Choraeuksen lähde, Ruissalo - 31.8.1947

[L'amourha]

Menen tanssimaan ja tulen illalla hiljaa kotiin. Näkemiin, rakas äiti!

Kyllikki Aalto lukee tyttärensä, 16-vuotiaan Marja Terttu Kyllikin kirjoittamaa lappua.
Tyttö työskentelee keittiöapulaisena eräässä ravintolassa, ja on alkanut seurustella Åke-nimisen pojan kanssa. Äiti ei ole vielä poikaa tavannut, mutta on kuullut että poika olisi poliisi. Kunnollinen nuorimies ilmeisesti siis.
Elämä kulkee eteenpäin, hänen pikkutyttönsä on jo aikuisuuden kynnyksellä.

Sunnuntai, elokuun viimeinen ilta, 1947, on jo pimentynyt.
Nuoret rakastavaiset, Marja ja Åke istuvat iltaa ravintola Pyöreässä Kulmassa.
Kahdeksan aikoihin he päättävät poistua, ja ottavat taksin vastapäiseltä autoasemalta. Kyyti suuntautuu Ruissaloon, määränpäänä Choraeuksen lähde.

Lähteellä pariskunta nousee taksista, lähtien kävelemään kohti Hiiriluotoa. Eräs seurue näkee heidän poistuvan tieltä metsään hetken käveltyään.

Taksi jää aloilleen. Parin tunnin kuluttua, klo 22.30, linja-autonkuljettaja päättää käydä tarkastamassa taksin. Hän on jo useamman kerran ohittanut auton reitillään, ja alkanut ihmetellä miksi taksi on paikoillaan niin pitkään.
Taksin aloilleen jäämiseen löytyy nopeasti varsin hyvä syy. Taksinkuljettaja makasi etuistuimella lyyhistyneenä, kaksi luodinreikää ohimossaan, autosta löydettiin kaksi 7.65 mm pistoolinhylsyä.
Aulis Johannes Anttonen oli ajanut viimeisen kyytinsä.

29-vuotias autonasentaja Anttonen oli tilapäisesti ajamassa autoilija T. Kallion taksia. Kyytikirjanpidon, eli tupakkalaatikon kanteen raapustellun, viimeisen merkinnän mukaan hän oli saanut 75 markan maksun. Choraeuksen lähteelle kyyti kaupungista maksoi 180 markkaa, joten viimeinen maksu oli jäänyt saamatta.

Syyskuun 3. päivä, Kyllikki Aalto tekee poliisille ilmoituksen tyttärestään, Marjasta ei ole kuulunut mitään sunnuntaisen lähtönsä jälkeen.
Tytön katoaminen, varsinkin kun kuviossa mukana on nuori mies ja tuore rakkaus, olisi saatettu kuitata rakastavaisten karkuretkenä. Ehkä maininta miehen työskentelystä poliisina sai kuitenkin aikaan lisähuomiota, pikaisen tarkastuksen jälkeen voitiin todeta ettei Turussa ollut Åke-nimistä poliisia.
Viikon kuluttua, poliisille tehtiin katoamisilmoitus vanginvartijana työskennelleestä, 22-vuotiaasta Åke Wilhelm Westerlundista. Mies oli poistunut 30.8. kotoaan, eikä hänestä oltu kuultu sen jälkeen.
Poliisi yhdisti kaksi ilmoitusta Åke-nimeen, ja alkoi selvitellä miehen taustoja.

Westerlund oli viime aikoina vaikuttanut hermostuneelta ja valitellut päänsärkyä.
Turun keskusvankilan johtaja kertoi Westerlundin jääneen pois töistä elokuussa. Kun äitinsä luona asunutta Westerlundia käytiin tiedustelemassa kotoa, äitinsä kertoi hänen olevan töissä.
Kun Westerlundin todettiin lisäksi jättäneen palauttamatta aseensa, jonka hän oli saanut vankilasta virkansa puolesta, alkoi poliisi yhdistellä häntä Ruissalon taksimurhaan.

Poliisi päätti tutkia Anttosen murhaa lisää paikan päällä, Ruissalossa.
11.9. poliisi löytää kaksi pitkälle ehtineessä mätänemistilassa olevaa ruumista noin 300 metrin päässä Ruissalontiestä, ns. Karnikon tien lähettyvillä olevasta ryteiköstä.
Miespuolinen tunnistettiin Westerlundiksi paikan päällä papereiden perusteella, nainen varmistettiin myöhemmin Aalloksi. Westerlundin kädessä oli yhä 7.65 cal FN-pistooli, päässään hänellä oli yksi luodinreikä. Aallon pää oli hajonnut, ja vasta ruumiinavauksessa pystyttiin todentamaan häneltäkin yksi luodinreikä päästä.

Kirjoittaja ei Karnikosta löytänyt tietoa, mainitaan sen olevan Ruissalontien oikealla puolen. Lisäksi oli kuultu laukauksia jotka ajoitettiin ammutuiksi pian taksin pysähtymisen jälkeen, joten paikka lienee Hiiriluodon suunnalla jonne kaksikon nähtiin poistuvan.
Laukaukset sinänsä eivät herättäneet kummastusta, koska länsi oli villimpi tuolloin. Kuultavat eivät myöskään osanneet yhdistää ääniä taksimurhaan, koska laukaukset ammuttiin selvästi ulkosalla, ei suljetussa tilassa taksissa, eikä tuolloin vielä osattu kaivata kaksikkoa.
Tapahtumien motiivit eivät selvinneet koskaan. Anttosta ei ryöstetty, hänellä oli viimeistä kyytiä lukuun ottamatta kaikki rahat tallella, eikä muutakaan todettu anastetuksi. Ehkä kyytimaksusta oli tullut riitaa, nuorelta parilta kylläkin löydettiin rahaa sen verran että olisivat pystyneet kyydin maksamaan, Anttosta ei olisi tarvinnut ainakaan rahan vuoksi surmata.
Oliko Westerlund valehdellut itsestään liikaa Marjalle suhteen alussa, ehkä oli pelko suhteen loppumisesta kun totuus paljastuu, poliisi onkin vanginvartija, ja vieläpä työnsä jättänyt sellainen.
Aseen anastamisesta päätellen Westerlundilla saattoi olla äkkilähtö suunnitteilla jo etukäteen, Aalto taasen oli kirjoittamansa lappusen mukaan palaamassa kotiin, joten mikään onnettomasti rakastuneiden suunniteltu yhteislähtö tuskin oli kyseessä.

Lisätään vielä lähteet:
Hesarit 2.9.1947, 12.9.1947 ja 13.9.1947