Kaksi kuoleman­tapausta Helsingin Latokartanossa - äiti surmasi lapsensa ja itsensä

[MinäKin]

Itselläni on omakohtaista kokemusta aikuisiältä vanhempani sekoamisesta. Ensin alkoi harhat ja väitteet kyttäämisestä ja hän epäili minun olleen hirveässä vaarassa.
Sitä jatkui puoli vuotta. Päätti muuttaa, mutta muuttoaan ei saanut hoidettua, vaan se kaatui minun pienten lasten vanhemman niskaan. Sama sekoilu jatkui uudessa asunnossa ja väitti naapureiden kyttäävän ja käyvän oven takana.
Soittelin tutulle poliisille, että mitä teen kun puhuu paskaa naapureista, mutta ei meille keinoja löytynyt. Soitin sosiaalipäivystykseen ja sinne tänne, mutta puoli vuotta meni ilman apua. Lopulta vanhempani oli sitä mieltä, että olen vakavassa vaarassa ja minua uhataan, soitteli siitä sukulaiselleen. Istui yöpaita päällään kämpässään. Siinä vaiheessa sain ambulanssin paikalle ja lupasivat poliisin tarvittaessa apuun. Hetki sairaalassa ja kotiuttivat yhtä sekaisena. Vuosi taisi mennä ennen kuin jotenkin rauhoittui.
Minä en ollut enää alaikäinen, mutta en ihmettele ettei riittävää apua löydy. Yhteiskunta on mitä on. Erinäisiä tapauksia sattui jo omassa lapsuudessani, mutta ei meillä koskaan sossu käynyt ja mitään apua tarjottu. Poliisi oli yhden kerran voinnistani kiinnostunut. Sossusta yritin hakea apua vasta 18-vuotiaana sitä saamatta - käskivat asumaan kotona tai hakemaan opintolainaa, kun olisin kaivannut kuuntelijaa.
Vastaavia tilanteita on ollut muitakin, kerran jouduin soittamaan myös sairaalaan ja sanomaan, että ettekö tajua tuon ihmisen olevan täysin psykoosissa, kun oli sijoitettuna sisätautiosastolle. No se johti kyllä pakkohoitoon ja ylilyöntiin, mutta ennen sitä vanhempani ehti rinkutella sairaalan huonepuhelimella ympäriä kyliä yöt ja päivät.
Tässä nyt uutisoidussa tapauksessa yhteiskunta ja sosiaalitoimi epäonnistui täysin. Opettaja ilmeisesti yritti kaikkensa.
Uskon, että tapauksen äiti on ollut psykoosissa ja pelännyt lapsen olevan sieppauksen uhan alla ja vaarassa sossujen tai muiden kuvitteellisten pahisten toimesta, mikä johti tähän kamalaan lopputulokseen.

[Calamity Jane]

Ei lastaan rakastava äiti pysty tappamaan lastaan, mt-ongelmista kärsivät äiditkin voi olla hyvin lapsiaan rakastavia, suojelevat joskus liikaakin. Mutta eivät vahingoita lapsiaan millään tavalla.

Missä on tämän pojan isä?? Isälläkin on vastuu lapsestaan ja normi isä on huolissaan lapsestaan , olipa äidin kanssa väkit millaiset tahansa.

Lapsi ei ole pallo jota pompotellaan edes takaisin, kotiin -laitokseen -kotiin -jne.

[Murheli]

Kuuntelin juuri Grekk Olsenin kirjan;" äitimme oli sarjamurhaaja". Kirja kertoi äidistä, joka kyykytti ja rankaisi lapsiaankin kokoajan julmasti, mutta ulospäin kaikki vaikutti olevan kohtuullisen hyvin. Varmaan kirjasta johtuen minulle tuli mieleen noista äidin pojalleen huutamisista, että olisiko tässäkin tapauksessa voinut olla samoin?

