Poliisisurmat Suomessa

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

mikko1979
Alibin kestotilaaja
Viestit: 304
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja mikko1979 » Ti Heinä 16, 2019 2:27 am

paccasucco kirjoitti:Onko siulla mikko1979 valokuvia hautapaikalta? Jos on, niin laita ne tänne minfoon.

Jos en ihan väärin muista, niin "Rikospoliisin mukana"- lehdessä oli tästä juttu 1950-luvulla. Lehteä en tähän hätään onnistunut löytämään.
Ei ole kuvia hautapaikalta, mutta voinhan tuon kuvan hautakivestä ottaa jossain vaiheessa.

finnbar87
Parranpäristäjä
Viestit: 65
Liittynyt: Su Huhti 27, 2014 9:29 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja finnbar87 » Ti Elo 20, 2019 11:00 pm

paccasucco kirjoitti:Asiallinen kirjoittaja nimimerkki Mikko1979 ilmeisesti viittasi juuri tähän tapaukseen jossain vanhassa viestissä.

Nykyposti- lehti kirjoitti syyskuussa 1987 kittiläläisestä Kimmo Kumpulasta, joka oli ajanut poliisimiehen yli.Jutussa ei ollut mainittu surmansa saaneen poliisimiehen nimeä.

Kuva
Tämä Peuraniemen tapaus on kiinnostanut koko pienen ikäni, osin siksi että tapahtui syntymävuonnani ja osin siksi että olen autoilua harrastanut sekä vapaa-ajallani että ammatissani koko pienen ikäni. Välillä myöskin nopeilla autoilla ja myöskin ylinopeussakkoja saaden ja ne maksaen (ei kuitenkaan korttiani ikinä menettäen). Onkohan mahtanut Kumpula säilyä tuomionsa jälkeen kaidalla tiellä?

Avatar
paccasucco
Sledge Hammer
Viestit: 1601
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco » Ke Elo 21, 2019 9:49 pm

^Olettaa sopii, että joku minua paljon viisaampi ja enemmän autourheilusta perillä oleva taho osaa vastata kysymykseesi. Olen itse urheiluihmisiä- yleisurheilu ja talviurheilulajit ovat etusijalla.

Mikko 78:lle: Löysin "Rikospoliisin mukana"- lehden vuodelta 1958. Kauko Kauton surmaaja poistui oikeuspaikalta "ylimielinen hymy huulillaan".

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Avatar
Kuolemannaakka
Agentti Scully
Viestit: 8654
Liittynyt: Ma Touko 31, 2010 10:43 pm

Re: PoliisiSurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja Kuolemannaakka » Ke Elo 21, 2019 11:38 pm

Sikkis kirjoitti:Antti Murtomäen -93. Tekijälle 4v ja 6kk. Tuolloin 22v.
MISSÄ TEKIJÄ ON NYT? Ikää 49v jos hengissä?

Itseäni kiinnostaa suuresti MITÄ JA MISSÄ nämä vähemmälle huomiolle jääneet tekijät ovat nyt. En tarkoita poliisisurmaajia vaan yleensäkkin tappoihin/murhiin syyllistyneet. Ennenkaikkea vanhemmat tapaukset kun tuomiot on istuttu niin miten elämä on jatkunut sen jälkeen.
Hautausmaalla? Linnassa? Huumeiden käyttäjiä? Rikoksen uusijoita? Työkavereita? Naapureita? Siwan kassalla?
Tälle voisi perustaa oman topicin, jos joku sana valmiimpi sais aikaseks.
Tietääkseni on kuollut ja elämä oli huumekeskeistä. Oliko peräti itsemurha. "Tutuntutuntutuntuttu", joten en 100% varma ole oliko kyseessä hän vai veljensä vai molemmat.
Lataa ilmainen 310-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta! 8 vuoden tutkimuksen tulos, runsaasti ennen julkaisematonta materiaalia!
https://drive.google.com/file/d/1L55vVw ... FGYkb/view


