Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

[Dope Boy]

Mites Tienhaara ja Kolari? Entä Lallon vellokset? Oisko näillä herroilla mitään tekemistä Lusun murhan kanssa?

[Tatti-Petteri]

Taloon muutti siis takaisin ex-vaimo, lasten äiti. Talo on rakennettu hänen perintö tontilleen.
Laten mahdollinen osallisuus on ristiriitainen. Hänhän on nuorimman pojan kummi ja tekemisissä ilmeisesti edelleen.

Laten ja oppi-isänsä Lusun välit olivat uutisoinnin perusteella viilentyneet. Lauri Johansson oli ja on edelleen diagnosoitu psykopaatti ja narsisti, joten voimme perustellusti otaksua että kummin tehtävä toimia lapsen henkisen kasvun tukena lienee ollut aika lailla ylivoimainen hänelle. Ehkä kummina olo uhrin pojalle esti häntä vetämästä itse liipasimesta.

[Tovi]

Taloon muutti siis takaisin ex-vaimo, lasten äiti. Talo on rakennettu hänen perintö tontilleen.

Ok, no sitten asia on vielä selvempi kun ei ole ollut edes paikan päällä seuraamassa tapahtumia. Jos lapsi ei olisi loukkaantunut, niin voisi melkein sanoa että ex-vaimo on suurin voittaja tässä keississä...

[Salainen_Tietolähde]

Tässä linkki ja alla koko juttu.

https://yle.fi/uutiset/3-11704206

Poliisi antoi tietolähteelleen aseen, jolla huumepomo "Lusu" Ahlqvist pian murhattiin – oikeusoppineet ihmeissään: "Sehän on ihan älytön ratkaisu"

Ylen haastattelemien rikosoikeuden asiantuntijoiden mukaan 25 vuotta vanha palkkamurhaepäily pitäisi jopa avata uudelleen tutkittavaksi.

Rikosoikeuden asiantuntijat kummastelevat poliisin toimia vuonna 1995 murhatun rikollispomo Osmo "Lusu" Ahlqvistin palkkamurhaepäilyn selvittämisessä.

Ahlqvist murhattiin kotiinsa Kotkan Tavastilassa keväällä 1995. Yle kertoi viime viikolla kattavasti Ahlqvistin murhan tutkimuksista ja palkkamurhaepäilystä.

Ahlqvistin murhasta tuomittiin aikoinaan ammattirikollinen Jari Kolivaara, joka myös myönsi syyllisyytensä. Tutkijoiden suuren kiinnostuksen kohteeksi nousi kuitenkin murhassa käytetty ase. Siihen, keneltä Jari Kolivaara sai aseen haltuunsa, ei saatu vastausta.

Artikkelin julkaisun jälkeen Yle sai useita vinkkejä, joiden mukaan poliisin menetelmät murha-aseen käsittelyssä olivat varsin erikoiset.

KRP: Rikos on voinut tapahtua
Helsingin käräjäoikeuden pakkokeinoasiakirjat paljastavat, että murha-ase oli ollut poliisin hallussa alkuvuonna 1995 eli vain muutamia kuukausia ennen Osmo Ahlqvistin murhaa.

Helsingin poliisissa työskennellyt vanhempi rikoskonstaapeli oli saanut aseen tietolähteeltään epävirallisia tutkimuksia varten. Ase oli muun muassa koeammuttu. Poliisi halusi näin selvittää, oliko asetta käytetty selvittämättömiksi jääneissä rikoksissa.

Merkittävää asiassa on, että kyseinen rikoskonstaapeli luovutti tutkimusten jälkeen aseen takaisin tietolähteelleen.

Oikeusoppineiden mielestä poliisi ei missään nimessä olisi saanut luovuttaa asetta tarkoitukseen, jossa sitä todennäköisesti käytettäisiin rikolliseen toimintaan.

Yle pyysi asiaan kommenttia Helsingin poliisijohdolta, joka kieltäytyi haastattelusta. Helsingin poliisi ei myöskään halunnut kommentoida 1990-luvun aikaisia toimintatapojaan tietolähteiden kanssa yleisellä tasolla.

Tutkintavastuussa Ahlqvistin murha-aseeseen liittyvien vaiheiden selvittelyssä oli vuonna 1995 Keskusrikospoliisi.

