Lapsisurmat Suomessa

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Three Finger
Alokas
Viestit: 1
Liittynyt: Su Maalis 26, 2017 12:42 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja Three Finger »

Nostelen vanhaa viestiketjua ylös, kun huomasin Suomi24:n puolella keskustelua Pelkosenniemellä tapahtuneesta lapsisurmasta. Tästä ketjusta en löytänyt nopealla silmäilyllä mainintaa tapauksesta, joten onko kenelläkään mitään tarkempaa tietoa tuohon liittyen? Suomi24:n viestiketjussa kerrottiin jotain pintapuolista, mutta hieman avoimeksi jäi, ihan siitäkin lähtien, että milloin tuo on tapahtunut?

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17032
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Niih, suomi24:lla on tälläinen viesti ko. tapaukseen liittyen:

Pyhäjärvi Pentti tai Pertti oli tekijä muistaakseni. Sukunimi varma! Semmoinen koltan näköinen punanahkatihrusilmä. Vapautunut joskus 80-90- lukujen vaihteessa. Missä lie nykyään? Toivottavasti kuollut väkivaltaisesti, hitaasti ja kivuliaasti. Punainen talo Pyhäjärven kylässä tien ja järven välissä matkailukäyttöön entisöitynä nykyään. Alun perin valkoinen. Ironista kyllä seudun kaunein paikka.
---------------------------------------

Tämä järkyttävä verityö tehtiin marraskuussa 1980. Tarkemmin sanoen lauantaina 22.11.

Surmaaja oli Mikan isäpuoli Juhani Pyhäjärvi. Tuolloin 28-vuotias mies, joka asutti uusperheineen syntymäkotiaan.

Perhe asui Pelkosenniemen Pyhäjärvellä, Pyhätunturin juurella. Mika muutti sinne äitinsä kanssa Pohjois-Savosta noin puoli vuotta ennen väkivaltaista kuolemaansa.
- Kuolema tuli kymmenen päivää sen jälkeen kun sosiaaliviranomaiset olivat viimeksi käyneet perheen kotona. Tuo käynti johtui siitä, että he olivat saaneet jälleen kerran ilmoituksen, että 4-vuotias Mika-poika oli vaarassa kuolla kylmyyteen ja nälkään. Oli myös mainintaa, että isäpuoli kohteli poikaa huonosti.
- Tämäkään käynti ja puhuttelu eivät tuottaneet tulosta. Vanhemmat kiistivät kaiken.

Raija oli pyöräyttänyt esikoisensa Mikan jo 17-vuotiaana.
- Syksyllä 1979 Raija paukahti taas siunattuun tilaan. Keväällä 1980 syntyneen lapsen ja Lappiin muuton myötä 4-vuotias Mika joutui ns. lapsipuolen asemaan; syrjityksi ja huonosti kohdelluksi Juhani Pyhäjärven toimesta. Mielestään Mika ei kuulunut perheyhteisöön.

Pieni poika joutui olemaan päiväkausia ulkona pakkasessa huonosti puettuna ja joutui tekemään töitä, joista nelivuotiaan ei voida odottaa suoriutuvan. Sisällä talossa Mikan liikkuvuutta rajoitettiin; hänelle oli määrätty oven läheltä paikka jossa piti olla. Neliön muotoinen tila, josta ei saanut poistua.
- Näistä olosuhteista oli sitten joku tehnyt havainnon, joka johti ilmoitukseen sosiaalitoimistolle.

4-vuotiaan kuolemaan johtanut tapahtumaketju sai alkunsa kun Juhani huomasi pojan pissanneen housuihinsa. Juhani raivostui, otti Mikaa tukasta kiinni iskien pojan päätä voimakkaasti kaksi kertaa lattiaan. Mikan taas raskaana oleva äiti seurasi tilannetta kauhistuneena eikä uskaltanut mennä väliin. Mika hoiperteli vuoteeseen ja puolen tunnin kuluttua hänet huomattiin tajuttomaksi. Juhani yritti elvyttää kaatamalla vettä suuhun, mutta Mika ei enää koskaan palannut tajuihinsa.
- Viiden tunnin kuluttua pojan sydän lakkasi lyömästä. Vasta sitten soitettiin ambulanssi...

Oli aika keksiä selitys: "sängyn puinen kansi kaatui pojan päälle". "Joo, niin se kävi". Myös Mikan äiti lähti alkuunsa täysillä mukaan tähän puisen sängynkannen tarinaan. Lopulta hän kuitenkin murtui ja kertoi totuuden; Juhani hakkasi poikaa.

Tapaus oli esillä Kemijärven kihlakunnanoikeudessa 31.12.1980. Mikan äiti kertoi pelkäävänsä aviomiestään, joka oli hänetkin monta kertaa pahoinpidellyt ja uhannut tappaa. Huhuttiin, että Mikan piti jouluksi mennä äitinsä vanhempien luokse asumaan.
- Sitä joulua ei nelivuotiaalle Mikalle koskaan tullut.

Juhani Pyhäjärvi tunnusti pahoinpidelleensä Mikan kuoliaaksi, mutta kiisti aiemmat hakkaamiset.
Teksti ja kuva NP helmikuu 1981.
Teksti ja kuva NP helmikuu 1981.
Pyhis.png (249.96 KiB) Katsottu 12978 kertaa
Vankeutta siitä toki annosteltiin ja s24 huhun mukaan vapautui siis 80/90 lukujen taitteessa. Tuskin sentään kymmentä vuotta istui.
- Tuohon aikaan alettiin jo elää humaania vasemmistolaista ja väkivaltarikollisuutta ymmärtävää kriminaalipolitiikkaa, joten jos "Pyhis" oli varttihullu, niin sai noin 6 vuotta, josta suoritti puolet - jos siis ensikertalainen.

Lähteenä Nykyposti helmikuu 1981.