Älä usko mitä sanon, tutki mitä sanon

Avatar
paccasucco
Sledge Hammer
Viestit: 1601
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco » La Syys 21, 2019 7:51 pm

Pentuna kävin naapuritalon ullakolla lukemassa vanhoja "Rikospoliisin mukana"- lehtiä. Lehti tuli heille kotiin. Mieleeni jäi elävästi erään lehden etusivu: Poliisi leipäveitsimurhaajan jäljillä( tai jotain sinne päin). Myöhemmin tulin vakuuttuneeksi siitä, että sillä tarkoitettiin Yrjö Hartikaisen tekemää poliisisurmaa.

Apu- lehti kirjoitti 1958 kattavasti Kauko Kauton ja Ilkka Tuomisen surmista. Osa kuvista on lavastettu.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Avatar
paccasucco
Sledge Hammer
Viestit: 1601
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco » Su Syys 22, 2019 6:16 pm

Lähikuvassa konstaapeli Ilkka Tuomisen 1958 surmannut kammottava leipäveitsitappaja Yrjö Elias Hartikainen.
Kuva

Koruttomin menoin nosti kaksi Hyvinkään poliisilaitoksen konstaapelia keskiviikkona Suomen lipun puolitankoon. Samaan aikaan oli nimismies Oskar Parkkonen keskustelemassa kolmiviikkoisen vauvan äidin Sirkka Liisa Tuomisen kanssa tämän kotona. Edellisenä iltana oli vaimo sanonut virantoimitukselle lähtevälle miehelleen: "Ole varovainen".

Kuva

mikko1979
Alibin kestotilaaja
Viestit: 304
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja mikko1979 » Ke Marras 20, 2019 5:49 pm

”Etsivä Antell ampui minua”, poliisi Uuno Lähde sai kirjoitettua tupakkilaatikon kanteen – Kymmenet poliisit ovat saaneet surmansa Helsingin kaduilla

Helsingissä on kuollut itsenäisyyden aikana yli 20 poliisia. Ensimmäinen uhri oli konstaapeli Heiskanen, joka puukotettiin Kalliossa.

Alkusyksyllä Porvoossa tapahtuneet poliisien ampumiset ovat vielä hyvässä muistissa. Poliisikaksikko jäi henkiin ja tekijät saatiin kiinni. Tapauksen yhteydessä ääneen päästettiin tutkija Henri Rikander, joka julkaisi tänä vuonna poliisien työhön liittyvän väitöskirjan. Sen mukaan poliiseihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt tällä vuosituhannella.

Jos tutkailee poliisien työtä koko Suomen historian aikana, poliisien työ saattaa olla turvallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Helsingissä ei ole surmattu yhtään poliisia yli kahteenkymmeneen vuoteen. Edelliset uhrit olivat ylikonstaapeli Eero Holsti ja vanhempi konstaapeli Antero Palo, jotka tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen ampui Tehtaankadulla vuonna 1997.

1990-luvulla Helsingissä sattui toinenkin tapaus, jossa virkavallan edustaja kuoli. Vuonna 1993 nuori mies oli juuri päästetty vapaaksi, kun tämä varasti auton ja ajoi tiesulussa partioineen konstaapeli Antti Murtomäen yli Lauttasaaressa Gyldenintiellä.

Helsingissä on itsenäisyyden aikana 22 poliisia saanut surmansa virkatehtävissä. Poliisimuseon tutkijan Maritta Jokiniemen mukaan nykypäivän poliiseilla on paljon paremmat valmiudet selviytyä hengissä kuin itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä.

”Varusteet ovat kehittyneet. Aikaisemmin poliiseilla oli patukka, ase ja käsiraudat. Nyt on muun muassa suojaliivit. Poliisien koulutus on parantunut ja vastaan tulevia tehtäviä harjoitellaan enemmän.”

