No jopas jysähti!
Krp tutkii, tuomittiinko kaikki syylliset ruotsinturkkilaisen rikollisen palkkamurhasta – Taustalla Jari Aarnion yhteys rikollispomoon
Keskusrikospoliisi selvittää, selvittikö Helsingin poliisi 2000-luvun alussa puutteellisesti joidenkin ihmisten osuutta Volkan Ünsalin palkkamurhaan. Avunannosta murhaan epäiltiin aikoinaan rikollispomo Keijo Vilhusta, joka tuomittiin viime vuonna samassa huumejutussa kuin Jari Aarnio.
- Volkan Ünsal, Janne Raninen ja Raimo Andersson viettivät ravintolailtaa ennen murhaa.
- illanvietto.jpg (37.36 KiB) Katsottu 13051 kertaa
”TE tiedätte, että he ovat uhkailleet perhettäni! Kolme miljoonaa he ovat luvanneet päästäni. Minun täytyy joskus vaihtaa puolta! Minun täytyy! En voi antaa heidän viedä henkeäni!”
Ruotsinturkkilainen rikollinen Volkan Ünsal pelkäsi henkensä edestä.
Hän oli paljastanut Ruotsin poliisille tietonsa heinäkuussa 2002 tapahtuneesta Arlandan suuresta arvokuljetusryöstöstä. Konnat saivat saaliikseen eri maiden valuuttaa lähes viiden miljoonan euron arvosta.
Ünsalin läheisten mukaan miehen kaveri
Leo Gonzalez Carmona oli myös vakuuttunut, että Ünsal olisi varastanut kätköltä osan ryöstösaaliista.
Koston uhka oli poliisin mielestä todellinen. Siksi Ünsal oli todistajansuojelussa.
SYYSKUUSSA 2003 Ünsal irrottautui Ruotsin poliisin suojelusta ja lähti Suomeen vanhan lapsuudenystävänsä
Janne Ranisen luo. Ranista kutsuttiin Solvalla-Janneksi, koska hän oli saanut murhatuomion ammuttuaan vuonna 1998 jugoslavialaisen mafiapomon Solvallan raviradan lähellä.
Ruotsin poliisi varoitti Ünsalia moneen kertaan Ranisesta. Poliisin tiedustelutietojen mukaan Raninen oli palkattu tappamaan Ünsal.
Varoitukset eivät auttaneet. Lauantaina 27. syyskuuta 2003 kello 17 Ünsal lähti Silja Serenadella kohti Helsinkiä.
Kolmen viikon kuluttua Ünsal oli kuollut.
ÜNSALIN murhaoikeudenkäynnissä vuonna 2005 tuomittiin neljä miestä elinkautiseen vankeuteen. Murhatuomion saivat hänen lapsuudenystävänsä Janne Raninen sekä suomalaiset Raimo Andersson ja
Jani Leinonen.
Ruotsista luovutettu Leo Gonzalez tuomittiin yllytyksestä murhaan. Hän oli tuomion mukaan palkannut suomalaiset murhaamaan Ünsalin.
Nyt keskusrikospoliisi (krp) on aloittanut esitutkinnan uudelleen.
Pyynnön tutkinnan avaamisesta teki Helsingin poliisin laillisuusvalvonta marraskuussa 2015, kertoo tutkinnanjohtaja Esa Virtanen keskusrikospoliisista. Selvittelyjen jälkeen krp kirjasi asiasta rikosilmoituksen keväällä 2016.
Virtasen mukaan tutkinnan kohteena on tällä hetkellä joukko ihmisiä. Nyt selvitetään, onko heitä syytä epäillä jonkinasteisesta osallisuudesta Ünsalin palkkamurhaan 16. lokakuuta 2003.
YKSI selvitettävä asia on se, miten esitutkinta ylipäätään tehtiin 2000-luvun alussa. Selvitettiinkö silloin kaikkien mahdollisten tekijäkumppaneiden osuus?
Osaa alkuperäiseen tutkintaan osallistuneista poliiseista on jo kuulusteltu. Kuulusteluissa on käynyt tässä vaiheessa toistakymmentä ihmistä. Krp on tehnyt tutkinnassa yhteistyötä myös Ruotsin poliisin kanssa.