Kyseisessä kirjassa tulee myös hyvin ilmi se, kuinka lapset kaikesta huolimatta ovat lojaaleja vanhemmalleen, joka on täysi sadisti, ja kesti vielä vuosia kotoa poismuuttamisesta ennenkuin kertoivat tietonsa poliisille. Ja vielä vankilatuomion aikanakin yksi tyttäristä toimitti äidilleen tämän tarvitsemia tavaroita vankilaan. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin kirja kannattaa todellakin lukea tai kuunnella

[hmari]

Koska vaikutat lastensuojelualan asiantuntijalta kysyn, että onko ns. "onnistumisia" kuitenkin enemmän kuin "epäonnistumisia" sinun mielestäsi? Usein kun tällaisista, surullisista tapauksista on kulunut muutama viikko, eri medioissa haastatellaan lasun työntekijöitä, jotka harmittelevat, että lähinnä vain tapaukset, joissa kaikki viranomaistoimet ovat jääneet lopulta tehottomiksi nostetaan esiin.

Vaikea sanoa koska onnistumisia on niin vaikea mitata, suuri osa asiakkuuksista päättyy tai siirtyy muualle, eikä sitä ns. lopputulosta ole useinkaan ollut näkemässä, mutta pessimististä sanon, että ei ole.

Osa työntekijöistä tulkitsee ”onnistumisia” niin että yhteistyö vanhempien kanssa sujuu ja kaikki pysyvät hengissä, omasta mielestäni se ei vielä kerro lopputuloksesta vaan valitettavan usein esimerkiksi siitä, että osa asiakkaista pistää kulissit kuntoon asioidessaan lastensuojelun kanssa päästäkseen eroon asiakkuudesta. Näistä ”onnistumisista” kuullaan toisinaan totuus aikuistuneiden lasten kokemusten kautta. Toki myös positiivisia poikkeuksia on, mutta kyllä se lastensuojelun optimistisuusharha valitettavan usein näkyy myös siinä miten työn tuloksia arvioidaan. Lastensuojelun vaikuttavuutta on tutkittu suomalaisessa kontekstissa todella vähän, varsinkin kvantitatiivisesti. Sijoituksen lopputulokset on tutkimuksissa todettu huonoiksi, mutta itse uskon tutkimusten kertovan pitkälti myös siitä, millaisella problematiikalla ja missä kohtaa sijoitukseen tullaan.

Oma tuntumani on, että ne tilanteet joissa voin sanoa että olen sosiaalityöntekijänä oikeasti voinut positiivisesti vaikuttaa jonkun elämänkulkuun, ovat yksittäisiä. Ihmisillä itsellään, läheisillä ja kaikella muulla on loppujen lopuksi niissä onnistumistarinoissa paljon suurempi merkitys kuin ulkopuolisella tuella, ja lastensuojelulla on todellisuudessa hyvin vähäinen keinovalikoima käytössään. Ajattelisin että ne jotka ovat jollain tapaa hyötyneet lastensuojelun asiakkuudesta, ovat niitä jotka olisivat muutenkin sitkutelleet eteenpäin ja joissa perheessä itsessään on paljon lasta suojaavia tekijöitä, kun taas ne tilanteet, joissa ollaan päädytty huostaanottoon tai sijoitukseen ovat olleet sellaisia, että muuta vaihtoehtoa ei ole enää ollut, mutta liian paljon lapsen elämään kielteisesti vaikuttavia asioita on jo tapahtunut, joten en pidä niitä mitenkään suurina onnistumistarinoina. Lastensuojelu pettää useimmin juuri kaikista vaikeimmissa tilanteissa olevat lapset.

Lopputulosten osalta on myös huomioitava että lastensuojelun asiakkuuteen tullaan useimmiten taustoilla, joissa lopputulos ei tilastollisesti tarkasteltuna ole joka tapauksessa paras mahdollinen ja joissa palvelujen vaikuttavuus on huono. Omalle lapselleen hengenvaarallisia vanhempia on onneksi todella vähän jopa lastensuojelun asiakkaissa, mutta kokemuspohjalta voisin sanoa, että jonkun verran lapsia kyllä pelastetaan sillä että ollaan ajoissa liikenteessä.

