Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
joey kirjoitti:Mielenkiintoistahan tässä on se, että on paljon yleisempää jättää laajennettu itsemurha kesken kuin suorittaa se loppuun Tätä on muissakin ketjuissa pohdittu, tosin.
Silloinhan se on vaan murha.
Joskus joku oikeuspsykiatri sanoi, että suisidi on vain homisidin kääntöpuoli - eli tappaja mikä tappaja.
Luulen, että jos joku oikeasti aikoo ja haluaa tappaa itsensä, keinoja siihen on. Esim. tämän tapauksen mies olisi voinut vaikka hukuttautua. Mutta kun rohkeus ei riitä itsensä tappamiseen vaikka se olisi mielestäni ainoa "kunnioitettava" tapa tuollaisen jälkeen.
^ Niiinpä. Tosin, tämä kaverihan ei ilmeisesti edes halunnut tappaa itseään.
Mutta niitä tapauksia on tuhottomasti, joissa joku on laajennetusti halunnut viedä mennessään lapsensa ja puolisonsa, mutta on heidät tapettuaan vasta "tajunnut puuhiensa lopullisuuden" (selitykset vaihtelevat tässä kohtaa hieman) ja toteuttanutkin tuon laajennetun itsemurhan lopulta vain sen laajennetun puolen osalta. Kaikista naurettavimpia ovat mielestäni ne, jotka ovat muodon vuoksi yrittäneet kutenkin tehdä itselleen jotakin, viillelleet vähän kaulaan tai ranteisiin pintanaarmuja.
Ajattelin asioita ja hänelle (vaimolle) kaikesta tekemästäni aiheutuvaa surua. Ajattelin, että hän pääsee helpommalla, jos tapan hänet, eikä hän jää setvimään sotkuja paettuani, hän totesi. Mies päätti tappaa ensin naisen koiran, jotta tämä ei häiritsisi surmaamista.
tämä mies on kyllä ollut ihan sekaisin, en ymmärrä miksi hän on ajatellut vaimonsa puolesta asiaa joka ei vaimolle edes kuulu, ts. ei ollut vaimon tekemä rikos. Olisi ollut oikeudenmukaista, että vaimo olisi saanut elää ja tehdä itse omat valintansa. Mies olisi voinut tappaa vain itsensä, koirankin tappaminen on ollut ihan turha juttu.
Jotenkin tämä heikentää käsitystä Suomen poliisin kyvystä jahdata rikollisia. Jätkähän olisi saanut olla kateissa vaikka loppuikänsä jos ei itse olisi ollut niin aktiivinen.
mankeli kirjoitti:tämä mies on kyllä ollut ihan sekaisin, en ymmärrä miksi hän on ajatellut vaimonsa puolesta asiaa joka ei vaimolle edes kuulu, ts. ei ollut vaimon tekemä rikos. Olisi ollut oikeudenmukaista, että vaimo olisi saanut elää ja tehdä itse omat valintansa. Mies olisi voinut tappaa vain itsensä, koirankin tappaminen on ollut ihan turha juttu.
Uskon, että todellinen syy löytyy ketjun edelliseltä sivulta ABC:n esittämänä.
Tapahtumista on vain tappajan kertomus. Höpönlöpöllä laajennetusta itsemurhasta yritetään vain kerätä jotain sympatiaa, kun hermot eivät ole enää kestäneet pakomatkaa. Ehkei tappo ole ollut suunnitelmissa, mutta tilanne on ajanut siihen. Ehkä pelivelkainen ja -himoinen mies on siirrellyt vaimon rahoja jo ennenkin tililleen. Miten vaimo ei ollut huomannut, että luottotililtään oli jo maksettu matkakin? Tai ehkä hän huomasikin ja tuona yönä syntyi riitaa...
Ei jumalauta mikä urpoi. Luulen että ulkomaillakin on lähinnä pelailtu vaimon rahoilla, "säästää vaimo tuskalta", my ass.
