Vuosi 1990 ja Jorma Seppo Sirkiä - mies, jota ei kannata herättää kesken unien

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Still love
Roger Murtaugh
Viestit: 881
Liittynyt: Su Syys 02, 2018 12:00 am

Vuosi 1990 ja Jorma Seppo Sirkiä - mies, jota ei kannata herättää kesken unien

Viesti Kirjoittaja Still love »

Tässä tarinassa neljän päivän seurustelu päättyy varsin yllättävällä ja lopullisella tavalla. Tapahtuman meille tarjoaa lähteistönä käytetty Rikosposti-lehti 8/1990, sekä tietysti tilanteen herra Jorma, joka kertomansa mukaan suuttuu aina, kun hänet herätetään unesta.
Silloin saattaa irtoilla päänahahkaa tai tulla ruumiita, miksei myös molempia- kuten pääsikin käymään kerran erään matkustajakodin huoneessa numero neljä.

Elettiin perjantaipäivää 12.1.1990, kun päivävuorossa olleet poliisit hälytettiin matkustajakoti Lönnrotiin palolaitoksen ambulanssimiesten toimesta. Nämä olivat hetkeä aiemmin todenneet heti, ettei vainajan hyväksi ollut enää mitään tehtävissä.
Matkustajakodissa ei ollut yökerhoa eikä ravintolaa. Mutta olohuone sieltä löytyi. Paikan päälle saavuttuaan poliisit tapasivat tuossa olohuoneessa istuskelevan Jorma Seppo Sirkiän, 38, joka siinä ihmetteli ääneen erästä kummallista asiaa. Sirkiä pohdiskeli sellaista, että kuinka nainen saattoi olla kuollut, kun vasta eilenhän heillä oli ollut tavattoman hauskaa. Kuten myöhemmin tarinassa käy ilmi, kovin tarpeetonta oli Jorman ihmettely. Tämä tiesi varsin hyvin, miksi Pirjo Tuulikki Mäkinen, 33- tai 34-vuotiaana, ei enää ollut elävien kirjoissa...

Asunnoton Mäkisen Pirjo oli muuttanut matkustajakotiin- tulevaan surmapaikkaansa jo marraskuun loppupuolella 1989. Pirjon elämä oli luiskahtanut raiteiltaan ja hän eleskeli toimeentulotuen varassa. Viinaksia kului reippaanlaisesti ja joskus hän heitti poskeen myös rauhoittavia lääkkeitä.
Holkerin hallitun rakennemuutoksen myötä kaikki "pirjomäkiset" joutuivat samoihin keräilyeriin - kohtalotoverit tapasivat toisensa, koska heillä ei elämässään kerta kaikkiaan ollut muita kuin toisensa. Tätä kautta syntyi myös Pirjon ja muusikko- Jorman kohtalokas tapaaminen Jorman tepastellessa vapaana miehenä 8.1. Helsingin keskusvankilasta -hänelle tummalta nimeltä Sörkästä- ensi töikseen matkustajakoti Lönnrotiin. Sieltä hän varasi huoneen numero 15.

Varattuaan itselleen yösijan Jorma katsoi olevansa vankilavuosien jälkeen itselleen oluet velkaa. Pettämätön suuntavaisto kuljetti hänet läpi Hietalahden torin Ravintola Salveen. Aika kului kapakassa kuin siivillä, mutta pian tuli eteen lähtö. Olutta oli jo varsin tukevasti mahan pohjassa ja Salven vahtimestarin sana oli laki. Kun on tullut otetuksi liikaa, voi tapahtua niin, että on käytävä välillä selviämässä. Juuri siten oli käynyt Sirkiälle ja hänelle osoitettiin ovea.
Hietsun torilla tämä tapasi pari tuntematonta miestä, joiden harrasteena sattui olemaan toisten mukilointi, ja tämän vuoksi Sirkiä sai turpiinsa.
Mutta onneksi apu oli lähellä.
Tuntematon pahapäinen nainen hyökkäsi väliin ja kiroillen hääti Sirkiän kimpusta mukiloijat matkoihinsa.
Sattuipa niin, että nainenkin asusti Lönnrotissa ja ilahtuneina uudesta tuttavuudesta pari kävi läksimään kohti kortteeria.
Janojuomaksi oli varattu kassillisen lonkeroa ja niitä Jorma tuntemattoman naisen kanssa ryhtyi tuhoamaan. Juomia siemaillessa he esittäytyivät ja Sirkiälle selvisi naisen nimi. Tämä oli Pirjo Mäkinen.

