Kenelläkään tarkempia muistikuvia tapauksesta (jossain Hannes Markkulan teoksessa tästä on juttua)?
Tarjoilija Inga Mylläri raiskattiin ja jätettiin paleltumaan hankeen kuoliaaksi. Vuosi taisi olla 1959.
Tapauksesta tuomittiin useampi mieshenkilö. Ankarin tuomio oli vain kuusi kuukautta ehdollista! Se suututti aikalaiset.
Inga Myllärin surma - joulukuu 1957
-
Aizerbaidzan
- Angus MacGyver
- Viestit: 6659
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
Inga Myllärin surma - joulukuu 1957
Viimeksi muokannut Aizerbaidzan, Ma Heinä 07, 2008 2:19 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Kalle-Ville
- Adrian Monk
- Viestit: 2507
- Liittynyt: To Tammi 17, 2008 5:48 pm
Hannes Markkula kirjoittaa tapauksesta kirjassaan Suomalainen murha 1953-1990 sivuilla 35-39. Lyhyesti kertoen asia meni näin:
Huonon viinapään omaava tarjoilija Inga Mylläri lähti ravintolasta jatkoille 30.12.1957 klo 02.00 linja-autonkuljettajien kanssa Kampin kentällä tuolloin sijaitsevalle linja-autojen pysäköintipaikalle (jossa häntä juotettiin tiedottomaan tilaan koko ajan), ja siellä sijainneessa linja-autossa ainakin kolme linja-autonkuljettajaa oli maannut Ingan enemmän tai vähemmän väkisin naisen ollessa lähes tiedottomassa tilassa humalansa vuoksi.
Tapahtumien kulku jäi oikeudessakin osin epäselväksi, mutta siihen saatiin selvyys, että miesjoukko oli käyttänyt lähes tiedottomassa tilassa ollutta naista hyväkseen seksuaalisesti, ja jättäneen lopuksi heitteille.
Heitteille jätettyä naista siirreltiin linja-autosta toiseen niiden lähtöaikojen tarpeen mukaan, mutta lopulta hän joutui Lohjalle menevään linja-autoon, ja jäi sinne, kunnes virkosi bussin ollessa Leppävaarassa, jolloin kuljettaja B.F:n mukaan Inga halusi heti ulos. Kuljettaja pysäytti kertomansa mukaan autiolle paikalle, vanhan ladon luo. Hänen mukaansa Inga lähti ulos voimakkaassa humalassa ja ilman päällystakkia, vaikka oli talvi ja aamuyö. Tämän jälkeen ei Inga Mylläriä enää elävänä nähty.
Ingasta tehtiin virallinen katoamisilmoitus, ja hänet löydettiinkin 9.1.1958. Rikospaikkatutkimuksessa todettiin mm. se, että naiselta puuttuivat leninki, rintaliivit ja päällystakki. Hänen toinen nailonsukkansa oli vedetty jalkineen päälle. Ruumiissa ei näkynyt ulkoisen väkivallan merkkejä, ja kuolinsyyksi ilmeni paleltuminen, mikä oli ilmeistä, kun löytöhetkelläkin oli kolmisenkymmentä astetta pakkasta.
Jutun arkaluontoisuuden takia se käsiteltiin alioikeudessa suljetuin ovin, joskin syytteet ja päätökset ovat julkisia. Tuomion mukaan ainakin kolme linja-autonkuljettajaa oli maannut Ingan enemmän tai vähemmän väkisin juotettuaan hänet ensin lähes tiedottomaan tilaan. Tapahtuiko näin vain bussissa jäi epäselväksi.
Kihlakunnanoikeus langetti miehille ankaria vapaurangaistuksia, mutta ne lievenivät ylemmissä oikeusasteissa, koska syyttäjän näytöt olivat melko heikoilla pohjilla.
Lopulta korkein oikeus langetti vapausrangaistuksia, kuritushuonetta ja vankeutta puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Kolme syytetyistä sai rangaistuksensa ehdollisena (syytettyjä lienee ollut alunperin viisi, vaikkei sitä erikseen enää kirjoituksen lopussa mainita, kirjoituksen alussa puhutaan nimittäin viiden miehen välinpitämättömyydestä, jopa itsekkyydestä).