Tästä tapauksesta tulee hakematta mieleen Forssa 1983 ja 2-vuotiaan Katjan väkivaltainen kuolema; väkivaltainen isäpuoli, äidin voimattomuus ja pelko sekä sepitetty tarina lapsen saamista vammoista.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Kateellinen
Lauri Hanhivaara
Viestit: 149
Liittynyt: Ma Maalis 29, 2010 1:15 am

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja Kateellinen »

Kuvottava tapaus :( tulee oikeasti fyysisesti paha olo kun miettii tapausta, vaikka mulle yleensä ei ikinä tulekaan, tai no myös tuo Kaijan tapaus aikoinaan on yhtä hirvittävä, kuten myös Vilja Eerikan. Itselläni on myös 4-vuotias poika... Ja miten on ollut noin raukkamainen äiti ettei ole uskaltanut väliin mennä, vaikka raskaana onkin ollut. Eikö aivoverenvuodon mahdollisuus ole käynyt mielessä kenelläkään, ja ollaan ajateltu että kyllä se siitä herää kun vähän aikaa nukkuu.. :/

joona.linna
Poliisikoira Rex
Viestit: 263
Liittynyt: Ti Kesä 11, 2013 6:53 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja joona.linna »

Doctor Lecter kirjoitti:- Sitä joulua ei nelivuotiaalle Mikalle koskaan tullut.
Noista sanoista tuli mieleen tapaus jossa poltettiin kaksi lasta täällä Suomessa !

Vuosi 1971 muistetaan useasta nuoren naisen murhasta ja Julma-Juha Väätäisen juoksuista. Ensio Koivunen kuunteli radiosta "Piippola poijan" voittojuoksua, voiton riemun jälkeen Enska tappoi kaksi nuorta naista, kuten tiedämme.

Pohjoispohjanmaalla Piippolan naapurikunnassa Kärsämäellä, kohtasi kaksi lasta samaisena vuonna maallisen taipaleen joulun olessa ovella.

KÄRSÄMÄEN MURHAPOLTTAJA MIELENTILATUTKIMUKSEEN

Mielentilatutkimukseen määrättiin Pyhäjärven käräjillä maanataina kärsämäkinen Leena Särkioja, 20, joka oli joulukuun 16 päivänä viime vuonna sytyttänyt Kärsämäen Alajoella sijaitsevan kotinsa palamaan.Tulipalossa sai perheen kaksi pienokaista surmansa ja Leena Särkioja itsekkin vammoja.
Kärsämäen tapausta käsiteltiin Pyhäjärven kihlakunnanoikeudessa maanantaina.Syytäjänä oli Oulun läänin apulaispoliisitarkastaja.Syytetty itse oli lääkärilausunnon perusteella vapautettu saapumasta oikeuden istuntoon.Paikalla oli hänelle määrätty edustaja.
Syytäjä syytti Leena Särkiojaa murhapoltosta ja kahdesta murhasta.Oikeuden istunossa esitettiin syytetyn asetamista mielentilatutkimukseen.Tähän yhtyivät kaikki osapuolet.Jutun käsittely lykkääntyi näinollen kevääseen ja tulee esille uudelleen toukokuun alkupäivinä.

Viime joulukuussa Leena Särkioja oli miehensä ja vanhiman poikansa poissaolessa sytytänyt kotinsa palamaan.Lapset, joista toinen oli hieman yli vuoden ja toinen vasta muutaman kuukauden ikäinen, kokivat tukehtumiskuoleman.Rouva Särkioja itse oli yrittänyt itsemurhaa ja tämän jälkeen ryöminnyt rakenuksen alle odotamaan kuolemaa.Tulipaloa samuttaessa hänet kuitenkin löydettiin lattiarakenteiden alta ja toimitettiin sairaalaan


Syitä voi vain arvailla, mikä pisti nuoren äidin tekemään kammottavan teon "körttiläispitäjässä". Isäntä Särkiojalla vakaa aikomus saatta uudestaan siunattuun tilaan vaimonsa; kolme lasta ei ole vielä paljon nuorelle vaimolle. Oliko apua tuolloin saatavilla esim.synnytyksen jälkeiseen masenukseen tai uskalsiko sitä pienessä kyläyhteisössä edes Leena Särkioja ajatella. Ei ollut pyörivää pesukonetta, ei nettiä. Kinkerit,kötinät ja kirkoon- sieltä oli apu haettava, jos sinne ehti töiltään.
Vaimo yritti itsemurhaa aluksi liiterissä lyöden kirveellä itseänsä.
Vainajat eivät vaikene

Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

Sydämelliset kiitokseni nimimerkki "Three Fingerille" tämänkin keskusteluketjun esille nostamisesta.Olisi minulta jäänyt huomaamatta.Täytynee tulevana viikonloppuna lukea koko viestiketju läpi.

Doctorille ja Joonalle samanlaiset terveiset! Noista teidän mainitsemistanne lastensurmista olen joskus jotain kuullut, mutta nyt sain niihin huomattavaa lisävalaistusta.

Tässä yksi vanhempi lapsisurma Kurikasta helmikuulta 1933.Vetää mielen hiljaiseksi.Äiti oli pilkkonut elävän lapsensa kirveellä.Väitti ensin, että lapsi oli syntynyt kuolleena, mutta myöhemmin todettiin, että lapsi oli syntynyt elossa.

Kuva
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

Osku
Nikke Knakkertton
Viestit: 157
Liittynyt: To Kesä 02, 2011 11:46 pm

Re:

Viesti Kirjoittaja Osku »

mipa74 kirjoitti:Tapahtui joskus -93 tai -94 Hyvinkäällä...

Poliisipartio puhallutti kaupungilla ajaneen miesautoilijan, ja alkoholia oli veressä sen verran että auto jäi paikoilleen ja mies verikokeeseen. Kun nämä muodollisuudet oli hoidettu, poliisipartio vei miehen kotiinsa nukkumaan humalaansa pois.

Hetkeä myöhemmin heille tulee radiosta karmiva tehtävä. Samainen herra oli soittanut poliisin päivystykseen ja kertonut tappaneensa kaksi lastaan. Paikalle kiirehtinyt poliisipartio ei voinut muuta kuin todeta miehen olleen oikeassa. Tämän jälkeen mies ei tainnut kotonaan ainakaan hetkeen olla.
Itse muistan tämän tapauksen. Isä tappoi tyttärensä ja nuorimman pojan, keskimmäinen lapsi säilyi hengissä ja sijoitettiin lastenkotiin.
Tekotapaa tai tarkempia yksityiskohtia en muista enää.

