Unimurha - Helsinki, elokuu 1993

[Aizerbaidzan]

Erittäin mielenkiintoinen tapaus. Ennen kaikkea siksi, että tuomittu ei koskaan tunnustanut syyllisyyttään vaikka moni seikka puhui häntä vastaan.

Raitiovaununkuljettaja Maija Huhta soitti 10.8.1993 noin kello 6.10 hätäkeskukseen ja kertoi, että hänen miehellensä Arto Huhdalle oli ilmeisesti tapahtunut kauheita, koska tämän korvasta vuosi verta. Lääkärit käsittivät tämän kaatumistapaturmana ja menivät Huhdan asunnolle Helsingin Maununnevaan.

Paljastui, ettei kyseessä ollut kaatumistapaturma. Artoa oli ammuttu päähän lähietäisyydeltä. Surma-asetta ei koskaan löydetty, mutta sen tiedettiin olleen CZ Grand -merkkinen revolveri. Arto omisti juuri sellaisen revolverin.

Maija Huhta puhui itsensä pussiin useita kertoja kuulusteluiden aikana. Hän tiesi kuolintavan vaikkei hän sitä voinut tietää eikä sitä hänelle edes kerrottu. Hän myös tilitti kohtaloaan iltapäivälehdille todella avoimesti.
Maija oli rahavaikeuksissa. Hän oli alkanut maksella niitä takaisin mm. viemällä Arton pojan tililtä 2000 markkaa ilman lupaa. Arton kuolemasta Maija hyötyi myös rahallisesti. Arto oli näet ottanut itselleen 100 000 markan arvoisen henkivakuutuksen, jonka Maija tulisi saamaan.

Selvisi myös, että rouva Huhta oli aikoinaan tehnyt miehestänsä perättömän insesti ilmiannon.

Maija Huhta ei koskaan tunnustanut tekoa, mutta oikeudenkäynnin aikana hän sekosi sanoissaan ja puhui itsensä pussiin lukemattomia kertoja.
Hänet tuomittiin elinkautiseen. Maija ei pitänyt tuomiostaan ja yritti monella eri tavalla rimpuilla rangaistuksestaan irti. Hän mm. yritti tuomionpurkua, valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja kerjäsi sääliä iltapäivälehtien haastattelujen avulla. Eräässä haastattelussa Maija väitti, että hänen miehensä murhaaja soitti hänelle vankilaan. Tarina ei mennyt läpi.

Maija Huhta meni sitemmin naimisiin Hämeenlinnan naisvankilassa. Presidentti Tarja Halonen armahti rouva Huhdan huhtikuussa 2006, jolloin hän oli ollut telkien takana 13 vuotta. Hannes Markkulan kirjan "Murha rikostoimittajan silmin" mukaan Maija Huhta vaihtoi vapautumisen jälkeen nimensä ja aloitti uuden elämän.

[Tampereen Tyttö]

Muistan tapauksen. (yllättäin Alibista
Rouva oli todella nähnyt vaivaa ja sepitti niin, että tuntui melkein itsekin uskovan. Vainajan lapset muistaakseni (?) epäilivät naista heti. Oliko muuten tämä rouva se ns. musta leski, jonka jäljiltä oli vainaana jo kaksikin siippaa??
Löytääkö esim. J.R. vanhasta Alibista tietoa?

[useri]

toinen mies kuoli
tapaturmaisesti...

muistaakseni liukastu kun
tuli taksista...

sitä en muista olivatko vielä
yhdessä silloin..

[EuroJR]

Muistan tapauksen. (yllättäin Alibista
Rouva oli todella nähnyt vaivaa ja sepitti niin, että tuntui melkein itsekin uskovan. Vainajan lapset muistaakseni (?) epäilivät naista heti. Oliko muuten tämä rouva se ns. musta leski, jonka jäljiltä oli vainaana jo kaksikin siippaa??
Löytääkö esim. J.R. vanhasta Alibista tietoa?

Laitellaan kun löytyy. Toistaiseksi ei allekirjoittaneella ole tuollaisesta minkäänlaista muistikuvaa.

Noi olisi kanssa hyvä referoida noi "Olen syytön"-haastattelut.

[Urho]

Tapauksesta oli joskus niissä telkkarijutuissa. Jäi aika hyvin mieleen, että poliisi yritti kovasti todistella, että mies oli ammuttu omalla aseellaan. Sitä varten ei kuitenkaan koskaan saatu vertailtavaa luotia, vaikka jopa vuosia aiemmin aseella lopetettu koira kaivettiin haudastaan.

