhempi surmaa toisen perheenjäsenen, ollaan Kalajanniskan sanoin luottamuskysymysten äärellä. Miten voi luottaa enää toiseen ihmiseen, jos omaan vanhempaan ei voinut luottaa?

– On uskomatonta miten Harri pystyy vaalimaan kauniitakin muistoja. Se on oikeasti elämässä iso voimavara, jonka varaan pystyy tulevaisuudessa luottamaan ja elämään niin hyvää elämää, kuin näistä lähtökohdista on mahdollista.

Harri sanoo, että hän on kokenut voivansa luottaa toisiin ihmisiin. Hyvät ja läheiset välit isovanhempiin ovat auttaneet häntä. Kuten myös rehelliset, hyvät keskusteluvälit puolisoon ja ystäviin.

Mutta varsinkin nuorempana oikeanlaista luottamusta toisiin ihmisiin piti opetella.

– Minulla oli suuri rakkauden kaipuu. Olin liiankin luottavainen, ja minua oli helppo käyttää hyväksi.

Muutto heti omilleen
Harri oli perhesurman jälkeen koulusta pois pari viikkoa, mutta halusi heti joululomien jälkeen takaisin kouluun.

Yläastetta oli jäljellä vielä kevätlukukausi. Samalla hän halusi muuttaa omilleen, vaikka alunperin tarjottiin vaihtoehdoiksi isovanhempien tai sijaisperheen luo muuttoa.

Kirkkoherra tunsi Harrin rippikoulusta. Hänen avullaan muutkin suostuivat siihen, että nuori mies aloittaisi itsenäisen elämän omassa taloudessaan.

– Olin pyörittänyt taloutta jo kun perheeni eli, joten osasin itse paljon. Muutamaan kertaan tuli pulmia raha-asioissa. Silloin isovanhempani auttoivat minua. Vaikka olin muuten hukassa ja eksyksissä, koin, ettei minulla ollut arjen pyöritykseen liittyviä ongelmia.

Harrin tapauksessa hoitosuhde ja -suunnitelma järjestyivät hyvin pian. Palavereissa sovittiin isovanhemmat hänen huoltajikseen ja lasten erikoispsykiatri teki hänelle yksilöllisen hoitosuunnitelman.

Samalla sosiaalitoimi seurasi hänen liikkeitään ja vointiaan.

Hän pääsi juttelemaan psykologin kanssa kerran viikossa siihen asti, että täytti 18 vuotta.

- Koin saaneeni hyvin apua.

Harri oli 9 000 asukkaan Karkkilassa poika, jonka perhe oli kuollut perhesurmassa. Perhe oli saanut tukea yhteisöltä jo pari vuotta aiemmin tulipalossa. Vakuutus korvasi uuden kotitalon rakentamisen ja yhteiskeräyksellä lapsille saatiin uusia vaatteita.

Harri sai tuolloin muun muassa oman luokkansa järjestämällä keräyksellä uuden kännykän. Myös perhesurman jälkeen koko koulu oppilaineen valmennettiin ottamaan Harri vastaan. Hän sai muun muassa kivalta tuntuneita tsemppikirjeitä.

Leima kuitenkin väsytti. Harri oli päättänyt lähteä lukioon Helsinkiin ennen perheensä onnettomuutta. Uusi elämä Helsingissä oli helpotus.

– Helsingissä sain hengähtää, eikä minua tunnettu.

Erityisesti joulut olivat Harrille erittäin hankalaa aikaa. Vuosien ajan Harri saattoi käydä jouluisin isovanhempiensa luona kylässä, mutta vietti paljon pyhiä myös omissa oloissaan.

Kun tutut kyselivät joulusuunnitelmista perheen kanssa, olo tuntui kurjalta ja yksinäisemmältä.

Perhesurman vuosipäivä oli ennen joulua ja silloin Harri jäi kotiinsa yksin muistamaan läheisiään.

Lukioikäisestä parikymppiseksi asti Harri kuvailee olleensa hukassa. Hän oli jäänyt perheestään ainoana henkiin.

– Kun 18-vuotiaana alkoholi tuli kuvioihin, muistan itkeneeni joissain juhlissa, miksi olen jäänyt tänne maailmaan yksin. Minulla oli suuria syyllisyydentunteita siitä, että olin ainoana sisaruksista jäänyt henkiin.

