Eeva Haahdon murha Turussa 1957 - tekijänä Pauli Aalto

[Aizerbaidzan]

Turussa ihmeteltiin joulukuun 10. päivänä 1957, miksi Puutarhakadulla sijaitseva muotiliike Marie oli ollut itsenäisyyspäivästä lähtien kiinni. Myöskään liikkeen omistajasta, Eeva Maria Haahdosta ei ollut minkäänlaisia havaintoja viime päiviltä. Poliisi meni mainittuna 10. päivänä klo 10 jälkeen liikkeeseen tarkistuskäynnille ja teki karmean löydön: 69-vuotias Haahto makasi liikkeessä kuolleena. Kuolema ei ollut luonnollinen, sillä Haahdolla oli päässä väkivallan merkkejä.

Vaasassa pidätettiin tammikuussa 1958 eräs mies muista syistä epäiltynä. Häntä alettiin epäillä myös Haahdon surmasta, joten hänet kuljettiin Vaasasta Turkuun kuultavaksi. Epäilty oli Laihialta kotoisin ollut räätäli ja kulkukauppias Pauli Johannes Aalto, iältään 42 vuotta. Keskiviikkona 15.1.1958 Aalto teki täydellisen tunnustuksen.

Aalto oli 26.11.1957 lähtenyt luvatta Sotunkylän työleiriltä ja yöpynyt joitakin öitä turkulaisessa matkustajakodissa, ihan omalla nimellänsä vielä. Aalto oli kaupitellut vaateripustimia ja pannunalusia. Hän oli myös muutaman kerran käynyt Haahdon liikkeessä pummaamassa rahaa, mitä Haahto oli antanutkin. Aalto väitti maininneensa Haahdolle olevansa työleirikarkuri.

5.12.1958, päivää ennen 42-vuotispäiväänsä, Aalto meni jälleen Haahdon liikkeeseen rahaa pummaamaan. Tällä kertaa Haahto olikin tiukkana ja sanoi, ettei hän "kaiken maailman miehille anna rahaa". Jopa poliisille ilmoittamisen mahdollisuudenkin Haahto mainitsi. Aalto poistui liikkeestä, mutta rupesi sitten miettimään, mitä jos Haahto todellakin ilmoittaa poliisille. Aalto päätti, että Haahtoa pitää säikäyttää ja pakkasi kiven taskuunsa.

Työleirikarkuri meni takaisin liikkeeseen pummaamaan rahaa, mutta Haahto yritti hätyyttää hänet pois. Aalto sitten löi naista kivellä päähän. Haahto kaatui maahan ja Aalto jatkoi kivellä hakkaamista. Haahdon kuoltua Aalto pesi itseänsä ja pakkasi vereentyneen kaulahuivinsa ja takkinsa pahvilaatikkoon, minkä kanssa hän poistui pihaovesta. Aalto vakuutti, että ei varastanut liikkeestä mitään.

Mainittakoon, että ensimmäisen kiveniskun jälkeen Haahto kirkaisi niin, että naapuri kuuli sen. Naapuri oli kuitenkin puhelimessa, ja mentyään myöhemmin kokeilemaan Haahdon ovea kukaan ei avannut.

Teon jälkeen Aalto matkasi pirssiautolla Satakunnantien varrelle ja piilotti laatikon metsään, mistä sivullinen sen myöhemmin löysi. Pahvilaatikon todettiin olevan Haahdon liikkeestä, ja laatikossa ollut takki oli sopiva Aallon mittoihin. Aalto oli laiha, 160 cm pitkä mies. Turusta Aalto matkasi Vaasaan, missä hänet sitten pidätettiin.

Aaltoa kuvailtiin heikkohermoiseksi. Hänellä oli rikosrekisterissään kaksi lievää pahoinpitelyä ja useita varkauksia. Vankimielisairaalassakin Aalto oli ollut hoidettavana. Helsingin Sanomat uutisoi 18.1.1958, että poliisi selvitti, oliko Aallolla osuutta Kyllikki Saaren ja Elli Immon selvittämättömiin murhiin. Jo kuitenkin 23.1.1958 samainen lehti uutisoi, että Aallon selvitettiin olleen Saaren murhan aikoihin Vaasassa, ei tapahtumapaikalla Isojoella. Eikä Elli Immon murhasta ja Aallon yhteydestäkään enää taidettu mitään puhua. Ja kuten rikosharrastajat varmasti tietävät, Immon ja Saaren murhat ovat edelleen selvittämättä.

Turun raastuvanoikeus tuomitsi kesäkuussa 1959 Aallon Eeva Haahdon murhasta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen. Elinkautisen Aalto vältti, koska oli toiminut vailla täyttä ymmärrystä. Oikeus kuitenkin määräsi, että Aalto voidaan vaarallisena rikoksenuusijana eristää pakkolaitokseen.