[Aizerbaidzan]

Noi olisi kanssa hyvä referoida noi "Olen syytön"-haastattelut.

Niitä on aika paljon. Maija Huhta jaksoi sitä julkisuusrumbaa monta vuotta, kunnes lopulta tajusi ettei kukaan usko hänen tarinointiaan siitä, että Arto Huhdan murhasi joku täysin ulkopuolinen henkilö.

Maija Huhta armahdettiin kuitenkin jo kolmentoista vankilavuoden jälkeen ja Maija vaihtoi samalla nimensä. Ikääkin kyseisellä naisella on jo yli kuusikymmentä vuotta, joten taitaapi nykyään viettää leppoisia eläkepäiviä jossain.

[EuroJR]

Kyllä luettuaan HM:n kirjan "Kuusi suomalaista murhaa", on aivan erittäin vaikea pitää Maijaa syyttömänä tapahtuneeseen.

[Minney Magia]

Eiköhän Maija ole syyllinen murhaan, josta tuomion sai. Olisi varmaan jo ikänsäkin puolesta armahdettu aikaisemmin, mutta kun ei myöntänyt, eikä katumustakaan näin ollen "tuntenut".
Liekö ollut jo "vanhuudenhöperökin", kun jossain SE-lehden haastattelussa kertoi, kuinka Vanajalla ollessaan kuvittelee olevansa kartanon rouva ja muut vangit hänen alaisiaan?...Huh huh!!!

[Urho]

Kyllä luettuaan HM:n kirjan "Kuusi suomalaista murhaa", on aivan erittäin vaikea pitää Maijaa syyttömänä tapahtuneeseen.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa kai voidaan todellakin puhua "mosaiikkiteoriasta", joka näytettiin toteen. Rikostarinoita -ohjelmassa tutkija kertoi yhdeksi perusteeksi, että talo oli niin sokkeloinen, ettei ulkopuolinen olisi voinut siellä liikkua. Vähintäänkin outo peruste, mutta perusteena sitä käytettiin.

Yksi merkittävä todiste jäi löytymättä, kun murhatun kadonneesta aseesta ei saatu vertailtavaa luotia. Pihalle haudattu aseella lopetettu koirakin kaivettiin esiin, mutta siitäkään ei löytynyt luotia vertailtavaksi. Oikeus katsoi kuitenkin näytön riittävän, ja eukko päätyi tiilenpäitä lukemaan.

[Doctor Lecter]

”Jumala tietää, että olen syytön”. Näin vakuutti edelleen ns. unimurhasta vuonna 1993 elinkautiseen tuomittu Maija Huhta Rikoslehdelle myöntämässään haastattelussaan loppuvuodesta 1996. Tuomittu ja Arto Huhta olivat tunteneet toisensa jo 70-luvulta saakka, mutta lipuivat avioliiton satamaan vasta tammikuussa 1993. Surmasta on jo täällä kirjoitettu, joten ohitetaan se ja mennään eteenpäin…

…Suomen oikeuslaitos on tehnyt tässä kauhean erehdyksen. Se on pilannut koko loppuelämäni…

Tuomionsa alun Huhta suoritti vankisairaalassa sokeritaudin aiheuttamien ongelmien johdosta. Lisäksi hänellä oli kiusana sydämen vajaatoiminta. Toukokuussa Maija Huhta meni naimisiin vankilassa olevan miehen kanssa ja jo kuukauden kuluttua hän pisti eropaperit vireille. Yhtenä syynä naimisiin menolle oli halu päästä eroon Huhta – sukunimestään. Haastattelun aikoihin hän kertoi muuttavansa nykyisen sukunimensä, Hakkarainen, tyttönimekseen. Kesäkuussa 1995 tulleen Hovioikeuden päätöksen jälkeen hänellä alkoivat pyöriä itsemurha-ajatukset ja yhden kerran hän sellaista yrittikin. Huhta valitti Korkeimpaan oikeuteen, mutta KKO hylkäsi valituksen joulukuussa 1995.

Haastattelun aikoihin Maija Hakkarainen, ex Huhta suoritti tuomioitaan Hämeenlinnan vankilan äiti-lapsi – osastolla, sillä siellä oli tuolloin vain yksi vuoden vanha lapsi ja tilaa olla. Maija Hakkarainen työskenteli päivät putsarina eli siivoojana. Hän kertoi tulleensa uskoon pari vuotta sitten ja antaneensa elämänsä Jeesukselle.