Harri kuvailee, että oli helpottavaa, kun hän alkoi hiljalleen kertoa lähimmille ystävilleen taustastaan. Rehellisyydestä tuli terveiden ihmissuhteiden rakennusainetta. Tällä hetkellä Harri on kihloissa ja ollut useita vuosia puolisonsa kanssa yhdessä.

19-vuotiaana Harri löysi oman alansa parturi-kampaajana. Hän on kilpaillut alalla menestyneesti kansainvälisesti.

Silmiin syttyy välittömästi innostus, kun hän kertoo urastaan.

– Kymmenen vuotta, enkä ole vieläkään kyllästynyt tähän.

Ei koskaan vastausta
Tekijä hiljenee monissa henkirikoksissa. Joskus häntä ei saada kiinni tai kuten Harrin tapauksessa, tekijä kuolee.

Ja kun tekijä on läheinen ja rakas, ”miksi?” -kysymys käy entistä raskaammaksi.

Harrin äiti jätti kirjeen kodin ulkorakennukseen, mutta siitä oli vaikeaa saada selvää. Lauseet ja jopa sanat loppuvat kesken. Harri kuvailee kirjettä ”rikkinäiseksi puhelimeksi”.

Erityisen vaikea Harrille on ollut kohta, jossa äiti kirjoittaa, ettei ollut varma, rakastiko Harri häntä.

Poliisitutkinnan mukaan kirje antaa joitakin vastauksia perhesurman motiiveihin. Tutkinnanjohtajan antaman tulkinnan mukaan teko oli suunniteltu, ja johtui siitä, ettei äiti enää jaksanut kuormittunutta elämää.

Tutkinnanjohtajan mukaan äiti olisi ajoittanut tekonsa niin, ettei Harri olisi ollut paikalla.

Harri sanoo, että on ehkä parempi, ettei hän saa koskaan kysyä äidiltä itseltään, miksi tämä surmasi lapsensa.

– En usko, että hän olisi pystynyt kertomaan minulle mitään sellaista, joka olisi parantanut tilannetta.

Harri kertoo, ettei ole ole koskaan osannut olla äidille vihainen tai katkera, vaikka ei ole tämän tekoa koskaan hyväksynytkään.

Harrin esittelemien perhekuvien joukosta ei löydy kuvaa äidistä. Kuvassa häntä edustaa vain arkku.

– Äidin kuoleman olen aina hyväksynyt.

Harri kertoo, että on tullut pitkän matkan siitä päivästä, jolloin hän kuuli menettäneensä perheensä. Aiemmin kuolleet rakkaat olivat usein mielessä, ja Harri oli näkevinään niin äitinsä kuin sisaruksensa kadun kulmassa. Nyt niin ei enää käy.

– Olen itkenyt pikkusisarusteni perään. Välillä mietin edelleen, mitä sisaruksista olisi voinut tulla.

– Mun elämä on muuttunut tosi paljon. Ennen olin 15-vuotias maalla asuva teinipoika, jolla ei ollut varsinaisia haavetta siitä, mitä minusta tulisi isona.

Hän kertoo, että innostava työ, hyvä parisuhde, ystävät, koti ja mielenkiintoinen elämä ovat niitä tukipilareita, jotka auttavat häntä elämään menneisyyden tapahtumien kanssa.

– Nyt tilanne on ihan erilainen. Olen 30-vuotias, kihloissa ja kansainvälisesti palkittu parturi-kampaaja. Emme matkustelleet perheen kanssa, kun olin lapsi. Nyt olen saanut reissata ja toteuttaa ideoitani, Harri kertoo.

– Olen tällä hetkellä rakentanut onnellisen elämän, hän sanoo ja kasvoille leviää huojentunut ilme.

- Voin luottaa siihen, että selviän mistä tahansa.

Harri osti puolisonsa kanssa vähän aikaa sitten ensikodin. Koti tuntuu nyt ensimmäistä kertaa kodilta, ei vain väliaikaiselta asumukselta.

Joulustakin on tullut jälleen perhejuhla, jota Harri ei vihaa. Hän viettää juhlaa perhepiirissä puolisonsa ja tämän vanhempien kanssa.