Ensimmäinen Helsingissä surmattu poliisi oli nuorempi konstaapeli Lauri Heiskanen, joka tapettiin helmikuussa 1920. Hän oli Viidennen linjan ja Porthaninkadun kulmassa pidättämässä satamatyöntekijä Karl Sylvanderia. Kaksi miestä riensi Sylvanderin avuksi ja 26-vuotiasta konstaapeli Heiskasta puukotettiin kuolettavasti rintaan ja selkään.

Ei liene sattumaa, että surma tapahtui Kalliossa, joka oli työväenaluetta.

”Yhteiskunta oli poliittisesti jakautunut sisällissodan jälkeen ja poliisit rekrytoitiin voittajien puolelta. Usein poliisit olivat suojeluskuntalaisia. Monet kyseenalaistivat poliisien luotettavuuden ja puolueettomuuden. Lisäksi suuri osa poliisien työtehtävistä tapahtui työväen alueilla, joissa juotiin paljon”, Jokiniemi sanoo.

Vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki oli hyvin väkivaltaista aikaa. Pelkästään Helsingissä kuusi poliisia sai surmansa kieltolakivuosina. Poliisit jahtasivat salakuljettajia ja tulitaistelut olivat tavanomaisia.

”Poliiseilla oli resurssipula. Eivätkä kaikki poliisit uskoneet kieltolakiin ja monet sulkivat silmänsä rikollisuudelta. Uskon, että osa poliiseista teki yhteistyötä salakuljettajien kanssa”, Jokiniemi arvelee.

Kieltolakietsivä Gabriel Jäntti ei kuulunut niihin, jotka tekivät yhteistyötä. Marraskuisena yönä 1926 hän oli Taivallahden rannassa odottamassa salakuljettajien venettä. Neljän aikoihin yöllä rantaan kurvasi kaksi autoa ja samaan aikaan pimeältä ulapalta lähestyi moottorivene rantaan.

Salakuljettajat ryhtyivät lastaamaan pirtua veneestä autoihin ja silloin Jäntti juoksi laiturille tarkoituksenaan pidättää miehet. Salakuljettajat, joiden joukossa oli tunnettu pirtukuningas ja salakuljettaja Algoth Niska, avasivat tulen ja yksi luoti osui Jäntin vatsaan. Rikolliset poistuivat paikalta jättäen viinalastin rantaan. Jäntti menehtyi aamuyöllä sairaalassa.

1920-ja 1930-luvun poliisisurmissa on tyypillistä, että humalainen mies ampuu tai puukottaa poliisin, joka on virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä.

”Sisällissodan jälkeen yhteiskunnassa oli voimissaan väkivallan kulttuuri ja asioita ratkottiin tappelemalla. Oli laillista ottaa puukko vyötäisille, kun lähdettiin tansseihin ja taskussa oli laiton viinapullo. Poliiseilla oli tapana mennä tilanteisiin voimalla ja silloin sattui puukotuksia ja ampumisia”, Jokiniemi kertoo.

Tuohon aikaan poliisien koulutus oli vain muutaman kuukauden pituinen ja poliisit partioivat kaduilla yksin. Työturvallisuudesta ei puhuttu.

”Silloin kiinnitettiin huomiota poliisien kokoon. Poliisin piti olla raavas ja kookas mies.”

Jari Aarnio ei suinkaan ole ensimmäinen poliisi, joka Helsingissä on livennyt kaidalta polulta. Syksyllä 1934 kaupunkilaisia kohahdutti etsivä Uuno Lähteen tapaus. Hänet löydettiin verissään Yrjönkatu 7:n pihalta. Miestä oli ammuttu poskeen ja luoti oli lävistänyt suun. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta hän kirjoitti tupakkilaatikon kanteen: Etsivä Antell ampui minua.

