Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

[peteme]

Kaiken näköistä sitä on tapahtunutkin. Mieleeni juolahti kysymys, että kuinka kolmois surmaajan aseita ei takavarikoitu vaan pääsi vielä kerran ampumaan?
Pikaistuminen kävi oman hengen päälle lopulta, lienee hengenriistäjien "ammattitauti"?

[VPY]

Tekijähän ei näitä edes tuntenut,

Tuossa ylempänä taisi joku mainita, että Kai Vähäkallio olisi jo aiemmin joutunut "ojentamaan" juuri tätä samaista poikaporukkaa maillaan rehveltämisestä. Onko tästä vielä tarkempaa kenelläkään? Toisaalta, jos Vähäkallio telttaan kurkistaessaan näki, että yhdellä oli parta ja viikset, ja oletti kaikki kolme aikuisiksi sen perusteella, ei hän tunnu varsinaisesti tunnistaneen telttailijoita.

En minä kyllä mistään ole lukenut (siis tästä rikoksesta kirjoitetusta artikkelista), että olisi ollut tämä sama porukka olisi aiemmin hänen maillaan leirytnyt, vaan kaikissa jutuissa on ollut että hänen maillaan on aiemmin leirydytty, katkottu puita ja pidetty nuotiota jne. Ei siis tämä sama porukka, vaan yleisesti.

Minun mielestä Vähäkalliossa on nähtävissä tyypillisesti huonosta itsetunnosta kärsinyt ja varmastikkin mielenterveysongelmista kärsinyt henkilö, joka on ottanut henkilökohtaisena loukkauksena ja hyökkäyksenä itseään vastaan, että hänen maillaan leirydytään ja katkotaan hänen puitaan jne. Sitten koko jutusta on hänen päänsä sisällään kasvanut elämää suurempi asia. Samankaltainen juttu kuin esim. tuossa Oulussa tapahtunut tuo koiranpaskottamisesta sanoneen puukotus tai kun tulee naapurin kanssa jostain mitättömästä asiasta riita ja aletaan kyttäämään naapurin tekemisiä, jotka sitten joskus eskaloituvat siihen pisteeseen, että otetaan metsästysase ja ammutaan naapuri jne.jne.jne.jne.jne.jne....

[Siru83]

Teon takana on Vähäkallion ylimielisyys ja viha uhreja kohtaan. Vähäkallio oli niin korski porvari, että hän koki olevansa oikeutettu tappamaan hänen mailleen tulleet vähäosaiset pojat, koska hänelle puunoksatkin ovat arvokkaammat kuin uhrit. Tämä asenne vain välittyy teosta.

Sitä en osaa sanoa, onko Vähäkallio tunnistanut pojat, mutta taskulampulla heitä suoraan osoittaessaan hän on heidät kyllä pystynyt hyvin näkemään. Mielestäni hän katsoi heitä taskulampulla paitsi nähdäkseen kohteet paremmin, myös katsoakseen, millaisia he ovat. Hänhän mainitsikin yhden pojista olleen "ärsyttävän" näköinen, ja oli ampunut tätä useampia kertoja kuin muita. Jos teltassa olisi ollut jotain muita kuin uhrit, hän olisi saattanut vain häätää heidät aseella uhaten.

Vähäkallion väitteet siitä, että hän luuli uhreja aikuisiksi, eivät ole uskottavia. Molemmat Hyväkän pojat ovat lapsekkaan näköisiä ja toinen ikäistään selvästi nuoremman näköinen. Yhden pojan viikset tuskin ovat poikia taskulampulla osoittanutta Vähäkalliota niin häikäisseet, ettei hän ole nähnyt muiden ulkonäköä. Hän on tietoisesti ampunut lapsia ja on kokenut olevansa oikeutettu siihen.

Tuomion pituus, vain 6 vuotta kolmoismurhasta, kertoo mielestäni tuomarien asenteesta kartanonherraa ja uhreja kohtaan.

[Maybrick]

Molemmat Hyväkän pojat ovat lapsekkaan näköisiä ja toinen ikäistään selvästi nuoremman näköinen.

Luulen että nuo poikien kuvat ainakin Kytäjä-kirjassa ovat vanhoja (koulu)kuvia eivätkä esitä poikia surma-ajan tienoilta.

[Inhorealisti]

Mitäs tämän Karmavuon myöhempiin vaiheisiin kuului?

On tuntenut ainakin maineikkaan kouluratsastajan, Kyra Kyrklundin. Kyra kuvailee häntä jopa "ystäväkseen".

http://www.eurodressage.com/equestrian/ ... -fairytale

En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten pieni maa Suomi oikeastaan on.

[Doctor Lecter]

Tuomion pituus, vain 6 vuotta kolmoismurhasta, kertoo mielestäni tuomarien asenteesta kartanonherraa ja uhreja kohtaan.