Pärjäämisestään vankilassa unimurhaaja kertoi seuraavasti; ”Onhan täällä kaikenlaista. Huume-eukot soittaa suutaan joskus hyvinkin uhkaavasti, mutta ainakaan vielä ei kukaan ole päälle käynyt. Minä olen saanut suorittaa tuomiotani aika rauhallisissa merkeissä. Uskoon tulemisenikaan ei aiheuttanut minulle ongelmia muiden taholta. Olen kertonut siitä ihan avoimesti ja olen saanut asian tiimoilta yllättävänkin positiivisen vastaanoton".

Evankelista Pirkko Jalovaara on käynyt tapaamassa Maijaa säännöllisesti ja hän laati armonanomuksen, joka jätettiin maaliskuussa 1996, mutta haastatteluun mennessä siitä ei ollut kuulunut vielä mitään. Seuraavaksi Maija ja asianajajansa Vesa Laukkanen tulevat yrittämään tuomion purkua ja tekevät samalla rikosilmoituksen todistajana olleesta postinkantajasta, joka väitti, että Maija Huhdan auto, tummansininen Mitsubishi Colt, oli tuolloin surmayönä poissa talon pihalta. ”Todistaja on tehnyt väärän valan”.

Maija Hakkarainen oli jo anonut lomaa, mutta ei ollut sitä vielä saanut, vaan hänelle oli sanottu, että aikaisintaan maaliskuussa 1998 on asiaa siviilin puolelle. ”Minulla on jo tulevaisuuden suunnitelmiakin. Ensinnäkään en usko, että joudun oikeusvaltioksi itseään nimittävässä Suomessa kärsimään tuomion rikoksesta, jota en ole tehnyt. Kun vapaudun, muutan lapsuudenkotitalooni Nurmekseen. Hankin lammaskatraan ja elän loppuelämäni rauhassa”.

Kuten täällä on jo mainittu, niin unimurhasta tuomittu Maija armahdettiin huhtikuussa 2006 ja hän on nyt 62-vuotias.

Lähdeaineisto Rikoslehti 1/97

Artikkelissa oli myös joitakin kuvia, mm. viimeinen yhteinen ulkomaanmatka Ten Belissä sekä Maijan viimeiset jäähyväiset Arto Huhdalle tämän avonaisen arkun ääressä. Kuvaa seuraavana päivänä Maija pidätettiin.

[Aizerbaidzan]

Kiitos Lecter tuosta haastattelusta.

Seuraavaksi Maija ja asianajajansa Vesa Laukkanen tulevat yrittämään tuomion purkua

Vai vaihtoi rouva Huhta asianajajaakin välillä. Raastuvanoikeudessa hänen asioitaan ei hoitanut Vesa Laukkanen vaan Hannu Tykkä. Tuomionpurkuyritys ei mennyt läpi KKO:ssa.

tekevät samalla rikosilmoituksen todistajana olleesta postinkantajasta, joka väitti, että Maija Huhdan auto, tummansininen Mitsubishi Colt, oli tuolloin surmayönä poissa talon pihalta. ”Todistaja on tehnyt väärän valan”.

Kylläpä rouva Huhta jaksoikin vakuuttaa syyttömyyttään. Vai että oikein väärä vala.

Maija Hakkarainen oli jo anonut lomaa, mutta ei ollut sitä vielä saanut, vaan hänelle oli sanottu, että aikaisintaan maaliskuussa 1998 on asiaa siviilin puolelle.

Yllättävän nopeasti. Maaliskuussa 1998 entinen rouva Huhta oli kärsinyt elinkautistaan vasta vajaat 4 vuotta. Yleensä elinkautisvangit istuivat parhaimmillaan jopa 10 vuotta ennen kuin ensimmäinen vankiloma koittaa.

[Arlene]

Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen tapaus. Itse luin tapauksesta Ritva Santavuoren "Rouva syyttäjä" kirjasta.
Santavuoren mukaan sellainen valehtelija, että ei ole moista toista tullut vastaan.

[EuroJR]

Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen tapaus. Itse luin tapauksesta Ritva Santavuoren "Rouva syyttäjä" kirjasta.
Santavuoren mukaan sellainen valehtelija, että ei ole moista toista tullut vastaan.