Huonon viinapään omaava tarjoilija Inga Mylläri lähti ravintolasta jatkoille 30.12.1957 klo 02.00 linja-autonkuljettajien kanssa Kampin kentällä tuolloin sijaitsevalle linja-autojen pysäköintipaikalle (jossa häntä juotettiin tiedottomaan tilaan koko ajan), ja siellä sijainneessa linja-autossa ainakin kolme linja-autonkuljettajaa oli maannut Ingan enemmän tai vähemmän väkisin naisen ollessa lähes tiedottomassa tilassa humalansa vuoksi.
Tapahtumien kulku jäi oikeudessakin osin epäselväksi, mutta siihen saatiin selvyys, että miesjoukko oli käyttänyt lähes tiedottomassa tilassa ollutta naista hyväkseen seksuaalisesti, ja jättäneen lopuksi heitteille.
Heitteille jätettyä naista siirreltiin linja-autosta toiseen niiden lähtöaikojen tarpeen mukaan, mutta lopulta hän joutui Lohjalle menevään linja-autoon, ja jäi sinne, kunnes virkosi bussin ollessa Leppävaarassa, jolloin kuljettaja B.F:n mukaan Inga halusi heti ulos. Kuljettaja pysäytti kertomansa mukaan autiolle paikalle, vanhan ladon luo. Hänen mukaansa Inga lähti ulos voimakkaassa humalassa ja ilman päällystakkia, vaikka oli talvi ja aamuyö. Tämän jälkeen ei Inga Mylläriä enää elävänä nähty.
Ingasta tehtiin virallinen katoamisilmoitus, ja hänet löydettiinkin 9.1.1958. Rikospaikkatutkimuksessa todettiin mm. se, että naiselta puuttuivat leninki, rintaliivit ja päällystakki. Hänen toinen nailonsukkansa oli vedetty jalkineen päälle. Ruumiissa ei näkynyt ulkoisen väkivallan merkkejä, ja kuolinsyyksi ilmeni paleltuminen, mikä oli ilmeistä, kun löytöhetkelläkin oli kolmisenkymmentä astetta pakkasta.
Jutun arkaluontoisuuden takia se käsiteltiin alioikeudessa suljetuin ovin, joskin syytteet ja päätökset ovat julkisia. Tuomion mukaan ainakin kolme linja-autonkuljettajaa oli maannut Ingan enemmän tai vähemmän väkisin juotettuaan hänet ensin lähes tiedottomaan tilaan. Tapahtuiko näin vain bussissa jäi epäselväksi.
Kihlakunnanoikeus langetti miehille ankaria vapaurangaistuksia, mutta ne lievenivät ylemmissä oikeusasteissa, koska syyttäjän näytöt olivat melko heikoilla pohjilla.
Lopulta korkein oikeus langetti vapausrangaistuksia, kuritushuonetta ja vankeutta puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Kolme syytetyistä sai rangaistuksensa ehdollisena (syytettyjä lienee ollut alunperin viisi, vaikkei sitä erikseen enää kirjoituksen lopussa mainita, kirjoituksen alussa puhutaan nimittäin viiden miehen välinpitämättömyydestä, jopa itsekkyydestä).
Suomen kansalaiset ovat muka tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia lain edessä, mutta toisilla meistä tätä tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta on jostakin syystä kuitenkin enemmän kuin muilla.
-
Kalle-Ville
- Adrian Monk
- Viestit: 2507
- Liittynyt: To Tammi 17, 2008 5:48 pm
Tästä tapauksesta oli myös Åke Lindmanin Ei vanhene koskaan -sarjassa, mistä jäi mieleen tämän tapauksen kohdalta hänen ns. oikeushyväpohdiskelunsa (miesten piittaamattomuus hyväksikäyttämänsä naisen hengestä, kun elämä katsotaan kaikkein voimakkaimmin suojelluksi oikeushyväksi noin juridisesti).
Suomen kansalaiset ovat muka tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia lain edessä, mutta toisilla meistä tätä tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta on jostakin syystä kuitenkin enemmän kuin muilla.
-
Harriet Makepeace
Samoilla linjoilla Harrietin kanssa olen, syytteissä ja tuomioissa sovellettiin alapäätä yläpään sijasta.