Näkisin että isoin vaikuttavuus on niissä tilanteissa, joissa työntekijä uskaltaa jo varhaisessa vaiheessa todeta ettei hommasta tule mitään ja lapsi huostaanotetaan vauvana vanhemmilta, joilla on massiivisia päihde- ja mielenterveysongelmia. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Valitettavasti jokaista onnistumistarinaa kohden on vähintään yhtä monta lasta, joiden kohdalla päädytään antamaan mahdollisuuksia toisensa perään. Se aikaikkuna, jossa lapsia voidaan suojata loppuelämään vaikuttavilta traumoilta ja vakavilta kiintymyssuhdeongelmilta on loppujenlopuksi pieni, useammin päädytään paikkailemaan jälkeenpäin vaurioita huonolla menestyksellä.

[Maruna]

Vaikea sanoa koska onnistumisia on niin vaikea mitata, suuri osa asiakkuuksista päättyy tai siirtyy muualle, eikä sitä ns. lopputulosta ole useinkaan ollut näkemässä, mutta pessimististä sanon, että ei ole.

Osa työntekijöistä tulkitsee ”onnistumisia” niin että yhteistyö vanhempien kanssa sujuu ja kaikki pysyvät hengissä, omasta mielestäni se ei vielä kerro lopputuloksesta vaan valitettavan usein esimerkiksi siitä, että osa asiakkaista pistää kulissit kuntoon asioidessaan lastensuojelun kanssa päästäkseen eroon asiakkuudesta. Näistä ”onnistumisista” kuullaan toisinaan totuus aikuistuneiden lasten kokemusten kautta. Toki myös positiivisia poikkeuksia on, mutta kyllä se lastensuojelun optimistisuusharha valitettavan usein näkyy myös siinä miten työn tuloksia arvioidaan. Lastensuojelun vaikuttavuutta on tutkittu suomalaisessa kontekstissa todella vähän, varsinkin kvantitatiivisesti. Sijoituksen lopputulokset on tutkimuksissa todettu huonoiksi, mutta itse uskon tutkimusten kertovan pitkälti myös siitä, millaisella problematiikalla ja missä kohtaa sijoitukseen tullaan.

Oma tuntumani on, että ne tilanteet joissa voin sanoa että olen sosiaalityöntekijänä oikeasti voinut positiivisesti vaikuttaa jonkun elämänkulkuun, ovat yksittäisiä. Ihmisillä itsellään, läheisillä ja kaikella muulla on loppujen lopuksi niissä onnistumistarinoissa paljon suurempi merkitys kuin ulkopuolisella tuella, ja lastensuojelulla on todellisuudessa hyvin vähäinen keinovalikoima käytössään. Ajattelisin että ne jotka ovat jollain tapaa hyötyneet lastensuojelun asiakkuudesta, ovat niitä jotka olisivat muutenkin sitkutelleet eteenpäin ja joissa perheessä itsessään on paljon lasta suojaavia tekijöitä, kun taas ne tilanteet, joissa ollaan päädytty huostaanottoon tai sijoitukseen ovat olleet sellaisia, että muuta vaihtoehtoa ei ole enää ollut, mutta liian paljon lapsen elämään kielteisesti vaikuttavia asioita on jo tapahtunut, joten en pidä niitä mitenkään suurina onnistumistarinoina. Lastensuojelu pettää useimmin juuri kaikista vaikeimmissa tilanteissa olevat lapset.

Lopputulosten osalta on myös huomioitava että lastensuojelun asiakkuuteen tullaan useimmiten taustoilla, joissa lopputulos ei tilastollisesti tarkasteltuna ole joka tapauksessa paras mahdollinen ja joissa palvelujen vaikuttavuus on huono. Omalle lapselleen hengenvaarallisia vanhempia on onneksi todella vähän jopa lastensuojelun asiakkaissa, mutta kokemuspohjalta voisin sanoa, että jonkun verran lapsia kyllä pelastetaan sillä että ollaan ajoissa liikenteessä.