Virtanen arvioi, että tutkinta kestää ainakin tämän vuoden.
- Raimo Andersson tapasi Leo Gonzalez Carmonan Ruotsissa murhan jälkeen.
- Leopold.jpg (62.77 KiB) Katsottu 13051 kertaa
2000-LUVUN alussa tehtyyn murhatutkintaan liittyi useita erikoisia piirteitä.
Alkuperäinen esitutkintamateriaali paljastaa, että rikollispomo Keijo Vilhusen osuutta murhaan on tutkittu ohuesti.
Murhasta tuomituista
Raimo Andersson kuului samaan M.O.R.E.-jengiin Vilhusen kanssa. Jani Leinonen puolestaan kuului sitä lähellä olleeseen NBK:hon.
M.O.R.E. ja NBK yhdistyivät myöhemmin kolmannen jengin kanssa United Brotherhoodiksi.
Esitutkintapöytäkirjassa on viitattu telekuunteluihin, joiden mukaan Vilhunen tapasi Anderssonin ja Leinosen sekä ennen murhaa että sen jälkeen.
Murhaa edeltävänä iltana kolmikko tapasi Vilhusen kotona. Murhan jälkeisenä päivänä miehet sopivat tapaamisesta ravintola Sikarihuoneelle.
Syystä tai toisesta tapaamiseen liittyviä telekuuntelunauhoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu auki ja liitetty esitutkintamateriaaliin. Niihin viitataan vain ylimalkaisesti.
TUTKINNASSA on ylipäätään käytetty telepakkokeinoja niukasti verrattuna siihen, millainen materiaali Helsingin poliisilla olisi pitänyt olla hallussaan.
Helsingin käräjäoikeuden pakkokeinokansliasta saatujen tietojen mukaan huumepoliisi oli hakenut kolme keskeistä murhaan liittynyttä henkilöä telekuunteluun jo viikkoa ennen murhaa. Helsingin huumepoliisin tekemien ylimalkaisten hakemusten perusteella miehiä epäiltiin törkeistä huumerikoksista.
Vilhunen ei ollut kuuntelussa, mutta hänestä hankittiin televalvontatiedot huumausainerikosepäilyn perusteella pari viikkoa murhan jälkeen.
Palkkamurhatutkinnassa Vilhusta kuulusteltiin epäiltynä avunannosta murhaan.
Esitutkintapöytäkirjasta ei käy ilmi, miksei poliisi vienyt Vilhusen osuutta normaaliin tapaan syyttäjän harkittavaksi. Helsingin poliisista ei ole löytynyt lain vaatimaa perusteltua päätöstä tutkinnan lopettamisesta.
Vilhunen oli kuulusteluissa vaitonainen. Hän on kiistänyt sekaantuneensa murhaan millään tavalla.
VILHUSEN osuutta ei myöskään alettu tutkia uudelleen silloin, kun käräjäoikeuden tuomion jälkeen löytyi uutta materiaalia.
Yllytyksestä tuomittu Gonzalez mainitsi ruotsalaiselle kaverilleen lähettämässään kirjeessä Vilhusen. Ruotsin poliisi löysi kirjeen kotietsinnässä Etelä-Ruotsista toisen jutun tutkinnan yhteydessä.
Kirjeessä Gonzalez haukkui erityisesti rikoskumppaninsa Anderssonin erilaisista virheistä. Hän kehotti kirjeen vastaanottajaa olemaan yhteydessä Vilhuseen. Kirjeen mukaan Anderssonin pitäisi ottaa vastuu teosta, ja asia piti hoitaa kuntoon Vilhusen kautta.
”Tämä ukko on joka tapauksessa älykkäämpi, niin että selvitä tilanne hänelle. Ole cool häntä kohtaan, hän ymmärtää kyllä.”
Tutkintamateriaalin kuulustelujen perusteella epäillyiltä tai Vilhuselta itseltään ei kysytty, miksi Vilhunen mainitaan kirjeessä.