Lähteenä käytetty haastattelujen ohella turvallisuustutkintamateriaali vuoden 2003 tulipalosta. Käytetty lähteenä myös Iltalehden vanhoja uutisia.

eloq
Harjunpää
Viestit: 348
Liittynyt: Ma Marras 05, 2007 9:16 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja eloq »

Surullinen juttu tämäkin

L.Salander
Nikke Knakkertton
Viestit: 195
Liittynyt: Ke Elo 05, 2020 1:23 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja L.Salander »

Tuntuu niin mukavalta, kun Harri on löytänyt onnen ja tasapainon elämäänsä tällaisen tragedian jälkeen. Lahjakas hiustaiteilija kerrassaan!

Maanasukas
Lauri Hanhivaara
Viestit: 121
Liittynyt: Ti Huhti 06, 2021 10:15 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Maanasukas »

Trauma ohjelmassa on juttu tästä joka on nähtävissä Yle Areenassa.

Calabash
Martin Beck
Viestit: 808
Liittynyt: To Heinä 09, 2015 2:54 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Calabash »

Jos jostain voi tulla iloiseksi, niin Harrin pärjäämisestä. Hienoa!

Äidin asiat eivät olleet pelkkää äkillistä "kuormitusta". Poliisi epäili äitiä jo siitä ensimmäisestä tulipalosta vuonna 2003, missä Harrin velipuoli kuoli. Näyttöä ei löytynyt riittävästi. Valitettavasti. Lisäksi samasta osoitteesta äiti ja pikkutyttö kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan vuonna 2004 (siis vuosi ennen viimeistä murhapolttoa), kun heidän elimistöstään löytyi huumaavia lääkeaineita.

Vai kirjoitti äiti 15-vuotiaalle Harrille läksiäisiksi kirjeen, jossa kielsi tämän rakkauden. Lahjaksi poltti itsensä ja pikkuiset, kun toinen on luokkaretkellä. Ne ovat yleensä kivoja tapahtumia. Karmea kotiintulo. Moni ei selviäisi, vaan sortuisi esimerkiksi viinaan unohtaakseen.

Tälle pojalle, tai nuorelle miehelle, toivon pelkkää hyvää.

Haisenberg
Armas Tammelin
Viestit: 89
Liittynyt: Ke Syys 11, 2019 1:39 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Haisenberg »

Miten tää kuulostaa ihan samalta, mutta tässä on nainen eloonjäänyt!?

https://open.spotify.com/episode/6aMS4b ... =copy-link

Muoks. kuulosti naiselta, sama tyyppi

Maanasukas
Lauri Hanhivaara
Viestit: 121
Liittynyt: Ti Huhti 06, 2021 10:15 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Maanasukas »

Haisenberg kirjoitti:
Ti Helmi 08, 2022 1:01 pm
Miten tää kuulostaa ihan samalta, mutta tässä on nainen eloonjäänyt!?

https://open.spotify.com/episode/6aMS4b ... =copy-link

Muoks. kuulosti naiselta, sama tyyppi
Sama tyyppi on, hänellä on todella feminiininen ääni.

Oikeus ennen kaikkea
Sherlock Holmes
Viestit: 7198
Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Oikeus ennen kaikkea »

Kun Harri oli nuori, hänen äitinsä surmasi Harrin sisarukset ja itsensä – "Nyt aikuisena ymmärrän, että moni asia oli pahasti pielessä"
Äitini surmasi pikkusisarukseni; hänen vuokseen minulla ei ole perhettä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en voisi muistaa hänessä mitään hyvää.
Näin lukee Linda Rantasen koskettavassa uutuuskirjassa "Kun kukaan ei kuule – Seitsemän suomalaista perhesurmaa".
Teos käy läpi seitsemän 2000-luvulla Suomessa tapahtunutta perhesurmaa, joista viranomaiset ovat usein vaitonaisia. Vaikka tragediat nousevat usein näyttävästi otsikoihin, antaa poliisi yleensä vain lyhyitä tiedotteita tapahtuneesta.
Tapahtumien ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää, jotta tragedioita voitaisiin välttää.