Avatar
ajanpatina
Jack Bauer
Viestit: 963
Liittynyt: Ma Syys 30, 2013 5:08 pm
Paikkakunta: Loimaa, Tampere
Viesti:

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja ajanpatina »

Tämä järkyttävä verityö tehtiin marraskuussa 1980. Tarkemmin sanoen lauantaina 22.11.

Surmaaja oli Mikan isäpuoli Juhani Pyhäjärvi. Tuolloin 28-vuotias mies, joka asutti uusperheineen syntymäkotiaan.

Perhe asui Pelkosenniemen Pyhäjärvellä, Pyhätunturin juurella. Mika muutti sinne äitinsä kanssa Pohjois-Savosta noin puoli vuotta ennen väkivaltaista kuolemaansa.
- Kuolema tuli kymmenen päivää sen jälkeen kun sosiaaliviranomaiset olivat viimeksi käyneet perheen kotona. Tuo käynti johtui siitä, että he olivat saaneet jälleen kerran ilmoituksen, että 4-vuotias Mika-poika oli vaarassa kuolla kylmyyteen ja nälkään. Oli myös mainintaa, että isäpuoli kohteli poikaa huonosti.
- Tämäkään käynti ja puhuttelu eivät tuottaneet tulosta. Vanhemmat kiistivät kaiken.

Raija oli pyöräyttänyt esikoisensa Mikan jo 17-vuotiaana.
- Syksyllä 1979 Raija paukahti taas siunattuun tilaan. Keväällä 1980 syntyneen lapsen ja Lappiin muuton myötä 4-vuotias Mika joutui ns. lapsipuolen asemaan; syrjityksi ja huonosti kohdelluksi Juhani Pyhäjärven toimesta. Mielestään Mika ei kuulunut perheyhteisöön.

Pieni poika joutui olemaan päiväkausia ulkona pakkasessa huonosti puettuna ja joutui tekemään töitä, joista nelivuotiaan ei voida odottaa suoriutuvan. Sisällä talossa Mikan liikkuvuutta rajoitettiin; hänelle oli määrätty oven läheltä paikka jossa piti olla. Neliön muotoinen tila, josta ei saanut poistua.
- Näistä olosuhteista oli sitten joku tehnyt havainnon, joka johti ilmoitukseen sosiaalitoimistolle.

4-vuotiaan kuolemaan johtanut tapahtumaketju sai alkunsa kun Juhani huomasi pojan pissanneen housuihinsa. Juhani raivostui, otti Mikaa tukasta kiinni iskien pojan päätä voimakkaasti kaksi kertaa lattiaan. Mikan taas raskaana oleva äiti seurasi tilannetta kauhistuneena eikä uskaltanut mennä väliin. Mika hoiperteli vuoteeseen ja puolen tunnin kuluttua hänet huomattiin tajuttomaksi. Juhani yritti elvyttää kaatamalla vettä suuhun, mutta Mika ei enää koskaan palannut tajuihinsa.
- Viiden tunnin kuluttua pojan sydän lakkasi lyömästä. Vasta sitten soitettiin ambulanssi...

Oli aika keksiä selitys: "sängyn puinen kansi kaatui pojan päälle". "Joo, niin se kävi". Myös Mikan äiti lähti alkuunsa täysillä mukaan tähän puisen sängynkannen tarinaan. Lopulta hän kuitenkin murtui ja kertoi totuuden; Juhani hakkasi poikaa.

Tapaus oli esillä Kemijärven kihlakunnanoikeudessa 31.12.1980. Mikan äiti kertoi pelkäävänsä aviomiestään, joka oli hänetkin monta kertaa pahoinpidellyt ja uhannut tappaa. Huhuttiin, että Mikan piti jouluksi mennä äitinsä vanhempien luokse asumaan.
- Sitä joulua ei nelivuotiaalle Mikalle koskaan tullut.

Juhani Pyhäjärvi tunnusti pahoinpidelleensä Mikan kuoliaaksi, mutta kiisti aiemmat hakkaamiset.
Pyhis.png
Vankeutta siitä toki annosteltiin ja s24 huhun mukaan vapautui siis 80/90 lukujen taitteessa. Tuskin sentään kymmentä vuotta istui.
- Tuohon aikaan alettiin jo elää humaania vasemmistolaista ja väkivaltarikollisuutta ymmärtävää kriminaalipolitiikkaa, joten jos "Pyhis" oli varttihullu, niin sai noin 6 vuotta, josta suoritti puolet - jos siis ensikertalainen.

Lähteenä Nykyposti helmikuu 1981.

Tuota, tuota... Minäkin muistelen näiltä ajoilta, joko tätä tapausta tahi sitten oli samankaltainen tapaus...!? Voi olla, että itse muistan väärin, sillä onhan tästä aikaa kulunut muutama vuosikymmen... Mutta...
Mutta, minulla oli muistikuva sellaisesta tapauksesta, että tapahtumapaikka olisi ollut jossain Iisalmen pohjoispuolella ja kohteena 6 vuotias poika, jolle oli nurkkaan liidulla piirretty rajat, jonka yli ei ollut tulemista. Lopulta kuitenkin isäpuoli oli ottanut pojan jaloista kiinni ja pyörittänyt poikaa niin, että pää paukkui seinään ja poika kuoli. Äiti katseli vain vierestä.
Entistä kuvottavammaksi asian teki lastensuojelun työntekijöiden käynti, kun he eivät tehneet mitään, vaikka muutamaa päivää aikaisemmin olivat käyneet paikalla.

Elikä, olisiko näitä tapauksia ollut kaksi erillistä samoihin aikoihin, vai muistanko väärin ja kyse onkin tästä Pelkosenniemen tapauksesta!? Voi olla, että muistan väärin ja sekoitan tyhmässä pöntössäni asioita...!?