Näkisin että isoin vaikuttavuus on niissä tilanteissa, joissa työntekijä uskaltaa jo varhaisessa vaiheessa todeta ettei hommasta tule mitään ja lapsi huostaanotetaan vauvana vanhemmilta, joilla on massiivisia päihde- ja mielenterveysongelmia. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Valitettavasti jokaista onnistumistarinaa kohden on vähintään yhtä monta lasta, joiden kohdalla päädytään antamaan mahdollisuuksia toisensa perään. Se aikaikkuna, jossa lapsia voidaan suojata loppuelämään vaikuttavilta traumoilta ja vakavilta kiintymyssuhdeongelmilta on loppujenlopuksi pieni, useammin päädytään paikkailemaan jälkeenpäin vaurioita huonolla menestyksellä.

Kiitos seikkaperäisestä vastauksesta. Itselläni ei ole lapsia enkä myöskään ole joutunut omassa lapsuudessani tai nuoruudessani lastensuojelun asiakkaaksi.

Tämä po. tapaus on kuitenkin äärettömän masentava. Jaksan ihmetellä ihmettelemästä päästyäni, että eikö tällä äidillä ollut mitään muuta turvaverkkonaan kuin viranomaiset - poliisi ja sosiaalitoimi. Eikö epätoivoiseen tekoon päätyneellä äidillä ollut lähiystäviä tai välittäviä sukulaisia. Miten hän on päässyt ajautumaan tällaiseen henkiseen syöksykierteeseen, joka päättyi nyt laajennettuun itsemurhaan(?)

Katsoin ko. henkilön FB-profiilin, ja löysin sieltä kuvia, ulkoisesti huolitellusta äidistä ja siististi parturoidusta pojasta kännyköineen. Ja vaikka ko. naista nyt parjataan heikosti moderoiduilla palstoilla ilkeästi nimitellen, hän on kuitenkin yrittänyt elää poikansa kanssa elämäänsä eteenpäin. Vasta äskettäinhän nainen näkyy jääneen sairauslomalle hammashoitajan työstä, ja muutaman valokuvan perusteella, siististi kalustetuksi ja laitetuksi luokiteltava koti oli työsuhdeasunto. Väkisinkin on pakko kysyä: Miten ihmeessä tässä kävi näin(?) Eikö kukaan huomannut, että naisen, äidin vointi oli alkanut huonontua radikaalisti viimeisten, tai viimeisen elinkuukauden aikana(?) Miten ei kukaan tullut kotiin asti viemään äitiä pakkohoitoon ja poikaa sijoitukseen, kun naisen vastuulla oli kuitenkin alaikäinen, ilmeisesti viikkoihin koulussa käymätön lapsi(?)

Muistan jonkun aiemmin kirjoittaneen, että tämä nainen kalisutteli rautaputkea rapussa. Mieleeni nousi väkisin kuva taaperoikäisestä, joka ymmärtämättömästi vetelee muovilapiota tamppaustelineen pienoja pitkin! Ehkä tästäkin tapauksesta joku kirjoittaa vielä laajasti taustoitetun jutun, jossa selviää, miksi henkisesti "täysin pihalla" ollut äiti oli kahden lapsensa kanssa kotona.

