Helsinki, Koskela: 16-vuotias poika murhattiin raa´asti

[Maumiu69]

Todennäköisesti joku tekijöistä vie jutun hoviin. Voimme vain arvailla sieltä tulevia tuomioita. On niinkin käynyt, että hovissa on tuomiot luettu hieman rohkeammin kuin käräjäoikeudessa.

Mutta kai se vaatii syyttäjän vievän jutun hoviin jotta poikien tuomio voi nousta? Vaikka tekijöistä varmasti ainakin H valittaa, niin jollei syyttäjä vaadi kovempaa rangaistusta voi tuomio vaan tippua. Tällä hetkellä syyttäjä vasta miettii hovia. Korjatkaa jos olen täysin väärässä, mutta näin olen ymmärtänyt.

[lukutoukka]

Vaikka valittajan vastapuoli olisi aluksi ollut tyytyväinen tuomioon, voi tämä tehdä vastavalituksen vielä sen jälkeen, kun toinen asianosainen on tehnyt valituksen hoviin.

[Maumiu69]

Vaikka valittajan vastapuoli olisi aluksi ollut tyytyväinen tuomioon, voi tämä tehdä vastavalituksen vielä sen jälkeen, kun toinen asianosainen on tehnyt valituksen hoviin.

Okei, kiitos !

Tässä olisi kyllä jo odottanut pisintä mahdollista tuomiota, toivottavasti ainakin jotain korotusta tulisi poikien tuomioihin.

[Oppenheimer]

Kolmikon toiminta on ollut raakuudessaan käsittämätöntä. Vanha sanonta sanoo, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin varmaan tässäkin. Sen sijaan tekoon liittyvää tunteettomutta uhria kohtaan on mahdotonta ymmärtää. Olihan kyseessä lapsuudesta saakka tunnettu kaveri eikä tuntematon ulkopuolinen.

Uhrin täydellinen antautuminen pahoinpitelijöidensä armoille on myös poikkeuksellista. Onko kyseessä jokin ns. Tukholman syndroomaan rinnastettava ilmio, jossa uhri ihastuu tai kokee myötätuntoa vapautensa riistäjää kohtaan. Pahoinpitelijät olivat uhrin ainoat kaverit. Ilmeisesti "kaveruus" synnytti uhrissa niin voimakkaita myötämielisiä tunteita näitä kohtaan, ettei millään muulla ollut enää merkitystä. Tätä "kaverit" käyttivät härskisti hyväksensä ja lopputulos oli karmein mahdollinen.

[Inanna]

Todennäköisesti joku tekijöistä vie jutun hoviin. Voimme vain arvailla sieltä tulevia tuomioita. On niinkin käynyt, että hovissa on tuomiot luettu hieman rohkeammin kuin käräjäoikeudessa.

Olisin todella yllättynyt jos kukaan tekijöistä veisi tätä hoviin. Päinvastoin nauravat partahaituviinsa ja ovat tyytyväisiä 0 tuomioonsa ja pian radalla taas. Johan näistä 2 etukäteen ennen kiinni jäämistä viestitteli iloissaan ja huojentuneena "että onneksi ollaan Suomessa, ei tästä mitään meille seuraa" ja oikeassa pedot olivat. Samoilla sykäyksillä sopivat vierittävänsä syyt 3. niskoille, oliko nimeltään Alex vai mikä...vanhin kuitenkin. Kaikkihan ovat melkein saman ikäsiä, pian 18 v.

[holmesin haamu]

Tässä oli luotu toimintamallit jo koulusta alkaen, kun kiusaamiseen ei oltu puututtu kunnolla. Uhri ei osannut hyväntahtoisuuttaan ja muiden ryhmähyökkäyksen takia reagoida tilanteeseen ja myös opettajat katsoivat perinteiseen tyyliin tilannetta sivusta. Monesti näissä tapauksissa tehdään vielä uhrista syyllinen, kuten kouluissa opettajien ja rehtoreiden toimesta on tapana.