En voi välttyä ajatukselta, että silloin ehkä suhtaudutttiin oikeusistuimissakin näin:
tarjoilijatar=huono nainen=mitäs läksit, oma syysi
linja-autonkuljettajat=normaaleja miehiä=tilaisuus käytetään hyväksi, eipä siinä sen kummempaa
En voi välttyä ajatukselta, että silloin ehkä suhtaudutttiin oikeusistuimissakin näin:
tarjoilijatar=huono nainen=mitäs läksit, oma syysi
linja-autonkuljettajat=normaaleja miehiä=tilaisuus käytetään hyväksi, eipä siinä sen kummempaa
-
Kalle-Ville
- Adrian Monk
- Viestit: 2507
- Liittynyt: To Tammi 17, 2008 5:48 pm
^
Hannes Markkulan tekstiä em. kirjasta edellisen kirjoittajan näkökantaa koskien:
"Tarjoilijan ammattia pidettiin vielä 1950-luvun Suomessa hiukan epämääräisenä. Syy oli yksinkertainen. Täkäläinen alkoholipolitiikka leimaa vieläkin herkästi kaikki viinan parissa työskentelevät
Inga Myllärikin leimaantui. Kuitenkin hänen asuintoverinsa kertoo kuulustelupöutäkirjoissa, että Inga oli rehti tyttö. Hän ei käynyt kovinkaan usein juhlimassa ja saapui aina suoraan töistä kotiin. (Ne olivat nuorten naisten hyveitä ja kunnollisuuden mittareita 1950-luvulla).
Kohtalokasta oli vain se, että Ingalla oli tavattoman huono viinapää. Hän saattoi sammua varsin pienenkin alkoholimäärän nauttimisen jälkeen."
Oletan myös itse niin, että sekä henkirkoksen(kin) uhrin että hyväksikäyttäjien/ raiskaajien ammatit vaikuttivat yhdessä 1950-luvun ilmapiirin kanssa tänä päivänä järjettömän lievältä vaikuttaviin tuomioihin.
Oikeuslaitos oli lähes yhtä piittaamaton Ingan hengestä kuin häntä hyväksikäyttäneet miehet. Halvalla meni se yksi ja ainoa henki, melkein ilmaiseksi tässä tapauksessa.
Hannes Markkulan tekstiä em. kirjasta edellisen kirjoittajan näkökantaa koskien:
"Tarjoilijan ammattia pidettiin vielä 1950-luvun Suomessa hiukan epämääräisenä. Syy oli yksinkertainen. Täkäläinen alkoholipolitiikka leimaa vieläkin herkästi kaikki viinan parissa työskentelevät
Inga Myllärikin leimaantui. Kuitenkin hänen asuintoverinsa kertoo kuulustelupöutäkirjoissa, että Inga oli rehti tyttö. Hän ei käynyt kovinkaan usein juhlimassa ja saapui aina suoraan töistä kotiin. (Ne olivat nuorten naisten hyveitä ja kunnollisuuden mittareita 1950-luvulla).
Kohtalokasta oli vain se, että Ingalla oli tavattoman huono viinapää. Hän saattoi sammua varsin pienenkin alkoholimäärän nauttimisen jälkeen."
Oletan myös itse niin, että sekä henkirkoksen(kin) uhrin että hyväksikäyttäjien/ raiskaajien ammatit vaikuttivat yhdessä 1950-luvun ilmapiirin kanssa tänä päivänä järjettömän lievältä vaikuttaviin tuomioihin.
Oikeuslaitos oli lähes yhtä piittaamaton Ingan hengestä kuin häntä hyväksikäyttäneet miehet. Halvalla meni se yksi ja ainoa henki, melkein ilmaiseksi tässä tapauksessa.
Suomen kansalaiset ovat muka tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia lain edessä, mutta toisilla meistä tätä tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta on jostakin syystä kuitenkin enemmän kuin muilla.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5188
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
Kalle-Ville
- Adrian Monk
- Viestit: 2507
- Liittynyt: To Tammi 17, 2008 5:48 pm
Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Nykyään eivät osaa edes puhua suomen kieltäkään, mutta kaahaavat 'sä ajat formulaa -tyylillä' niin, että mummot ja papat rollaattoreineen kaatuvat äkkijarrutuksissa ja äkkikiihdytyksissä pahimmillaan vertavuotavina lattioille, mutta nämä vaan 'ajavat formulaa' lattialla makaavista piittaamatta.Tampereen Tyttö kirjoitti:Linja-auton kuljettajaa voisi jo pitää pahamainesena ammattina...
Suomen kansalaiset ovat muka tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia lain edessä, mutta toisilla meistä tätä tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta on jostakin syystä kuitenkin enemmän kuin muilla.
Olihan linja-autonkuljettajat (mutsi kertoi) joskus 50-60 -luvuilla arvostettuja ammattimiehiä (vrt tarjoilijatar=vähän epämääräinen huitsukka), joilla oli virkapukukin lakkeineen ihan kuin kunnon virkamiehillä ikään..