Kaksi kohtalon lasta olivat löytäneet toisensa ja parisuhde alkoi orastaa. Tosin heti kättelyssä Jormalle kävi selväksi, että Pirjolle ei kannattanut keljuilla; kahden raavaan miehen pelottelu keskellä katua oli oire siitä että tytöllä oli suden luonne.
Heti maanantai-illasta alkaen kaksikko oli niin kuin paita ja peppu - kunnes kuolema heidät hippasen myöhemmin äkillisesti erotti.
Mutta vielä oli tässä vaiheessa elinpäiviä jäljellä molempien tiimassa. Päivä oli vaihtunut allakan mukaan tiistaiksi.
Hyvin nukutun yön ja päivälenkkeilyn jälkeen kelpasi saapastella kaksin yhdessä olusille Salveen. Paikka oli sen kaltainen, että siellä viihtyivät niin herrat kuin narritkin. Myös "alan miehiä" visiteerasi siellä ajoittain.
Kuin sattumalta paikalle pyyhälsi yks kaks myös "Pykälä", Sirkiän lapsuudentuttava. Ja "Pykälällä" sattui olemaan kaupan Pimpameja, aidolta kauppanimeltään Diapameja. Pameista hierottiin kauppaa ja nappisatsi vaihtoi omistajaa 400 markan summalla, jonka Jorma pulitti. "Pykälällä" tuntui olevan jalkapelillä moottoroitu kotiapteekki, jonka valikoima kulkeutui sinne, minne "Pykälän" saapaspari vei. "Pykälä" lupaili, että tarvittaessa Pampameja löytyy tukkuliikkeestään lisääkin, mikäli uhkaavat loppua kesken. Pirjo Tuulikilla ja Jormalla ei ollut mitään sitä vastaan. Pillerit pussissa pariskunta marssi matkustajakotiin ja taloudellisuusnäkökohtia ajatellen Sirkiä muutti Pirjon huoneeseen, jonka ovessa oli numero nelonen.
Asetelma tuntui kivalta, kumpaisellakin löytyi samanlaatuisia harrastuksia kuten alkkoholin reipas käyttö ja rauhoittavien popsiminen.

Allakan sivun kääntyillessä torstaihin, saapui illasta "Pykälä" lupauksensa mukaan nappikuorman kanssa. Pamit olivat tällä kertaa valkoisia "viisimillisiä", mikä tarkoittaa viittä milligrammaa per pilleri.
Tabletteja oli tällä kertaa popsittavaksi 100 kappaletta ja Jorma lunasti ne "Pykälältä" summalla 400 mummon markkaa. Kaupan jälkeen kolmikko ryhtyi kimpassa vajentamaan kahta pöydällä seissyttä pulloa. Päivällä oli alkupaloiksi nautittu pohjalle kaljoja. Nyt pullon antimina oli vatsaystävällistä Fernet Brancaa sekä liharuoan kanssa sopivaa argentiinalaista punaviiniä. Viinillä ei kuitenkaan huuhdottu alas lihaa, vaan jalo juoma huljautettiin kurkusta alas parinkymmenen Diapamin kyytipoikana!

Kolmen koplan nautiskeltua elämästään tovin aikaa Pirjo katsoi vierailuajan päättyneen ja ilmoitti "Pykälälle", että tämän oli parasta häippäistä hyvän sään aikana. Huoneen asukkien kesken oli ollut jo suukopua ja pillerikauppias katsoi viisaammaksi totella käskyä. Kotiapoteekki lähti käpöttelemään Lönnrotista omille teilleen saatuaan Sirkiältä vielä lainaksi 350 markkaa.
Kun koitti seuraava päivä eli perjantai, aamun sarastaessa ei ollut kertomassa tukkukauppurin lähdön jälkeisistä tapahtumista enää kuin Jorma Seppo Sirkiä, sillä yön aikana Pirjo oli vaiennut iäksi.
Noita tapahtumia ei tosin muistanut Sirkiäkään. Niin kovia olivat aineet olleet, että muisti petti täysin. Hän vain havahtui seinän vierestä sängyltä ja tunsi jotain märkää kasvoillaan. Saatuaan kunnolla silmänsä auki, Sirkiä huomasi sen olevan verta.