Mutta, se, mikä tekee tästä/näistä tapauksista erittäin kuvottavan, suorastaan oksettavan, on lastensuojelun toiminta, joka ei suojele lasta. Aivan, kuten pikku Erikankin tapauksessa. Nämä tapaukset kertovat ja todistavat sen tosiasian, ettei virmiehillä ole todellisuudessa mitään vastuuta mistään. Tässä Mikankin tapauksessa ei viranomaiset joutuneet mihinkään vastuuseen. Menivät ilmeisesti kaffille tiimin kanssa kehumaan toinen toistaan, kuten tapana on.
Kaikella on aikansa.

Avatar
On Anoi Kaa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11798
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa »

Paccasucco oli jättänyt tonne Pub Prisoniin luettavaksi lehtileikkeitä, missä kuvataan mielipuolista julmuutta osoittaneen ryöstäjän tekemää 6-vuotiaan surmaa Kuhmoisten Poikkijärvellä vuonna???

Korjaanpa nuo talteen, tytön surma vaikuttaa täysin tarpeettomalle, kun muitakin silminnäkijöitä jätti henkiin.
Postinhoitajan ja hänen 6-vuotiaan tyttärensä surma.jpg
Postinhoitajan ja hänen 6-vuotiaan tyttärensä surma.jpg (100.41 KiB) Katsottu 11074 kertaa
Ryöstömurha1.jpg
Ryöstömurha1.jpg (59.65 KiB) Katsottu 11074 kertaa
Ryöstömurha2.jpg
Ryöstömurha2.jpg (66.6 KiB) Katsottu 11074 kertaa
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.

Avatar
On Anoi Kaa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11798
Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
Paikkakunta: Syvä joki

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja On Anoi Kaa »

6-vuotiaan kuolemaan johtaneesta ryöstöstä vielä tässä. Posti luvannut 50 000mk palkkion, vaikka ryöstetty summa oli 36 000mk. Tuo on sellaista reiluutta, mitä pankit eivät enää harrasta.
Palkkio ryöstömurhaaja kiinnisaannista.jpg
Palkkio ryöstömurhaaja kiinnisaannista.jpg (73.78 KiB) Katsottu 11072 kertaa
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.

Avatar
murha.infon tiimi
Frank Drebin
Viestit: 398
Liittynyt: Ti Tammi 31, 2017 6:32 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja murha.infon tiimi »

Etusivulle on tänään julkaistu kartta, johon on merkitty paikkakunnittain pienen uutisen kera lapsisurmat vuosilta 1960 - 2017.

Kommentoinnit, korjaukset, lisäykset tähän ketjuun.
Take one for the team!

L'amourha
Jessica Fletcher
Viestit: 3070
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja L'amourha »

Poikkijärven ryöstömurhasta löytyy ainakin pari ketjunpätkää ennestäänkin, ylläpito ehkä voisi yhdistellä:

https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic ... 29cbd6aa19

https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=19815

Pari lehtijuttua tapauksen selvittyä:
HS 15.01.1955 Poikkijärven ryöstömurha 9.10.1954.jpg
HS 15.01.1955 Poikkijärven ryöstömurha 9.10.1954.jpg (171.08 KiB) Katsottu 9374 kertaa

HS 15.01.1955 Poikkijärvi 9.10.1954.jpg
HS 15.01.1955 Poikkijärvi 9.10.1954.jpg (158.12 KiB) Katsottu 9374 kertaa
HS 03.11.1955 Raimo Johannes Holmanto .jpg
HS 03.11.1955 Raimo Johannes Holmanto .jpg (95.13 KiB) Katsottu 9374 kertaa
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä

L'amourha
Jessica Fletcher
Viestit: 3070
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja L'amourha »

Osalainaus Lecteriltä Pyhäjärven jutusta.
Doctor Lecter kirjoitti:
Vankeutta siitä toki annosteltiin ja s24 huhun mukaan vapautui siis 80/90 lukujen taitteessa. Tuskin sentään kymmentä vuotta istui.
- Tuohon aikaan alettiin jo elää humaania vasemmistolaista ja väkivaltarikollisuutta ymmärtävää kriminaalipolitiikkaa, joten jos "Pyhis" oli varttihullu, niin sai noin 6 vuotta, josta suoritti puolet - jos siis ensikertalainen.
Vankeutta toki annettiin, Tohtori arvioi tuomion aika hyvin, tosin ymmärtäväinen tuomioistuin ei tarvinnut noihin lukemiin edes vartin papereita.
24.01.1981 Matti Juhani Pyhäjärvi tuomio.jpg
24.01.1981 Matti Juhani Pyhäjärvi tuomio.jpg (42.73 KiB) Katsottu 9362 kertaa
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä

Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

Kommentteja nimimerkki L´amourhan ilahduttaviin viesteihin:
Maija turjukka lähestyi aihetta jo yli 10.vuotta sitten:
https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=1&t=6514

Tiedot ja lehtiuutiset olisi ehkä syytä koota mainitun alustuksen yhteyteen, johon ne parhaiten sopisivatkin.

Ihan tarkkaan en jaksa asioita muistaa, mutta muistelen joskus lukeneeni, että Holmannon äitee oli antanut pojalleen "vedenpitävän alibin".Se viivästytti tutkimuksia.Holmanto oli kuitenkin alusta asti poliisien mielenkiinnon kohteena.Itselleni on jäänyt se mielikuva,että rikostutkijat tekivät alusta lähtien erinomaisen tarkkaa työtä, kuten tekivät myöhemmin mm. Lammin Poikmetsän kaksoismurhankin suhteen.

Kuva
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

Silti Onnellinen
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 95
Liittynyt: To Kesä 26, 2008 2:55 pm

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja Silti Onnellinen »

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... gs.6D0ebBY
Liperissä 2002 3 lasta tappaneen tulipalon taustoja.