Luottikohan Inga M. just siihen että linjurikuskien seurassa voi vähän paukkuja ottaakin, luotettavaa ja rehtiä ammattikuntaa kaiketi?
Muuten, eikö ookin niin, ettei Stadin, Mansen jne dösakuskeiksi ei enää hakeudu muita kuin etnistä alkuperää olevia henkilöitä, siksi paljon etnoja on ammattikuskeina ainaskin isoimmilla yhtiöillä.
Luottikohan Inga M. just siihen että linjurikuskien seurassa voi vähän paukkuja ottaakin, luotettavaa ja rehtiä ammattikuntaa kaiketi?
Muuten, eikö ookin niin, ettei Stadin, Mansen jne dösakuskeiksi ei enää hakeudu muita kuin etnistä alkuperää olevia henkilöitä, siksi paljon etnoja on ammattikuskeina ainaskin isoimmilla yhtiöillä.
-
Kalle-Ville
- Adrian Monk
- Viestit: 2507
- Liittynyt: To Tammi 17, 2008 5:48 pm
Siks mä tsörailenkin sporalla ja stogella mieluummin ku dösällä eli käytän mieluummin raitiovaunua ja junaa kuin linja-autoa, koska viimeksi mainitussa 'sä ajat formulaa -ajotyyli' on kaikkein epämieluisinta. Kai niiden pitää näyttää olevansa kovia kuskeja, kun heitä (etnoja) ei pahemmin formuloissa näy.anneli1 kirjoitti: Muuten, eikö ookin niin, ettei Stadin, Mansen jne dösakuskeiksi ei enää hakeudu muita kuin etnistä alkuperää olevia henkilöitä, siksi paljon etnoja on ammattikuskeina ainaskin isoimmilla yhtiöillä.
Suomen kansalaiset ovat muka tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia lain edessä, mutta toisilla meistä tätä tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta on jostakin syystä kuitenkin enemmän kuin muilla.
Muistan tarinan hyvin TV-sarjasta, todella hyytävä.
Mietinkin, että oliko Suomessa 50-luvulla ja vielä 60-luvullakin tapana ajatella humalaisesta kuin he olisivat lähes alempia ihmisiä ja ikään kuin itse syyllisiä suuriinkin vaikeuksiin. Nimittäin tämä Myllärin tapaus vaikuttaa juuri siltä, että "tyhmä ihminen joka ei hillinnyt himojaan vaan veti viinaa" katsottiinkin jopa osittain oikeutetusti tulla kohdelluksi hyvin pahasti. "Mitäs oli niin tyhmä".
Toinen tapaus tietysti on Bodomin surmat, jossa olen spekuloinut vahvasti sillä, että seurueen tavarat vietiin ainakin osittain siksi jonkin eri henkilön toimesta kuin surmaaja, että viejä luuli humalaisten aiheuttaneen itselleen pahemmanlaisia vaikeuksia ja päätti ikään kuin rangaista heitä vielä lisää.
Tämä päättelyni saisi vahvistusta, jos tuolloin 50 vuotta sitten todella oli tapana "antaa lisää löylyä" humalaisille rettelöitsijöille olemalla suorastaan julmia heille rangaistukseksi.
Mietinkin, että oliko Suomessa 50-luvulla ja vielä 60-luvullakin tapana ajatella humalaisesta kuin he olisivat lähes alempia ihmisiä ja ikään kuin itse syyllisiä suuriinkin vaikeuksiin. Nimittäin tämä Myllärin tapaus vaikuttaa juuri siltä, että "tyhmä ihminen joka ei hillinnyt himojaan vaan veti viinaa" katsottiinkin jopa osittain oikeutetusti tulla kohdelluksi hyvin pahasti. "Mitäs oli niin tyhmä".
Toinen tapaus tietysti on Bodomin surmat, jossa olen spekuloinut vahvasti sillä, että seurueen tavarat vietiin ainakin osittain siksi jonkin eri henkilön toimesta kuin surmaaja, että viejä luuli humalaisten aiheuttaneen itselleen pahemmanlaisia vaikeuksia ja päätti ikään kuin rangaista heitä vielä lisää.
Tämä päättelyni saisi vahvistusta, jos tuolloin 50 vuotta sitten todella oli tapana "antaa lisää löylyä" humalaisille rettelöitsijöille olemalla suorastaan julmia heille rangaistukseksi.
