Enontekiö: Kuolemanaita ja saamelaisten surmat 1900-luvun alussa

[Sienisalaatti]

https://yle.fi/a/74-20072263

Tällainen on vaiettu kuolemanaita, jonka takana poronhoitajille kävi huonosti – historiankirjat eivät tapauksesta kerro

Enontekiön Ounastunturia ympäröi yli sata vuotta sitten kuolemanaidaksi kutsuttu rengasaita. Suomalaisten rakentaman aidoituksen kerrotaan maksaneen monen saamelaisen hengen.

Vihtori Koskinen
3.2. 9:00

Enontekiön Ketomellassa varttunut Kari Autto on kerännyt tietoa yli 25 vuoden ajan kuolemanaidaksikin nimetystä rengasaidasta. Aita ympäröi Ounastunturia vielä sata vuotta sitten.

Kuolemanaidaksi kutsutun aidan tiedetään valmistuneen ja olleen käytössä 1900-luvun alkupuolella. Yli 80 kilometriä pituisen aidan rakensivat muualta tulleet suomalaiset talolliset, jotka halusivat haukata oman osansa poronhoidosta. Aidan sisälle kerrotaan jääneen saamelaisten kotipaikkoja sekä porojen laidunalueita.

Autto kertoo yhteiskunnan olleen rajusti saamelaisvastainen. Hän kertoo myös suomalaisten poronhoitajien halunneen pääsevän eroon saamelaisista poronhoitajista.

– He halusivat ottaa poronhoidon omiin käsiin, ja niinhän se tehtiin, mutta aika verisesti.

Aidan rakentumisen jälkeen alkoi Autton mukaan väkivaltainen prosessi, jossa neljän saamelaisen kerrotaan saaneen surmansa. Surmatöiden lisäksi suomalaisten poronhoitajien kerrotaan varastaneen poroja sekä polttaneen saamelaisten asuinsijoja.

Kuolemanaidan tapahtumista vain vähän tallennettua tietoa

Traagiset tapahtumat ovat kulkeneet perinnetietona saamelaisten keskuudessa sukupolvien ajan. Kuolemanaidan tapahtumia ei ole tutkittu ennen Kari Autton selvityksiä. Virallista tutkittua aineistoa aiheesta ei siis ole olemassa.

Muun muassa aidan läheisyydessä tapahtuneista surmista Autto kertoo löytäneensä vain kaksi mainintaa kirkonkirjoista. Aidan läheisyydessä surmatuksi väitetyn Nutti Nikun kohtalo on Autton mukaan merkitty murhaksi Ruotsissa. Suomessa sama väitetty surmateko on kuitenkin merkitty sydänkohtaukseksi, summaa Autto.

Eniten Auttoa hiertääkin yli sadan vuoden takaisissa tapahtumissa se, ettei hänen mukaansa tapauksia koskaan tutkittu viranomaisten toimesta, eikä sitä syystä myöskään ketään tuomittu.

– Jos siihen ensimmäiseen murhaan olisi jo vallesmanni puuttunut, niin toista ei olisi tapahtunut. Vallesmanni katsoi asiaa sormet silmillä, Autto kertoo.

Tietojen taustalla parinkymmenen saamelaisen haastattelut
Autto kertoo kuolemanaidasta liikkuneen paljon tarinoita, perimätietoa ja jopa joikuja. Kaikissa tarinoissa ja joiuissa esiin nousee kuolemanaidalla tapahtuneet traagiset tapahtumat, joissa kerrotaan saamelaisten surmaamisista.

Tarinoiden lisäksi Kari Autto on vuosikymmenten aikana haastatellut pariakymmentä vanhemman polven saamelaista, joilla on ollut muistoja kuolemanaidan tapahtumista.

Haastattelujen kerääminen on ollut kuitenkin haastavaa, sillä Autton mukaan kyseessä on ollut kipeä asia.

– Se on vaiettu kuoliaaksi. Pidetty tuskaa sisällä. Nyt he ovat kuitenkin kuolleet kaikki, joita olen haastatellut. Tuskinpa he siis enää pitävät pahana, vaikka asia tuleekin julki.

Autto on itse törmännyt kuolemanaitaan liittyviin tarinoihin jo pikkupoikana.

– Isäni tiesi tapauksista, koska hänen äitinsä sulhanen tapettiin siellä. Isä puhui, mutta vähän. Hän kertoi varovasti tapoista, jottei säikäyttäisi, kertoo Autto.

Aidasta enää vain tolppia jäljellä
Kari Autto kertoo kartoittaneensa jalkaisin Ounastunturia kiertänyttä aitaa vuosien ajan.

Suurin osa aidasta on vuosikymmenien saatossa maatunut luontoon. Enää Ounastunturin vierustalla on jäljellä vain muutamia pystytolppia muistuttamassa alueen historiasta.

– Aitaa ei voi nähdä enää kuin ihan pikkuisia pätkiä. Pieniä tolppia siellä täällä. Sitten on monta kilometriä, ettei ole mitään.

Yli 80 kilometrin pituinen aita kiersi koko Ounastunturin ja Pallastunturin Enontekiön puoleisen osan niin, että nykyisellään se kiertäisi melkein koko olemassa olevan Pallas-Ylläksen kansallispuiston.

Saamelaisyhdistys Sámi Árvvut ry myönsi joulukuussa 2023 saamelaisen perinteisen tiedon palkinnon Kari Auttolle. Palkinnon perusteluissa Autton todettiin muun muassa dokumentoineen saamelaisyhteisön kokemaa väkivaltaa sekä sen ylisukupolvisia vaikutuksia. Perusteluissa todetaan, että Autto on dokumentoinut nyt jo lähes luontoon maatuneen, ympärysmitaltaan 83-kilometrisen ”kuolemanaidan”, jonka tarkoituksena oli hävittää saamelaiskulttuuri alueelta. Hän on todentanut neljän Ketomellan saamelaisen murhan ja yhden murhayrityksen.