Sain muuten juuri tuon kirjan lahjaksi. Voisinkin hieman referoida sitä tuossa ensi viikolla, kun on hieman vapaata.

Perhana, tuo kirjani onkin "Rouva syyttäjän paluu". Joku ystävällinen voisi pistää tänne lyhennelmän tuosta ensimmäisestä kirjasta...

[Patricia C. Itämaa]

*Onko kenelläkään tietoa hänen nykyisestä nimestään tai onko hänestä valokuvaa? Ainakin Raatikainenkin näkyy olleen jossain vaiheessa.

Tarkempaa tietoa jutusta kuten muutamasta muustakin löysin täältä

http://www.petrisimolin.com/ThePalsta/t ... lresults=1

josta linkistä lainattu seuraava teksti
"Unimurha

Kun poliisit saapuivat elokuun 10. 1993 Hakuninmaan omakotitaloalueelle Helsinkiin, oli näky surullinen: mies makasi yläkerrassa sängyssä pää verisenä ja ilmiselvästi kuolleena. Vainaja oli Arto Karl-Johan Huhta, ja hänen vaimonsa Maija-Inkeri Huhta yritti parhaansa mukaan hääriä "apuna", kun poliisit tutkivat paikkoja löytääkseen johtolankoja. Alusta asti rikoksen pääepäilty oli uhrin oma aviovaimo.

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Aluksi voisin kertoa millainen henkilö vainaja oli eläessään. Arto Huhta oli 49-vuotias varastomies, joka tunnettiin ns. mukavana miehenä. Hän järjesti naapureilleen grillijuhlia ja saunailtoja, osallistui vapaaehtoiseen tiepalvelutoimintaan jonka kustannukset joutui itse maksamaan. Tämän mies teki silkkaa jalouttaan, henkilökohtaista hyötyä tavoittelematta. Arto Huhdalla oli ensimmäisestä avioliitostaan viisi lasta, joita hän rakasti sydämensä pohjasta. Ex-vaimoaan, lastensa äitiä, Arto kaipasi avioerosta lähtien (siis vuodesta 1992). Tammikuussa 1993 Arto Huhta solmi avioliiton raitiovaununkuljettaja Maija-Inkeri Raatikaisen kanssa. He olivat tutustuneet toisiinsa edellisen vuoden aikana, joten avioliitto solmittiin pikaisesti. Outoa oli se, että Arto Huhta otti itselleen 100 000 mk:n henkivakuutuksen ennen avioliiton solmimista - Maija-Inkerin kehoituksesta. Uusi liitto alkoi rakoilla jo pian sen alkamisesta, ja vuoden 1993 elokuussa olisi astunut voimaan avioero - jos Arto olisi ollut hengissä.

Maija-Inkeri karkotti Arton naapurit ja ystävät epäystävällisellä käytöksellään. Saunailloissa oli tyhjää ja grillikatos autiona. Teräväkielinen rouva sai tuttavat kaikkoamaan.

Rouva Huhta kertoili surmayön tapahtumista mitä kummallisimpia versioita: Arto oli saattanut tehdä itsemurhan tai joku hänen entisistä ystävistä oli yöllä hiipinyt taloon ja tappanut hänet. Poliisi hylkäsi itsemurhateorian heti alkuunsa. Poliisit vaativat naiselta selvitystä yön tapahtumista, sillä tämä oli yöpynyt Huhdan luona surmayönä. Maija-Inkeri kertoi, että alkuillasta he olivat saunoneet yhdessä ja menneet sen jälkeen nukkumaan. Arto oli hieman juonut tuolloin. Sukupuolista kanssakäymistä ei naisen mukaan tapahtunut miehen väsymyksen takia. Keskellä yötä Maija-Inkeri oli herännyt miehensä äänekkääseen kuorsaukseen ja niinpä hän oli siirtynyt alakertaan nukkumaan parin unilääketabletin voimalla. Miehensä yöpöydälle hän jätti viestin, jossa pahoitteli yöllistä siirtymistään. Viestin yläreunaan hän kaikkien kummastukseksi merkitsi jopa kellonajan - 2.30. Tämä ihmetytti poliiseja suuresti. Loppuyö oli rouvan osalta siis sujunut rauhallisesti, paria "ovenkolahdusta" lukuunottamatta. Aamulla kello kuuden aikoihin poliisit oli hälytetty paikalle Maija-Inkerin toimesta. Rouva oli "löytänyt" miehensä tapettuna yläkerran makuuhuoneesta.