Yleensä kiusaamisongelmat rajoittuvat kouluun, mutta tässä yhteydessä tekijät olivat olleet joskus uhrin lapsuudenaikaisia kavereita, joten kiusaaminen jatkui myös vapaa-ajalla. Tämä pahensi tilanteen murhaan asti.

Tilanne on hyvin haastava varsinkin myöhemmin. Jos näihin tilanteisiin reagoidaan jo ajoissa koulussa, niin ongelmat eivät eskaloidu näin pitkälle, mutta kun ongelmat lakaistaan maton alle, niin tilanne menee äärimmilleen.

Kommentoin vielä omaa tekstiäni, koska tähän liittyen on Iltasanomissa uutinen.

”Hänen persoonansa jää mieleeni ikuisesti” – Nyt puhuu Koskelan murhan uhrin koulun entinen työntekijä


Koskelan murhan uhria yritettiin tukea koulussa niin hyvin kuin mahdollista oli, uhrin koulun entinen työntekijä sanoo. Tukitoimien resurssit eivät kuitenkaan ole riittävät, ja opettajilla pitäisi olla mahdollisuus antaa kiusaajille rangaistuksia, hän sanoo.
....
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008241130.html

Kuten koulun työntekijä sanoo, niin tätä murhaa ei olisi voitu estää koulun toimesta. Samoin jutussa kommentoidaan osuvasti eli kyse ei ole pelkästään kouluun liittyvistä ongelmista, vaan alaikäisten kiusaamisesta saatavat rangaistukset ovat niin mitättömiä, että niillä ei ole mitään todellista vaikutusta mihinkään.

Koskelan tapaus ei ole edes koulukiusaamistapauksena pahimpia, vaikka sieltä se alkoikin. Tilanne paheni pahempaan väkivaltaan ja murhaan vasta koulun päätyttyä vapaa-ajalla.

Toki nämä länsimaalaiset tuomiot ovat naurettavia. Ruotsissa törkeään raiskaukseen syyllistynyt tekijä sai päälle 100t€n korvaukset menettelyvirheen takia ja Suomessa nämäkin tekijät ovat parin vuoden päästä vapaalla jalalla.

[holmesin haamu]

Uhrin täydellinen antautuminen pahoinpitelijöidensä armoille on myös poikkeuksellista. Onko kyseessä jokin ns. Tukholman syndroomaan rinnastettava ilmio, jossa uhri ihastuu tai kokee myötätuntoa vapautensa riistäjää kohtaan. Pahoinpitelijät olivat uhrin ainoat kaverit. Ilmeisesti "kaveruus" synnytti uhrissa niin voimakkaita myötämielisiä tunteita näitä kohtaan, ettei millään muulla ollut enää merkitystä. Tätä "kaverit" käyttivät härskisti hyväksensä ja lopputulos oli karmein mahdollinen.

Täällä on epäsuorasti viitattu vähäisiin autistisiin piirteisiin. Voi olla hyvin mahdollista, että uhrilla oli tälläinen tausta. Paikoitellen se voi näkyä esimerkiksi erityisenä osaamisena, mutta samalla ongelmia voi olla sosiaalisessa toiminnassa ja henkilöt ehkä herkemmin uskovat muita ja saamiaan opetuksia.

Uhri on ollut ymmärtääkseni hyvin pitkä, mutta hän ei ole osannut puolustaa itseään. Kiltteys ja hyväntahtoisuus voi joskus olla hyvin hankalia piirteitä, kun ei osaa reagoida nopeisiin sosiaalisiin tilanteisiin tarpeeksi voimakkaasti. Joissakin yhteyksissä ainoa toimintamalli olisi päinvastainen toiminta.

Tähän lisää senkin puolen, että sosiaaliset piirit olivat hyvin vähäiset ja pahimmat kiusaajat olivat uhrin lapsuudenaikaisia kavereita ja myöhempiä psykopaatteja, niin tilanne on hyvin hankala.