Tuomion pituus oli 12 vuotta, mutta ensikertalaisena herra Vähäkallio suoritti siitä puolet - käytäntö on kaikkien kohdalla sama, riippumatta tekijän/syylliseksi todetun sosioekonomisesta asemasta. Se, että tekoja ei pidetty murhana johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, etteivät ne olleet murhia, vaan pikaistuksissa tehtyjä, eikä uhreihin oltu kohdistettu erityistä raakuutta, eivätkä teot olleet pitkäkestoisia.
- Kolme ihmistä "samalla kerralla" surmanneita ovat myös mm. Veli Tapani Virtanen, Vantaa 1988 ja Esa Åkerlund, Porvoo 2010. Edellisessä tapauksessa ensimmäisen ja kahden seuraavan surman väli oli muutama tunti, siitä huolimatta kaikki verityöt olivat tappoja ja henkilö suoritti tuomiostaan puolet. Jälkimmäisessä surmat tehtiin parin minuutin sisään ja kaikki olivat tappoja. Tuomio maksimi minkä laki mahdollistaa, 15 vuotta. Ei puolittamisia tekijän rikostaustasta johtuen.
- On toki mahdollista, että ensimmäinen ampuminen olisi tappo ja sen jälkeiset murhia, ja muistaakseni joskus on tälläinen tapaus jopa ollutkin, sillä oli katsottu, että tekijän on täytynyt tajuta tekonsa ja miettimisaikaa tapon edellyttämän äkkipikaisuuden sijaan olisi ollut.

[VPY]

Eli onhan siinä tuomari antanut sosioekonomista alennusta 3 vuotta luokkaveljelleen, kun antoi 3:sta taposta ainoastaan naurettavat 12 vuotta, eikä maksimeja. Tuon 15 vuotta on saanut jo kahdesta taposta, tulee mieleeni tämä joskus 80-luvulla muistaakseni autokauppiaan ja jonkun toisen Kuopiossa ampunut joka totesi "että kun ammuin niin tippui kuin elokuvissa tms." (tästä taitaa olla jossain ketjukin)

Eivät nämä luokkaveljille annetut alemmat tuomiot onneksi yhtä räikeitä ole kuin Yhdysvalloissa, jossa esim. se maailman johtavan asediilerin ja entisen CIA-agentin tytär sai taposta 60 päivää vankeutta ja vankila vielä tyhjennettiin neidin tuomion ajaksi muista vangeista jne.

[Sting]

Eli onhan siinä tuomari antanut sosioekonomista alennusta 3 vuotta luokkaveljelleen

Eikös tuo alennus tullut "varttihulluudesta" eli Vähäkallio tuomittiin alentuneesti syyntakeisena?

[Doctor Lecter]

Eli onhan siinä tuomari antanut sosioekonomista alennusta 3 vuotta luokkaveljelleen, kun antoi 3:sta taposta ainoastaan naurettavat 12 vuotta, eikä maksimeja. Tuon 15 vuotta on saanut jo kahdesta taposta, tulee mieleeni tämä joskus 80-luvulla muistaakseni autokauppiaan ja jonkun toisen Kuopiossa ampunut joka totesi "että kun ammuin niin tippui kuin elokuvissa tms." (tästä taitaa olla jossain ketjukin)

Kuten nimimerkki Sting kertoo, niin herra Vähäkallio tuomittiin alentuneesti syyntakeisena, mitä taas eivät olleet mainitsemani Virtanen eikä Åkerlund.

Sekä ali- että hovioikeudessa herra Vähäkallio sai 15 vuoden tuomion, mutta KKO:ssa hänen taitava ja osaava asianajajansa - Tobias Obstbaum - sai läpi puheet ajatelmasta, että kyseessä olikin jatkettu rikos, ei kolme erillistä tekoa, joten tuomio aleni 12 vuoteen ja siitä - kuten on jo monasti mainittu - istuu ensikertalainen puolet, vaikka olisi VPY:n vihaama äveriäs henkilö, kuten herra Vähäkallio.
- Mainittakoot vielä, että alioikeudessa syyttäjä vaati herra Vähäkalliota eristettäväksi pakkolaitokseen, joten ainakaan syyttäjä ei kuulunut samaan salaperäiseen herrakerhoon tuomareiden ja lautamiesten kanssa...

Mitä tulee pitkiin, ts. yli 12 vuoden tuomioihin taposta, niin... 15 vuoden tuomion voi saada myös yhdestä taposta, kuten Tommi Nakari. Kolme ihmistä - isänsä ja kaksi veljeään - joulukuussa vuonna 2000 surmannut 18-vuotias Risto Leinonen sai 14 vuoden 6 kuukauden tuomion, ja siitä ensikertalaisuus ja ikäalennus huomioiden suoritti vain noin 6-7 vuotta, vaikka tuomiot ovat kautta linjan kiristyneet 70- ja 80-luvun ajoista. Kouvolassa kesällä 2008 tehdyt tappo ja kaksi tapon yritystä toivat 14 vuoden 6 kuukauden tuomion Jesse Hämäläiselle, mutta liekö tämä hörhö sitten tuomarin tuttuja kun tuomio pieneni hovissa kahdella vuodella...?

Ja mitä tulee tuohon Kuopion surmaan, niin tekijän aiempi rikostausta vaikutti suuresti tuomion kovuuteen.

Jaa onpas mielenkiintoista verrata tätä Vähäkallion 6 vuoden istumista Åkerlundin saamaan tuomioon, näkee onko sillä rahalla ja yhteiskunnalisella asemalla tekemistä tuomiohin samankaltaisissa rikoksissa? Nämä teothan ovat yhtä mielettömiä ja molemmissa surmattiin kolme täysin viatonta uhria. Toki 70-luvulla rangaistukset olivat kovempia kuin nykyisessä "humaanissa" rangaistuskäytännössä.