Ruumiinavaus paljasti, että Huhtaa oli ammuttu lähietäisyydeltä 22-kaliiperin käsiaseella korvaan josta luoti oli lähtenyt hieman alaviistoon päätyen lopulta ydinjatkokseen. Eikä Arto Huhta ollut kuollut heti, vaan hieman muutamia minuutteja ampumisesta. Ennen kuolemaansa tämä oli ollut sukupuoliyhteydessä - kas kummaa - Maija-Inkerin kanssa. Rouva väitti kyllä muuta. Maija-Inkeri Huhta puhui itsensä pussiin useita kertoja kuulusteluiden aikana. Hän tiesi kuolintavan vaikkei hän sitä voinut tietää eikä sitä hänelle edes kerrottu. Hän myös tilitti kohtaloaan lehdille ehkä liiankin avuliaasti...olisi luullut aviovaimon edes hieman surevan miestään ennen kuin soittelee sanomalehdille.

Surma-asetta ei koskaan löydetty, mutta sen tiedettiin olevan Arton oma ase. Siitä pariskunta oli usein riidellyt, sillä vaimo "pelkäsi" asetta kuollakseen ja joskus hän jopa vei sen omaan asuntoonsa Myllypuroon jotta mitään pahaa ei tapahtuisi. Myöhemmin aseesta kehkeytyi suuri riita, ja miehensä tiukasta vaatimuksesta Maija-Inkeri palautti aseen oikealle omistajalleen. Ennen surmayötä rouva Huhta kuitenkin oli jälleen kähveltänyt aseen itselleen.

Raha oli todennäköisin motiivi murhaan. Maija-Inkerillä oli suuria velkoja, joita hän aikoi maksella takaisin ilmeisesti miehensä henkivakuutuksen avulla. Miehensä pojan tililtä hän oli paria päivää ennen surmaa nostanut 2000 mk. Ilman pojan tai miehensä lupaa.

Lopulta saatiin selville silminnäkijöiden avulla seuraavaa: keskellä yötä Maija-Inkeri oli ajanut kotiinsa Myllypuroon ja hakenut sieltä jotain, ilmeisesti Arto Huhdan omistaman aseen. Sen jälkeen hän on ajanut takaisin Hakuninmaalle. Tämä kummastutti naapureita.

Koko tarina selvisi kuitenkin vasta ankarien kuulustelujen jälkeen: kotiin saavuttuaan Maija-Inkeri oli kiivennyt takaisin yläkertaan ja ampunut miehensä. Kuolema oli kuitenkin viivytellyt, joten Maija-Inkeri oli odotellessaan ruokkinut siilejä ja kissoja sekä kastellut kukkia rankkasateessa. Sitten hän oli hävittänyt aseen ja pessyt kätensä ruutisavusta. Rouva Huhta ei koskaan tunnustanut mitään, mutta oikeudenkäynnin aikana hän sekosi sanoissaan ja puhui itsensä pussiin lukemattomia kertoja.

Tuomio oli elinkautinen. Asiasta tehtiin lukuisia valituksia, mutta tuomio pysyi samana. Eräs henkilö oli kuullut oikeussalista poistuessaan Maija-Inkeri Huhdan tokaisseen häntä vieville poliiseille seuraavaa: "Nyt sitten lusimaan." Tällä hetkellä Maija-Inkeri laskee päiviä, jolloin voisi anoa armahdusta."

[Doctor Lecter]

^Kiitokset Patricialle noiden taustojen julkituomisesta tänne. Markkulan kirjassa Murha rikostoimittajan silmin on murhan uutisoinnista muutama sana; "...toimituksen puhelin soi lehden ilmestymisen jälkeen ja langan päässä oli hyvin ärtynyt nainen. Kesti hetken aikaa kun selvisi hänen kytkentänsä tapahtumiin.; surmatun vaimo, Maija Huhta. Rouva aloitti haukkumalla lehtemme edustajat siitä, että olimme naapureiden haastatteluissa paljastaneet, että ammutun aviomiehen ja hänen suhteensa olivat viime aikoina olleet varsin viileät..."

Poliisihan ei tietenkään kertonut heti alussa, miten surma oli tehty, mutta murhatun aviovaimo oli oikaissut lehdessä olleen poliisin ilmoituksen jonkinlaisesta pahoinpitelystä ja kertonut, että miehensä oli ammuttu.