– Jos kyseessä oli luvattomasti tietolähteen hallussa pidetty ampuma-ase, kuten varastettu ase, sitä käsitellyt poliisimies on saattanut syyllistyä rikokseen, toteaa henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala Keskusrikospoliisista.

Haapala kuitenkin muistuttaa, että asetta koskevien tapahtumien ketju ei ole tiedossa.

– Emme tiedä tietolähdettä, kuka asetta on todellisuudessa pitänyt hallussa tai kenelle se on annettu ennen kuin se joutui Kolivaaralle.

"Hyvin ongelmallista"
Ahlqvistin tapaukseen liittyviin pakkokeinoasiakirjoihin perehtyneet asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei poliisin menettely kestä päivänvaloa.

– Sehän on ihan älytön ratkaisu, toteaa rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen Turun yliopistosta.

Hyttisen mukaan on itsestäänselvää, että luvattoman aseen hallussapito täyttää Suomessa ampuma-aserikoksen tunnusmerkit. Rikoslakia on uudistettu monin tavoin vuoden 1995 jälkeen, mutta tältä osin laki on pysynyt muuttumattomana.

– Jos poliisi luovuttaa aseen henkilölle, jolla ei ole siihen lupaa, niin onhan se hyvin ongelmallista, hän lisää.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta arvioi, että vanhempi rikoskonstaapeli saattoi syyllistyä tapauksessa virkavelvollisuuden rikkomiseen. Myös Tolvanen korostaa, ettei poliisi saa antaa luvatonta asetta kenellekään.

– Vaikuttaa ampuma-aselain vastaiselta menettelyltä aivan kiistatta. Luvallisenkin aseen lupa olisi pitänyt peruuttaa, jos oli aihetta epäillä asetta käytettävän rikosten tekemiseen. Aselupia peruutetaan aika matalalla kynnyksellä etenkin väkivaltarikoksiin syyllistyneiltä, Tolvanen arvioi.

Asiakirjojen perusteella on ilmeistä, että tietolähde, jolle ase palautettiin, toimi järjestäytyneen rikollisuuden piirissä. Asetutkimusten aikaan kyseinen poliisi toimi ammattirikollisuuden tutkinnassa.

Tietolähteen henkilöllisyys ei selvinnyt edes Ahlqvistin murhan tutkijoille, koska Helsingin poliisissa työskennellyt vanhempi rikoskonstaapeli ei suostunut paljastamaan sitä edes kollegoilleen.

Keskusrikospoliisi pyrki lopulta saamaan selkoa murha-aseen kulkureiteistä pakkokeino-oikeudenkäynnissä marraskuussa 1995, koska aseen vaiheilla olisi ollut keskeinen merkitys Ahlqvistin palkkamurhaepäilyn selvittämisessä.

Pakkokeinokäsittelyssä pyrittiin murtamaan Helsingin poliisilaitoksella työskennelleen rikosylikonstaapelin tietolähdesuoja. Oikeus kuitenkin katsoi, että painavia syitä tietolähdesuojan murtamiseen ei ollut.

Yle pyysi Helsingin poliisilaitokselta kyseisen rikoskonstaapelin yhteystietoja. Hän ei kuitenkaan työskentele enää Helsingin poliisissa, eikä poliisi anna entisten työntekijöidensä yhteystietoja medialle.

Villi 1990-luku
Todistusaineiston keräämistä rikostutkinnassa ei 1990-luvulla ollut säädelty niin tarkkaan kuin nykyään. Rikosoikeuden apulaisprofessorin Tatu Hyttisen mukaan poliisi pystyi käyttämään tutkinnassaan apuna tietoja, jotka oli hankittu nykypäivän näkökulmasta katsoen jopa laittomin keinoin.

Hyttinen kiinnittää huomiota siihen, ettei aseen kulkeutumisesta Jari Kolivaaralle saatu edes poliisin sisällä selvyyttä.

– Herää kysymys, eikö todellakaan ole ollut mitään keinoa selvittää tätä ketjua. Eikö poliisi sisäisesti pysty keskustelemalla selvittämään asiasta ilman, että nimiä olisi vuotanut julkisuuteen?