[Maruna]

Itselläni on omakohtaista kokemusta aikuisiältä vanhempani sekoamisesta. Ensin alkoi harhat ja väitteet kyttäämisestä ja hän epäili minun olleen hirveässä vaarassa.
Sitä jatkui puoli vuotta. Päätti muuttaa, mutta muuttoaan ei saanut hoidettua, vaan se kaatui minun pienten lasten vanhemman niskaan. Sama sekoilu jatkui uudessa asunnossa ja väitti naapureiden kyttäävän ja käyvän oven takana.
Soittelin tutulle poliisille, että mitä teen kun puhuu paskaa naapureista, mutta ei meille keinoja löytynyt. Soitin sosiaalipäivystykseen ja sinne tänne, mutta puoli vuotta meni ilman apua. Lopulta vanhempani oli sitä mieltä, että olen vakavassa vaarassa ja minua uhataan, soitteli siitä sukulaiselleen. Istui yöpaita päällään kämpässään. Siinä vaiheessa sain ambulanssin paikalle ja lupasivat poliisin tarvittaessa apuun. Hetki sairaalassa ja kotiuttivat yhtä sekaisena. Vuosi taisi mennä ennen kuin jotenkin rauhoittui.
Minä en ollut enää alaikäinen, mutta en ihmettele ettei riittävää apua löydy. Yhteiskunta on mitä on. Erinäisiä tapauksia sattui jo omassa lapsuudessani, mutta ei meillä koskaan sossu käynyt ja mitään apua tarjottu. Poliisi oli yhden kerran voinnistani kiinnostunut. Sossusta yritin hakea apua vasta 18-vuotiaana sitä saamatta - käskivat asumaan kotona tai hakemaan opintolainaa, kun olisin kaivannut kuuntelijaa.
Vastaavia tilanteita on ollut muitakin, kerran jouduin soittamaan myös sairaalaan ja sanomaan, että ettekö tajua tuon ihmisen olevan täysin psykoosissa, kun oli sijoitettuna sisätautiosastolle. No se johti kyllä pakkohoitoon ja ylilyöntiin, mutta ennen sitä vanhempani ehti rinkutella sairaalan huonepuhelimella ympäriä kyliä yöt ja päivät.
Tässä nyt uutisoidussa tapauksessa yhteiskunta ja sosiaalitoimi epäonnistui täysin. Opettaja ilmeisesti yritti kaikkensa.
Uskon, että tapauksen äiti on ollut psykoosissa ja pelännyt lapsen olevan sieppauksen uhan alla ja vaarassa sossujen tai muiden kuvitteellisten pahisten toimesta, mikä johti tähän kamalaan lopputulokseen.

Luojan kiitos vanhemmallasi oli, ja on, sinut ja olet jaksanut jääräpäisesti ja peräänantamattomasti hakea apua hänelle. Fyysisesti sairaasta omaisesta huolehtiminen on sikäli paljon "helpompaa", että kun saa veriarvot mittautettua tai vamman näytettyä/kuvattua, asiantuntijatkin uskovat, että apua tarvitaan juuri nyt. Mutta miten todistaa omaisen henkisen kunnon olevan radikaalisti heikkenemässä eli hänen olevan "sekoamassa" , ventovieraalle hoitajalle tai lääkärille(?)

[Jaguaari]

Mitä ihmettä? Murhaajamutsi on viime JOULUAATTONA kirjoittanut "siinä mietittävää....." ja laittanut linkin facessa uutiseen, jossa kerrottiin lapsia joudutun sijoittamaan turvaan aikuisten väkivaltaisilta kostoilta Helsingissä.

Onko tuo sittenkään ollut psykoosissa teon tehdessä?

Tuskin on ollu psyykosissa vaan huoralehmä on tehnyt teon tarkoituksella ja tietoisena mitä on tekemässä ja lopuksi huoralehmä listi itsensä ettei joudu linnaan.

Toivottavasti omaiset viskaa ämmän raadon kaatikselle ja kusee ja paskoo lapsenmurhaajan päälle tai tuhkat wc pönttöön tai kaatikselle .Ei kunniallisia hautajaisia siunausksineen raakalainen ansaitse

Tulee niin päivänselvä kosto lapsen isälle, epätoivoinen vinkki. Veikkaan että täysin skitso jo siis ilman sairautta. Stalkkeri ja katkera, siihen sitten mielisairaus niin siinähän se on sitten lopputulos.. Joku jossain puhui eikö näitä saada pakkohoitoon yms. Niin joo ei, Nykysuuntaus on itsemääräämisoikeus, edes puhelinta ei voi ottaa säilöön ilman järkyttävän kovia syitä, maanikko saa ottaa velkaa satoja tuhansia ja laittaa itsestään alastonkuvia psykoosissa ja lääkärit on peloteltu täysin ja sitten ei uskalleta tehdä mitään. Psykiatria menee täysin väärään suuntaan, ikävä kyllä. Sitten vielä avohoitobuumi... huoh.. Kaduilla on enemmän vaarallisia ihmisiä kuin ikinä.