Olihan tuo aikamoista hyväksikäyttöä ja vastuutonta toimintaa tekoihin syyllistyneiltä. Vaikka aika olisi silloin erilainen, niin kyllä senkin ajan normien mukaan meininki oli aika törkeää.
Pitänee kuitenkin muistaa, että asiat eivät aina ole niin selkeitä kuin miksi ne jälkikäteen halutaan nähdä. Jos katsotaan tilannetta tekijöiden kantilta, niin voi olla että heidän silmissä Mylläri on ollut vain helppo nakki, jota on kierrätetty kaverilta toiselle. Mylläri on voinut olla tajuissaan, mutta kykenemättömänä ilmaisemaan kunnolla vastustustaan.
Sen verran kuskit ovat likasta halunneet toki huolehtia, että häntä on siirrelty aina autosta toiseen kunnes selviää paremmin. Voin kuvitella että viimeisessä autossa kuskilla on voinut olla aika lailla kusi sukassa, kun Mylläri on herännyt ja lähtenyt huosti pukeutuneena bussista ulos. Siinä on ollut paha tehdä mitään, kun auto on ollut todennäköisesti täynnä matkustajia, eikä kuski ole halunnut sotkeutua asiaan, mistä hän ei välttämättä ole mitään tietänytkään. Mutta kyllähän tuossa heitteillejätön pykälät todennäköisesti täyttyvät - paha sanoa tietämättä kaikkea tilanteesta.
Leppävaara on tulloin ollut hyvin erinöistä paikkaa kuin nykyään. Isoja peltoaukeita ja vanha Turuntie taloineen. Myllärin tarkkaa löytöpaikkaa en muista, mutta aiemmin mainittu linjurista poistuminen tapahtui paikalla, joka edelleen on olemassa (siis ei ole rakennettu tms.). Turuntien ja Lepuskin urheilupuiston välissä on mäennyppylä, jonka vierestä vanha maantie aikoinaan kulki. Mäellä on ollut kyseinen lato vielä parikymmentä vuotta sitten ja latoa aikoinaan alettiinkin kutsumaan Inga Myllärin ladoksi. Paikka on siis siinä missä vanha maantie yhtyy Turuntiehen, risteyksestä Kiloon päin ja oikealla puolella. Pyörätie taitanee kulkea entisen tien paikalla.
Pitänee kuitenkin muistaa, että asiat eivät aina ole niin selkeitä kuin miksi ne jälkikäteen halutaan nähdä. Jos katsotaan tilannetta tekijöiden kantilta, niin voi olla että heidän silmissä Mylläri on ollut vain helppo nakki, jota on kierrätetty kaverilta toiselle. Mylläri on voinut olla tajuissaan, mutta kykenemättömänä ilmaisemaan kunnolla vastustustaan.
Sen verran kuskit ovat likasta halunneet toki huolehtia, että häntä on siirrelty aina autosta toiseen kunnes selviää paremmin. Voin kuvitella että viimeisessä autossa kuskilla on voinut olla aika lailla kusi sukassa, kun Mylläri on herännyt ja lähtenyt huosti pukeutuneena bussista ulos. Siinä on ollut paha tehdä mitään, kun auto on ollut todennäköisesti täynnä matkustajia, eikä kuski ole halunnut sotkeutua asiaan, mistä hän ei välttämättä ole mitään tietänytkään. Mutta kyllähän tuossa heitteillejätön pykälät todennäköisesti täyttyvät - paha sanoa tietämättä kaikkea tilanteesta.
Leppävaara on tulloin ollut hyvin erinöistä paikkaa kuin nykyään. Isoja peltoaukeita ja vanha Turuntie taloineen. Myllärin tarkkaa löytöpaikkaa en muista, mutta aiemmin mainittu linjurista poistuminen tapahtui paikalla, joka edelleen on olemassa (siis ei ole rakennettu tms.). Turuntien ja Lepuskin urheilupuiston välissä on mäennyppylä, jonka vierestä vanha maantie aikoinaan kulki. Mäellä on ollut kyseinen lato vielä parikymmentä vuotta sitten ja latoa aikoinaan alettiinkin kutsumaan Inga Myllärin ladoksi. Paikka on siis siinä missä vanha maantie yhtyy Turuntiehen, risteyksestä Kiloon päin ja oikealla puolella. Pyörätie taitanee kulkea entisen tien paikalla.
Viimeksi muokannut Hightower, Ke Elo 18, 2010 9:13 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Jumala näkee kaiken"