Lähde oli lähetetty Esplanadille selvittämään huutokauppakamarissa tapahtunutta varkautta. Siellä entistä poliisia Harry Antellia syytettiin polkupyörävarkaudesta. Antell myönsi varkauden ja sanoi tapaavansa rikoskumppaninsa Yrjönkadulla. Siellä Lähde ja Antell tapasivat Harald Lönnströmin, joka niin ikään oli aikaisemmin työskennellyt poliisina.

Kaksikko vei entisen työtoverinsa kellariin, jossa etsivä Lähteen päähän laitettiin säkki ja häntä ammuttiin. Tekijät saatiin kiinni ja Lähde näytti toipuvan, mutta puolisen vuotta myöhemmin hän menehtyi vammoihinsa.

Kieltolain lisäksi sotavuosina oli piikki poliisisurmissa. Vuosina 1939–1945 Helsingissä surmattiin seitsemän poliisia.

”Järjestyshäiriöt lisääntyivät sota-aikana. Kun miehet tulivat rintamalta lomalle, he lepuuttivat hermojaan juomalla. Jo junissa oli tappeluita. Lisäksi poliiseilla oli paljon erityistehtäviä sodan aikana. Oli väestönsuojeluun liittyviä tehtäviä ja ulkonaliikkumiskiellon valvomista. Desantit ja rintamakarkurit työllistivät. Lisäksi oli mustan pörssin kauppaa ja väärennettiin ruokakuponkeja”, Jokiniemi luettelee.

Kahdessa sota-aikaisessa poliisisurmassa tekijänä oli mielisairaalasta karannut mies. Joulukuussa 1944 Pitkäniemen mielisairaalasta karannut Sakari Meriö murtautui ystävänsä kanssa Tehtaankadulla sijainneeseen lihakauppaan ja varasti muun muassa meetvurstia ja voita. Konstaapeli Sulo Riistama sattui paikalle ja syntyi takaa-ajo, jonka yhteydessä poliisia ammuttiin kuolettavasti.

Muutama vuosi aikaisemmin parikymppinen Rolf Lagerstam oli karannut Nikkilän sairaalasta ja tappanut naisen hotelli Hansassa. Seuraavana päivänä karkuri puukotti häntä pidättämään tullutta konstaapeli Eino Kukkulaa lähes 30 kertaa. Konstaapeli menehtyi välikohtauksessa, joka tapahtui Köydenpunojankadulla sijaitsevassa asunnossa.

Sodan jälkeen poliisikuolemat vähenivät. Vuodesta 1966 alkoi 27 vuoden ajanjakso, jolloin Helsingissä ei kuollut yhtään poliisia virkatehtävissä ennen 1990-luvun kolmea kuolemaa. Se tarkoittaa, että viimeisen 57 vuoden aikana pääkaupungissa on kuollut vain kolme poliisia.

”Jos vertaa rakennustöihin tai maatalouteen, niin poliiseilla tapahtuu huomattavasti vähemmän työtapaturmia”, Jokiniemi kiteyttää.

https://www.is.fi/hs-helsinki/art-2000006314937.html

Avatar
PiikkiSika
Charlien Enkeli
Viestit: 1876
Liittynyt: To Tammi 14, 2016 11:52 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja PiikkiSika » Ke Marras 20, 2019 10:35 pm

Ihme ettei oo suomessa tapahtunut vielä sellaista kunnon ”2000-luvun” poliisijoukkosurmaa? Aineksista ei ainakaan ole kyse - mistä lienee johtuvan?? Ei ymmärrä???
It is better to live ten years as a lion than one day as a lamb

Avatar
On Anoi Kaa
James Bond
Viestit: 7306
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa » Ti Tammi 14, 2020 10:56 pm

paccasucco kirjoitti:
Su Syys 22, 2019 6:16 pm
...
konstaapeli Ilkka Tuomisen 1958 surmannut kammottava leipäveitsitappaja Yrjö Elias Hartikainen.
...
Sekatyömies Yrjö Elias Hartikainen kuulusteltavana Hyvinkään poliisisurmasta (24.9.1958). Kuulustelut Hyvinkäällä Lahdessa suoritetun pidätyksen jälkeen, 26.9.1958-27.9.1958.