[Oppenheimer]

Todennäköisesti joku tekijöistä vie jutun hoviin. Voimme vain arvailla sieltä tulevia tuomioita. On niinkin käynyt, että hovissa on tuomiot luettu hieman rohkeammin kuin käräjäoikeudessa.

Olisin todella yllättynyt jos kukaan tekijöistä veisi tätä hoviin.

Satavarmasti vie, todennäköisesti kaikki kolme. Pointti ei ole rangaistuksen pituus tai paremminkin lyhyys, vaan rikosnimike. On ehkä henkisesti helpompaa rämpiä loppuelämä, kun ei pidetä murhamiehenä. Kuolemantuottamus kuulostaa niin paljon viattomammalta.

[jepulis82]

Tässä oli luotu toimintamallit jo koulusta alkaen, kun kiusaamiseen ei oltu puututtu kunnolla. Uhri ei osannut hyväntahtoisuuttaan ja muiden ryhmähyökkäyksen takia reagoida tilanteeseen ja myös opettajat katsoivat perinteiseen tyyliin tilannetta sivusta. Monesti näissä tapauksissa tehdään vielä uhrista syyllinen, kuten kouluissa opettajien ja rehtoreiden toimesta on tapana.

Yleensä kiusaamisongelmat rajoittuvat kouluun, mutta tässä yhteydessä tekijät olivat olleet joskus uhrin lapsuudenaikaisia kavereita, joten kiusaaminen jatkui myös vapaa-ajalla. Tämä pahensi tilanteen murhaan asti.

Tilanne on hyvin haastava varsinkin myöhemmin. Jos näihin tilanteisiin reagoidaan jo ajoissa koulussa, niin ongelmat eivät eskaloidu näin pitkälle, mutta kun ongelmat lakaistaan maton alle, niin tilanne menee äärimmilleen.

Kommentoin vielä omaa tekstiäni, koska tähän liittyen on Iltasanomissa uutinen.

”Hänen persoonansa jää mieleeni ikuisesti” – Nyt puhuu Koskelan murhan uhrin koulun entinen työntekijä


Koskelan murhan uhria yritettiin tukea koulussa niin hyvin kuin mahdollista oli, uhrin koulun entinen työntekijä sanoo. Tukitoimien resurssit eivät kuitenkaan ole riittävät, ja opettajilla pitäisi olla mahdollisuus antaa kiusaajille rangaistuksia, hän sanoo.
....
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008241130.html

Kuten koulun työntekijä sanoo, niin tätä murhaa ei olisi voitu estää koulun toimesta. Samoin jutussa kommentoidaan osuvasti eli kyse ei ole pelkästään kouluun liittyvistä ongelmista, vaan alaikäisten kiusaamisesta saatavat rangaistukset ovat niin mitättömiä, että niillä ei ole mitään todellista vaikutusta mihinkään.

Koskelan tapaus ei ole edes koulukiusaamistapauksena pahimpia, vaikka sieltä se alkoikin. Tilanne paheni pahempaan väkivaltaan ja murhaan vasta koulun päätyttyä vapaa-ajalla.

Toki nämä länsimaalaiset tuomiot ovat naurettavia. Ruotsissa törkeään raiskaukseen syyllistynyt tekijä sai päälle 100t€n korvaukset menettelyvirheen takia ja Suomessa nämäkin tekijät ovat parin vuoden päästä vapaalla jalalla.

Suurin ongelma on se ettei koulukiusaamista ole otettu vakavasti vuosikymmeniin. Joka vuosi saa kuulla kertomuksia kuinka kiusatulle on ehdotettu koulun vaihtoa ja näin epäsuorasti kerrottu että vähän niin kuin oma vika jos joutuu kiusatuksi. Sitten toisaalta on myös otettu opettajilta ja koululta auktoriteettia pois. Opettaja kun yrittää mennä väliin johonkin kiusaamiseen niin on itse hyvin nopeasti käräjillä kun kiusaajalle tuli paha mieli.

