Nuoren taksikuskin surma Asikkalassa 20.8.2022 - syyntakeeton surmaaja jätettiin tuomitsematta

[Sienisalaatti]

No missä näin on kirjoitettu? Tekijä päätyy lähes varmuudella tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämättömäksi ajaksi.

Et ilmeisesti osaa sisäistää eli ymmärtää lukemaasi vai etkö lukenut tuomiota ollenkaan?

Ei ole päätetty hoidon tarpeesta mitään,sen tarve arvioidaan joskus myöhemmin JOS ON TARVETTA ja kun kaveria ei voi pitää vangittuna niin hän pääsi heti pois kun käräjät oli ohi.Liekkö taksilla lähti samalla ku haki kamat ja vankilan mastercardin?

Uutista täydennettiin myöhemmin, että tekijä on määrätty hoitoon. Mielentilatutkimuksen johtopäätöksissä otetaan syyntakeisuuden lisäksi myös aina kantaa hoidon tarpeeseen.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/96a2 ... fc815d2aa7

Kyllä. Ja itse näkisin tahdosta riippumattoman hoidon paljon vaikuttavampana menetelmänä kuin jonkun määrämittaisen vankeusrangaistuksen näissä tapauksissa.

[HKV]

No missä näin on kirjoitettu? Tekijä päätyy lähes varmuudella tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämättömäksi ajaksi.

Et ilmeisesti osaa sisäistää eli ymmärtää lukemaasi vai etkö lukenut tuomiota ollenkaan?

Ei ole päätetty hoidon tarpeesta mitään,sen tarve arvioidaan joskus myöhemmin JOS ON TARVETTA ja kun kaveria ei voi pitää vangittuna niin hän pääsi heti pois kun käräjät oli ohi.Liekkö taksilla lähti samalla ku haki kamat ja vankilan mastercardin?

Uutista täydennettiin myöhemmin, että tekijä on määrätty hoitoon. Mielentilatutkimuksen johtopäätöksissä otetaan syyntakeisuuden lisäksi myös aina kantaa hoidon tarpeeseen.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/96a2 ... fc815d2aa7

No sentään lukkojen takana!!! Hoito voi kestää pidempään kun vankeus. Aiemmin täällä joku kirjoitti että käveli oikeudesta vapauteen mutta onneksi ei.

[Doctor Lecter]

Surullinen tarina:

Ettei tyttöni unohtuisi

Vuosi sitten elokuussa Asikkalassa surmattiin taksikuski kesken työvuoron. Hän oli 19-vuotias Crista Porokara. Hänen isänsä Georg Porokara pitää Malmilla lelukirpputoria. Sen avulla isä pitää tyttären muiston elävänä.

”Isi, taksin ajaminen on niin hauskaa, ettei se edes tunnu työltä.”

Georg Porokara muistaa ikuisesti tyttären sanat viimeiseksi jääneellä tapaamisella.

Tapaaminen oli pikainen. Taksinkuljettajana työskennellyt Crista Porokara,19, oli ajanut asiakkaan Lahdesta Helsinkiin, ja paluumatkalla hän piipahti tervehtimässä isäänsä Georgia tämän lelukirpputorilla Helsingin Malmilla.

Crista halusi esitellä isälleen ajamaansa näppärää tila-autoa, jonka sai muutettua potilaskuljetuksiin sopivaksi. Isää innostunut esittely huvitti. Autot kiinnostivat tytärtä huomattavasti enemmän kuin häntä.

Sitten Cristan piti jo lähteä ajamaan takaisin Lahteen, jossa hän asui. Isä ja tytär sopivat menevänsä pian yhdessä sieneen. Mustikatkin olivat jo kypsiä.

Sinne he eivät koskaan ehtineet. Cristan elämä päättyi muutamaa viikkoa myöhemmin elokuisena lauantaiyönä kesken työvuoron.

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21. elokuuta 2022: Poliisi tutkii Asikkalassa tapahtunutta epäiltyä henkirikosta – yksi otettu kiinni.

Saman päivän Iltalehti: Taksinkuljettaja surmattu Asikkalassa – uhri oli nuori nainen.

23. elokuuta poliisi vahvisti, että taksinkuljettajana aiemmin työskennelleen vääksyläismiehen epäillään murhanneen nuoren naistaksinkuljettajan.
...


Porokara viettää kuitenkin päivät myymälässään yksin, ellei seuraksi lasketa kaikkia niitä tuhansia leluhahmoja, jotka täyttävät sokkeloisen, Figurilandiaksi nimetyn lelukirppiksen hyllyt lattiasta kattoon.

Asiakkaita käy harvakseltaan. Välillä saattaa mennä päiviäkin, ettei käy ketään. Omalaatuisesta käytettyjen lelujen myymälästä on tehty vuosien varrella monia juttuja, myös Helsingin Sanomiin, mutta Porokaralla ei ole varaa mainostaa myymäläänsä.
...