Yksi kirjan tarinoista käsittelee Karkkilassa vuonna 2005 tapahtunutta tragediaa, jossa äiti tappoi kaksi pientä lastaan. Perheestä jäljelle jäi vanhin lapsista, Harri.
Henkirikokset eivät tapahtuneet ilman varoitusmerkkejä. Niihin olisi pitänyt puuttua, sanoo Harri nyt kirjassa.
Vakavat tapahtumat alkoivat kahta vuotta ennen murhenäytelmää, kun tuolloin 13-vuotiaan Harrin perheen talo paloi.
Harri oli tuolloin mennyt tavalliseen tapaansa yöpuulle.
Äiti ja isäpuoli olivat riidelleet, ja isäpuoli oli lähtenyt yöksi Helsinkiin.
Harri nukahti, kunnes heräsi keskellä yötä palohälytyksen piipitykseen. Huoneessa leijaili savua. Kun Harri avasi oven porraskäytävään, tulvi savu kasvoille.
Harri meni herättämään äidin ja pikkusisarensa. Harrin äiti, Sini, soitti hätäkeskukseen, mutta puheesta ei kantautunut muuta kuin itkua ja huutoa.
Tutkinnassa todettiin, että se oli syttynyt mitä ilmeisimmin talon sisältä. Onnettomuusraportissa pidettiin todennäköisenä, että se tuli oli lähtenyt liikkeelle kuivauskaapista, mahdollisesti sähköoikosulun tai muun syyn takia.
Jälkikäteen on spekuloitu, oliko ensimmäinen tulipalo tahallinen vai ei.
Kaikki perheen jäsenet selvisivät kaoottisesta yöstä hengissä.

Joulukuussa 2004 tapahtui kuitenkin jälleen jotain pysäyttävää.
Harri löysi tuolloin perheensä tokkuraisena. Tutkimuksissa tokkuraisuuden syyksi paljastui myrkytetty mehu.
Harrista tuntui siltä, että asiaa katsottiin läpi sormien. Syyllistä tai kunnollista selitystä ei kerrottu ainakaan hänelle. Asian vain annettiin olla.

14. joulukuuta 2005 Harri heräsi tavalliseen tapaansa, mutta ihmetteli hieman, miksi äiti ja pikkusisarukset eivät olleet vielä heränneet. Talossa oli hiljaista. Harri ei kuitenkaan pohtinut asiaa enempää vaan ruokki perheen lemmikit ja lähti kouluun. Tiedossa oli vierailu Vantaan Fazerin makeistehtaaseen.
Kun Harri palasi vierailulta koululle, vastassa oli rehtori ja koulukuraattori.
Harrin perhe oli menehtynyt tulipalossa kotona.
Harrin äiti Sini ja 1- ja 4-vuotiaat pikkusisarukset olivat kuolleet.
Palon oli huomannut karkkilalainen taksikuski, joka oli soittanut pelastuslaitoksen paikalle.
Tällä kertaa ei jäänyt hetkeksikään epäselvää, että oli tapahtunut rikos.
Kirja kertoo Harrin löytäneen myöhemmin äitinsä käsilaukusta kaksi kirjettä, joista toinen oli osoitettu suoraan Harrille.
Se oli jäähyväiskirje.
––äidin kirjoittamat jäähyväiskirjeet olivat hyvin sekavia. Kirjeissä oli paljon yhteen pötköön kirjoitettuja sanoja, jotka eivät tarkoittaneet oikein mitään. Se kuitenkin selvisi, että äitini mielestä isäpuoleni oli syypää tilanteeseen. Minulle osoittamassaan kirjeessä äiti kertoi, että olin hänelle rakas, mutta hän epäili, olinko minä koskaan todella rakastanut häntä. Se satutti syvältä. Tunsin pitkään syyllisyyttä. Pohdin yksin mielessäni, että miksi juuri minä olin jäänyt jäljelle? Äitini teko vaikutti kaikin puolin niin harkitulta, että hänellä varmasti oli syy myös minun eloon jättämiselleni.