Hartikainen tiedotusvälineiden edessä valokuvattavana. Hartikaisen vasemman silmän alla laastari.
Hartikainen tiedotusvälineiden edessä valokuvattavana. Hartikaisen vasemman silmän alla laastari.
Yrjö Elias Hartikainen, haalarimies oikealla.jpg (42.45 KiB) Katsottu 1829 kertaa
Kuulusteluiden jälkeen Hartikainen kuljetettiin vielä Keskusrikospoliisin (KRP) kuulusteltavaksi Helsinkiin. Hartikainen tuomittiin myöhemmin marraskuussa 1958 poliisin taposta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen ja mittaviin korvauksiin.

Yrjö tukevasti kiinni pakomatkan jälkeen.jpg
Yrjö tukevasti kiinni pakomatkan jälkeen.jpg (43.17 KiB) Katsottu 1824 kertaa
Kuva syyskuulta 1958. Alkuperäinen kuvateksti: "Poliisi menetti jälleen henkensä, tällä kertaa Hyvinkäällä, yrittäessään pidättää murtovarasta. Uhri, konstaapeli Ilkka Tuominen, kuoli veitsenhaavasta aiheutuneeseen verenvuotoon. 58 tunnin paon jälkeen pidätettiin syyllisenä Lahdessa Yrjö Elias Hartikainen, joka kuitenkin kielsi syyllisyytensä ja vaati mielentilatutkimusta. Raskauttavien todisteiden takia hänet kuitenkin tuomittiin 12 vuodeksi kuritushuoneeseen. Kuvassa Hartikainen pakomatkan päätyttyä."

Hartikainen puukotti konstaapelia kuolettavasti Lemmensillan/Koritsoonin maastossa, kuulin tapauksesta ensimmäistä kertaa 80-luvun alussa. Kuulemani version mukaan Tuominen oli pyrkinyt haavoittuneena autolleen hälyttämään radiolla apua, mutta voimat eivät olleet riittäneet. Tapauksen seurauksena poliisi muutti käytäntöään niin että partiossa oli aina vähintään kaksi poliisimiestä.
(Inter-Kuva Oy)
Korona on ohjannut itseäni aiempaa vahvemmin luomuruokaan ja kotimaisuuteen. Seurauksena suolistoni on aivan rautaisessa kunnossa, vaikka bakteerikanta oli hyvä jo aiemminkin.

Avatar
paccasucco
Sledge Hammer
Viestit: 1601
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re:

Viesti Kirjoittaja paccasucco » Ke Huhti 29, 2020 10:01 pm

Aizerbaidzan kirjoitti:
To Kesä 12, 2008 12:51 pm
Mennäänpäs aikaan jolloin Suomi ei vielä ollut itsenäinen.

* Latvialainen anarkisti Jan Tshokke surmasi kaksi poliisia, Karl Josef Grönfeltin ja Alfred Balkewitschin, sekä poliisioperaatioon vapaaehtoisesti osallistuneen talonomistajan Heikki Tammisen vuonna 1906 Tampereella. Tshokke tuomittiin Tampereen raastuvassa elinkaudeksi kuritushuoneeseen ja menehtyi Turun vankilassa keuhkokuumeeseen 9.6.1910.

