Reijo Hammar - Antti Eljaalan surma 1986 ja pakokaverin surma 1988
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17103
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
-
Aizerbaidzan
- Angus MacGyver
- Viestit: 6659
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
onko tämä sama Maria Hammar: http://galleria.suomi24.fi/magi_one?
Hänen profiilissaan on linkki Espanjan Torreviejaa käsittelevään linkkiin.
Hänen profiilissaan on linkki Espanjan Torreviejaa käsittelevään linkkiin.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Sama mimmi näyttää olevan, jolleivät silmäni minua petä. Ihan julkaisukelpoista materiaalia (suht nätti)Aizerbaidzan kirjoitti:onko tämä sama Maria Hammar: http://galleria.suomi24.fi/magi_one?
Hänen profiilissaan on linkki Espanjan Torreviejaa käsittelevään linkkiin.
....Siinä saa muuten sulhanen olla varpaisillaan perheriidoissa. Kun Maria huutaa vihaisena "mä soitan isälle", alkaa miehellä kuin miehellä tuskanhiki valua otsalla!
-
Musta Nuoli
- Frank Drebin
- Viestit: 387
- Liittynyt: Su Elo 05, 2007 1:17 am
- Paikkakunta: Turku
Varsinkin kun Hammarin papalla oli viimeksikin ase, kun mies kapakassa mesosi...EuroJR kirjoitti:Siinä saa muuten sulhanen olla varpaisillaan perheriidoissa. Kun Maria huutaa vihaisena "mä soitan isälle", alkaa miehellä kuin miehellä tuskanhiki valua otsalla!
...kertoo muuten jotain suomalaisesta aselainsäädännöstä ja sen ongelmista. Niin kuin jenkeissä todetaan: jos aseet olisivat rikollisia, vain rikollisilla olisi aseet. Ja näinhän Suomessakin on. Tavallinen kansalainen ei saa asetta kantaa (hyvä kun saa hankkia vaivalla ja tuskalla), saatika sitten sitä käyttää esim. itsepuolustukseen, kun taas vanhoilla kaksoismurhaajilla on mutka mukana eläkepäivilläänkin.
"Let each note I now play
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
-
murhavaari
- Harjunpää
- Viestit: 305
- Liittynyt: Ti Huhti 24, 2007 8:54 pm
- Paikkakunta: Kajaani
Musta Nuoli kirjoitti:...kertoo muuten jotain suomalaisesta aselainsäädännöstä ja sen ongelmista. Niin kuin jenkeissä todetaan: jos aseet olisivat rikollisia, vain rikollisilla olisi aseet. Ja näinhän Suomessakin on. Tavallinen kansalainen ei saa asetta kantaa (hyvä kun saa hankkia vaivalla ja tuskalla), saatika sitten sitä käyttää esim. itsepuolustukseen, kun taas vanhoilla kaksoismurhaajilla on mutka mukana eläkepäivilläänkin.
Minä en kyllä näe tuossa mitään ongelmaa. Vaikka aseiden saanti olisi kuinka rajoitettua niin rikollisilla niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Sitä faktaa ei lakipykälät tai asetukset tule muuttamaan.
Tavallisilla kansalaisillakin on loppujen lopuksi paljon aseita, ellen väärin muista niin ollaan ihan euroopan huipuilla aseiden määrässä. Suurin osa on toki metsästykseen hankittuja, eikä itsepuolustukseen. En oikein usko että turvallisuus paranisi sillä että joka toisella olisi pistooli taskussa. Enemmänkin se aiheuttaisi vaaratilanteita, varsinkin kun muistetaan meidän kotoinen tapamme juoda viinaa. Jokainen normaali ihminen Suomessa saa kuitenkin aseen jos hän haluaa, jopa varsin eksoottista kalustoa on mahdollista omistaa, kun alkaa keräilijäksi.
vanha ja väsynyt
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Löytyipä lisää päivitettävää. Referoin Joulukuun Rikospostia 12/1989
-------------------------------------------------------------------------
VANKIAVIOLIITON TOIVEIDEN TÄYTTYMYS: "Joskus vielä ollaan saman peiton sisällä"
Seija Luoto (nyk. Hammar) antaa piut paut epäilyille avioliitostaan. Hän on lujasti päättänyt, että sen minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älkööt juorupuheet erottako.
"Rakkautemme ei ollut ensi kerrasta roihahtavaa laatua. Ensimmäisen kerran kirjoitin Reijolle lokakuussa 1988. Halusin kirjoittaa tälle miehelle, koska lähipiirissäni on ollut ihmisiä, jotka ovat kokeneet vankilan. Entinen miehenikin on käynyt "tiiliskivikursseja"...