Satu menetti kaikki kolme lastaan, kun mustasukkainen ex-mies teki perhesurman – "Muistan, kuinka poliisit soittivat minut tienvarteen"
Satu oli eronnut väkivaltaisesta miehestään keväällä. Heinäkuussa mies tappoi itsensä ja parin kolme pientä nukkuvaa lasta sytyttämällä tulipalon heidän kotitaloonsa Pohjois-Karjalassa. Vuosi oli 2002. Nyt, vuosia tapahtuneen jälkeen, Satu haluaa kertoa tarinansa – jos edes yksi lapsi pelastuisi sen avulla.

Satu muistaa 16 vuoden takaisesta lauantaista vain sen, että osti alennusmyynnistä kirkkaankeltaisen imurin ja sohvatyynyjä.

Sitten kello löi kuusi. Ex-miehen piti tuoda lapset silloin hänelle. Aikaa kului ja kului, Satu ei tiedä ollenkaan, kuinka kauan. Jossain vaiheessa hän soitti poliisit. Niin häntä oli käsketty tekemään, jos mies ei palauttaisi lapsia.

Pelotteli lapsia leikkimällä tulitikuilla

Satu oli aiemminkin pelännyt antaa lapsia heidän isälleen.

Edellisen kerran jälkeen vanhin pojista, yhdeksänvuotias, oli kertonut isän ajaneen soramontulle ja leikkineen autossa bensalla ja tulitikuilla.

Äiti oli vienyt lapset seuraavana päivänä lastenpsykologille, ja he olivat siellä kertoneet saman.

– Silloin kaikki huolestuivat, sosiaalityöntekijätkin.

Isälle vielä yksi mahdollisuus

Silti isä sai vielä yhden mahdollisuuden. Johtava sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että miehen täytyi vielä kerran saada yrittää olla isä.

– Olihan hän opetellut käyttämään astianpesukonetta ja pyykkikonetta, Satu kertoo ja pudistaa päätään.

Tuona heinäkuisena lauantaina yksikään kolmesta lapsesta ei palannut kotiin äitinsä luo.

Yhdeksän- ja kuusivuotiaat pojat, kolmevuotias tyttö ja lasten isä löydettiin kuolleina kotitalon makuuhuoneesta. Kuolleella isällä oli kädessään tulitikut. Vieressä oli osittain sulanut bensiiniastia.

Mies oli mustasukkainen
Matti oli ollut aina hyvin mustasukkainen. Hän tuli mukaan kauppaan ja neuvolaan, vaikkei koskaan sisälle neuvolaan, saati synnytyssairaalaan.

Ystäviään Satu ei juuri nähnyt, sillä Matti ei pitänyt heistä. Jos toinen Sadun ystävistä joskus tulikin kylään, oli Matti monta päivää puhumatta vaimolleen.

Kotityöt olivat Sadun vastuulla. Mutta niin oli esimerkiksi halkojen hakkaaminenkin, sillä polttopuita tekemällä Satu saattoi saada mieheltään luvan mennä lasten kanssa käymään vanhemmillaan; jos Matti ei juuri silloin ollut piilottanut auton avaimia tai ottanut autoa pois vakuutuksista, jotta Satu ei pääsisi ajamaan.

Lapsilleen isä oli Sadun mukaan etäinen: makasi sohvalla, söi ja joi.

– Rakensin lapsille majan pihalle, kävimme metsässä tai leivoimme. Mitä muutakaan olisimme siellä korvessa tehneet, koska mihinkään emme sieltä päässeet.

Sadun pihalle rakentama kaksikerroksinen puumaja, jossa vietettiin monta hyvää hetkeä.

Mies uhkaili ja repi vaatteita
Satu oli miettinyt eroa jo ensimmäisen lapsen synnyttyä. Mutta Matti oli uhannut, että lasta Satu ei näkisi enää koskaan.

Kerran mies oli repinyt kaikki sellaiset Sadun vaatteet, jotka olivat hänen mielestään epäsopivia.

– Pinkit housuni, mustat tiukat housuni ja punaisen paidan, joka oli hänen mielestään liian värikäs.

Sisäasianministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan miesten tekemien perhesurmien taustalla toistuu usein sama, murheellinen kaava. Äidit surmaavat usein vastasyntyneitä lapsiaan, kun taas perhesurmat ovat useimmiten isien tekemiä.

Surmien taustalla on usein parisuhdeongelmia, erotilanteeseen liittyvä kriisi tai vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelma. Useissa tapauksissa mies on surmannut lapset tai koko perheen kostoksi lähtöä yrittäneelle vaimolleen.

Satu otti kuvan kesken jääneistä leikeistä kotipihalla silloin, kun he menivät siivoamaan tulipalon jäljet pois talosta.

"Et näe lastasi enää koskaan"
Eroa Satu oli yrittänyt ensimmäisen kerran toden teolla ottaa jo vuonna 2000. Hän oli kerännyt rohkeutensa ja sanonut eräänä perjantaina, että ei halua elää tällaista elämää.

Mies oli suuttunut, huutanut ja repinyt Sadulta paidan päältä. Napannut yksivuotiaan tyttären mukaansa ja ajanut autolla pois. Soittanut Sadulle, että tappaa itsensä ja tytön.

– Tyttöäsi et näe enää koskaan, mies oli sanonut.

Satu soitti poliisille.

– He eivät tehneet mitään. Sanoivat, etteivät pysty, kun eivät tiedä, mihin mies ajoi.

Vielä samana iltana mies soitti Sadulle. Hän voisi palata kotiin, jos Satu häipyisi vanhempien poikien kanssa. Satu pakkasi pojat autoon ja lähti vanhemmilleen. Mutta palasi seuraavana päivänä kotiin.

– Oli äitienpäivä. Minun oli pakko.

Koko perhe meni ravintolaan syömään hienoa äitienpäivälounasta. Ensimmäistä kertaa koskaan.

Mies tunkeutui tukiasuntoonkin
Ero pyöri Sadun mielessä tuon äitienpäivän jälkeen pari vuotta. Hän suunnitteli lähtönsä tarkoin. Kävi sairaanhoitajan luona, sai tukiasunnon. Pakkasi tavaroita valmiiksi ja lupasi, että esikoinen saisi pitää kaverisynttärit kotona ennen lähtöä.