VPY = Mopoterroristi ja hän on siis jostain syystä kuin katkeroitunut kommunisti, jonka mukaan herra Vähäkallion tuomio oli porvareiden salajuoni. On kuitenkin syytä muistaa, että sosialistipresidentti Koiviston aikana armahdettiin erityisesti talousrikollisia, mm. Eero Lattula, joka ei ehtinyt edes vankilaan saakka kun hänet presidentin armahduksella vapautettiin "terveydellisistä syistä". Koivisto armahti Ensio Koivusen - Häkä-Enskan, tuon kolme nuorta naista surmanneen häikäilemättömän hengenriistäjän. 25 vuoden tuomio muuttui 12 vuodeksi. Kyllä siinä työmies -taustainen presidentti armahti työmiehen...
- Tai tapaus Lattula, kyllä siinä Hyvä Veli - verkostoitunut presidentti "koko kansan Manu" armahti elitistisen kaverinsa...

Ja päinvastoin kuin kommunisti = mopoterroristi = VPY kuvittelee, niin 1970-luvulla tuomiot olivat lievempiä kuin mitä nyt. Juuri tuolloin humaani vasemmistolainen liberalismi ja radikalismi alkoi nostaa päätään tunkeutuen yhä syvemmälle yhteiskunnan ja julkisen vallan rakenteisiin ja on siitä saakka mädättänyt suomalaista yhteiskuntaa.


Kartanonherra Kai Vähäkallio saapumassa oikeuden istuntoon Hyvinkäällä 1972. Kuva Hannes Markkula/Suomalainen murha.

[VPY]

Ja päinvastoin kuin kommunisti = mopoterroristi = VPY kuvittelee, niin 1970-luvulla tuomiot olivat lievempiä kuin mitä nyt. Juuri tuolloin humaani vasemmistolainen liberalismi ja radikalismi alkoi nostaa päätään tunkeutuen yhä syvemmälle yhteiskunnan ja julkisen vallan rakenteisiin ja on siitä saakka mädättänyt suomalaista yhteiskuntaa.

Tästä olisikin kiva saada faktaa , oliko 70-luvulla pantarangaistuksia? Ei kyllä esim.rattijuopot laitettiin töihin siirtoloihin, eikä ihmisten hengestä piittaamattomia paapottu tuolloin. Tuomiot oliva kovempia, kuin ńykyään kokoomuksen ajaman liberaarin rangaistupolitiikan aikakaudella. Tuohon aikaan myös vaaralliset mielisairaat olivat lukkojen takana mielisairaaloissa, eikä ulkoistettuna kadulla, tästä "hullut kadulle"-projektista saamme kiittää edesmennyttä debiiliä Harri Hermannia.

En minä ole kommunisti, minä maksan velkani. Sen sijaan aito kommunisti jättää Suomeen velat maksamatta ja sosiaalisoi velkansa suomalaisille veronmaksajille ja muutta itse vaikka Espanjaan.

Tälläinen kapitalisia leikkkivä kommunisti on kuin Leevi and Leavinsien laulun poika nimeltään Päivi, joka ei tiennyt onko Romeo vai Julia

[Doctor Lecter]

Tästä olisikin kiva saada faktaa , oliko 70-luvulla pantarangaistuksia? Ei kyllä esim.rattijuopot laitettiin töihin siirtoloihin, eikä ihmisten hengestä piittaamattomia paapottu tuolloin.

Tuo on totta. Panta"rangaistuksia" ei ollut ja rattijuopot laitettiin Seutulan lentokenttätyömaalle. Mutta mutta... varttihulluja oli paljon enemmän kuin nykyään ja elinkautinen oli tuolloin käytännössä 12 vuoden tuomio, ei 14 vuotta kuten nykyään. Linjan tiukentumisesta on selviä merkkejä. 1980-luku oli pahinta aikaa. Täytyy myös muistaa, että rattijuoppojen yliajotuomiot olivat jonkin verran pienempiä kuin mitä nyt. Samoin elinkautistuomioita jaetaan paljon enemmän kuin vaikkapa 10 vuotta sitten.

Tuomiot oliva kovempia, kuin nykyään kokoomuksen ajaman liberaarin rangaistupolitiikan aikakaudella. Tuohon aikaan myös vaaralliset mielisairaat olivat lukkojen takana mielisairaaloissa, eikä ulkoistettuna kadulla, tästä "hullut kadulle"-projektista saamme kiittää edesmennyttä debiiliä Harri Hermannia.

Mutta mutta... Mitä tulee avohoitoon, niin ennen vanhaan kaikki oli siltä osin paljon paremmin. Hullut pidettiin lukkojen takana, mutta taasen toisaalta varttihullun paperit oli helppo saada. Harri Hermannin suhteen olet oikeassa. Hänen takia koko Suomi sai kärsiä ennenkuulumattomalla tavalla. Sen siitä sai kun Koivisto nimitti perhetuttunsa pääministeriksi. Yhdessä he plus Erkki Liikanen (sd) raunioittivat Suomen talouden.

Mutta mitä tulee osion aiheeseen, herra Vähäkallioon, niin...

Teon takana on Vähäkallion ylimielisyys ja viha uhreja kohtaan. Vähäkallio oli niin korski porvari, että hän koki olevansa oikeutettu tappamaan hänen mailleen tulleet vähäosaiset pojat, koska hänelle puunoksatkin ovat arvokkaammat kuin uhrit. Tämä asenne vain välittyy teosta.