Kiskottuaan vaatteet ylle Sirkiän tie vei tuttua polkua pitkin suoraan Salveen. Siellä hän rupesi ääneen ruotimaan huoneessa 4 olevaa ongelmaa. Työvuorossa oli kapakan varavastaava. Kymmenen maissa aamua Jorma läksi kyselemään tältä, muistiko työntekijä tyttöä, jonka kanssa Jorma oli kapakassa käynyt. Miehen vastatessa myöntävästi, Jorma kertoi tytön makaavan nyt kylmiltään eräässä huoneessa Lönnrotinkadulla. Jorma lisäsi juoneensa tytön kanssa pari pullollista Fernet Brancaa ja kertoi tytön sitten kaatuneen stereoita päin ja loukanneen vatsansa.
Salven henkilökunta oli tottunut kuulemaan mitä ihmeellisempiä tarinoita elävästä elämästä ja tottunut myös siihen ettei kaikkea pidä uskoa, mitä kuulee. Niinpä tarjoilija ei tiennyt, miten tämän "virginialaisen" puheisiin tuli suhtautua, ja kysyi että jos näin on käynyt, miksei Sirkiä sitten tee asian hyväksi mitään. Tähän Sirkiä vastasi, että taitaapa soittaa ambulanssin ja asteli tyhjään pöytään istumaan.
Lanssin Sirkiä myös soitti kertoen hälytyskeskukseen saman tarinan. Tämän jälkeen hän lähti talsimaan itse tapahtumapaikalle.

Sirkiä kuskattiin Pasilanmäelle tekemään selkoa Pirjon kohtalosta. Aluksi hänelle ilmoitettiin epäilty Mäkisen taposta. Tämän hän jyrkästi kiisti. Hän tuumasi heränneensä aamulla Pirjon maatessa saman sängyn reunalla selällään... naisen yöpaita oli revennyt helmasta vatsaan asti. Mahassa oli näkynyt haava, josta ei ollut tullut verta vaan kirkasta nestettä. Pirjo oli ollut jotenkin viileän tuntuinen ja kalpea. Jorma oli peittänyt naisen ja yrittänyt herätellä... ei ollut uskonut Pirjon olevan kuollut, vaan muuten huonossa kunnossa.
Jorma kertoi myös "Pykälästä", Diapameista ja kuluneesta viikosta muutoinkin.
Sirkiä kutsuma asianajaja tenttasi päämiestään muutamilla kysymyksillä:
- Näitkö mitään veistä asunnossa aamulla?
- En nähnyt.
- Heräsitkö johonkin erikoiseen vai itsestään?
- Heräsin itsestään.
- Oliko "Pykälä" jotenkin kiinnostunut Pirjosta?
- Ei ollut mutta huone numero viiden kaveri piiritti Pirjoa päivää ennen...
- Kävikö naapurin mies Pirjon huoneessa?
- Kävi edellisenä päivänä, jolloin lähenteli Pirjoa. Mies pyysi saada nuolla pillua. Sanoin että kyllä se mulle sopii. Pirjo inhosi miestä.
- Muistaako Sirkiä "Pykälän" poistumista viimeisellä kerralla?
- En muista, vaan nukuin...
Samana päivänä tavoitettiin "Pykälä", joka rehdisti kertoi parin kerran pillerivälityksestään pariskunnalle. Myönsi myös juoneensa huoneessa brankkaa ja punkkua. Hän mainitsi, että ei ottanut itse yhtään pilleriä, mutta Pirjo sekä Jorma, tuttujen kesken Seppo, niitä olivat napsineet. Hän ei ollut pitänyt laskua, minkä verran pillereitä oli huljuutettu kurkuista alas. Mielestään pari oli jäänyt huoneeseen hyväkuntoisina, sillä olivat jaksaneet riidelläkin keskenänsä. Sen takia hän oli poistunutkin, koska muu kokoonpano soitti turpaansa toisilleen eikä sitä jaksanut kuunnella. Kyseessä ei ollut ollut kuitenkaan oikeaa tappelua vaan vittuilua ja suunsoittoa, jonka välillä oli myös naurettukin.
"Pykälä" tiesi myös mainita, että Pirjo oli tainnut edellisenä päivänä heilua Sirkiän edessä puukon kanssa.
Rikospoliisi tahtoi tietää, voiko "Pykälä" todistaa olleensa muualla silloin kun Pirjo Tuulikista henki pakeni. Tämä vastasi hänellä olleen seuraa torstai-illasta lähtien "Pamelan" ja "Manun" muodossa. Äsken mainittu pariskunta kertoi "Pykälän" ostaneen "Aaeman valinnasta" pimeän Sorbuspullon ja sitä oli läksitty nauttimaan "Pykälän" työpaikan, erään helsinkiläishotellin liinavaatevarastoon kolmen kimpassa, nautiskelun päätyttyä kolmikon sammumiseen.
Yöpymisen todisti hotellin yötiskaaja, joka oli havainnut varastossa olevat yöpyjät.
Lisäksi liinavaateyöpyjäkonkkaronkan miespuoliset jäivät kiinni Itäkeskuksen myymälänäpistyksestä.
Sanomattakin selvää, että tässä vaiheessa"Pykälä" oli epäilyjen ulkopuolella Pirjon taposta.