[Jaguaari]

Ei lastaan rakastava äiti pysty tappamaan lastaan, mt-ongelmista kärsivät äiditkin voi olla hyvin lapsiaan rakastavia, suojelevat joskus liikaakin. Mutta eivät vahingoita lapsiaan millään tavalla.

Missä on tämän pojan isä?? Isälläkin on vastuu lapsestaan ja normi isä on huolissaan lapsestaan , olipa äidin kanssa väkit millaiset tahansa.

Lapsi ei ole pallo jota pompotellaan edes takaisin, kotiin -laitokseen -kotiin -jne.

Et kyllä oikeastaan yhtään enempää voi olla väärässä vaikka kuinka yrittäisit. Tyypillinen ajatusmaailma ihmiselle joka ei ymmärrä että aika pirun moni tappaa lapsensa juuri rakkaudesta, niin sairasta kuin se onkin. Nimenomaan sairasta. Apua vain ei saa ja jos saa sekin on liian pehmeää.

[ruusumaa]

Ei lastaan rakastava äiti pysty tappamaan lastaan, mt-ongelmista kärsivät äiditkin voi olla hyvin lapsiaan rakastavia, suojelevat joskus liikaakin. Mutta eivät vahingoita lapsiaan millään tavalla.

Missä on tämän pojan isä?? Isälläkin on vastuu lapsestaan ja normi isä on huolissaan lapsestaan , olipa äidin kanssa väkit millaiset tahansa.

Lapsi ei ole pallo jota pompotellaan edes takaisin, kotiin -laitokseen -kotiin -jne.

Sitä ihmettelen myös, että missä isä!!??

Ei sanaakaan hänestä missään

[Vivienne]

Veikkaan että isä ei ole ollut välttämättä kuvioissa missään vaiheessa.

[jekkumaisteri]

Veikkaan että isä ei ole ollut välttämättä kuvioissa missään vaiheessa.

Lehmä on mahdollisesti huorannut ympäri kyliä ja raskaaksi ja ei tietoa isästä.

Naisilta jotka ei tiedä lapsen isää pitää lapset ottaa pois ja antaa adoptioon. Ei näistä ole lapsen kasvattajiksi koska nämä naiset juoksee ympäri kyliä pillu tulessa kiimaisena mulkun perässä

Tälläisiä naisia on valtaosa yh ämmistå panettaa jatkuvasti ja lapset on milloin missäkin heitteillä jopa yksin vauvaikäiset kotona kun yh: n pillua kuumottaa ja mulkkua pitää saada

Pitäisi olla laki että yh : lta lapset huostaan koska lapsella ei ole vastuullista huoltajaa kotona ollenkaan

[URSA]

Äidin käytös ja toiminta oli jo pidemmän aikaa ollut epävakaata. Muutama kuukausi sitten yksi mies kuuli, kun nainen huusi ja uhkasi tappaa poikansa.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vil ... #gs.v9ahe0

Ei oikein kuulosta ylisuojelevalta äidiltä. Selitellyt tietysti aina lääkäreille jälkikäteen uhkailujen olleen vain hurttia huumoria perheen kesken, mikäli on joutunut tilanteen takia ambulanssilla hoitoon.

Jotkut naiset vain ovat väkivaltaisempia kuin toiset, ja pitävät aina muita syyllisinä raivostumiseensa. Jos mukana on mielenterveysongelmaa, voi käydä näin.