Teos herättelee pohtimaan yhteiskunnallisia kysymyksiä. Suomessa kuolee joka vuosi keskimäärin kolmesta kymmeneen lasta vanhemman tekemän henkirikoksen uhrina. Yli puolet perhesurman tekijöistä ovat äitejä. Saavatko äidit tarpeeksi tukea raskauden jälkeiseen masennukseen? Kuinka väsyneitä pienlapsiperheet oikeasti ovat?
Ennen kaikkea teos kirvoittaa kysymään, mikä palveluissa vuotaa, kun näin on päässyt käymään. Kuten Rantasen teos kysyy – mitä silloin tapahtuu, kun kukaan ei kuule?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kun ... #gs.4imn5k

NancyDrew
Christopher Lorenzo
Viestit: 1578
Liittynyt: Ti Elo 10, 2010 8:02 am

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja NancyDrew »

Harrin äiti tappoi itsensä ja teini-ikäisen Harrin kaksi sisarusta: "Käsittelen äitiäni usein kahtena eri henkilönä"

Kun Harri Åkerberg oli 15-vuotias, hänen äitinsä teki teon, jota Harrin on vaikea hyväksyä tänäkään päivänä. Nyt hän kertoo MTV Uutisille tarinansa.

Kauniin rivitaloasunnon katto on korkea. Abessinialainen punaruskea kissa kiehnää keskikerroksen ja ylimmän kerroksen yhdistävän portaikon reunaa. Ikkunasta avautuu maisema pihalle, jossa pakkashuurre pukee syysruskan pintaa.

Harri Åkerbergin asunto näyttää kenen tahansa hyvin toimeen tulevan, tavallisen ihmisen kodilta. Åkerberg on yksi kansainvälisesti menestyneimpiä hiustaiteilijoita Suomesta. Hän on myös se 15-vuotias poika, joka jäi eloon Karkkilan perhesurmana tunnetussa tapauksessa, jossa äiti surmasi itsensä ja kaksi lastaan.

14. joulukuuta 2005 aamu valkeni kylmänä. Mittari näytti liki kymmentä pakkasastetta. Oli tyyntä.

– Se oli kuin mikä tahansa aamu. Herättyäni tulin rappuset alas keittiöön ja vaihdoimme äitin kanssa kuulumisia aamiaispöydän äärellä.

Aavistus osoittautui oikeaksi

Åkerberg oli menossa luokkaretkelle Fazerin makeistehtaalle Helsinkiin. Kuulemma yhdessä tehtaan tiloista sai syödä niin paljon karkkia, kuin jaksoi. Hän ystävineen oli onnessaan.

Bussimatkalla takaisin Helsinkiin Åkerberg yritti soittaa äidilleen. Tämä ei vastannut.

– Siitä minulle tuli jo hassu tunne, sillä yleensä äiti aina vastasi.

Åkerberg yritti soittaa isovanhemmilleen. Hekään eivät vastanneet puhelimeen.

Åkerberg kuvailee, kuinka sen jälkeen ajomatka alkoi tuntua tuskastuttavan pitkältä.

– Kun bussi parkeerasi koulun pihaan, näin ikkunasta rehtorin ja koulukuraattorin seisovan rakennuksen edustalla. Tiesin heti, että he ovat minua vastassa.

Åkerbergin aavistus osoittautui oikeaksi. Hänet vietiin rehtorin kansliaan, jossa hänelle kerrottiin, että hänen perheensä on kuollut.

Ihan onnellinen lapsuus

Åkerbergin perhe asui noin viisi kilometriä Karkkilan keskustasta. Heillä oli noin 120-nelilöinen omakotitalo. Talli, jossa oli muutama hevonen. Pari kissaa ja koiria.

– En aina tiedä, sanonko meillä olleen pahimmillaan vai parhaimmillaan parikymmentä koiraa, mutta niitä oli paljon, Åkerberg kertoo.

Äitinsä Åkerberg muistaa vain hatarasti. Suurin osa muistoista liittyy eläimiin. Yhteisiin ulkoiluhetkiin, ratsastukseen metsässä, jännitykseen koirien näyttelykehissä. Äiti kasvatti koiria. Oli laivamatkoja, joilla äiti laittautui illallista varten.

– Äidilläni oli vaalea tukka. Kerran hän värjäsi sen punaiseksi, ja se oli minusta ihan kamala, Åkerberg hymähtää.

Vastuunkantaja ja esikoinen

Oli myös huonoja muistoja. Näin jälkeenpäin Åkerberg tunnistaa olleensa eräänlainen perheen vastuunkantaja. Kun hän sai mopokortin, hoiti hän perheen liikkuvia asioita. Laskuja, ruokaostoksia. Äitillä ei ollut ajokorttia ja koti sijaitsi kauempana keskustasta.