KRP:n mukaan vinkkimiehet olivat vielä 90-luvulla pääsääntöisesti yksittäisen poliisimiehen hallinnassa, samoin vinkkimiehiltä saadut tiedot.

– Vieläpä pitkälti niin, että tietoa kertyi tiedustelua ja tarkkailutyötä päätyönään tekeville poliisimiehille. Asia on vaatinut poliisissa sukupolven muutoksen, jotta ymmärretään, että tieto ei ole yksittäisen poliisimiehen "omaisuutta", vaan kuuluu koko organisaatiolle, kertoo henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala KRP:stä.

Vuonna 1995 poliisimies halusi menettelyllään paitsi suojata tietolähdettään myös säilyttää luottamuksellisen tiedotussuhteen.

– Luottamuksen ylläpitäminen ei oikeuta poliisia rikkomaan yksiselitteistä virkavelvollisuuttaan, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen alleviivaa.

Rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen näkee asiassa kaksi puolta. Hän huomauttaa, ettei poliisi voi toimia tavalla, joka aiheuttaa tietolähteelle tai tämän perheelle vakavan vaaran.

– Epäilemättä poliisin on pitänyt toimia tietyllä tavalla, jotta se pystyisi jatkamaan tätä vinkkimiestoimintaa. Voidaan ajatella, että jos asetta ei olisi annettu takaisin, joku olisi voinut paljastua.

Hyttinen toteaa, ettei poliisin toimista saa aiheutua vaaraa myöskään ulkopuolisille.

– On aika itsestäänselvää, että jos poliisi antaa aseen henkilölle, jolla siihen ei ole lupaa, silloin poliisi aiheuttaa toiminnallaan vaaraa.

2000-luvun suuri lakimuutos
Helsingin huumepoliisin virkarikostutkinta ponnahti julkisuuteen vuonna 2007. Syksyllä 2008 tutkittiin, olivatko huumepoliisit ryhtyneet tulkitsemaan poliisilain pykäliä peite- ja valeostotoiminnasta itselleen sopivalla tavalla.

Epäiltiin, että huumepoliisit palkitsevat vasikoitaan eli käyttämiään soluttautujia painamalla näiden tekemiä rikoksia villaisella. Huumepoliisien virkarikosjutun syytteet kaatuivat pääosin käräjillä vuonna 2010.

Tämän jälkeen lainsäädäntöä uudistettiin salaiseen tiedonhankintaan käytettävän peitetoiminnan osalta.

KRP:n henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala huomauttaa, että yleisellä tasolla kaikkien salaisten pakkokeinojen käyttämisessä on tapahtunut valtava muutos 1990-luvun käytännöistä nykypäivään.

Merkittävin asia on hänen mukaansa se, että salainen tiedonhankinta kaikkinensa on saatu säädeltyä poliisi- ja pakkokeinolakeihin vasta tällä vuosituhannella.

– Keskusteluissa nousee usein esille se, voiko vinkkimies olla itse mukana tekemässä rikoksia, joihin poliisimies ei puuttuisi selvittääkseen isompaa juttua tai törkeämpää rikosta. Nykyisessä laissa on rikoksentekokielto, jossa sormien läpi katselua ei hyväksytä. Poliisi ei saa yllyttää tietolähdettään rikoksiin, sanoo Haapala.

"Kepeästi" selvitettyjä murhia?
Rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miksi Osmo "Lusu" Ahlqvistin palkkamurhaepäilyjen selvittämiseksi ei aikoinaan käytetty kaikkia keinoja. Hän ottaa toiseksi esimerkiksi Helsingissä vuonna 2003 tapahtuneen Volkan Ünsalin palkkamurhan, jonka tutkinta avattiin uudelleen vuosia myöhemmin.

Teosta tuomittiin aikoinaan elinkautiseen neljä miestä. Vuonna 2017 alettiin epäillä poliisin tietolähteenä tunnetun Keijo Vilhusen ja Jari Aarnion osuutta asiaan. Molemmat parhaillaan nyt tuomiota, joka annetaan lähipäivinä.