Tosiaan, ei tätä voi koulun harteille sysätä koko ongelmaa. Kyllä se nyt vaan edelleen on vanhempien homma kasvattaa ne lapset.

Ja kyllä, aivan liian lepsut tuomiot väkivallasta Suomessa. Ei sitä edes ymmärrä ennen kuin on itse nähnyt vierestä miten useammasta pahoinpitelystä tuomittu saa kerta toisensa jälkeen ehdollista vaikka sitä rikostaustaa on vaikka muille jakaa.

[Xen]

Kolmikon toiminta on ollut raakuudessaan käsittämätöntä. Vanha sanonta sanoo, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin varmaan tässäkin. Sen sijaan tekoon liittyvää tunteettomutta uhria kohtaan on mahdotonta ymmärtää. Olihan kyseessä lapsuudesta saakka tunnettu kaveri eikä tuntematon ulkopuolinen.

Uhrin täydellinen antautuminen pahoinpitelijöidensä armoille on myös poikkeuksellista. Onko kyseessä jokin ns. Tukholman syndroomaan rinnastettava ilmio, jossa uhri ihastuu tai kokee myötätuntoa vapautensa riistäjää kohtaan. Pahoinpitelijät olivat uhrin ainoat kaverit. Ilmeisesti "kaveruus" synnytti uhrissa niin voimakkaita myötämielisiä tunteita näitä kohtaan, ettei millään muulla ollut enää merkitystä. Tätä "kaverit" käyttivät härskisti hyväksensä ja lopputulos oli karmein mahdollinen.

Eikä muuten ollut ainoat kaverit. Hänellä oli toinen ns normaali kaveripiiri ja yksi oikein hyvä ystävä joka mm. puolusti häntä koulussa kiusaajilta. Outoa tässä on se ettei uhri koskaan maininnut hengaavansa näiden lapsuuden kaverien kanssa muille ystäville tai perheelleen. Haki jostain syystä hyväksyntää näiltä hulttioilta. Toinen ystävä meinasi että uhri olisi sen tehnyt pelosta, ei uskaltanut kieltäytyä näiden kutsuista tapaamisiin. Kannattaa tutustua aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen jos kiinnostaa tarkemmat oikeat tiedot.

[lukutoukka]

4.12. syntymäpäivää viettänyt poika oli osallistunut uhrin synttäreille kuukautta aikaisemmin, joten perhe tiesi tästä kaverista. Perhe ei ehkä vain tiennyt tämän kaverin todellista luonnetta ja harrastuksia.

[Systemsthinking]

Hei mitenkäs nuo korvaukset omaisille? 12.000e mainittu, mutta onko per omainen ja per murhapoika? Tämä jäi mielestäni epäselväksi.

[lukutoukka]

Muistelen lukeneeni jostain, että tämä 12.000 euroa tulisi maksettavaksi yhteisvastuullisesti poikien kesken kummallekin vanhemmalle.

[QwertyKeyboard]

Kolmikon toiminta on ollut raakuudessaan käsittämätöntä. Vanha sanonta sanoo, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin varmaan tässäkin. Sen sijaan tekoon liittyvää tunteettomutta uhria kohtaan on mahdotonta ymmärtää. Olihan kyseessä lapsuudesta saakka tunnettu kaveri eikä tuntematon ulkopuolinen.

Uhrin täydellinen antautuminen pahoinpitelijöidensä armoille on myös poikkeuksellista. Onko kyseessä jokin ns. Tukholman syndroomaan rinnastettava ilmio, jossa uhri ihastuu tai kokee myötätuntoa vapautensa riistäjää kohtaan. Pahoinpitelijät olivat uhrin ainoat kaverit. Ilmeisesti "kaveruus" synnytti uhrissa niin voimakkaita myötämielisiä tunteita näitä kohtaan, ettei millään muulla ollut enää merkitystä. Tätä "kaverit" käyttivät härskisti hyväksensä ja lopputulos oli karmein mahdollinen.

