Joensuu: 4-vuotiaan lapsen kuolema oli mm. törkeä kuolemantuottamus - 7 v 9 kk ja 3 v 7 kk vankeutta

[Neonataali]

Vielä lapsen tapaamisesta. Se ei auta vaikka sitä lasta tapaisi joulupukki, jos lakiin on kirjattu, että lapsen asioista vastaavan on tavattava lasta henkilökohtaisesti.

Kai lähdemme kuitenkin siitä, että sosiaaliviranomainen noudattaa sitä lakia mikä on säädetty.

Toki niin ajateltuna, että on parempi, että edes joku silmäpari näkee. Mutta hataralla pohjalla ollaan.

Se on juurikin näin kuin sanot. Mutta itse en silti usko, että tämä seikka on ollut ratkaiseva tässä tapauksessa. Milon oma sossu ehti olemaan vain muutaman kuukauden lapsen asioissa ja ilmeisesti hänen työpari (yleensä myös sossu) on tavannut Miloa, joten kyse on voinut olla sairastumisesta tai työnjaosta muun kiireellisen asian vuoksi. Näitä seikkoja emme tiedä ja ajattelen, että tärkeää, että tätä lasta tavattu kuitenkin säännöllisesti. Perhetyöntekijät ja sosiaaliohjaajat ovat ammattitaitoisia ihmisiä, itsehän aiemmassa kirjoittelussasi vähättelit heidän ammattitaitoa.

Sanoin, että sielläkin on monenlaisia. Meillä ei ole tietoa onko työparikaan tavannut, tai onko hän sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja.

Otin kantaa lapsen tapaamiseen tärkeyteen. Se ei ole mielestäni se asia, mistä kannattaa alkaa tinkimään. Mutta jokainen tekee tyylillään.

Se on myös asia mihin avi ja oikeus aina ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Joten kannattaako sinunkaan taas sen asian tärkeyttä vähätellä.

Miten niin ei ole tietoa? On tiedossa, että työparina ollut sosiaaliohjaaja on tavannut lasta useamman kerran kotona.

[Juliet Jones]

Ei se Joensuu niin iso kaupunki ole, etteikö siellä aina jotakin kautta olisi tappajaparin lähipiirin tietoon subuilut ja pilleröinnit menneet, jos kerran itse olivat sokeita, kuuroja ja välinpitämättömiä.

On siis naurettavaa puhua sellaista, että "myö ei tiijetty mittään".

[taotao]

↑↑
Okei. Vastuussa on kuitenkin sosiaalityöntekijä.

Lainaustorni korvattu kahdella nuoliviittauksella
-NILS-

[Matti Ja Maija]

Ei se Joensuu niin iso kaupunki ole, etteikö siellä aina jotakin kautta olisi tappajaparin lähipiirin tietoon subuilut ja pilleröinnit menneet, jos kerran itse olivat sokeita, kuuroja ja välinpitämättömiä.

On siis naurettavaa puhua sellaista, että "myö ei tiijetty mittään".

Aikoinaan kaljupäiset maiharimiehet, olisivat hoidelleet nämä, vaikka olivatkin jauhonaamoja.

[sivusta_seuraaja]

Muuten huomiona sellainen, että aika rietasta, jos Lampenin pitää kustantaa oma asianajaja ja ilmeisesti nyt, kun hänen vaatimuksensa ei menneet läpi, joutuu maksamaan omasta pussistaan. Onko oikeasti näin, ettei esim. vähävaraisen ole mahdollista saada oikeusaputoimiston kautta asianajajaa tällaisessa tilanteessa - ja jos saa, joutuuko siitä huolimatta maksamaan, jos häviää? Tai no - mistäpä minä Lampenin varoja tiedän.

Saa apua ja maksarinkin. Tuo hieno mies, naisten hakkaaja!

[K9Wifey]

Mielestäni vastuu työntekijällä on ensisijainen ja viimesijainen vastuu lapsen asioissa.