Jari Aarnio on toisessa yhteydessä vuonna 2007 sanonut, että Vilhunen oli ollut huumepoliisin tarkkailussa keväästä 2002, siis noin puolitoista vuotta ennen murhaa. Huumepoliisia tuolloin johtanut Aarnio jatkoi, että tarkkailu olisi jatkunut myös murhan jälkeen vuosien ajan.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Vilhusen viime joulukuussa 10 vuoden vankeusrangaistukseen törkeistä huumausainerikoksista. Oikeuden mukaan Vilhunen teki huumebisneksiä yhdessä Aarnion kanssa.
Molemmat ovat valittaneet tuomioistaan hovioikeuteen.
Jo aiemmin Helsingin hovioikeus on lainvoimaisessa tuomiossaan katsonut miesten järjestelleen yhteistyössä rahoitusta seurantalaiteyhtiö Trevocille.
MURHATUTKINNAN yleisjohtajana toimi silloinen murharyhmän päällikkö ja Aarnion ystävä, nykyinen kansanedustaja
Kari Tolvanen (kok).
HS:n tietojen mukaan myös Aarnio osallistui alkuperäiseen murhatutkintaan aktiivisesti.
Kolme lähdettä kuvailee HS:lle sekä Aarnion että Tolvasen toimintaa tutkinnan aikana omituiseksi. Lähteistä kaksi on poliisista.
Kolmas lähde on Aarnio-tutkinnan alkuun sysännyt entinen prostituoitu Saara. Aarniolla ja Saaralla oli murhan tapahtuma-aikaan suhde.
Murha tapahtui Saaran asunnossa Vuosaaressa. Saara itse asui murhan aikaan muualla, ja hän oli alivuokrannut asunnon eteenpäin.
- Murha tapahtui Aarnio-jutun ”Saaran” asunnossa Helsingin Vuosaaressa.
- asuntoVuosaari.jpg (38.28 KiB) Katsottu 13051 kertaa
Saara kertoo HS:lle, että hän oli vuokrannut asunnon Keijo Vilhuselle ja että vuokraaminen tapahtui Aarnion kehotuksesta.
Muutamaa kuukautta ennen murhaa asuntoon oli muuttanut Vilhusen sijaan Jani Leinonen, joka myös tuomittiin Ünsalin murhasta.
Leinonen muutti pois asunnosta muutamia päiviä murhan jälkeen, koska Saara oli häätänyt hänet.
Ünsalin ruumista ei ole löydetty, mutta poliisi selvitti, että Saaran asunnosta löytyi Ünsalin verta. Saaran sohva, matto ja muita tavaroita oli hävitetty jälkien peittämiseksi. Saara suuttui tavaroidensa tuhoamisesta.
Murhan esitutkintaan liitetyllä telekuuntelunauhalla Jani Leinonen sanoi Saaralle, että ”Keijo” oli antanut luvan ottaa huonekalut.
”No Keijo sano, että sieltä voi ottaa, että niistä on maksettu sulle jotain.”
”Ei se kyllä, ei se kyllä noin mennyt hei”, Saara vastasi.
Mies sanoi juttelevansa Keijon kanssa siitä, maksetaanko huonekaluista jotain.
SAARA kertoo myös, että palkkamurhan aikoihin Aarnio tutustutti hänet Tolvaseen.
Tolvanen oli Aarnion pyynnöstä kyydinnyt Saaran hotelliin pakoon turvallisuusuhkaa. Aarnio-jutun yhteydessä Tolvanen sanoi Saaran paenneen väkivaltaista poikaystävää.
Saara kertoo HS:lle, ettei tilanteeseen liittynyt mitään poikaystävää, vaan pako liittyi nimenomaan murhajuttuun. Saaran mukaan Aarnio oli sanonut, että Leinonen olisi suuttunut häädöstä ja uhannut tappaa Saaran.
TOLVANEN sai murhatutkinnan jälkeen moitteita eduskunnan oikeusasiamieheltä esitutkinnassa tapahtuneesta virheestä.
Kun Janne Raninen kutsuttiin ensimmäisen kerran kuulusteluihin noin kuukausi murhan jälkeen, hänelle jätettiin mainitsematta, että häntä epäiltiin murhasta.
Ranista kuulusteltiin ”kuultavana” Ünsalin katoamisesta, mutta tosiasiassa hänet oli jo kirjattu poliisin tietojärjestelmiin murhaepäiltynä. Pari viikkoa ennen kuulustelua Ranisen puhelin oli haettu telekuunteluun murhaepäilyn takia.