– Onhan se hämmentävää, että meillä näyttää olevan viime vuosikymmeniltä tällaisia melko kepeästi selvitettyjä murhia. Yleensä tavataan sanoa, että murhalla ei ole hintalappua eli murhat selvitetään, maksakoon vaikka kuinka paljon. Näyttää siltä, että näissä tapauksissa niin ei olekaan ollut.

Keskusrikospoliisi kiistää, että murhien selvittäminen olisi jäänyt puolitiehen.

– Oma kokemukseni henkirikostutkinnasta alkaa 80-luvulta ja voin vakuuttaa, että jutut on tutkittu "viimeinenkin kivi käännetään" -periaatteella. Jos näyttö ei ole riittänyt, niin julkisuus ei ole ollut se paikka, jossa asioita on tarkasteltu tai työmenetelmiä korjattu, sanoo KRP:n henkirikostutkintaosaston linjapäällikkö Tero Haapala.

Tutkinta voidaan avata uudestaan
Apulaisprofessori Tatu Hyttinen näkee, että kyse on laajemmasta asiasta kuin poliisin mahdollisesta 25 vuoden takaisesta virkarikoksesta. Hän muistuttaa, että Ahlqvistin tapauksessa on kyse murhatutkinnasta. Murhan syyteoikeus ei vanhene koskaan.

– Poliisilla on velvollisuus avata tutkinta uudelleen, jos on syytä epäillä, että tekoon on osallistunut useampia henkilöitä. Silloin poliisin pitää selvittää, onko joku päässyt kuin koira veräjästä.

Hyttinen pohtii, onko poliisi halunnut suojella jotakuta Osmo "Lusu" Ahlqvistin murhaan sekaantunutta tietolähdettä.

– Jonkinlainen syy poliisilla täytyy olla siihen, että tutkinta on ollut vähän vajavaista. Se ei tietenkään tarkoita, että poliisit olisivat itse tehneet näitä rikoksia, mutta heillä on saattanut olla poikkeuksellinen kiinnostus suojella tietolähteitä.

Hän ottaa esimerkiksi Vuosaaren murhasta nyt syytettynä olevan Keijo Vilhusen, joka toimi samaan aikaan poliisin tietolähteenä ja alamaailman johtohenkilönä.

– Voi olla, että tietolähdetoimintaan osallistuneet ovat olleet hierarkiassa niin korkealla sekä poliisissa että alamaailmassa, että sitä on haluttu peitellä.

KRP:n Tero Haapala myöntää, että ajatus poliisin harjoittamasta tietolähteen suojelusta on mahdollinen.

– Pohdintaa on tehty aikoinaan juttua tutkittaessa ja voidaan tehdä edelleen, sanoo Haapala.

Onko mahdollista, että Osmo "Lusu" Ahlqvistin palkkamurhaepäily nousee uuteen tutkintaan?

– Mikäli tulee viitteitä ja vihjeitä henkilöistä, joiden voitaisiin epäillä olleen henkirikoksessa osallisina, asiaa tulisi arvioida.

[Salainen_Tietolähde]

Voisi ehkä olla aiheellista tutkia jokusen herran toimia poliisista vähän tarkemmin

[juhis72]

Hauska tuo, että Lusun pihassa oli tykki ja juuri Keijo Vilhunen osti sen Lusun kuoleman jälkeen. Mihin lie sijoitettuna nykyisin? Google mapsin kuvassa vuonna 2009 tykki on vielä Lusun kotitalon pihassa.

[Waardamxx]

Oliko se poika Lusun poika, muistan aikoinaan kuulleeni huhuja ettei näin olisi, en ole vaan mistään oikein lukenut asiasta? Tästä puhuttiin kuitenkin aika yleisesti aikoinaan.

[JasseHames]

Asiahan ei mitenkään minulle kuulu, mutta jos murhaajalle maksetaan huomattava palkkio, niin missä hän säilyttää niitä rahoja vankilatuomionsa ajan? Ei kai niitä voi pankkitilillekään panna, ja niitä on myös hankala pitää missään patjan alla jos on vuosikausia linnassa.

Luottotaloudessa tehdään vain clearaus, eli nettovelat päivitetään tapahtumien jälkeiseen tilaan. Tässä tapauksessa ampujana huseerannut todennäköisesti sai velkojaan tietyn määrän kuitatuksi tietylle taholle jne. Toki voi olla käynyt niinkin päin, että joku jäi jonkin verran velkaa ampujalle, jolle saaminen oli täysin käypää valuuttaa.