Aluksi Sirkiä syytti "Pykälää" Pirjon taposta, pitäen tätä varmana seikkana.
Ajan vieriessä tammikuun 18. päivänä Seppo Sirkiä ilmoitti, että haluaa itseään kuulusteltavan. Tällöin hän ilmoitti myös: "Minä sen tein... Pirjo väänsi minua pikkusormesta ja löin sitä puukolla!"
Fiskarsin mallin leipäveitsi oli löytynyt lattialta jo aikaa sitten. Sormenjälkitoimistolla löydettiin siitä hyvinkin helpolla Sirkiään sopivia plänttejä.
Kuulustelu kuitenkin keskeytyi, sillä Sirkiä kaatui lattialle kohtauksen saaneena. Hän halusi mennä lepäämään ja kertoi ilmoittavansa, jahka on taas toipunut.
Muutaman tunnin päästä Sirkiältä saatiin täydellinen tunnustus.
Tämä kertoi syyttäneensä "Pykälää" saadakseen aikaa miettiä... enemmän tähän kuitenkin oli vaikuttanut se, että "Pykälä" oli varastanut Sirkiän mukaan hänen lompakkonsa...

Sitten takaisin aikaan, jolloin vielä Pirjo makasi hengetönnä huoneessa neljä...
Rikospoliisin Lönnrotiin paikalle kutsuma oikeuslääkäri huomasi, että uhrin päälaelta puuttui pala ihoa ja hiuksia. Pala oli suuruudeltaan 5x5 senttiä. Tämä palanen löytyi Mäkisen vierestä. Koko huone oli täysin sekaisin. Tämä käy varsin selväksi vilkaisemma yhtä jutun ohessa julkaistua kuvaa.

Kahdessa seuraavassa kuvassa otteita lehden tekstissä olleesta kuulustelusta. Näiden sisältö ei selviä tämän viestin tekstistä

Kuulustelua osa 1.
Kuulustelua osa 1.
IMG_20230604_033000.jpg (167.45 KiB) Katsottu 1080 kertaa
Osa 2.
Osa 2.
IMG_20230604_033312.jpg (187.33 KiB) Katsottu 1080 kertaa
Lönnrot
Lönnrot
IMG_20230604_033718.jpg (66.05 KiB) Katsottu 744 kertaa
Alemman kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-
Viimeksi muokannut Still love, Su Kesä 04, 2023 4:19 am. Yhteensä muokattu 4 kertaa.

Still love
Roger Murtaugh
Viestit: 881
Liittynyt: Su Syys 02, 2018 12:00 am

Re: v. 1990 ja Jorma Seppo Sirkiä - mies, jota ei kannata herättää kesken unien

Viesti Kirjoittaja Still love »

Seuraava erä kuvia tarinaan läheisesti liittyen. Varoitus: kuva 3. on osittaiskuva vainajasta ja saattaa olla liikaa herkille.