Tolvanen ja hänen alaisensa selittivät kiistatonta virhettä inhimillisellä erehdyksellä. Tolvanen huomautti, että laajassa ja vaikeassa tutkinnassa käytettiin ”kaikkia mahdollisia laillisia tutkintakeinoja”.
Ranisen mielestä kyse ei ollut virheestä, vaan poliisin pelistä ja taktisesta valinnasta. Hänelle ei ennen kuulusteltua kerrottu epäillyn oikeuksista, esimerkiksi oikeudesta vaieta.
Apulaisoikeusasiamies
Jukka Lindstedtin mukaan ei ollut näyttöä, että poliisi oli tehnyt virheen tahallaan.
Hän kuitenkin kiinnitti Tolvasen ja kuulustelijan huomiota asiaan, sillä on aivan eri asia olla kuultava katoamisjutussa kuin epäilty murhajutussa, josta ei voi seurata muuta rangaistusta kuin elinkautinen vankeus.
TOLVANEN ja Aarnio eivät halunneet kommentoida tutkintaan liittyneitä epäselvyyksiä HS:lle.
”Minulla ei ole mitään tietoa väitetyistä esitutkinnan epäselvyyksistä. Pikemmin tutkintaryhmä teki erinomaista työtä erittäin vaikeassa jutussa”, Tolvanen vastasi.
Aarnio ilmoitti asianajajansa välityksellä, ettei hän halua kommentoida keskeneräistä tutkintaa vaan haluaa antaa tutkintaryhmälle työrauhan.
Arlandan ryöstö jäi lopullisesti selvittämättä
RUOTSIN suurin arvokuljetusryöstö tehtiin Arlandan lentokentällä viisitoista vuotta sitten, 12. heinäkuuta 2002.
Kolme naamioitunutta ja aseistautunutta miestä oli vastassa Lontoosta saapunutta SAS:n konetta ja vei koneessa olleet rahasäkit. Ryöstäjät saivat saaliikseen eri maiden valuuttaa noin 44 miljoonan Ruotsin kruunun arvosta, siis lähes viisi miljoonaa euroa. Rahoja ei ole koskaan löydetty.
Ketään ei ole myöskään rangaistu ryöstöstä. Poliisilla on ollut epäilynsä varsinkin sen jälkeen, kun Volkan Ünsal alkoi kertoa tietojaan loppuvuodesta 2002.
Näyttöä ei kuitenkaan ollut niin paljon, että ketään olisi voitu tuomita.
Nyt on varmaa, etteivät ryöstäjät saa rangaistusta. Ruotsalaisten tiedotusvälineiden mukaan rikos vanheni tiistaina.
ARVOKULJETUSRYÖSTÖJÄ on ollut Ruotsissa vuosittain jopa kymmeniä eli Suomeen verrattuna huomattavan paljon. Ryöstöt ovat olleet näyttäviä.
Esimerkiksi syksyllä 2009 joukko ryöstäjiä laskeutui helikopterilla Etelä-Tukholmassa G4S-arvokuljetusyhtiön varaston katolle, tunkeutui rakennukseen kattoikkunan kautta ja hinasi helikopteriin säkeittäin rahaa.
Seitsemän henkeä tuomittiin.
Fakta
Volkan Ünsalin murha
*Ruotsissa asunut, turkkilaistaustainen Volkan Ünsal murhattiin Helsingin Vuosaaressa lokakuussa 2003.
Murhasta tuomittiin elinkautisiin rangaistuksiin neljä miestä.
*Yksi tuomituista oli chilenruotsalainen Leopoldo Fernando Gonzalez Carmona. Hovioikeuden tuomion mukaan hän oli murhan tilaaja.
*Murhan motiivi liittyi siihen, että Ünsal oli kertonut Ruotsin poliisille Arlandan lentokentällä tapahtuneesta rahankuljetusryöstöstä.
*Murhasta tuomittiin myös Raimo Andersson ja Janne Raninen, jotka tunsivat sekä Carmonan että Ünsalin. Lisäksi tuomittiin Jani Leinonen. [/i]
Helsingin Sanomat
13.7. 2:00