Olisikohan tähän vaikuttanut se, että ihmiset eivät kykene arvostamaan sellaista ihmistä, joka ei arvosta itseään edes sen vertaa, että pitää kiinni koskemattomuudestaan. Oli se oikein tai väärin näin se vain tuppaa menemään. Ihmisillä jotka eivät arvosta itseään on poikkeuksellinen taito löytää elämäänsä ihmisiä kohtelemaan itseään huonosti.

[Terra]

Uhrin täydellinen antautuminen pahoinpitelijöidensä armoille on myös poikkeuksellista. Onko kyseessä jokin ns. Tukholman syndroomaan rinnastettava ilmio, jossa uhri ihastuu tai kokee myötätuntoa vapautensa riistäjää kohtaan. Pahoinpitelijät olivat uhrin ainoat kaverit. Ilmeisesti "kaveruus" synnytti uhrissa niin voimakkaita myötämielisiä tunteita näitä kohtaan, ettei millään muulla ollut enää merkitystä. Tätä "kaverit" käyttivät härskisti hyväksensä ja lopputulos oli karmein mahdollinen.

Täällä on epäsuorasti viitattu vähäisiin autistisiin piirteisiin. Voi olla hyvin mahdollista, että uhrilla oli tälläinen tausta. Paikoitellen se voi näkyä esimerkiksi erityisenä osaamisena, mutta samalla ongelmia voi olla sosiaalisessa toiminnassa ja henkilöt ehkä herkemmin uskovat muita ja saamiaan opetuksia.

Uhri on ollut ymmärtääkseni hyvin pitkä, mutta hän ei ole osannut puolustaa itseään. Kiltteys ja hyväntahtoisuus voi joskus olla hyvin hankalia piirteitä, kun ei osaa reagoida nopeisiin sosiaalisiin tilanteisiin tarpeeksi voimakkaasti. Joissakin yhteyksissä ainoa toimintamalli olisi päinvastainen toiminta.

Tähän lisää senkin puolen, että sosiaaliset piirit olivat hyvin vähäiset ja pahimmat kiusaajat olivat uhrin lapsuudenaikaisia kavereita ja myöhempiä psykopaatteja, niin tilanne on hyvin hankala.

Jos ja kun uhrilla oli neurokirjoa, niin tuhoavinta, mitä hänen elämälleen voi tehdä, on tehdä lasu päätös. Neurokirjoista etenkin ns. Aspergerit eivät kuulu lastensuojelun puolelle. Ei, koska vaikka autismikirjoista on hyllymetreittäin tietoa ja infoa, niin ei lastensuojelun viranomaisilla kuin muutenkin sosiaalisektorilla ole asiantuntemusta, ei osaamista ja lieko järin haluakaan perehtyä ko. kirjon oikeaoppiseen kohtaamiseen. Ja kun näin on, niin tulos on tämä. Näille neurokirjon nuorille on oma perhe paras tuki ja asiantuntija hänen nero-oireilussaan. Ja kun lastensuojelu perustuu siihen, että vanhemmat ja lähipiiri on epäonnistunut, niin siinä sälytetään neurokirjon nuorella liian suuri taakka, kun nuoren mukaan se taho, joka on hänen paras asiantuntijansa ja turvansa, ei olekaan hänelle hyväksi. Pääsääntöisesti lastensuojeluviranomaiset vielä asiakaskertomuksissaan haukkuvat nuoren vanhemmat syvimpään maan rakoon. Palaverirahat tulisi laittaa uusjakoon ja oikeasti tukea neurokirjoilevia perheitä siten kuin perheet katsovat ja ilmaiset sen, mikä heidän tilanteessaan on parasta tukea. Tämä todellakin näin päin, koska tosiaankin tilanne on se, että neurokirjolaisten tukeamista ei osata sosiaaliviranomaisissa.
Turha kuolema, joka olisi ollut oikeilla tukitoimilla vältettävissä.