Seuraavana päivänä hän suostutteli, että saisi viedä Matin töihin. Siten hän sai luvan käyttää autoa ja mennä vanhempiensa luo kylään. Hän jätti lapset vanhemmilleen ja haki veljensä kanssa pakkaamansa tavarat pois perheen kodista.

Elämä oli ihanaa hetken: kaikki kolme lasta nukkuivat äidin vieressä, pienin oppi kuivaksi. Lähellä oli kioski, josta pojat hakivat äidilleen ruusuja.

Mutta tukiasunnoissa oli henkilökuntaa vain päivisin. Yhtenä iltana Matti tunki sinne väkisin eikä lähtenyt ennen kuin aamulla.

Isä vei lapset perjantaina
Lasten kertoma polttoyritys soramontulla oli juhannuksena vuonna 2002.

Seuraavan päivämäärän Satu muistaa tarkalleen loppuelämänsä: lapset menivät isälleen perjantaina 5.7.2002.

Satu ihmetteli, miksi Matti toi tuolloin hänelle kasan Sadun mummon kutomia räsymattoja ja lasten valokuva-albumit, muttei osannut ajatella asiaa sen enempää. Hän oli saanut ohjeeksi soittaa poliisille, jos isä ei palauttaisi lapsia lauantaina iltakuuteen mennessä.

– Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa lapset hänelle, koska se oli viranomaisten määräys.

Poliisit pyysivät tienvarteen
Tuli lauantai. Satu muistaa, kuinka kello tuli 18. Ja enemmänkin, mutta ajantaju hämärtyi. Hän ei muista tarkalleen, miten asiat etenivät, mutta jossain vaiheessa hän soitti poliisille ja lopulta Matin läheiset ajoivat miehen kotitalolle.

Seuraavaksi Satu muistaa poliisien ja papin tulleen hänen kotitielleen. Hän joutui kävelemään tienvarteen, koska poliisit eivät olleet varmoja, mikä asunto oli Sadun.

On ollut tulipalo, ja lapsesi ovat kuolleet siinä, poliisi kertoi.

Joku huusi kamalan kovaa
Satu vain istui. Sitten hän makasi lattialla ja laski numeroita. Hän muistaa jonkun huutaneen kamalan kovaa.

– Laskin numeroita niin pitkään, että ajatus ei pääsisi pääni sisälle.

Ambulanssi tuli ja vei Sadun sairaalaan, jossa hän olikin yli kaksi kuukautta. Satu kiittelee kriisiapua ja keskusteluapua, jota on saanut aina tarvitessaan.

Luotto viranomaisiin koetuksella

Vuonna 2012 julkaistun selvityksen mukaan Suomessa on tehty vuosina 2003-2012 kaikkiaan 35 alle 15-vuotiaisiin omiin lapsiin kohdistunutta surmaa, joissa on kuollut yhteensä 55 ihmistä. Näistä perhesurmia on ollut seitsemän.

Oman lapsen surmaajilla ei usein ole taustallaan aiempia poliisin tietoon tulleita väkivaltarikoksia. On myöskin tavallisempaa, että perhesurman tekijä on töissä kuin että hän olisi työtön. Näin oli myös Sadun tapauksessa. Matti teki jopa kahta työtä.

Selvityksessä todettiin, että osa perhesurmista olisi ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet tekijöiden itsetuhoiset ajatukset ja uhkailu olisi otettu tosissaan.

"Tein kaikkeni, mutta se ei auttanut"
Satu haluaa kertoa tapahtuneesta julkisuudessa, jos siitä joku saisi apua.

– Itse yritin lähteä ja lähdinkin, tein kaikkeni, mutta sekään ei auttanut. Jos jotain haluaisin sanoa samankaltaisessa tilanteessa olevalle, sanoisin, että mene mieluummin puhumaan poliisille kuin sosiaaliviranomaisille.

Satu on menettänyt luottonsa sosiaaliviranomaisiin, mutta poliisiin hän luottaa.

Satu oli pitkään myös katkera ja vihainen, mutta sitä hän ei ole enää, vaikkei kukaan hänen mukaansa ole pyytänyt häneltä anteeksi tapahtuneen jälkeen.

Yksi ajatus antoi voimaa

Hautajaisista Satu ei paljoa muista. Hänelle annettiin rauhoittavia lääkkeitä.

Valokuvia hän ei edelleenkään halua katsoa, ne tekevät liian pahaa. Melkein yhtä kipeää kuin suru teki lasten menetysten jälkeen.

Vatsaan sattui niin paljon, että Satu ei voinut uskoa sen olevan pelkkää surua. Lääkäreiden mukaan kohtu supisteli, mutta ilman syytä. Suru oli fyysinen kipu äidin vartalossa.

Lapsille laitettiin arkkuun rakkaita esineitä, pienimmälle nallepehmolelu.

Mutta sen Satu muistaa, miten hän odotti autossa, että Matin hautajaiset olisivat ohi. Ja sen, miten häneltä kysyttiin parkkipaikalla, kumpaan autoon hän menisi: siihen, jossa olisi yksi arkku vai siihen, jossa on kaksi.

Moni lapsensa menettänyt on kertonut, että olisi halunnut itse kuolla samalla hetkellä. Ei Satukaan olisi pannut pahitteeksi, jos "meteoriitti olisi osunut tai salama iskenyt". Mutta niin ei käynyt. Eikä hän arkkuunkaan olisi halunnut mukaan.

– Ei niissä arkuissa ketään ollut.

Ymmärsivätkö lapset, mitä tapahtuu?
Kärsivätkö lapset? Tajusivatko he, mitä tapahtuu? Sitä Satu on kysynyt ja miettinyt.

Yksi asia häntä on jäänyt kuolinsyyraporttien jälkeen vaivaamaan. Esikoinen oli liikahtanut hieman sen jälkeen, kun Matti oli jo kuollut.

– Se oli varmaan vain käden tai jalan heilautus, äiti kertoo, mutta ajatus vaivaa silti.