Aiheesta hyvä linkki: http://www.tampere-seura.fi/tampere/Tsh ... ml#tshokke
Vanha linkki ei enää toimi, mutta tämä löytyi:
http://tampereenhistoria.blogspot.com/2 ... itsch.html

Poliisimieslehti n:o 5/1960:

Kuva
Kuva

Huomatkaamme samalla, että lehti oli kirjoittanut"hirmuisen pankkirosmon kauhistuttavan sukunimen" saksalaisittain. Sillä ei liene ollut suurempaa vaikutusta asian selviämiseen.

mikko1979
Alibin kestotilaaja
Viestit: 304
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja mikko1979 » Ke Touko 06, 2020 2:31 am

Keijo Alhon päässä pimeni syksyllä 1954: Ase taskussaan hän etsi valtion ylintä johtoa ja ampui psykoosissa lopulta poliisia päähän Helsingissä

Linnea Alhon isoisä tunkeutui vuonna 1954 aseen kanssa valtioneuvoston tiloihin. Pian sen jälkeen hän surmasi poliisin. Oliko hänellä tavoitteena tappaa Kekkonen?

Linnea Alho seisoo Meilahdessa Pihlajatie 28:n pihalla ja osoittaa kolmannen kerroksen ikkunaa.

”Tuosta ikkunasta isoisäni hyppäsi alas ja mursi jalkansa. Seinissä oli silloin köynnöksiä, joita pitkin hän yritti laskeutua, mutta ne eivät kantaneet isoa miestä”, Linnea Alho sanoo.

Hänen isoisänsä oli Keijo Alho. Marraskuussa 1954 hän yritti paeta kotinsa ikkunasta poliiseja. Sitä ennen hän oli ampunut rappukäytävässä ja ovensuussa kuoliaaksi yhden poliisin ja haavoittanut toista. Pihalla hän jäi kiinni, kun ei murtuneiden jalkojensa kanssa päässyt pakoon.

”Isäni oli silloin seitsemänvuotias. Hän oli sairaana kotona, kun siellä käytiin tulitaistelu. Myös hänen äitinsä oli kotona. He säästyivät vammoilta, mutta se oli traumatisoiva kokemus.”

Linnea Alho oli teini-ikäinen, kun Keijo Alho kuoli. Myöhemmin hän tutustui isoisänsä julkaisemattomiin muistelmiin ja kirjoitti romaanin Todistaja (WSOY, 2016), jossa hän kertoo isoisästään.

Keijo Alho syntyi vuonna 1907 Raumalla. Hän koki lapsena vuoden 1918 sisällissodan kauhut, ja sillä oli suuri vaikutus hänen myöhempään ajatteluunsa ja maailmankuvaansa. Huhtikuussa 1918 punakaartilaiset tunkeutuivat kaupunkiin ja seurasi verisiä yhteenottoja. Päivää kutsutaan Rauman verisunnuntaiksi.

”Punaisten joukko kävi heidänkin kotiovellaan kolkuttamassa. Se päivä jäi Keijolle mieleen vahvasti.”

Keijo Alho muutti Helsinkiin opiskelemaan taloustutkimusta ja valmistui lopulta tohtoriksi vuonna 1941. Väitöskirja käsitteli jälleenrakennusta isovihan jälkeisessä Suomessa. Hän työskenteli Suomen Pankissa.

”Hän ryhtyi Suomen Pankissa toimittamaan katsauksia Suomen taloudesta kansainväliselle yleisölle. Hän eteni tutkimuslaitoksen osastopäälliköksi.”

Työn ohessa Alholla oli lukuisia luottamustoimia. Hän toimi muun muassa Veronmaksajien keskusliiton hallituksen puheenjohtajana.

Alho oli kokoomuksen jäsen. Sodan jälkeen hän pelkäsi kommunisteja ja syytti valtiojohtoa liian ystävällismielisestä idänpolitiikasta. Hän koki päävihollisekseen Urho Kekkosen, joka sodan jälkeen toimi oikeusministerinä ja pääministerinä.

Alho oli mukana Operaatio perämiehessä, jonka tarkoitus oli etsiä Kekkoselle sopivaa vastaehdokasta vuoden 1956 presidentinvaaleja silmällä pitäen. Toinen vastaava ryhmä oli Kerho Ukkonen, jota Alho oli myös perustamassa.