Åkerbergillä on myös ristiriitaisia, vaikeita muistoja. Ne liittyvät niihin tilanteisiin, joissa äiti oli sammunut pihalle tai kellariin.

– Ei ollut ainoastaan muutama kerta, kun peittelin sisarukseni nukkumaan, koska äiti oli sammunut. En sillon tajunnut, mitä alkoholi tekee ihmiselle. Luulin, että äitillä oli sairaskohtaus, ja soitin aina ambulanssin.

Perhe oli lastensuojelun asiakas. Asiakirjat osoittavat, että sosiaaliset ongelmat kietoutuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Ulosottorekisteri näyttää, että maksamattomana on ollut monia sairaalakuluja ja asianajopalkkoja. Velkakierre oli niin syvä, että vuonna 2005 vouti ulosmittasi puolet perheen kodista.

Sisarukset rakkaita

Sisaruksistaan Åkerbergillä on lämpimiä muistoja. Jukka oli Åkerbergin ensimmäinen sisarus. Suhde oli läheinen.

– Vietimme paljon aikaa yhdessä. Meillä oli paljon legoja ja duploja. Jukka tykkäsi rekka-autoista.

Åkerberg uskoo, että sisarensa Jasmin olisi kasvaessaan alkanut esiintymään.

– Kävi aika nopeasti ilmi, että Jasmin oli kunnon prinsessa. Hän saattoi vaihtaa asua monta kertaa päivässä. Hänen kanssaan teimme paljon kampauksia yhdessä.

Äitienpäivän vastaisena yönä vuonna 2003 Åkerberg heräsi keskellä yötä palohälyttimen piipittävään kimeään ääneen. Hän kapusi ylös sängystä ja avasi huoneensa oven. Savua pöllähti sankoin joukoin hänen kasvoilleen.

– Menin paniikkiin ja paiskoin oven kiinni. Juoksin toiseen makuuhuoneeseen yläkerrassamme, jossa äitini nukkui Jukan ja Jasminin kanssa ja huusin, että talomme palaa.

Sisarukset.jpg
Sisarukset.jpg (39.41 KiB) Katsottu 3573 kertaa
Ikkunan läpi pakoon

Alakerta oli jo täysin tulessa. Ainoaksi vaihtoehdoksi osoittautui paeta yläkerran ikkunan kautta. Se piti rikkoa. Åkerbergillä on edelleen käsivarressaan arpia ikkunan lasinsirpaleiden aiheuttamista viiltohaavoista.

Ikkunat ja sähköjohdot talon tien puoleisen päädyn seinässä räjähtelivät, ja huoneessa oli kuuma. Kummankin oli vaikea hengittää savun keskellä.

– Onnistuin pelastamaan siskoni Jasminin. Kannoin häntä, kun kiipesin palotikkaita alas.

Åkerberg odotti palotikkaiden alapuolella äitiään ja veljeänsä. Äiti palasi kuitenkin palavasta kodista palotikkaita alas ilman poikaansa. Jukka oli rimpuillut liikaa ja kadonnut savun sekaan.

Palon syttymissyytä ei koskaan saatu selville. Viranomaiset pitivät epätodennäköisenä, että palo olisi syttynyt ulkopuolelta. Onnettomuusraportissa pidettiin todennäköisenä, että se tuli oli lähtenyt liikkeelle kuivauskaapista, mahdollisesti sähköoikosulun tai muun syyn takia.

Jälkikäteen on spekuloitu, oliko ensimmäinen tulipalo tahallinen vai ei.

Perheelle rakennettiin uusi talo vuonna 1940 rakennetun vanhan tilalle. Åkerbergille syntyi uusi pikkuveli, Junnu.

– Junnun kanssa emme ehtineet tulla kovin läheiseksi, sillä hän kuoli vuoden ikäisenä. Hoidin häntä kyllä paljon. Ajan myötä meille olisi varmasti kehittynyt hyvä suhde, olin vain sen 14 vuotta vanhempi, Åkerberg muistelee.

Oman lapsen kuolema pahensi syöksykierrettä

Åkerberg arvioi itse, että äidin vointi heikkeni huomattavasti ensimmäisen tulipalon jälkeen. Äiti haki yksinhuoltajuutta. Perheen taloudellinen tilanne oli sekava.