On se hienoa kun tehdään rikoksia ja sitten listitään perhe "ettei heidän tarvitse kärsiä", miten jaloa. Hirveetä selittelyä, toivottavasti saa pitkän kakun.
Mopoterroristi kirjoitti:Jotenkin tämä heikentää käsitystä Suomen poliisin kyvystä jahdata rikollisia. Jätkähän olisi saanut olla kateissa vaikka loppuikänsä jos ei itse olisi ollut niin aktiivinen.
Toisaalta jos Vietnamista asti olisi menty hakemaan, niin olisikohan tullut syytöksiä verovarojen tuhlailusta yhteen rikolliseen?
Kai sitä piilottelu onnistuu tässä maailmassa vielä jokseenkin helposti jos pystyy saamaan riittävästi aikaa rikoksen paljastumisen ja teon välille. Lentäen pääsee ties minne kaukoitään jne. Ja kai suomestakin löytyy ties mitä piilokämppiä, joissa majailla jonkin aikaa jos tarve vaatii. En vaan aina usko, että pidempiaikaisena ratkaisuna noista kumpikaan toimii kovin hyvin...
On voinut olla ihan hyvä tyyppi tosiaan. Ikävää, että näennäisesti pikkuasiat voi johtaa epätoivoisiin tekoihin. Eikö olisi ollut helpompaa vain myöntää vaimolle ongelmansa ja yrittää paikata vielä asiat. Jos ei adoptio olisi onnistunut, niin olisi vaimolla ainakin henki vielä tallella ja jos ongelmat olisivat ylitsepääsemättömiä, niin ero vaan ja vaimo sitten hamassa tulevaisuudessa adoptioon jonkun toisen kanssa.
Mustasukkaisuus on voinut olla silti pelissä mukana, ehkä mies ei halunnut, että vaimo sitten joskus tulevaisuudessa saa adoptiolapsen jonkun toisen miehen kanssa, tai häpeä omista ongelmista oli liian suuri.
Ihmeellisen paljon näitä puolison tappoja/murhia tapahtuu ilman syytä. Mies ongelmat oli aiheuttanut, joten mitä järkeä tappaa sitten vaimo. Varmasti miehellä syyllisyys painaa mieltä.
No adoptoida saa yksinkin eli jos miehestä olisi tullut epäkelpo niin uskoisin, että vaimo olisi voinut viedä yksin prosessin läpi.
Tuskin koiraa olisi saanut hiljennettyä pelkällä ulossiirrolla. Jos mies olisi heittänyt koiran pihalle niin eiköhän tuo olisi takaisin varsin kovaäänisesti pyrkinyt. Niin ainakin meidän tekee jos yöllä ulos ovesta pistetäään.
Tällaisissa aina mietitytttää se, että onko tällaiseen murhaan/itsemurhaan päätyvän partneri mitenkään aavistellut, että toisessa saattaa olla jotakin vialla. On hyvin vaikea uskoa, että mitään outouksia ei ole koskaan ennen ollut. Vai haluaako sitä sitten vaan itse ajatella, että minä ainakin huomaisin, jos omassa lähipiirissä tuollaista joku suunnittelisi.
I wonder sometimes about the outcome of a still verdictless life.
Am I living it right? John Mayer
Rakkaus joskus varmaan on sokea, ja monesti on vaikea tietää täysin läheisenkin ihmisen ajatuksia, synkkiä sellaisia, jos toinen ei niistä puhu. Monet voivat masennustakin sairastaa salaa esim ystäviltään ja pystyvät esittämään onnellista, yksin tai muussa seurassa ihminen saattaa olla täysin erilainen.
Mä tuosta adoptiosta vähän kommentoisin... En yhtään epäile etteikö motiivi voisi olla oikeasti tämä vaimon "säästäminen" surulta.