Österåkerin vankilassa pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan kirjeenvaihtokumppaniani (Reijo oli pakoreissultansa siellä vangittuna). Reijo sanoi, ettei hänellä ole enempää annettavaa kuin itsensä. Siitä se vaan lähti. Olenkin ajatellut, että joku korkeampi voima siinä lahjoitti meille opetusaikaa. Tukholmassa vierailin Reijon luona kaikkiaan viisi kertaa. (Seija asuu Ruotsissa)
Vaikka monet ystäväni ja sukulaiseni ovat kääntäneet minulle selkänsä, aion saada Reijon niin lähelleni, kuin se on lain mukaan mahdollista. Olen asettanut tavoitteeksi nähdä Reijoa joka kolmas viikko. Haen uutta työpaikkaa lähempää laivarantaa, jotta aikaa ja rahaa säästyisi.
Olen päässyt Reijon sisimpään, mihin kukaan ei vielä koskaan ole päässyt.... se on minulle itsellenikin suuri asia. Pohjimmiltaan Reijo on hyvä ihminen. Hän on yrittänyt päästä eroon rikoskierteestään, elämä vaan on pettänyt. Minua hän on kertonut rakastavansa ja se lienee ensimmäinen kerta, kun hän on tällaisia mennyt kenellekään tunnustamaan. En voi pelätä ihmistä, joka kirjoittaa niin kauniisti ajatuksistaan ja tunteistaan...
Seksuaalisuutta ei suhteessamme vielä ole ollut. Hyvä kun saadaan nopeasti pussata parin vartijan läsnäollessa. Toivomme kovasti, että Eurooppa saapuu tänne pohjolaan ja Hammarin pariskunta pääsisi edes pariksi tunniksi saman peiton alle! Olisin mielelläni viettänyt hääyön sellissä, mutta eipä se ollut mahdollista. Ehkä sitten vuonna 1992 saadaan sitten viettää se hääyö vihdoin....
Asiointi Sörnaisissa on ollut miellyttävää. Olen saanut sentään joitain myönnytyksia pitkien välimatkojen takia. Tapaamistuntien summa on minulla sama kuin muillakin, mutta yhdistettynä harvempiin kertoihin. Uskon parempaan huomiseen. Vuonna 1992 käytäntö tulee muuttumaan."
--------------------
-------------------------------------------------------------------------
VANKIAVIOLIITON TOIVEIDEN TÄYTTYMYS: "Joskus vielä ollaan saman peiton sisällä"
Seija Luoto (nyk. Hammar) antaa piut paut epäilyille avioliitostaan. Hän on lujasti päättänyt, että sen minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älkööt juorupuheet erottako.
"Rakkautemme ei ollut ensi kerrasta roihahtavaa laatua. Ensimmäisen kerran kirjoitin Reijolle lokakuussa 1988. Halusin kirjoittaa tälle miehelle, koska lähipiirissäni on ollut ihmisiä, jotka ovat kokeneet vankilan. Entinen miehenikin on käynyt "tiiliskivikursseja"...
Österåkerin vankilassa pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan kirjeenvaihtokumppaniani (Reijo oli pakoreissultansa siellä vangittuna). Reijo sanoi, ettei hänellä ole enempää annettavaa kuin itsensä. Siitä se vaan lähti. Olenkin ajatellut, että joku korkeampi voima siinä lahjoitti meille opetusaikaa. Tukholmassa vierailin Reijon luona kaikkiaan viisi kertaa. (Seija asuu Ruotsissa)
Vaikka monet ystäväni ja sukulaiseni ovat kääntäneet minulle selkänsä, aion saada Reijon niin lähelleni, kuin se on lain mukaan mahdollista. Olen asettanut tavoitteeksi nähdä Reijoa joka kolmas viikko. Haen uutta työpaikkaa lähempää laivarantaa, jotta aikaa ja rahaa säästyisi.
Olen päässyt Reijon sisimpään, mihin kukaan ei vielä koskaan ole päässyt.... se on minulle itsellenikin suuri asia. Pohjimmiltaan Reijo on hyvä ihminen. Hän on yrittänyt päästä eroon rikoskierteestään, elämä vaan on pettänyt. Minua hän on kertonut rakastavansa ja se lienee ensimmäinen kerta, kun hän on tällaisia mennyt kenellekään tunnustamaan. En voi pelätä ihmistä, joka kirjoittaa niin kauniisti ajatuksistaan ja tunteistaan...
Seksuaalisuutta ei suhteessamme vielä ole ollut. Hyvä kun saadaan nopeasti pussata parin vartijan läsnäollessa. Toivomme kovasti, että Eurooppa saapuu tänne pohjolaan ja Hammarin pariskunta pääsisi edes pariksi tunniksi saman peiton alle! Olisin mielelläni viettänyt hääyön sellissä, mutta eipä se ollut mahdollista. Ehkä sitten vuonna 1992 saadaan sitten viettää se hääyö vihdoin....