En tiedä tiesikö herra Vähäkallio poikien olevan vähävaraisia/vähäosaisia, vai oliko asia kuitenkin niin, että luonnonystävänä ei vaan voinut sietää luonnon tuhoajia ja pinna vaan yksinkertaisesti paloi. Kartanon maillahan oli tehty jos jonkinmoista ilkivaltaa jatkuvasti ja pohja se oli Vähäkallion säkissäkin. En kuitenkaan puolustele hänen tekoaan, sillä eihän hänen antama rangaistus ollut missään suhteessa rikoksen laatuun.
- Olisi joutanut lusia pidempäänkin.

Entä oliko herra Vähäkallio ylimielinen? En sitä tiedä, omalaatuinen kuitenkin. Tuo ylimielisyys uhreja kohtaan on usein ominaista tekijälle. Onhan hän siinä tilanteessa elämän ja kuoleman herra. Åkerlund kuvitteli olevansa parempi kuin kantaväestöön kuuluvat - mustalainen ajattelee ja toimii juuri näin - ja koki toimivansa oikein surmatessaan miehet. Tekonsa oli rasistinen, sillä ei hän olisi kuuna päivänä mennyt uhoamaan mikäli siinä avoautossa olisi ollut mustalaisia.
- Siru83:n kirjoituksista - kuten VPY:nkin - paistaa läpi omituinen asenne, että köyhä saa tehdä rikoksia siksi koska hän on köyhä. Laissa ei kuitenkaan ole erikseen mainintaa siitä, että esim. alle 10 000 euroa vuodessa ansaitseva olisi jotenkin oikeutettu pahoinpitelemään ihmisiä (mieluummin rikkaita tai keskituloisia) pienemmällä rangaistuksella. Tottakai köyhää vituttaa koko ajan ja ajan myötä tuo vitutus muuttuu katkeruudeksi ja katkeruus purkautuu lopulta väkivallan kautta.

[Unkarilainen]

Se on selvä ja tunnettu asia, että rangaistusasteikko oli 70-luvulla "alakantissa"

Vasemmiston voiman vuodet olivat 60-80 -luku. 70-luku kliimaksina. Rikollisuuden miedon rankaisupoliitikan taustalla oli yhteiskuntapoliittinen näkemys.

Tiedettiin, että suurimman osan rikoksista tekee ns. alemmat sosiaaliluokat. Näistä ajateltiin, että niihin kuuluvat yksilöt eivät olleet ensisijassa ja yksin vastuussa rikoksistaan, vaan että he olivat ns. "rakenteellisen väkivallan" uhreja.

Tämä tarkoitti sitä, että vapaa markkinatalous ajoi ihmisiä köyhyyteen, viinanjuontiin, vaihtoehdottomuuteen... jne. Rikokset kumpusivat ensisijassa uhriudesta, joten niiden tekijöitä ei voinut rangaista samalla tapaa kuin ennen tätä vasemmistolaista tietoisuutta.

Tänä päivänä ei ole enää suurta konsensusta rikollisen uhriudesta. Tämä näkyy tiukentuneessa rangaistuspolitikassa. Rikos mielletään nyt enemmän yksilön omaksi valinnaksi kuin vaikkapa 70-luvulla.

[VPY]

Tuohon väittämään, että 70-luvulla oli miedommat rangaistukset kuin "nykyään" oikeistopuolueiden hallitusvastuuaikana kaipaisin kyllä ihan oikeata faktatietoa, enkä kouluttamattoman valkoisen roskaväen mutu-tietoa

Faktaa on myös se, että kokoomuksen ultraliberalisti-hörhöjen ansiota on hullut kadulle-projekti, liberaali rangaistuspolitiikka pantarangaistuksineen( heidän mielestään vankilassa pito maksaa liikaa, sitä he eivät ajattele, toteutuuko yhteiskunnan jäsenten esim. uhrien oikeudet ja oikeudenmukaisuus) Faktaa on myös se taloushistoriasta, että aina kun nämä ultraliberalistihörhöt ovat päässeet soveltamaan "vapaata markkinataloutta" se on päättynyt katastrofiin ja valtioita ym. on tarvittu sammuttamaan ultraliberalisti-hörhöjen sytyttämää tulipaloa

Kun tutkitte sitten niitä 70-luvun tilastoja ja vertaatte niitä tuomioita Kokoomuksen valtakauden tuomioihin, niin muistakaa että on paljon monia muitakin rikollisuuden muotoja kuin pelkät henkirikokset.

70-luvlla ei ollut mitään yhdyskuntapalveluita, ne suoritetiin linnassa, kokoomuksen lanseerauksia tämä. Lyhyesti yhdyskuntapalvelukin Kokoomus on uhrannut alhaisen verotuksen ja varakkaimman vähemmistön mielistelyyn oikeudenmukaisuuden yhteiskunnastamme. Vähennetään vankien määrää>säästetään> voidaan alentaa esim. rikkaiden verotusta. Mutta jos kysyttäisiin asiaa yhteiskuntamme jäseniltä, niin varmasti enemmistö olisi sitä mieltä, että nykyisin annettavat rangaistukset ovat liian lieviä.

Lainsäädäntö antaisi mahdollisuuden antaa paljon kovempia rangaistuksia, mutta jos tuomioistuimia on oikeusministeriöstä ohjeistettu muistamaan säästäväisyys ja antamaan lievempiä rangaistuksia, niin tuomioistuimet näin tekevät.