Satua kannatteli pimeimpien hetkien läpi ajatus siitä, että ihmisellä on vain yksi elämä, jota ei kannata tuhlata toisen takia. Että jos hän kuolisi, olisi Matti tavallaan voittanut. Juuri vihan tunne sai hänet alussa jaloilleen.

– Olin ollut kymmenen vuotta lattialuuttuna ja kynnysmattona, enää en olisi.

Ensimmäistä kertaa ulos
Satu oli juuri ennen tapahtunutta aloittanut uuden työn, mutta siihen ammattiin hän ei koskaan palannut.

Tulipalon jälkeen sairaalassa häntä pelotti lähteä ihmisten ilmoille.

– Ulkona olisi niin paljon lapsia. Kaikilla muilla olisi lapsia ja minulla ei.

Hän kuitenkin valmisti itsensä kohtaamaan pelkonsa ja meni ulos. Kuten hän valmisti itsensä myös menemään kotipaikkakunnalleen tapahtuneen jälkeen – niin monta kertaa, että sekin mörkö hävisi.

Satu on pakottanut itsensä kohtaamaan pelkonsa, jotta möröt häviäisivät hänen mielestään. Hautajaiskuvia hän ei kuitenkaan halua nähdä, eikä myöskään lukea uutisista lapsiin kohdistuneista henkirikoksista.

Neljä uutta ihmettä
Satu tapasi uuden miehensä vuoden 2003 keväällä. Hän kertoi menneisyydestään lähes ensitapaamisella.

– Ajattelin, että kyllä hän lähtee pois, jos haluaa.

Ei lähtenyt, vaan nyt pariskunnalla on neljä yhteistä lasta. Lisäksi miehellä on kaksi lasta entisestä liitostaan ja perheessä touhuaa myös kaksi kultaista noutajaa.

Satu pitää jokaista lastaan ihmeenä. Hän oli ajatellut, ettei saisi lapsia enää koskaan.

– Mitään syytä sille ei ollut, mutta niin vain ajattelin. Että jos lapset on kerran otettu pois, ei niitä lisää enää saa.

Lapset tietävät sisarustensa kohtalosta
Nykyiset neljä lasta tietävät Sadun ensimmäisten kolmen lapsen kohtalosta. Ensimmäisen kerran siitä kerrottiin, kun nyt 13-vuotias tyttö oli menossa esikouluun. Parempi kuulla minulta kuin joltain muulta, Satu mietti.

Kolmen ensimmäisen lapsen kuvat koristavat Sadun perheen hyllyä. Välillä lapset harmittelevat, että olisivat halunneet tavata sisaruksensa.

– Sanovat, että on niin ikävä, vaikka eivät ole tavanneetkaan. Kerron rehellisesti heille kaiken, mitä he kyselevät.

Satu ei pelkää enää
Nykyistä miestänsä Satu kehuu turvalliseksi ja rakastavaksi isäksi, joka touhuaa lasten kanssa niin paljon kuin ehtii. Hän ei pelkää lastensa puolesta, ainakaan sen enempää kuin kukaan muukaan äiti.

– Isäänsä heidän ei tarvitse pelätä, mutta kyllähän minua huolettavat koulumatkat ja muut möröt, Satu sanoo ja naurahtaa.

Hän on myös aloittanut opinnot lähihoitajaksi tehden samalla harjoittelua. Tulevaisuudessa hän toivoisi voivansa työskennellä lasten ja nuorten parissa.

"En välitä, mitä muut ajattelevat"
Yli kymmenen vuoden ajan Sadun liikkeitä vahdittiin ja pukeutumista määrättiin. Nyt hän ei välitä muiden ajatuksista, vaan värjää tukkansa pinkiksi, laittaa lävistyksiä kasvoihinsa ja tatuoi koko tarinansa ihoonsa.

– Ensimmäinen tatuointi on sydän rinnan päällä. Sydän sydämen päälle, koska minulta vietiin sydän.

Lastensa haudalla Satu ei ole käynyt pariin vuoteen. Ei siellä ketään ole.

Hän muistaa lapset mielessään: ne pojat, jotka nahistelivat kaiken aikaa ja sen pienen tytön, jota isoveljet suojelivat. Ja ne metsäretket, jolloin äiti ja kolme lasta kyykistyivät tutkimaan luonnon ihmeitä.

Jutussa on käytetty äidin haastattelun lisäksi poliisin esitutkintamateriaalia. Satu esiintyy jutussa pelkällä etunimellään ja Matin nimi on muutettu.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17032
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Lapsisurmat Suomessa

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Arabianrannan tapaus Helsingissä on kirvoittanut toimittajat pohtimaan Suomessa tapahtuneita lapsisurmia:

Lapsiin kohdistuneet henkirikokset ovat Suomessa varsin harvinaisia – yleisimmin tekijä on oma vanhempi

Helsingin poliisi on yhä vaitonainen jouluna Arabianrannassa tapahtuneesta koulupojan surmaamisesta. Alakoululaisen pojan kuolemaa yksityisasunnossa myöhään jouluaattona tutkitaan murhana, ja kiinni on otettu vuonna 1982 syntynyt mies.

Poliisi aikoo esittää miestä vangittavaksi. Vangitsemisoikeudenkäynti ei kuitenkaan ole todennäköisesti vielä huomenna, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kirsi Kanth STT:lle.

Vangitsemisoikeudenkäynti menee siis todennäköisesti perjantaille.

MTV:n haastatteleman naapurin mukaan uhri oli ensimmäisellä luokalla oleva poika, jonka perheeseen kuului äiti, isä ja alakouluikäinen tyttö. Kanth ei suostunut kommentoimaan näitä tietoja.

Hän ei avannut myöskään sitä, onko epäiltyä miestä päästy kuulemaan.
– En vastaile näihin kysymyksiin vasta kun sitten perjantaina, että saadaan tässä työrauhaa siihen saakka, Kanth sanoi.

Epäilty mies saatiin kiinni tapahtumapaikalta yksityisasunnolta Brysselinkadulta.