Huushollin krääsää ja sekasortoa.
Huushollin krääsää ja sekasortoa.
IMG_20230604_034558.jpg (101.49 KiB) Katsottu 747 kertaa
Salve
Salve
IMG_20230604_034018.jpg (81.01 KiB) Katsottu 747 kertaa
Pirjon loppu
Pirjon loppu
IMG_20230604_034412.jpg (92.06 KiB) Katsottu 747 kertaa
Kuvien kokoa kohtuullistettu
-NILS-

inka
Jane Marple
Viestit: 1030
Liittynyt: To Maalis 10, 2011 5:54 pm
Paikkakunta: Santa Catarina

Re: Vuosi 1990 ja Jorma Seppo Sirkiä - mies, jota ei kannata herättää kesken unien

Viesti Kirjoittaja inka »

Kiitokset mielenkiintoisesta aloituksesta.
Mikähän mahtoi olla mielentilatutkimuksen tulos?
Pää kiinni painajainen -Klamydia-

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17026
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Vuosi 1990 ja Jorma Seppo Sirkiä - mies, jota ei kannata herättää kesken unien

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Tämä henkirikos on monen mielestä "joku tyypillinen ja mielenkiinnoton kännitappo", mutta kyllä näistä löytyy hyvin usein aineksia enempäänkin. Sekä uhri että tekijä elämän kaltevalla pinnalla. Miksi? Alkkoholi, ajautuminen huonoon seuraan, epäonnistumiset työllistymisessä. Ehkä lapsuuden kotiolot, kaveripiiri ja koulupudokkuus. Mistä he olivat kotoisin?

Näissä naissurmissa - selvittämättömissä varsinkin - on käynyt niin, että jostain ruuhka-Suomen ulkopuolelta on tultu hakemaan parempaa elämää pääkaupunkiseudulta. Usein heikoin eväin ja luisuttu päihdepiireihin. Lopulta päädytty puska-Leenan asteelle piireihin, jossa kynnys väkivaltaan on matala.

Sirkiän Jorma oli lehtiuutisissa 37 vuotta sitten:

Sirkiän_Seppo.jpg
Sirkiän_Seppo.jpg (129.69 KiB) Katsottu 840 kertaa
Kuva on vuodelta 1986 - tarkemmin sanoen Iltalehti 2.6.1986.

Hän jäi kiinni 24.6. eräästä helsinkiläisestä ravintolassa. Oli mennyt oluelle. Joku tunnisti, soitti poliisit ja Sirkiä vietiin takaisin "Nokalle".

Kuten kuvista tuolla ylempänä ilmenee, niin vapauduttuaan oli saanut naisseuraa - siitä uutisoitiin jopa valtakunnan päälehdessä:

Helsingin Sanomat 13.1.1990.
Helsingin Sanomat 13.1.1990.
Sirkiän_tekosia.jpg (52.5 KiB) Katsottu 840 kertaa
Kiinnijäämisestään uutisoitiin 16.1. ilmestyneessä "Hesarissa".

Vaan kuinka tässä sitten lopulta kävi? Oliko täysjärkinen vai varttihullu? Ensin mainittu saisi 8 v 6 kk:tta ja jälkimmäinen 5 v 6 kk:tta - ja olisi vapauduttuaan edelleen varttihullu. Yhteiskunta siis pitäisi vapaana ihmisen, joka tietäisi tekonsa ja sen seuraukset - myös sen, että tuomio on pienempi.
- Tästä tietoisena olisi taas helpompi tappaa joku.

Matkustajakodit olivat edullinen vaihtoehto pienen budjetin matkaajille - ja kuten alla olevasta uutisen tyngästä ilmeen, niin myös muillekin:
Helsingin sosiaalivirasto ei majoita asunnottomia matkustajakoteihin, vaan yksityisen yrityksen ylläpitämiin asuntoloihin. Helsingin matkustajakodeissa asuu asunnottomia lähinnä Espoon ja Vantaan sosiaaliviraston maksusitoumuksilla. Selvityksen mukaan heidät on yleensä majoitettu Tarmoon, Mekkaan, Lönnrotiin ja Irmala-Pilvilinna-Terminukseen.

Poliisi myöntää, että matkustajakodeissa on rauhattomampaa kuin hotelleissa, mutta ei ongelmaksi asti. Marraskuun alusta tammikuun loppuun poliisi kävi niissä 59 kertaa. "Neljä keskustassa sijaitsevaa" majapaikkaa keräsi 51 hälytystä. Poliisi lähinnä otti juopuneita huostaansa, usein jo porttikäytävästä. Muutaman pahoinpitelyn lisäksi "Lönnrotinkadulla sijaitsevassa matkustajakodissa" tapettiin nainen tammikuun puolivälissä.
Helsingin Sanomat 7.2.1990
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Vastaa Viestiin