[Jäätynyt enkeli]

Miehen Facekamu oli laittanut sivulleen linkit liittyen tähän kartanoon:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profil ... j-n-kirous

Kytäjän kirous

Kirjoittanut Jukka Nieminen (18. syyskuu 2012, 08:00)
Lue blogia

KYTÄJÄN KIROUS

Ihan näin kun kaikki on aina niin tosissaan ja maailmaa parantelemassa näissä blogeissa, aattelin tehdä poikkeuksen ja tarjota ihan kunnon lukuviihdettä. Tässä teille karmea tarina Kytäjän kirouksesta. Ihan pyyteettömästi tätä ei tietenkään esitetä. Jos tämä juttu jollain laillla puhuttelee niin sen ja paljon muitakin juttuja voi lukea kirjastani Suomen Mysteerit joka muuten on tilattavissa sivujeni kautta: http://www.sinikivi.com/15/

ja kirja kolisee tilauksen jälkeen jo seuraavana arkipäivänä postiluukusta.

mutta se kaupallisista tiedotteista. Olkaa hyvä ja nauttikaa hyvästä tarinasta:

Kytäjän kirous

Paikalliset puhuvat yleisesti Kytäjän kartanon kirouksesta. Totta onkin, että kartano on nähnyt todella traagisia tapauksia riittämiin, josta verihurmeisia käänteitä ei ole puuttunut. Kartanon historia tuntee paljon hulluutta ja kuolemaa. Väliin tulee mieleen, että kuin kartanorakennuksessa itsessään olisi jotakin synkkää ja pahantahtoista. Tiettävästi mitään vastaavaa itsemurhien, surullisten onnettomuksien ja veritekojen keskittymää ei maamme tunne – ainakaan yläluokkaisten piirien parista. Jokaisen joka haluaa kartanoa isännöidä, olisikin ensin kysyttävä itseltään; kenelle kellot soivat?

Juonittelua ja perinnönjakoa

Kytäjän kartano on ollut jossain kohtaa historiaansa Suomen suurimpia, ellei peräti suurin. Sanomattakin on selvää, että sen pyörittäminen ei ole ollut mitään nappikauppaa, vaan liikevaihdossa on puhuttu summista, joita me tavalliset ihmiset emme näe koskaan. Näihin rahoihin on kartanon taloushistoriassa liitetty myös monenlaista pimittelyä, kavallusta ja veronkiertoa. Kartanon omistussuhteita on juoniteltu, ja perinnönjaoista kiistelty. Rahvaan silmissä meno on ollut kuin kreikkalaisten jumalien juonenpunontaa ja draamaa. Toisaalta vastuukin on painanut. Stressaantuneet kartanonisännät ovat joutuneet hakemaan muhkeita lainoja, kokeneet huonoja vuosia ja painiskelleet sellaisten ongelmien kanssa, joista on vaikea purkaa sydäntään tavalliselle piialle. On ollut hetkiä, jolloin kartano on ollut lähes vastuuttomissa käsissä; sen omaisuutta on tuhlattu hummatessa, ja viis veisattu lainanlyhennyksistä. Varsin originelleja tapauksia mahtuu mukaan. Näistä kaikista saisi oman juonenkulkunsa, ja tätä kautta valkenee, miksi kartanonpidossa on ollut niin paljon huonoa onnea mukana. Huono onni ei kuitenkaan rajoitu mahtavan omaisuuden ylläpitoon liittyvissä asioissa.

Kreivitär Marie Linderin itsemurha. Kirjan kuvitusta

Kreivittären kuolema

Puhutaan kartanon kirouksesta. Mukaan mahtuu myös poikkeuksellisen paljon veritekoja, itsemurhia, kuolemantapauksia. Tähän kiroukseen lähiseutujen asukkaat uskovat aivan tosissaan.

Ei ole mitään käsitystä, koska kirous olisi alkanut vaikuttamaan kartanossa. Alkujaan kartano maineen ja mantuineen tuntui olevan pelkkä läänitys, jota lampuodit viljelivät ja lähettivät tuoton merten taakse omistajalleen, joka tuskin ikinä kartanossa kävikään. Se tapahtuiko täällä kaameita jo 1500- tai 1600-luvulla, siitä emme tiedä. Kukapa kaikenmaailman renkimiesten kohtaloita olisi niin kirjannut ylös. Kartanoa tuskin asuttiin siihen aikaan, eikä sitä asuteta nykyistenkään omistajien taholta. Päärakennuksen kerrotaan ränsistyvän pystyyn, sillä kukapa ehdoin tahdoin kävisi mittelöimään näiden mustien voimien kanssa. Jostakin meidän on kuitenkin tarinamme aloitettava. Lähtölaukaukseksi sopinee varmaan Hjalmar Linder, joka aikanaan osti kartanon isältään. Hänen äitinsä, vain 29-vuotiaan kreivitär Marie Linderin tiedetään tehneen kartanossa itsemurhan vuonna 1870 ottamalla liika-annoksen kloroformia. Kreivittären elämään mahtui tragedioita. Aikansa vapaisiin tuuliin rakastunut kreivitär oli viitisen vuotta aiemmin kutsunut huoneeseensa miekkosen, joka oli kaikkea muuta kuin kreivittären aviomies. Leskimies Henrik Borgström oli ratsastusretkellään poikennut tapaamaan kreivitärtä. Isännän poissaollessa tapaaminen oli järjestetty makuukamarin puolella, mutta ylhäällä huoneessa kaksikko kuuli jonkun tulevan alakerran eteiseen. Borgströmin oli hypättävä ulos toisen kerroksen parvekkeelta. Hän vahingoittui pahasti katkaistessaan selkänsä, mutta pystyi jatkamaan ratsastusta vähän matkaa, kunnes vamma sai hänet suistumaan ratsailta. Borgström kuoli saamiinsa vammoihin 21.6.1865. Toisaalta tämä ei tapahtunut kartanon mailla, mutta antaa osviittaa että kartanon omistajille ei yleensä onni hymyillyt.