Asiointi Sörnaisissa on ollut miellyttävää. Olen saanut sentään joitain myönnytyksia pitkien välimatkojen takia. Tapaamistuntien summa on minulla sama kuin muillakin, mutta yhdistettynä harvempiin kertoihin. Uskon parempaan huomiseen. Vuonna 1992 käytäntö tulee muuttumaan."
--------------------
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5184
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Reijo Hammar
Miten jumalauta noilla pahimmilla perspaateilla on aina iso joukko naispuolisia hangaroundeja??
-
Mustaleski
- Scooby-Doo
- Viestit: 29
- Liittynyt: Pe Syys 28, 2007 12:56 pm
-
Kalle-Ville
- Adrian Monk
- Viestit: 2501
- Liittynyt: To Tammi 17, 2008 5:48 pm
Kysymyksiä asiasta paremmin tietäville:
- onko tuo tässäkin ketjussa käsitelty tyttö muka Hammarin tytär? Eikös haastattelussa sanota, että tytär on 30-vuotias? Tuo on aivan maksimissaan 18.
- voisiko tuo Hammarin vankila-aikainen vaimo olla sama nainen, joka on erään kohtalaista nettijulkisuutta nauttineen (linnakundin vaimoutta käsittelevän) blogin takana?
edit: okei, jos tyttö ei ole sama niin sitten ainakin tahallaan yrittää esiintyä kyseisenä Hammarina. Kuitenkin - ei voi kun kummastella, kuinka hyvin jotkut säilyvät.
- onko tuo tässäkin ketjussa käsitelty tyttö muka Hammarin tytär? Eikös haastattelussa sanota, että tytär on 30-vuotias? Tuo on aivan maksimissaan 18.
- voisiko tuo Hammarin vankila-aikainen vaimo olla sama nainen, joka on erään kohtalaista nettijulkisuutta nauttineen (linnakundin vaimoutta käsittelevän) blogin takana?
edit: okei, jos tyttö ei ole sama niin sitten ainakin tahallaan yrittää esiintyä kyseisenä Hammarina. Kuitenkin - ei voi kun kummastella, kuinka hyvin jotkut säilyvät.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Historian havinaa - Seija Hammar ryösti postin
Rikosposti syyskuu -91
-------------------------------
Postikonttori Uppsalan esikaupungissa Sunnerstassa oli juuri sulkeutumassa Heinäkuun 25. päivänä 1991, kun sisään astui vielä yksi asiakas. Kello oli 13.58.
Tämä asiakas ojensi kassalle muovisen kassin ja ilmoitti että "rahat pitää laittaa siihen."
- Minulla on ase ja pommi taskussa, ilmoitti nainen, joka ei millään tavalla ollut edes yrittänyt naamioida itseään.
Pankkiryöstöjä varten annettujen ohjeitten mukaisesti nuori postivirkailija sulloi osan kassasta muovikassiin ja totteli kiltisti, kun nainen komensi tyhjentämään myös toisen kassan. Sen ääressä puuhaillut vanhempi postivirkailija ei myöskään pannut hanttiin, mutta sensijaan hän painoi hälytyskelloa heti, kun pankin ryöstänyt nainen käänsi selkänsä poistuakseen.
Ulko-ovi sulkeutui ja virkailijat ryntäsivät ikkunaan nähdäkseen, mihin suuntaan röyhkeä ryöstäjätär suunnistaisi. Yllätys oli melkoinen. Seija Hammar, 41, oli pysäköinyt oranssinvärisen Opel Kadetin aivan pankin ikkunan eteen. Helposti pystyivät virkailijat ottamaan rekisterinumeron ylös.
Samana iltana Seija Hammar istui jo Suomen laivalla. Hän lähti ryöstörahat mukanaan tapaamaan miestään Reijo Hammaria, joka istuu elinkautista vankeustuomiota Sörnäisten vankilassa.
Ruotsin poliisi oli jo alkanut jäljittää autoa, jonka edellinen omistaja ei tiennyt tuon taivaallista ajopelin viime vaiheista, mutta pienten selvittelyjen jälkeen kävi ilmi että eräs Seija Hammar oli ostanut auton 15. päivänä eräästä autoliikkeestä. Asunnoltaan Seijaa ei tavoitettu. Hänhän oli matkoilla.
Maanantaina 29.7. rouva Hammar saapui Tukholmaan takaisin ja vieraili vanhan tuttavansa luona. Tiistaina hän panttasi korujaan Tukholmassa ja sai niistä 500 kruunua. Sen jälkeen hän astui kylmän rauhallisesti junaan ja matkusti kotiin Uppsalaan. Siellä olivat poliisit jo odottamassa.