Tyttären kuoleman jälkeen paikasta luopuminen on tuntunut entistä mahdottomammalta ajatukselta. Porokaran kolmesta lapsesta nuorimmainen, Crista, tuntui viihtyvän Figurilandiassa aina parhaiten. Liike oli ollut olemassa koko hänen elämänsä ajan.

Porokarasta tuntuu, että Crista muistuttaa paikassa itsestään kaikkialla.

Tuossa on barbiseinä, jonka äärellä Crista jaksoi leikkiä tuntikausia koulun jälkeen.

Tuolla Little People -figuureille pyhitetty hylly. Ne muistuttavat Porokaraa siitä, että tytär halusi katsella hahmoihin perustuvia piirrettyjä usein ennen päiväkotiin lähtöä.

”Salaa toivoin, että Crista olisi ehkä voinut jatkaa vielä joskus tätä.”

Yhden sermin taakse asiakkailla ei ole asiaa. Sinne Porokara on kerännyt pehmo- ja posliinikissoja Cristalle. Tytär rakasti kissoja, ja Porokaran oli tarkoitus antaa kokoelma joskus tyttärelle.
...


Georg Porokara oli myymälässään myös sinä lauantaina, kun hänen entinen puolisonsa, Cristan äiti, soitti ja kertoi suru-uutisen. Kun tämä aloitti puhelun sanomalla ”istutko”, Porokara tajusi heti, että jotain ikävää on sattunut.

Mutta niin järkyttäviin uutisiin Porokara ei osannut valmistautua. Muistikuvat puhelun jälkeisistä päivistä ovat hataria. Siksi Porokara kaivaa esiin kalenterin, jota hän käyttää myös päiväkirjanaan.

20. elokuuta päiväkirjassa lukee lyhyesti:

Tänään maailmankaikkeus teki julmimman temppunsa: otti meiltä tyttäremme Cristan.

Vaikka Porokara yleensä kirjoittaa jokaisesta päivästä jotain, seuraavat sivut ovat tyhjiä. Hän muistaa kuitenkin soittaneensa vanhimmalle tyttärelleen, Cristan siskopuolelle.

”Sitten me menimme metsään. Metsä on aina ollut meille terapeuttinen paikka. Istuimme siellä ja itkimme.”

27. elokuuta löytyy jälleen merkintä: Viikko Cristan kuolemasta. Voi pikkuiseni.
...

Crista Porokara oli alkanut ajaa taksia sen jälkeen, kun ylioppilaskirjoitukset jäivät häneltä pandemian aikana kesken.

”Crista tykkäsi ajaa. Ajokortinkin hän hankki jo 17-vuotiaana poikkeusluvalla”, Georg Porokara kertoo.

Crista tykkäsi myös tehdä töitä. Poikkeuslupakin hankittiin alun perin siksi, että hän voisi käydä koulun ohessa töissä. Autolla oli turvallisempaa ajaa kuin skootterilla.

Cristan oli tarkoitus hoitaa kirjoitukset loppuun, mutta kuten hän sanoi: taksikuskina oli niin mukavaa, ettei se edes tuntunut työltä.

Vanhempia kuitenkin huolestutti, että Crista ajoi taksia myös yöaikaan. Itse hän ei sitä Porokaran mukaan osannut pelätä.
...


2010-luvun alussa Georg Porokara erosi Cristan ja tämän veljen äidistä. Lapset muuttivat äitinsä kanssa Lahteen, ja Porokarasta tuli viikonloppuisä.

Eron jälkeen välit tyttäreen säilyivät läheisinä, ja Georg Porokara pysyi Cristalle ”isinä” vielä aikuisenakin.
...

Yhdessä Instagram-tilinsä kuvista Crista katsoo olkansa yli hymyillen. Sen alla lukee: Nautin elämästä.

Ei Cristaa tietenkään mikään maailmankaikkeus vienyt, kuten Georg Porokara kalenteriinsa kirjoitti. Hänet vei nuori vääksyläismies.

Päijät-Hämeen käräjäoikeus antoi tuomionsa marraskuun lopussa 2023. Se katsoi 25-vuotiaan miehen syyllistyneen tappoon ja törkeään raiskaukseen, mutta jätti hänet syyntakeettomana tuomitsematta rangaistukseen. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Vaikka omaisille oli alusta asti selvää, että Crista oli kuollut henkirikoksen uhrina, tapahtumien kulku oli pitkään hämärän peitossa.

Poliisi jakoi niukasti tietoa omaisille, eivätkä hekään aluksi tienneet, mikä Cristan suhde epäiltyyn surmaajaan oli ollut. Olivatko he tunteneet?

Miehelläkin oli ollut voimassaoleva taksilupa. Hän oli valinnut Cristan auton taksijonon keskeltä. Taksamittari ei ollut päällä.

Mies soitti itse hätäkeskukseen mutta sepitti aluksi tarinan kolmannesta osapuolesta. Kuulusteluissa mies muutti tarinaansa jatkuvasti.

Kuulusteluiden edetessä mies tunnusti surman mutta väitti sitä vahingoksi.