Tien pää

Marie Linderin pojan Hjalmar Linderin aikana alkoi tapahtua. Hjalmar oli originelli luonne, jolla meni talousasioiden saralla lujaa. Hänet meinattiin kertaalleen jo tehdä perinnöttömäksikin, mutta ryhdistyi sen verran että onnistui saamaan kartanon hoteisiinsa. Ei hän sitä huonosti hoitanut, päinvastoin, mutta kohtalokas tarina sai alkunsa kun hän palasi pakolaisuudesta Ruotsista, jonne oli mennyt vuotta 1918 pakoon. Ensitöikseen hän joutui piikojensa piirittämäksi, jotka tietenkin arvelivat Hjalmarin kykenevän puhumaan heidän aviomiehensä ulos vankileiriltä. Hjalmar teki enemmänkin. Hän alkoi paasata sanomalehdissä laajemminkin punaisten oikeuksista, syyllistäen samalla yläluokkaa, ja puuttuen valkoisen vallan hirmutekoihin. Nämä puheet kapinan loppuvaiheissa eivät olleet tervetulleita. Elettiin aikaa, jollon tämänkaltaiset puheet palkittiin laukauksella. Koska kartanon isäntä oli ehtinyt jo kokea epäonnisen avioliiton Sofia Mannerheimin kanssa, kuului valkoisten ylipäällikkö sukuun. Carl Gustaf Mannerheim kävikin henkilökohtaisesti kertomassa Hjalmar Linderille, ettei hän kyennyt takaamaan hänen turvallisuuttaan, ja ilmeisesti Mannerheimin kehotuksesta hän lähti maanpakoon. Hjalmar myi kaiken, koko kartanon ja sen mannut. Otti sitten mukaansa liudan siipiveikkoja vähän katselemaan maailmaa, ja matkaa tehtiin pitkin Eurooppaa, ja kerran Algeriaankin asti. Matkalla asuttiin vain hienoimmissa hotelleissa, ja syötiin kalleinta, ja tietenkin muistettiin joka paikassa ostella taideaarteita. Viimein tuli H-hetki, eli miljoonaomaisuus oli törsätty ja tuhlattu. Aina herrasmies Hjalmar hyvästeli Ranskassa erikseen jokaisen vieraansa, ja antoi näille viimeiset rahansa kotiinpaluumatkaa varten. Sitten hän meni hoteliihuoneeseensa, ja viilsi kylpyammeessa ranteensa auki. Kytäjän kartanon isäntä oli tullut tiensä päähän.

Vähäkallioiden kirous

Kytäjän kartanon osti arkkitehti Väinö Vähäkallio, ja tapahtumat muuttuivat aina vain traagisemmiksi. Kartanossa pidettiin usein juhlia, ja vieraita niissä nähtiin tietenkin usein. Samaan aikaan kun vieraat seurustelivat keskenään, keksivät lapset lähteä metsälle. Nurkasta otettiin pienoiskiväärit, mutta kun poikajoukko kiipesi puutarhan kivisen aidan yli, yksi kivääreistä laukesi. Luoti meni Väinö Vähäkallion vanhimman pojan, vain 11-vuotiaan Aarnen selästä läpi, ja lävisti sydämen. Vaikka apua oli paikalla samoin tein, ei mitään ollut tehtävissä. Kartano oli vaatinut uhrinsa, mutta kohtalolla oli tiedossaan kahdelle muulle lapselle jotakin pirullisempaa.

Vähäkallion toinen poika, Kai Väinö vastaavasti kaatui Suomen Talvisodassa, vain kolme vuorokautta ennen rauhantuloa. Tapahtuman ironiaa korostaa, että hänen lapsensa, tuleva surullisenkuuluisa Kai Kustaa Vähäkallio syntyi samana päivänä. Oli kohtalon tarkoitus, että isä ei koskaan nähnyt lastaan, ja sama kaava toistui vielä Vähäkallion viimeisen lapsen, Eva tyttären kohdalla. Hän kuoli synnytykseen, joten kahdesti tuoni korjasi samasta suvusta vanhemmat sukupolven vaihtuessa, kuin jonkin pirullisen kirouksen säätämänä. Kahdesti iloinen perhetapahtuma vaihtui hautajaisiin. Kaikki lapsensa menettäneet Vähäkalliot erosivat, joka vain alleviivasi sitä tuskaa, jota kartanossa oli vuosikausien ajan koettu. Vuonna 1959 Väinö Vähäkallio sai syöpädiagnoosin, ja tiesi pelin olevan kokonaan menetetty.