Raha on velkaa ja toisinpäin: Ajatellaan, että A on 5 (yksikköä) velkaa B:lle = B:llä on 5 saaminen A:lta. Sitten C myy hyödykkeen B:lle hinnalla 2, jolloin B:llä on luonnollisesti 2 velka C:lle. Nyt velkoja voidaan pyöritellä esim. siten, että B ei ole velkaa kenellekään, mutta A on velkaa enää 3 B:lle mutta 2 C:lle. Siis B maksaa C:ltä ostamansa hyödykkeen osalla saamisiaan A:lta.

[dippainssi]

Voisi ehkä olla aiheellista tutkia jokusen herran toimia poliisista vähän tarkemmin

Kotkassa on yksi eläköitynyt poliisi joka oli Lusun kaveri ja puhuu hänestä kuin hän olisi ollut malli-isä.
Hän taisi olla se joka vihjasi Lusulle murha aikeista.

Niin, ja malli-isä ei ole ammattirikollinen

[tasaraha]

Parilta vanhalta venkulalta olen eri yhteyksissä kuullut, että edesmennyt Elomaa olisi ollut tässä isosti mukana. Lusu olisi kerrotun mukaan jeesannut Elomaata jossain isommassa veivauksessa ja vannottanut Kimmoa toimimaan sovitun ohjeistuksen mukaan. Elomaa oli kuitenkin sit sooloillut ja käry kävi. Lusu oli kuulemma joutunut paskarakoon muidenkin kuin viranomaisten kanssa ja oli kuulemma kärsivällisyys loppu Elomaan suhteen. Elomaa olisi sit juossut häntä koipien välissä useamman selän taakse turvaa hakemaan.

[samurai]

Joku kysyi osoitetta Lusun taloon mutta se kysymys pn poistettu tms. ketjusta.
Vieläkö kiinnostaa ja saako tänne laittaa? YP?

[Salakelmi87]

Heipä hei! Minäkin olen vähän kaivellut tätä juttua, mutta mielelläni kuulisin jos jollain on hyviä vihjeitä asiaan liittyen. Jotain mitä täällä foorumilla ei ole ehkä tullut vielä esille Mulle voi laittaa yksityisviestiä tai sähköpostia [email protected]

Yt. Lusun tytär Sini

[Aivokuollut]

Tappotyöntilaaja oli TH. Tässä hommassa toinen vankilahomostelija ampui toisen. Mitään ihmeellistä ei sattunut. Kolivaara kuittasi hepovelkansa ja Lusu heroiiniin sotkeutumisen, johon ei ollut hänellä lupaa. Ei siis ollut myyntilupaa. Lauri Johansson nämä asiat vasikoinut jo murhan aikoihin Poliisille.

Voi olla että noinkin meni mutta että epävakaa Kolivaara palkattiin .
Eiköhän tämäkin tapaus mene sekakäyttäjien koheltamisen piikkiin.

[Porukan petturi]

Tämän aamun Hesarissa juttu, maksumuurin takana. Poliisin luovuttamasta aseesta jolla murha suoritettu.

[Doctor Lecter]

Tämän aamun Hesarissa juttu, maksumuurin takana. Poliisin luovuttamasta aseesta jolla murha suoritettu.

Lusun loppu

Rikollisjohtaja Osmo Ahlqvist pelkäsi omaa palkkamurhaansa. Hänet ammuttiin Kotkassa laittomalla aseella, joka oli ollut Helsingin poliisin hallussa ennen henkirikosta. Murhan jälkeen Kaakonkulmalla alkoi liikkua erikoisia väitteitä Helsingin huumepoliisien toimista seudulla.

POUTAINEN perjantai oli ehtinyt kääntyä iltapäiväksi, kun Jari Kolivaara lähti Helsingistä kohti Kotkaa.

Osmo Ahlqvistin talo sijaitsi Kotkan Tavastilassa. KUVA: RAIMO POUTANEN

Lusu_talo1.jpg (132.85 KiB) Katsottu 3035 kertaa

Kolivaaralla oli vaalea tukka, kapeat kasvot ja matalat kulmat. Joku olisi saattanut tunnistaa hänet rikosuutisista, mutta suurin osa lehtien lukijoista tuskin muisti häntä tuossa vaiheessa edes nimeltä.