Käräjäoikeus päätyi lopulta siihen, että todennäköisesti Crista valikoitui uhriksi täysin sattumanvaraisesti.
...


Pahinta on kuitenkin ajatus siitä, että Crista kuoli turhaan.

Georg Porokara mietti pitkään, haluaako hän kertoa tyttärensä kohtalosta julkisesti. Hän pohti asiaa myös Cristan äidin ja sisarusten kanssa.

Lopulta hän päätyi siihen, että haluaa. Omaiset toivovat, ettei Crista jäisi nimettömäksi uhriksi otsikoiden takana.

”Rikokset herättävät kauhistelua sen aikaa, kun ne ovat otsikoissa ja niistä kirjoitetaan, mutta sitten ne unohdetaan eikä mitään muutu. Voisiko Cristan kohtalo saada jonkun jossakin heräämään? Mitä voisi tehdä, ettei näin kävisi enää kellekään muulle?” Porokara kysyy.
...


Taksinkuljettajien turvallisuutta on pyritty parantamaan muun muassa asentamalla autoihin hälytysnappeja ja valvontakameroita.

Cristankin autossa oli hälytysnappi, mutta hän ei koskaan painanut sitä. Hän ei todennäköisesti saanut siihen mahdollisuutta: käräjäoikeuden mukaan monet seikat viittasivat siihen, että väkivalta tai sillä uhkaaminen oli alkanut jo ajon aikana tai viimeistään auton pysähdyttyä.
...


Oikeudessa Georg Porokara sai tilaisuuden tarkkailla Cristan surmaajaa.

”Hän esiintyi vakuuttavasti, jopa luottamusta herättävästi. Ymmärrän, jos Crista ei ole vielä kyytiin ottaessaan häntä osannut pelätä. Katumusta en miehen silmissä nähnyt.”

Surmaajan tuomitsematta jättäminen herättää Georg Porokarassa ristiriitaisia ajatuksia.

Hänen oikeustajunsa sanoo, että rikoksen tekijää pitäisi rangaista, mutta taposta tuomittuna mies olisi ensikertalaisena vapautunut jo muutamassa vuodessa.

Sekin olisi tuntunut liian vähältä, kun tyttären elämä on päättynyt väkivaltaisesti ja omaisten suru on elinkautinen.

”Mutta ei mikään tuomio maailmassa tuo Cristaa takaisin. En tiedä, voiko empatiaa opettaa, mutta jos tekijä saa nyt hoitoa, ehkä hänen sielunsa voi vielä pelastua.”
...


”En usko siihen, että hyville tapahtuu hyviä asioita ja pahoille pahoja. Tämä maailmamme on jotenkin rikki, kun viattomat lapsetkin kärsivät koko ajan. Pikemminkin hyville tapahtuu pahoja, ja pahat voivat päästä kuin koirat veräjästä. Jollakin tavalla sen tajuaminen helpottaa myös omaa surutyötä.”
...


Georg Porokara haluaa puhua Cristasta. Hän ei halua, että tytär unohdetaan. Hän haluaa myös itse muistaa, ja tyttärestä puhuminen pitää hänen muistonsa elävänä.

Porokara puhuu Cristasta välillä asiakkaillekin. Esittelee duplolinnaa, jonka he rakensivat, kun Crista oli seitsemän. Varattu Cristalle -lappu kertoo, ettei linna ole myynnissä.

Hän on myös teipannut Cristan piirustuksia sinne tänne myymäläänsä. Porokarasta tuntuu, että tyttären henki on yhä jollakin tavalla liikkeessä läsnä.

”Mutta onko se pieni vai aikuinen Crista? En osaa sitä sanoa.”
...

Toistaiseksi sille ei ole ollut tarvetta: Crista on ollut mielessä ilmankin joka ikinen päivä.

Porokara myös puhuu Cristalle yhä päivittäin: kysyy mielessään neuvoa järkevältä tyttäreltään ja miettii, mitä tämä olisi vastannut.

”Ja aika usein minä sanon: Kunpa olisit yhä täällä. Isillä on vähän ikävä.”

Enemmän täällä: Helsingin Sanomat
12.12.2023 2:00

[Calabash]

Sen naisen, joka kuuli asunnolleen useita minuutteja kestäneet avunhuudot, toimimattomuutta en ymmärrä. Oliko hänellä puhelimessa isokin vika? Tuli kuitenkin sitten todistamaan.

[Pallas-Palle]

Tässä on podcast, jossa isä muistelee Cristaa lapsuudesta alkaen ja kertoo sitten kokemuksistaan tämän tapauksen tiimoilta. Aika pitkälti samoja asioita kuin Hesarin haastattelussa, mutta tykkäsin kuunnella. Inhimillinen kohta oli, kun isä kertoo ettei näe tatuoinneissa "älyä", mutta Crista oli joka tapauksessa ottanut ihoonsa kissakuvan (ja myöhemmin vielä lisääkin). Tulee käsitys aika perinteisestä ja välittävästä perhesuhteesta.

https://www.podplay.com/fi-fi/podcasts/ ... -300539215