Lisää kuolemaa

Siinä välissä Väinö oli kuitenkin ehtinyt hankkimaan uuden vaimon avioitumalla Maire Saarion kanssa. Tämä asui loppuelämänsä kartanossa leskenä, ja hänenkin kuolemaansa liittyy kummallinen episodi, joka korostaa kartanon omalaatuisia tapahtumia. Hänen ystävättärensä soitti hänelle vuonna 1980, ja puhelimeen vastannut Mairen sisko vaikutti niin kummalliselta, jai välttelevältä, että ystävätär lähti paikan päälle arvattuaan että kaikki ei ole nyt oikein. Oven avannut sisar ei tuntunut haluavan päästää häntä sisään, vaan päinvastoin tuntui oviaukolla suorastaan estävän ystävättären sisäänpääsyn, joten ystävätär joutui tunkemaan kartanoon lähes puoliväkisin. Etsiessään ystäväänsä, hän löysi viimein Mairen kylpyhuoneen lattialta verilammikon keskeltä. Tapausta tutkinut lääkäri sanoi sittemmin näkemyksenään, että Maire oli saanut kylpyhuoneessa sydänkohtauksen, ja tuupertuessaan lattialle iskenyt päänsä, josta oli alkanut vuotamaan verta. Ei ole tiedossa montako vuorokautta Maire makasi lattialla siskon varjellessa tämän ruumista, mutta ilmeisesti lähemmäs viikon. Sisar kuitenkin toimitettiin ymmärrettävästi laitoshoitoon tapauksen kulun selvittyä. Suvusta oli nyt jäljellä Väinö Vähäkallion pojanpoika Kai Kustaa Vähäkallio, jonka ei sentään tarvinnut lapsuuttaan yksinäisyydessä viettää. Sotaleskeksi jäänyt äitinsä meni uusiin naimisiin, ja synnytti lukuisia sisaruspuolia Kaille. Aikanaan hekin aikuistuivat ja muuttivat kartanosta pois, ei tietenkään kokonaan ilman kirouksen voimaa. Yksi lapsista, aikamiehenä ja varusmiespalveluksenkin käyneenä, lukittautui yhteen kartanon huoneista, jossa ampui itsensä. Vuosi oli 1983.

Äkkipikainen kartanonisäntä

Siinä välissä oli kartanossa tapahtunut hurjia. Alusta asti oli selvää että tuleva kartanonherra Kai Vähäkallio oli jollakin tavalla omituinen. Jo hänen nuoruuden aikaiset opiskelutoverinsa panivat merkille hänen omintakeisuutensa. Hänen luonnettaan leimasi sittemmin aikuisena vainoharhaisuus ja äkkipikaisuus, ja hän oli suoranainen stereotyyppi äksystä kartanonisännästä. Luonnetta ei suinkaan lieventänyt, että hän astui isoihin saappaisiin, ja hän painiskeli monenlaisten talousongelmien parissa, sillä kartanon talous oli miljoonaluokkaa. Stressi tietenkin pahensi hänen tilaansa. Tai enemmänkin, hänen luonteensa oli lähellä mielisairautta. Hän oli pelottava mies, joka kuljeskeli kartanon alueilla pistooli taskussaan, ja ajoi kaikki ulkopuoliset surutta pois raivoten ja uhkaillen. Tiedettiin että yhden nuorisojoukon hän oli ajanut maantielle ampuen laukauksen maahan. Sellainen kyllä pistää vipinää kinttuun. Hänen kyvyttömyydestään vihanhallintaan riitti tarinoita. Ajaessaan iltamyöhällä vaimonsa kanssa kotia kohti, hän sai selittämättömän raivokohtauksen joko jostakin vaimonsa sanomasta sanasta tai väärästä radiokanavasta, ja yritti kimpaantuneena ajaa suoraan vastaantulevaa autoa päin. Tiedettiin yleisesti että hän oli täysin impulsiivinen ja arvaamaton, ja samaan syssyyn hän omisti mittavan määrän aseita. Näille aseille tuli käyttöä, kun lauma teinejä oli luvatta leiriytynyt hänen mailleen. Nähdessään kaadetut koivuntaimet, hän menetti itsehillintänsä rippeetkin. Kävi huoneestaan hakemassa järeän käsiaseen, ja sitten seurasi eräs maamme rikoshistorian mustimpia lukuja. Kytäjän kuulut viisi surmanluotia 10. toukokuuta vuonna 1972.

Viisi surmanluotia

Pahaa-aavistamattomat teinit nukkuivat nuorukaisen untaan teltassa, kun armoton tappaja lähestyi. Kuulusteluissa hän tunnusti teltan läpi tunnustelleensa missä kohtaa nuorten päät olivat, ennen kuin laukaisi aseensa. Eräs teini, joka hänen silmissään näytti vastenmieliseltä, sitä hän ampui kolmasti. Vasta tehtyään katalan murhatyönsä, kartanonomistaja havahtui todellisuuteen, ja paniikki alkoi. Sitkeästi hän kiisti poliisille tietävänsä tapauksesta mitään, mutta murharyhmän verkko kietoutui nopeasti hänen ympärilleen. Tapaus oli tietenkin valtakunnanuutinen, ja aikakauden hengessä hänen tuomionsa oli hyvin lievä, vain muutama vuosi vankeutta. Istuttuaan ne kuritushuoneessa, Vähäkallio päätyi niinikään itsemurhaan. Itsemurhan motiiveista kiistellään edelleen, sillä hän oli vahvasti sekaantunut talousrikollisuuteen, mutta myös omatunto tannoisesta verityötä saattoi pakottaa oman käden ratkaisuun. Itsemurha kuitenkin tapahtui hänelle tyypillisellä tavalla, perheriidan päätteeksi. Karjuttuaan vaimolleen kiukkuaan, hän käveli huoneeseensa, jossa ampui itsensä työpöytänsä ääreen. Todennäköisintä on, että itsemurhan todellinen syy oli hänen luonteensa äkkipikaisuus, ja kyvyttömyys hillitä temperamenttiaan. Elämänkumppaninsa tiesi oikein hyvin, että edes pieni viittaus tekemäänsä veritekoon sai hänet pillastumaan lähes järjiltään.