– Jukan, oman lapsen kuolema, rikkoi pahasti äitini mieltä. Usein käsittelen äitiäni kahtena eri henkilönä. Lapsuuden äitinä ja toisaalta ihmisenä, joka teki mitä teki.

Toinen äidin vakava avunhuuto tuli nopeasti tulipalon jäljeen. Äiti meni Jasminin kanssa nukkumaan päiväunia. Noin tunnin kuluttua Åkerberg huolestui, kun he eivät heränneet.

Åkerberg meni herättelemään heitä. Kumpikin oli hyvin sekavassa tilassa. Hän soitti ambulanssin.

– Asiaa tutkittiin kyllä, mutta viranomaiset eivät koskaan saaneet selville, kuka oli laittanut mehuun hengenvaarallista lääkeainetta.

Arkut.jpg
Arkut.jpg (50.9 KiB) Katsottu 3573 kertaa
Syyllisyyden taakka

Vuoden kuluttua myrkytyksestä äiti tappoi itsensä ja Åkerbergin kaksi sisarusta, Jasminin ja Junnun, sytyttämällä talon palamaan. Teko oli suuniteltu ja ajoitettu niin, että Harri oli poissa luokkaretkellä.

– Yksi suurimpia kysymyksiä on ollut; miksi hän jätti minut jäljelle. Olen tuntenut sen vuoksi paljon syyllisyyttä ja ulkopuolisuutta.

Suurin syyllisyyden aiheuttaja oli jäähyväiskirje; jonka äiti jätti pihan ulkorakennukseen. Siitä ei saa paljoa selvää. Äiti kirjoitti epäilevänsä; rakastiko Harri tätä koskaan. Se satutti.

– Se sai minut pohtimaan, olivatko mitkään tunteet aitoja.

Åkerbergin mielestä äiti olisi tarvinnut apua. Ne muutamat kerrat, kun hänelle tarjottiin apua, hän ei ottanut sitä vastaan.

Surmayön jälkeiset ajat ovat Åkerbergille sumun peitossa.

– Muistot tahmenevat yhteen kuin joksikin möykyksi. Mieli suojelee itseään.

Kukaan ei tiennyt, mitä 15-vuotiaalle pitäisi tehdä. Åkerberg oli ensimmäisen yön paikallisen sosiaalityöntekijän luona yötä.

– Yhtenä hetkenä olin poliisin luona kuulemassa esitutkintaa siitä, minne veri on roiskunut; toisena hetkenä pohdimme kirkkoherran ja sosiaalityöntekijän kanssa, kenestä tulee huoltajani, ja siinä sivussa valitsemme Junnulle metrin kokoista arkkua hautajaisiin.

Puhtaalta pöydältä

Asumisratkaisussa päädyttiin Åkerbergin yksin asumiseen niin, että hänen luonaan kävi päivittäin sosiaalityöntekijä. Åkerbergillä oli kolme koiraa. Näin hän sai pidettyä edes osan perheestään itsellään. Hän oli myös tottunut olemaan itsenäinen ja hoitamaan omat asiansa.

Muuten Åkerberg kuvailee aikaa uuvuttavana. Karkkila on hieman alle 9000 asukkaan kaupunki. Jokainen tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut. Koulussa oppilaita oli ohjeistettu olemaan jättämättä Åkerbergiä yksin. Katseissa oli sääliä.

Åkerberg piti kaiken sisällään eikä itkenyt vuosiin.

Kun hän 16-vuotiaana muutti lukio-opintojen perässä Helsinkiin, hän päätti, että aloittaisi puhtaalta pöydältä.

– Kukaan ei saisi tietää, mitä minulle on tapahtunut.

Suunitelma toimi hetken aikaa. Mutta tapahtunut nosti päätänsä pienissä ohikiitävissä tilanteissa.

– Saatoin ärsyyntyä, jos joku haukkui äitiänsä mielestäni mitättömästä syystä.

Trauma nousi pintaan

Åkerberg alkoi luisua kohti päämäärättömyyttä. Tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi oli vahva. Se ajoi hänet huonoihin ihmissuhteisiin. Elämänhallinta alkoi pettää.