”Hän toimi kulisseissa, mutta halusi myös näkyvämmin esille.”

Alho yritti eduskuntaan vuoden 1954 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi.

Marraskuussa 1954 Keijo Alhon päässä pimeni. Suomen Pankin osastopäällikkö lähti kaupungille sekavassa mielentilassa. Hän oli suunnitellut lähtevänsä mökille Nuuksioon, ja kulki kaupungilla retkivaatteissa ja kumisaappaissa. Taskussaan hänellä oli käsiase.

Psykoosiin vaipunut Alho suuntasi valtioneuvoston tiloihin ja marssi sisäministeri Väinö Leskisen huoneeseen. Hän käyttäytyi sekavasti ja esitteli asettaan, jolloin häntä rauhoiteltiin ja ohjattiin ulos.

”Hän pelkäsi jonkinlaista vallankaappausta. Hän oli vakuuttunut, että Neuvostoliitto oli miehittämässä Suomen. Hän oli lukenut lehdestä, että neuvottelukunta oli saapunut maahan, ja hän tulkitsi, että miehitysoperaatio oli alkanut.”

On esitetty arvailuja, että Alho oli valtioneuvostossa etsimässä Kekkosta ampuakseen hänet. Kekkosta tutkinut Juhani Suomi muistaa aikanaan törmänneensä näihin arveluihin.

”Muistan lukeneeni Ahti Karjalaisen muistiinpanoista poliisin löytäneen Alhon papereista mainintoja Kekkosen poisraivaamisesta. Lähteenä Karjalaisella oli muistaakseni oikeistolaisen Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiön Osmo Kupiainen, joka taustansa vuoksi tunsi Alhon hyvin. Karjalainen puolestaan työskenteli samaan aikaan Suomen Pankissa kuin Alho. Joka tapauksessa Alho oli 1950-luvulla Kekkosen katkerimpia vastustajia ja oli jo varhain puuhaamassa eri organisaatioissa tämän poliittisen uran kariuttamista”, Suomi kommentoi.

Linnea Alho ei ole löytänyt viitteitä, että hänen isoisänsä olisi halunnut surmata Kekkosen.

”Tutkintapöytäkirjoihin oli haastateltu monia hänen tuttaviaan. En ole löytänyt mitään siihen viittaavaa. Hän oli sivistysporvari, eikä suunnitelmallinen tappaminen sopinut hänen luonteenkuvaansa. Tietysti on vaikea sanoa, mitä psykoosissa olevan ihmisen päässä liikkuu.”

Valtioneuvoston välikohtauksen jälkeen Keijo Alho palasi kotiinsa Meilahteen. Kahdelle siviilipukuiselle poliisille oli annettu tehtäväksi hakea Alholta ase.

”Oli kenties virhearvio lähettää siviilipoliisit asialle. Psykoosissa ollut mies ei tiennyt, keitä oven taakse oli tullut.”

Alhon ovea kolkuttivat etsivät Frans Helmer Valmunen ja Toivo Pelttari. Syntyi kiivas tulitaistelu, jossa lippaat ammuttiin tyhjiksi puolin ja toisin. Alho ampui Valmusta päähän ja Pelttaria ylävartaloon. Pahaksi onnekseen Valmunen jäi tulilinjalle, jolloin Pelttarin laukaus osui vielä kollegaa rintaan ja tämä kuoli. Pelttari loukkaantui, mutta jäi henkiin.

Paikalle syöksyi lisää poliisipartioita. Alho hyppäsi heittiön ikkunasta lasten kolmipyöräisen päälle ja mursi jalkansa. Kovasti rimpuileva Alho otettiin kiinni pihamaalta.

Tohtori Alho toimitettiin Lapinlahden sairaalaan saamaan hoitoa, ja oikeudenkäynnin jälkeen hänet siirrettiin Vaasaan Mustasaaren vankimielisairaalaan. Sairaalassa hän oli hyvin aktiivinen etenkin urheilun parissa.