Kuoleman viimeinen silaus

Vähäkallion suorittama raaka kolmoismurha oli se josta kertomukset kartanon kirouksesta varsinaisesti alkoivat. Eikä välttämättä ihme, kun ajattelee että lähes joka huoneessa tuntuu joku kuolleen.
Kun tapaukset olisivatkin jääneet tähän, olisivat kyläjuorut vielä saattaneet laantua. Vielä vuonna 2003 tapahtui raaka surma, kuin kohtalo itse haluaisi alleviivata kartanon kirousta. Kyseessä oli eronnut pariskunta, jossa nainen oli katkaissut viitisen vuotta kestäneen parisuhteen, mutta mies ei ottanut suhteen päättymistä uskoakseen. Sekä surmaaja että uhri työskentelivät Kytäjän kartanossa eläintenhoitajina. Mies ampui naisen omassa huoneessaan kartanon henkilökunnan asuntolassa.

Kartano päätyi Reijo Laakkosen omistukseen, joka menehtyi kartanossa sairaskohtaukseen vuonna 2005. Sen jälkeen kartanoa ei ole asutettu vakituisesti – ja parempi varmaan niin. On vain olemassa paikkoja, joihin huono onni, ja väkivaltaiset kuolemantapaukset keskittyvät. Me emme ehkä koskaan ymmärrä mistä tämä johtuu, mutta toivottavasti vaistomme varoittaa meitä sellaiseen eksymästä.

Lähde: Suomen Mysteerit (2012)

---------------------------------------------
Kytäjän kartono:
http://www.youtube.com/watch?v=oo037_pXtoI
---------------------------------------------

[NancyDrew]

"Mission impossible!" - Kytäjän kartano aiotaan purkaa

Kytäjän kartanon lähes 150 vuotta vanha päärakennus aiotaan purkaa ja sen tilalle rakennetaan uusi kartano.

Hyvinkäällä sijaitsevan historiallisen Kytäjän kartanon päärakennus on kuntotarkastuksessa osoittautunut niin huonokuntoiseksi, ettei sitä enää kannata korjata.

- Mission impossible, voisi tilannetta luonnehtia, kuvailee Maatalousyhtymä Laakkosen edustaja Juha Repo.

Kartanon ulkopanelointi ja lattiat purettiin noin puolitoista vuotta sitten kuntokartoituksen yhteydessä. Tällöin mm. havaittiin, että kartanon väliseinien hirsirivit eivät ole enää kantavassa kunnossa.

Lisäksi kartanoa on sen historian aikana muokattu edellisten omistajien toimesta niin paljon, että mm. rakennuksen perustukset poikkeavat toisistaan eivätkä ole enää yhtenäiset.

- Eikä kartanon sijaintikaan ole alkuperäinen. Sinne johtaa komea kilometrin pitkä koivukuja, mutta etuovi on aivan eri kohdassa, mihin kuja päättyy, kertoo Repo.

Niinpä kartanon omistava Yrjö Laakkonen lapsineen päätyi siihen, että vanha puretaan ja tilalle rakennetaan uutta.

Yleisölle avoimeksi

Uusi rakennus olisi kartanomainen, mutta edustaa 2000-luvun arkkitehtuuria. Lisäksi kartanon yhteyteen kaavaillaan majoitus-, kokous- ja juhlatilapalveluita.

- Tänne on pääkaupunkiseudulta vain noin 45 minuutin ajomatka. Yritysten kokousten lisäksi kartanossa voisi järjestää vaikkapa hääjuhlia, kaavailee Repo.

- Lisäksi Yrjö pitää kesäteatterista, joten sellainen olisi tänne tervetullut toiminta.

Vanhan purkua ja uuden rakentamista helpottaa, että vaikka Kytäjän kartanon alue on suojeltu yleiskaavassa, ei yksittäisillä rakennuksilla ole suojelumerkintää.

Aikaisintaan keväällä 2016

Laakkoset ja Hyvinkään kaupungin edustajat ovat keskustelleet aiheesta ja molempien mielestä paras vaihtoehto edetä on laatia alueelle asemakaava. Sen yhteydessä voidaan selvittää mm. suojeluasiat.

- Yrjö piti tätä ehdotusta hyvänä, toteaa Repo kartanonisännän mielipiteestä.

Asemakaavoituksen arvellaan kestävän vähintään vuoden ajan.

- Rakennustöihin päästään aikaisintaan keväällä 2016, ennustaa Repo.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Aamuposti.

Lähde: Ilta-Sanomat

Kytäjän kartano on tosiaan tainnut nähdä jo parhaimmat päivänsä Aamupostin kuvan perusteella. Minkähän takia Laakkoset eivät ole pitäneet siitä parempaa huolta? Voihan rakennus tietysti lahota ikänsäkin puolesta käsiin, mutta ei tuolla ole näköjään ympäristöstäkään huolehdittu.