Mitä ratkaisuja sulla taotao on tarjota? Toimivaksi havaittuja käytäntöjä? Paheksuntasi olet ilmaissut, mutta yhtään kehittävää ehdotista en ole nähnyt.

Itselle tulee mieleen todella tiiviit kontaktit päikkyyn/hoitajaan/eskariin/kouluun. Koska ne (toivottavasti) ammatti-ihmiset näkevät lasta lähestulkoon joka päivä ja ovat kuitenkin ulkopuolisia tarkkailijoita. Joiden ainakin pitäisi suhtautua tasapuolisesti. Mutta ei tarvi ainakaan lähteä lehmittelemään.

Ja kyllähän se riittää, jos työpari tapaa lapsen. Miksi haaskataan tapaamisiin kahden ihmisen resurssit? Onko se joku lakisääteinen juddu? Vai väärinymmärrys?

Aiemmin oli jo kysymys, että voiko sossut tulla yllätyskäynnille? (En tarkoita nyt Matti ja Maija -tyyppistä aamuherätystä - joka oli kyllä hyvin epäammattilaista).

Ehkä (varsinkin miehille?) se LASUn tekeminen on kiusallista (vaikka ei pitäisi olla!!!) Varsinkin kerrostalossa ja vaikka tekisi nimettömänä. Miehet alkaa pelätä, et naapurin 'akat' vielä pahimmassa tapauksessa riitaantuvat ja aiheuttaa lisää hankausta yhteisöön. Kun meillä naisilla on tapana sit vetää omat johtopäätöksemme.

Kerron oman LASUntekokemukseni kunhan olen herännyt kunnolla.

Tuo +lehtijuttu ehkä antoi liian silotellun kuvan saippuakuplia puhaltelevan automiehen elämän loppuvaiheista - tai se loppuu jotenkin töks. Olisi kaivannut vielä yhden kappaleen lisää.
Eerikalla oli prinsessaleikit ja kruunu - Milolla autoleikit ja saippuakuplat.

P.s. Matti & Maija: rykäisikö se poliisi?

[JohanPomppas]

No hyvä, että näin...

On tosiaan hieno mies varmasti hänkin... No sentään Muusa löysi vielä hienomman, varsinaisen moniosaajan. Olihan se Sebukin hakannut Muusaa ja murhasi vielä lapsenkin.

[sivusta_seuraaja]

No hyvä, että näin...

On tosiaan hieno mies varmasti hänkin... No sentään Muusa löysi vielä hienomman, varsinaisen moniosaajan. Olihan se Sebukin hakannut Muusaa ja murhasi vielä lapsenkin.

Mitäs sitä puhutaan naisista, jotka löytää tämän tyyppisiä miehiä?

Kyllä hienoja on Muusan miehet. No taisi itsekin olla aika kovanaama, joka veti puoleensa juuri näitä. Silti luulen, ettei Muusa ollut se nisti mitä täällä väitetään. Lipitti siideriä ja lonkeroa ja toki ne viinit, mistä äiti mainitsi.

[angel_vm78]

Tämäkin kannattaa lukea. Avaa syitä miksi lapsen kotioloja peitellään. Tuolta löytyy varmasti Muusankin motiivi.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010228206.html

Tästä em jutusta:

"Kyselemisen sijaan pitäisi pohtia, miten tällaisten tilanteiden synty estettäisiin alkuunsa, yksi ammattilainen sanoo.

– Tätähän tapahtuu ihan koko ajan. Lapsia ei ehkä kuole jatkuvasti, mutta lastensuojelussa on ihan täyttä arkipäivää, että todella vakavia tilanteita tulee eteen.

– Millä me huomaamme ajoissa lapset, jotka elävät sitä arkea joka ikinen päivä?

Hän painottaa, että se, miten aikuiset valitsevat toimia, voi määritellä jonkun lapsuuden – oli kyse sitten viranomaisista tai naapurista, joka kuulee tai näkee jotakin huolestuttavaa. Hän peräänkuuluttaa perheen ulkopuolisilta rohkeutta tuoda huolet esille."

[miiamau]

Mulla on nyt menny ohi ja lujaa.