”Hän rakennutti sairaalan pihalle lentopallokentän ja järjesti otteluita. Kun hän pääsi sairaalasta, hän lahjoitti suksensa tuuraavalle hoitajalle. Mies otti viime vuonna yhteyttä minuun ja palautti sukset”, Alho naurahtaa.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma on maininnut Keijo Alhon kirjassaan Pahuuden anatomia (Edita, 2009). Lauerman mukaan Alho toipui mielisairaalassa melko nopeasti, sillä elettiin vuosia, jolloin harhoja poistava eli antipsykoottinen lääkehoito teki menestyksekästä tuloaan.

Jo sairaala-aikana Alho kirjoitti kirjan Kansantaloutta kaikille, joka on yleisesitys kansantalouden perusteista. Myöhemmin hän julkaisi muitakin kirjoja, kuten Rauma-Repolan ja Suomen Sokeri oy:n historiikit. Hän toimi Helsingin kauppakorkeakoulun taloushistorian dosenttina eläkkeelle siirtymiseensä saakka.

Linnea Alho oli 12-vuotias, kun hänen isoisänsä kuoli vuonna 1994. Hän muistaa Keijo Alhon sukujuhlien keskipisteenä.

”Hän oli vaikuttava hahmo, ja esiintyi mielellään hyvin majesteetillisesti. Eräissä sukujuhlissa hän suvun vanhimpana ajoi paikalle hevoskärryillä ja vilkutti sieltä vieraille. Hän herätti pienessä tytössä samaan aikaan uteliaisuutta ja varovaisuutta.”
Linnea Alho vieraili lapsena usein Meilahden asunnossa, jossa ampumisvälikohtaus tapahtui. Se oli Linnean isoäidin koti tämän kuolemaan saakka.

https://www.is.fi/hs-helsinki/art-2000006497041.html

Avatar
paccasucco
Sledge Hammer
Viestit: 1601
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco » To Touko 21, 2020 5:34 pm

Tammikuussa 1997 ilmestyneessä Alibi-lehdessä oli hyvä juttu Keijo Alhosta. Se sisälsi paljon mielenkiintoista kuvamateriaalia.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

mikko1979
Alibin kestotilaaja
Viestit: 304
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja mikko1979 » Pe Touko 29, 2020 6:35 pm

paccasucco kirjoitti:
To Touko 21, 2020 5:34 pm
Tammikuussa 1997 ilmestyneessä Alibi-lehdessä oli hyvä juttu Keijo Alhosta. Se sisälsi paljon mielenkiintoista kuvamateriaalia.
Poistettu kuvien turhaa toistoa. Siinähän ne ovat nähtävillä aiemmassa postauksessa.
-NILS-


Etsin tätä Alibia kotoani, sillä tässä on tarkempia tietoja tuosta tapauksesta, esim. se, että Pelttarin etunimi oli Jaakko, eikä Toivo, lisäksi tässä jutussa ei ole mitään mainintaa siitä, että Valmunen olisi jäänyt tulilinjalle ja Pelttarin ampuma luoti olisi osunut tätä rintaan aiheuttaen tämän kuoleman..

L'amourha
Hercule Poirot
Viestit: 2127
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Poliisisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja L'amourha » La Touko 30, 2020 12:02 am

^ Alhon ampumaan luotiin Valmunen kuoli, ainakin oikeudessa niin mainittiin.
Kyllä Pelttarin aiheuttama osumakin varmaan edesauttoi, verenvuodon myötä.
Oven läpihän Pelttari ampui, eikä pystynyt näkemään että Valmunen olikin hengissä ja noussut ylös. Virhe tuo Pelttarin ammuskelu kaikkinensa oli, ampui sokkona oven läpi huoneistoon missä tiesi olevan sivullisiakin.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä

Vastaa Viestiin