[Oikeus ennen kaikkea]

Latokartanon epäilty perhe­surmaaja selvitti naapuri­riitojaan oikeudessa – riita repesi roskapussista
37-vuotias nainen koki naapureidensa uhkailleen poikaansa ja haki näille lähestymiskieltoa.
Oikeuden pöytäkirjoista ilmenee, että 37-vuotiaalla naisella oli vaikeuksia siviilielämässä. Hän riiteli naapureidensa kanssa ja hänellä oli tuhansien eurojen edestä laskuja perinnässä.
Nainen oli tehnyt naapureistaan rikosilmoituksia ja viime syksynä käräjäoikeus käsitteli naisen hakemaa lähestymiskieltoa naapurissa asuvalle pariskunnalle.
Naisen mukaan naapurin mies uhkaili ja häiritsi hänen poikaansa. Lähestymiskiellolla oli tarkoitus suojata poikaa naapureilta.
Nainen kertoi, että kaikki lähti roskapussista.
Hän oli kerran jättänyt roskat asuntonsa ulkopuolelle. Naapurit olivat räyhänneet roskapusseista, koska eivät mielestään mahtuneet kulkemaan.
Poika oli pelästynyt huutelusta.
Naisen mukaan naapurit olivat ainakin vuoden uhkailleet hänen poikaansa. Pojan ollessa yksin asunnossa, asunnon postilaatikkoa oli käyty ränkyttämässä.
Helsingin käräjäoikeus ei uskonut naisen kertomusta uhkailusta. Osa kertomuksesta sisälsi oikeuden arvion mukaan naisen omia päätelmiä.
Oikeuden mukaan asiassa oli kummankin osapuolen kertomuksen perusteella osoitettu, että naapuri oli pojan kuullen huomauttanut naiselle kovaäänisesti rappukäytävään levälleen jätetyistä roskista.
Poika oli pitänyt huutelua pelottavana. Käräjäoikeuden mukaan tämä tapahtuma ei riitä perusteeksi määrätä lähestymiskielto.
Lähestymiskieltoa oli tarkoitus käsitellä käräjillä jo vuosi sitten keväällä, mutta pääkäsittely piti peruuttaa. Nainen ei päässyt oikeuden istuntoon, sillä hänen läheisensä oli kuollut edellisellä viikolla.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008718885.html

[Night70]

Veikkaan että isä ei ole ollut välttämättä kuvioissa missään vaiheessa.

Lehmä on mahdollisesti huorannut ympäri kyliä ja raskaaksi ja ei tietoa isästä.

Naisilta jotka ei tiedä lapsen isää pitää lapset ottaa pois ja antaa adoptioon. Ei näistä ole lapsen kasvattajiksi koska nämä naiset juoksee ympäri kyliä pillu tulessa kiimaisena mulkun perässä

Tälläisiä naisia on valtaosa yh ämmistå panettaa jatkuvasti ja lapset on milloin missäkin heitteillä jopa yksin vauvaikäiset kotona kun yh: n pillua kuumottaa ja mulkkua pitää saada

Pitäisi olla laki että yh : lta lapset huostaan koska lapsella ei ole vastuullista huoltajaa kotona ollenkaan

Jopas oli Lakiehdotus, älän yleistä yh-huoltajia et kaikki olisivat sellaisa miksi ne kuvaat.
Itse en tuomitse mitenkään Yksinhuoltajia, se et parisuhde ei ole ollut toimiva jne. Monessa tapauksessa myös miehen osa on ollut iso jamonella ollut ongelmia elämäs.
Joten mikä olet tuomitsemaan Yksinhuoltajia, oletko täydellinen ihminen ja jos olet niin olet myös ainutkertainen / harvinainen et pistähän tietosi esille niin voimme kaikki olla sinulle kateellisia.

[philodendron]

*poistettu toisen nimimerkin arvostelua. Sellaisen paikka on Lautamiehissä eikä täällä*t:mode