Miksi ja mistä ja keneltä Muusan äiti haki korvauksia??

[taotao]

Mielestäni vastuu työntekijällä on ensisijainen ja viimesijainen vastuu lapsen asioissa. Mielestäni suhteen luominen asiakaslapseen on tärkeää.

Puhutaan lapsen koko elämästä. Päätöksistä, jotka tulevat vaikuttamaan lapsen koko loppuelämään, hyvässä ja pahassa. On todella väsyttävää kuunnella loputonta itkuvirttä resursseista ja rakenteista. Sen nyt tietää tasan tarkkaan jokainen edes etäisesti alaa seuraava henkilö. Sinne alle hukkuu se lapsi.

Vaikuttaa kuin alalla olisi henkilöitä, joille lapsen edun ajaminen on hämärtynyt. Että se ei enää nousekaan kirkkaimmaksi tehtäväksi siellä loputtomien kirjaamisten ja täppäämisten ja palavereiden seassa.

Ei kertakaikkiaan mahdu ymmärrykseen minulle alan ihnisenä, että joku toinen alan ihminen esittää, että ei se lapsen tapaaminen ole niin tärkeää, että eikö sen voisi tehdä joku muu taho. Mielestäni on kyse jostakin niin perustavanlaatuisesta osasta lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä, että sitä osaa ei vaan voi siirtää toiselle. Sellaista se on, kun on virkavastuussa toisen ihmisen elämästä ja käyttää julkista valtaa. Sitä samaa asemaa ei ole kuitenkaan vaikkapa sillä perhetyöntekijällä tai sosiaaliohjaajalla.

Sosiaalityöntekijöillä on varsinaisen asiakastyön lisäksi laillinen velvollisuus tuoda esille mm. niihin resursseihin ja rakenteisiin liittyviä epäkohtia. Sosiaalihuoltolain 7§ säädetään rakenteellisesta sosiaalityöstä. Harmin paikka jos sinua tämä ”loputon itkuvirsi” väsyttää.

Itse näen, että työn kehittyminen ei voi pohjautua idealistiselle hattaralle, vaan sen on pohjauduttava faktoihin. On helppo sanoa, että pitäisi saada luotua lapseen luottamuksellinen suhde ja ilmapiiri jossa lapsi uskaltaa kertoa vaikeuksistaan. Jos siitä jää täysin puuttumaan tietopohja niistä reunaehdoista joissa työtä tehdään, se ei johda mihinkään muuhun kuin juuri tällaiseen kiukkuiseen nenän tuhisteluun netissä. Miksi ei vaan ”mennä ja luoda sitä suhdetta”. Niinpä.

Jos saisin seuraavan kuukauden käyttää pelkkiin lasten henkilökohtaisiin tapaamisiin ja niiden kirjaamiseen, pystyisin tapaamaan jokaisen lapsen ehkä kahdesti sen kuukauden aikana. Samalla en sitten muuta tekisikään.

Mua väsyttää paljon enemmän tämä loputon itkuvirsi, jossa lastensuojelun 30 vuoden aikana täydelliseen umpikujaan ajettu tilanne yritetään työntää rivityöntekijöiden syyksi.

Mitä ratkaisuja sulla taotao on tarjota? Toimivaksi havaittuja käytäntöjä? Paheksuntasi olet ilmaissut, mutta yhtään kehittävää ehdotista en ole nähnyt.

Paheksuntaa? No, jos haluat sen niin ilmaista.

Olen korostanut lapsen tapaamisen tärkeyttä, sanonut, että laki antaa mahdollusuudet toimia ja kerätä tietoa, esim. rekisteritietoja.

Sanoin myös, että lastensuojelu on tämän lapsen kohdalla epäonnistunut ja hyvin todennäköisesti virheitä on tehty. Mielipiteeni on, että kun lastensuojeluasiakkuudessa oleva lapsi kuolee väkivallan seurauksena, on lastensuojelu epäonnistunut suojelutehtävässään.