– Olin 18-vuotias, kun minulla oli ulosotossa yli kymmenentuhatta euroa.

Trauma nousi pintaan etenkin humalassa.

– Jos näin baarissa äitiäni muistuttavan ihmisen, saatoin lähteä itkien kotiin sanomatta kenellekään mitään. Tai vielä pahempi, tilata viisi shottia ja kumota ne kaikki kerralla; huuhtoakseni muistot pois.

Åkerberg ajatteli, ettei hänen elämästään koskaan tulisi mitään. Hän voisi yhtä hyvin luovuttaa.

Kierrettä kesti vuosia, kunnes Åkerberg löysi nykyisen ammattinsa. Parturi-kampaajaksi hän päätyi omien sanojensa vahingossa, mutta osoittautui, että hän oli työssään erittäin taitava. Onnistumisen tunteen lisäksi hän sai ilmaista ammatissa luovuuttaan.

– Pikkuhiljaa avauduin myös. Ensin hieman, sitten aina enemmän. Tapahtuneesta puhumisesta tuli aina helpompaa.

Åkerberg ymmärsi, että puhuminen oli ainoa vaihtoehto. Hän ei voinut muuttaa mennyttä.

– Oli vain hyväksyttävä. Että tämä on elettyä elämää ja tapahtunut ovat osa minua. En ehkä voi ikinä sataprosenttisesti hyväksyä; mitä tapahtui, mutten ainakaan yritä kieltää sitä tai kiillottaa sen pintaa enää.

Perhesurmien taustalla usein moniongelmaisuutta

Tutkimukset perhesurmiin johtavista tekijiöistä osoittavat, että taustalla on usein moninongelmaisuutta. Tekijöillä on todettu mielenterveys- ja päihdeongelmia, ihmissuhdeongelmia, väkivaltaa ja taloudellisia vaikeuksia. Itsetuhoisuutta on usein ilmennyt aikaisemmin ennen tekoa, muttei aina.

Ratkaiseva tienkääntäjä uran ohella Åkerbergille on myös oma aviopuoliso, jonka kanssa hän on ollut seitsemän vuotta yhdessä.

– Joni on maailman kannustavin ja rakastavin kumppani.

Pariskunta avasi oman hiusstudionsa Atmoksen huhtikuussa 2022. Se on ylellinen hiusstudio, jonka keskeisenä arvona on vastuullisuus. Yrityksen toiminta on lähtenyt pyörimään hyvää vauhtia.

Lupa onnellisuuteen

Åkerbergin elämä on tällä hetkellä hyvää.

– Se, millaiseksi olen rakentanut elämäni nyt, ei ole tapahtunut hetkessä. Olen kulkenut pitkän matkan siitä 15-kesäisestä Harrista, Åkerberg korostaa.

Kun läheinen tekee henkirikoksen, herättää se usein ristiriitaisia tuntemuksia. Åkerberg haluaa vaalia hyviä muistoja, vaikka ei hyväksykään äidin tekoa. Näin hän kykenee myös säilyttämään muiston hyvästä lapsuudesta. Puhuminen ammattiavun kanssa sekä se, että ympäröivät ihmissuhteet ovat hyviä.

Nämä Åkerberg nimeää tärkeimmiksi tekijöiksi selviytymiselleen. Mutta lopulta Åkerbergin mielestä ratkaisevinta ovat olleet hänen omat päätöksensä.

– Vaikka olen kokenut paljon vaikeita asioita elämässäni, se ei tarkoita, että minun tulisi olla loppuelämäni surullinen. On myös parempi sisarusteni ja äitini muistoni kannalta, että en ole vetänyt itseäni lokaan, vaan elän hyvää elämää. Annan itseni olla onnellinen.

Lähde: MTV Uutiset

aumari
Vic Mackey
Viestit: 1976
Liittynyt: Ke Touko 22, 2013 1:46 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja aumari »

Olivatko nuo ikävät tapahtumat äidin kostoa pikkulasten isälle. Halusiko hän tehdä viimeisen tekonsa Harrin poissa ollessa, ettei Harri pääse taas pelastamaan heitä. Siinä valossa Harrin ei ainakaan pidä tuntea minkäänlaista syyllisyyttä. Kaikkea hyvää Harrille ja Jonille!

Vastaa Viestiin