Yleensä tekijä on oma äiti

Poliisi ei ole toistaiseksi kertonut, onko Arabianrannan veriteosta epäilty lapsen perheenjäsen tai muuten läheinen.

Tilastollisesti lapsen surmaa todennäköisimmin tämän vanhempi, selviää Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tiedoista. Yleisin tekijä on lapsen äiti.

Esimerkiksi vuosina 2003–2016 henkirikoksen uhriksi joutui 78 alle 15-vuotiasta. Tapauksista 48:ssa surmaaja oli lapsen äiti ja 24:ssä isä, ilmenee instituutin tiedoista.

Puolet alle 15-vuotiaista uhreista oli tyttöjä ja puolet poikia. Yleisintä on se, että äiti surmaa vastasyntyneen lapsensa.

Alle 15-vuotiaita surmataan alle 6 vuodessa

Jos lapsiin kohdistuneita henkirikoksia vertaa kaikkiin henkirikoksiin, niitä on hyvin vähän. Esimerkiksi vuosina 2007–2015 alle 15-vuotiaita joutui henkirikoksen uhriksi yhteensä alle 6 vuodessa.

Samaan aikaan yhteensä henkirikoksia tehtiin 104–160 vuodessa.

Yleensä henkirikoksen uhriksi joutuu aikuinen mies, jonka surmaa tämän tuttava tai ystävä. Tällaisia tapauksia oli vuosina 2010–2016 yhteensä 46. Seuraavaksi yleisimmin parisuhdekumppani surmaa naisen. Näin kävi 16 kertaa seitsemän vuoden aikana. Tuntematon surmasi miespuolisen uhrin 10 kertaa. Vasta neljänneksi yleisintä oli lapsen joutuminen oman vanhempansa surmaamaksi.

Näitä tapauksia oli vuosina 2010–2016 yhteensä 6 kappaletta.

Porvoon ja Oulun järkyttävät tapaukset

Tuoreessa muistissa viime vuodelta on oman isänsä puukottamaksi porvoolaisessa leikkipuistossa joutunut kolmivuotias tyttö. Isä tuomittiin kesäkuussa elinkautiseen muun muassa murhasta ja lapsikaappauksesta. Hän on valittanut asiasta hovioikeuteen.

Tuomittu oli aiemmin eronnut lapsensa äidistä, ja käräjäoikeus oli määrännyt äidin tytön huoltajaksi. Äidin mukaan mies nappasi lapsen, kun äiti oli laittamassa tavaroita autoon ja oli hetken selin lapseensa.

Oulua ja koko maata järkytti tapaus, jossa nainen tuomittiin hovioikeudessa 13 vuoden vankeuteen viiden vauvansa tappamisesta vuosien aikana. Ruumiit löytyivät vuonna 2014 oululaisen kerrostalon kellarikomerosta. Äiti oli säilyttänyt niitä muun muassa parvekkeella ja pakastimessa.

Vuodelta 2012 muistetaan kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön murha äitienpäivänä. Isä ja äitipuoli sitoivat lapsen niin, että tämä kuoli hitaasti tukehtumalla. Aiemmin tyttöä oli muun muassa lyöty ja pakkosyötetty. Tytön isä ja äitipuoli saivat elinkautiset vankeustuomiot murhasta ja muusta kaltoinkohtelusta.

Samana vuonna tapahtui kolmena murhana tutkittu perhesurma Helsingin Bulevardilla. Poliisi löysi kuolleena perheen kodista nelikymppisen äidin sekä 1- ja 3-vuotiaat lapset. Koska tekijäksi epäilty isä oli kuollut, asian käsittely päättyi esitutkintaan.

Vuonna 2007 Espoossa asuva taiwanilaisäiti yritti aluksi surmata kolme lastaan unilääkkeillä, mutta kun tämä ei onnistunut, äiti kuristi 8-vuotiaat kaksostytöt ja alle 2-vuotiaan pojan hengiltä. Hänet tuomittiin seuraavana vuonna kolmesta murhasta.

Käräjäoikeus päätteli mielentilatutkimuksen pohjalta, että taiwanilaissyntyinen äiti koki ajautuneensa elämässään umpikujaan, josta hän ei nähnyt muuta ulospääsyä kuin itsensä ja lastensa tappamisen.

Tuomiossa todettiin, että nainen jäi avioeronsa jälkeen ilman turvaverkostoa. Hän oli erotettuna tyttäristään, entisen puolisonsa ja tämän sukulaisten jättämä, taiwanilaisen sukunsa halveksuma, "kasvonsa menettänyt" ja kielitaidoton.

Käräjäoikeuden mukaan nainen oli kuitenkin syyntakeinen eli teki tekonsa täydessä ymmärryksessä.


mtvuutiset
26.12.2018 15:18

Se, että lapsen surmaa joku muu kuin oma vanhempi tahi muu perheenjäsen on harvinaista. Monikulttuurin myötä käsite _perheenjäsen_ on kokenut inflaation. Kiivaasti todistellaan että serkku onkin sisko, pikkuserkku oma veli, tai että kylän vanhin on niiku jokaisen - ihan meidän kaikkien - perheen jäsen. Sekä siihen poikkeuksien poikkeukset; mutta kun meidän klaanin alueella isä onkin onkin...
- Miten tuo perheenjäsen -käsite sitten sopii Arabianrannan tapaukseen jää nähtäväksi.
Eiköhän oikeuteen tuoda (veronmaksajain varoilla tietty) joku sukuselvittäjä jostain Absurdanista, jonka mukaan... Hassuinta on se, että viranomaiset antavat näille kehitymaiden perhekäsitteille arvon myös Suomessa. Kait se kuuluu siihen kotoutumiseen; säilyttäkää kulttuurinne ja tapanne.

Perheeseen kuulumattoman surmaamia lapsia ovat (ainakin) olleet tapaukset Hämeenlinnassa 1985, Turussa 1986, Mikkelissä 1989 ja Nivalassa 1995. Tekijät kantasuomalaisia.

Lapsisurmista lisää täällä
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Vastaa Viestiin