Olen sanonut, että realiteetit ovat mitkä ovat, ja siitä huolimatta jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset. En tällä foorumilla lähde syvällisemmin keskustelua aiheesta käymään, koska ei tänne taida kuulua.

Ei tietenkään kokonaisuus ole yhden rivityöntekijän syytä. Mutta jos käyt lukemassa kollegoiden keskustelua tuolla toisaalla, niin johan siellä näet, miten eri tavalla lastensuojelua toteutetaan ympäri Suomen maata, ja miten eri tavalla lakia tulkitaan. Joissakin mielestäni aivan perusasioissa.

Enkö minä hetki sitten laittanut sen Lastensuojelun Keskusliiton johtajan jutun, missä oli hyvin tiivistetty asioita.

Vaikka se kohta 4. Oppia virheistä. Miten opitaan virheistä?

[Jokukukavaan]

Joo ei Milon kohtalo ainoa ole. Vuosittain Suomessa kuolee oliko se 2-3 lasta kotona väkivaltaan. Sijoitus ja huostaanotto ei ole mikään loppuelämän kestävä asia, jos apua pyytää ajoissa tai se avuntarve huomataan. Olosuhteet on kuitenkin aina korjattavissa jos ne haluaa itse korjata ja ottaa avun vastaan. Muusa olisi sijoituksen yhteydessä voinut kertoa totuuden kaikesta, heivata Sebun pihalle ja laittaa asiat kuntoon. Sijoituksessa lapsi voi olla ilman huostaanottoa sovitusti pidempäänkin kuin yhden tai kaksi kuukautta.

[JudgeCooper]

"Kyselemisen sijaan pitäisi pohtia, miten tällaisten tilanteiden synty estettäisiin alkuunsa, yksi ammattilainen sanoo.

– Tätähän tapahtuu ihan koko ajan. Lapsia ei ehkä kuole jatkuvasti, mutta lastensuojelussa on ihan täyttä arkipäivää, että todella vakavia tilanteita tulee eteen.

– Millä me huomaamme ajoissa lapset, jotka elävät sitä arkea joka ikinen päivä?

Hän painottaa, että se, miten aikuiset valitsevat toimia, voi määritellä jonkun lapsuuden – oli kyse sitten viranomaisista tai naapurista, joka kuulee tai näkee jotakin huolestuttavaa. Hän peräänkuuluttaa perheen ulkopuolisilta rohkeutta tuoda huolet esille."

Korostaisin ehkäisyn merkitystä. Ja neuvontaa. Jos joku teini suunnittelee perhettä todistaakseen aikuisuutensa tai laskelmoi saavansa hillottua yhteiskuntaa, pitää sossun alleviivaten suositella muita ratkaisuja.

[JohanPomppas]

Tai sitten "nämä" vetivät puoleensa Muusaa... Semmoisia jännämiehiä, kato... Eiköhän tuo liene ollut kiehtova elämäntyyli Muusalle ja oli aloitteleva narkkari itsekin. Ei kukaan viitsi muuten Sebun kaltaista katsella sohvallaan makaamassa, ja lastaan mukiloimassa, jos ei elämäntyyli kiehdo itseäkin. No tähänpä osaisi vastata vain Muusa itse, mikä Sebussa kiehtoi. Kaikille muille se sitten onkin varmaan suuri ihmetyksen aihe, koska millään mittapuulla Sebu ei ollut "saalis", jos hypergamiselta kannalta katsotaan. Jos jännämiehet kiehtoo, olisi Muusa nuoruudellaan ja ulkonäöllään saanut jonkun kovemmankin, rahakkaan ja oikeasti "kovan luokan tekijän" noissa piireissä. Siis, jos rikollispiirit ja linnavenkulan vaimokkeena olo nyt on se nuoren äidin hartain toive ja pyrkimys.

[Amy]

Ihmettelen vain, miten kukaan lähipiirissä ei ole huomannut että on kehityksessä ollut jäljessä ym.

Jos oot ite kännissä niin et välttämättä tajua, että muutkin on. Sama saattaa päteä kehityksen viivästymiseen.