Oli 7. huhtikuuta vuonna 1995.

Kolivaara tiesi, että hänet tuomittaisiin pian vankeuteen. Hän oli ampunut tammikuussa Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa kohti kahta veljestä mitättömän kuuloisen riidan päätteeksi. Luoti osui toista miehistä haaroväliin ja reiteen.

Tapauksen käräjöinti oli yhä kesken, mutta vankilaelämässä ei ollut Kolivaaralle mitään uutta. Hän oli istunut muurien sisällä jo pitkän siivun 30-vuotisesta elämästään. Hän oli paennutkin jo kahdesti: kerran vankilasta ja toisella kerralla junan vankivaunusta.
...

Kolivaara ja Ahlqvist tiesivät toisensa entuudestaan. Ahlqvist tunnettiin ”Lusuna”, ja hän oli ollut Kotkan alamaailman pitkäaikainen voimahahmo. Kun huumeiden kysyntä Suomessa oli alkanut kasvaa, hän oli laajentanut bisneksiään huumekauppaan monen muun rikollisen tavoin.

IltaSanomat 11.4.1995.

Lusu_koston_pelko_IS.jpg (39.98 KiB) Katsottu 3035 kertaa

...

Kolivaara perusteli tekoa sillä, että Ahlqvist oli perusteettomasti syyttänyt häntä vasikoinnista eli ilmiannosta poliisille.
...

POLIISIT epäilivät henkirikosta jo tuoreeltaan palkkamurhaksi. Näyttöä ei koskaan löytynyt riittävästi syytteeksi saakka, mutta vihjaukset tilaustyöstä ovat jatkuneet vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Yksi palkkamurhasta puhuneista poliiseista on Jari Aarnio. Viisi vuotta Ahlqvistin kuoleman jälkeen Helsingin huumepoliisin silloista päällikköä haastateltiin Ylen Punaisessa langassa. Haastattelussa Aarnio totesi tietävänsä, että murha oli tilaustyö.
...

Oikeuden päätöksestä näkyy, että murha-ase oli ollut Helsingin poliisin hallussa ennen Ahlqvistin murhaa. Poliisi oli saanut laittoman aseen rikolliselta tietolähteeltään, minkä jälkeen poliisissa oli ammuttu aseella koelaukauksia.

Koeammunnoilla etsitään jälkiä rikoksista. Poliisi ei kuitenkaan löytänyt yhteyksiä laittomuuksiin. Sitten poliisi palautti laittoman aseen takaisin rikollispiireihin.

Tästä tuli suuri ongelma, kun Jari Kolivaara ampui samalla aseella Osmo Ahlqvistin.
...

Helsingin tai Kymenlaakson käräjäoikeudesta ei kuitenkaan löydy mitään jälkiä siitä, että poliisi olisi selvittänyt Ahlqvistin puhelutietoja vuosina 1994 tai 1995, vaikka se olisi ollut tuon ajan lain perusteella mahdollista. Tätä vasten Aarnion kertomus poliisin tiiviistä seurannasta vaikuttaa erikoiselta.

Yksityiskohta on outo myös siksi, että Ahlqvistin rikollinen vaikutusvalta Kotkan seudulla oli hyvin poliisin tiedossa.
...

Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Martti Junell kertoi Rööperi-kirjassa, että hänellä oli vihiä Ahlqvistin henkirikoksen tilaajista kuukautta ennen tekoa. Junell sanoi, että hän tapasi Ahlqvistin parkkipaikalla Kouvolassa ja varoitti tätä vaarasta. Junell siis yritti estää henkirikoksen varoittamalla uhria.

Todella mielenkiintoinen artikkeli ja se on luettavissa kokonaisuudessaan täällä: Helsingin Sanomat
7.11.2021 2:00, päivitetty 8:32

Artikkelissa viitataan myös Jari Kolivaaran äitiin, Eila Huukiin (myöh. Kaarina Mattila). Hänen tekemistään julmista veritöistä on ketjun tynkää ainakin täällä

Lusun murhasta myös etusivun kartassa Kotkan henkirikokset