Ne jotka tuota prosessia ovat läpikäymässä tai sitä vakavasti harkitsemassa tietävät, että prosessi on pitkä, henkisesti raskas ja ennenkaikkea epävarma. Pieninkin "vika", jonka pohjalta sossutyöntekijä voi katsoa pariskunnan epäsopivaksi vanhemmuuteen, voi riistää heiltä mahdollisuuden saada lasta. Milloinkaan. Vielä raskaammaksi taipaleen tekee, jos sitä ennen ollaan biologista lasta yritetty vuosikaupalla. Tässä tilanteessa adoption, sen viimeisen oljenkorren epäonnistuminen saattaa murtaa ihmisen täysin.
Noilla "oishan se voinut adoptoida läpä läpä" -lauseilla voisi minun puolestani heittää vesilintua, koska asiat eivät ole ikinä niin yksinkertaisia.
Pari faktaa vielä esiin:
a. Adoptiolapsen saaminen yksineläjänä on nykypäivänä erittäin hankalaa. Tällä hetkellä kuulemani mukaan joissakin kaupungeissa ei pääse edes neuvontaan. Pientä lasta yksinadoptoiva ei enää Suomessa saa. Jonotusajat ovat pitkiä - pariskunnat menevät jonossa yksinäisten ohi.
b. Avoliitossa oleva ei voi adoptoida. Avioliittoa on oltava takana tietty vuosimäärä. Avioliitossa ei missään tapauksessa ole mahdollista adoptoida lasta vain toisen puolison nimissä! (tuohon Katjushkan väläykseen...)
c. Avioliitossakin olevan ja muuten "nuhteettoman" pariskunnan adoptiota rajoittaa vielä ikätekijä, sillä lapsen ja pariskunnasta vanhemman puolison ikäero saa olla korkeintaan 45 vuotta. Tässä tapauksessa alkoi olla siis viimeiset hetket käsillä saada 0-2 -vuotias. Oli se oikein tai väärin, mahdollisuus saada vauvaikäinen lapsi on monille adoptioprosessia läpikäyville se kantava tekijä.
p.s. Huomautan vielä, että en missään nimessä pidä murhaa tässä tapauksessa jotenkin hyväksyttävänä! Yritän vain antaa lisävaloa, JOS motiivi on juurikin tuo esitetty... Adoptioprosessin keskeytyminen siinä vaiheessa, kun adoptio-oikeus on jo saatu on ainakin minun silmissäni aivan hirveä henkilökohtainen tragedia, josta on joka tapauksessa vaikea selvitä.
Kaupassa selasin uusinta ts. tällä viikolla ilmestynyttä Alibia ja siinä oli tämän surmaajan nimi sekä kuva. Paul oli etunimi ja sukunimi alkoi G:llä, mutta kun on niin huono tuo nimimuisti... Kertoi ongelmien alkaneen siitä kun hän tai vaimonsa tai he yhdessä voittivat Casino - arvalla 200 000 euroa.
Jotenkin käsittämätön tapaus. Kaikki oli kait hyvin - vaimon mielestä ainakin. Olohuoneen pöydällä oli jo onnittelukortteja - siitä adoptiosta kaiketikin, mutta Paulin ahdinko syveni kun peliongelmaisuus pääsi päällimmäiseksi ja sitä kautta homma sitten räjähti käsiin.
Tuli mieleen se Espoon perhesurma. Siinäkin oli kyse peleihin menneistä rahoista. Omista ja muiden.
Helsingin käräjäoikeus on tuominnut 42-vuotiaan Paul Nicklos Bernhard Gagneurin elinkautiseen vankeuteen vaimonsa harkitusta murhasta.
Gagneur surmasi vaimonsa viime maaliskuussa Helsingissä. Hän löi nukkuvaa vaimoaan lihanuijalla päähän ja sen jälkeen kuristi ja tukehdutti tämän kuoliaaksi.
Tätä on muissakin ketjuissa pohdittu, tosin.