Kuulusteluissa Seija kertoo:
"Minä tunnustan. Minulla on ollut paljon velkoja, mutta toisekseen olin kyllä humalassa. Se oli hetken mielijohde... en ollut sitä suunitellut. Olin juonut neljä olutta ja melkein kokonaan pienen pullon viinaa.
Olin ehdottomasti yksin ja ajoin Opelilla jonka ostin 15.7. ja maksoin siitä 1500 kruunua. Mitään ajatusta ryöstää pankki ei tuolloin ollut.
Ryöstöpäivänä olin asioillani ja sitten ostin kuusi purkkia Lapin Kultaa ja yhden pienen pullon viinaa. Puolen päivän aikaan ajelin päämäärättömästi pitkin Uppsalaa, kunnes saavuin postitoimistolle. Tiesin sen menevän kiinni klo 14.00.
Ostin postimerkin tai kaksi. ja maksoin ne omilla rahoillani. Sitten sanoin jotain sen suuntaista, että haluan rahaa... tai sinne päin. Minulla ei ollut mitään asetta mukanani. Helpostihan sellaisen saisi hankittua, mutta en uskaltaisi edes koskea aseeseen.
Virkailija oli aivan punainen kasvoiltaan ja meni sitten toiselle kassalle ja täytti muovikassia rahoilla. Kaikki vaikutti epätodelliselta.
Tämän jälkeen ajoin auton uimarannalle ja jätin ryöstössä käyttämäni vaatteni sinne. Nämä vaatteet olin lainannut tuttavaltani. Otin sitten kunnon paukut pullosta ja ajoin bussilla kotiin."
Elokuun 26. päivänä 1989 avioliittoon vihityt Seija ja Reijo Hammar eivät ole viettäneet yhtään oikeaa avioliittovuorokautta keskenään. Seija onkin vieraillut ahkerasti miestään katsomassa Helsingissä. Matkat nielevät rahaa. Ryöstösaalis oli 43 000 kruunua eli n. 30 000 markkaa.
Seija jatkaa:
"Ajoin Taksilla Uppsalasta Tukholmaan. Edestakaisella matkalla meni 4800 kruunua ja mennen tullen laivalla viinaan noin 700 kruunua. Kolmen päivän oleskelu Helsingissä ei ole halpaa sekään. Sitten piti viedä kukkia aviomiehelle vankilaan. Hänelle annoin vielä taskurahaa 500 kruunua. Sitten kulutin vielä Helsingin parhaissa kapakoissa.
Aloin sitten tuntea katumusta ja syyllisyyttä. Loput kruunuista panin muovipussiin ja heitin lautalta mereen. Korostan, että jouduin Tukholmassa panttaamaan koruni.
Suomen matkaa olin suunnitellut jo aikaisemmin, koska minun piti tavata myös mieheni sukulaisia. Aviomieheni ei tiennyt ryöstöstä yhtään mitään.
Minulla on velkaa noin 300 000. En tiedä vaikuttiko tämä tekooni. Kaikki on niin epätodellista. En ymmärrä miksi menin postiin. Ostin auton sen takia että minulla on sukulaisten lapsia kylässä ja halusin heitä kuljettaa uimaan ja katselemaan ympäristöä. Olisin myynyt auton takaisin sen jälkeen, mutta myyjä ei kuitenkaan sitä enää halunnut ostaa.
Mitään etukäteissuunnitelmaa ei ollut. Alunperin oli tarkoitus maksaa ryöstörahoilla kiireellisempiä laskuja pois. Muun muassa monen kuukauden vuokrat ovat rästissä. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt vaan rahat menivät matkoihin, juhlimiseen ja takseihin."
Seijan luona tehdyssä kotietsinnässä löytyi lappu, johon oli tekstattu ruotsiksi sanat: "Tämä on ryöstö, täyttäkää kassit"
Tuota viestiä ei kuitenkaan oltu käytetty itse teossa. Kotietsinnässä löytyi kyllä sitten pistoolikin, mutta se osoittautui leikkikaluksi.
-------------------------------
Postikonttori Uppsalan esikaupungissa Sunnerstassa oli juuri sulkeutumassa Heinäkuun 25. päivänä 1991, kun sisään astui vielä yksi asiakas. Kello oli 13.58.
Tämä asiakas ojensi kassalle muovisen kassin ja ilmoitti että "rahat pitää laittaa siihen."
- Minulla on ase ja pommi taskussa, ilmoitti nainen, joka ei millään tavalla ollut edes yrittänyt naamioida itseään.
Pankkiryöstöjä varten annettujen ohjeitten mukaisesti nuori postivirkailija sulloi osan kassasta muovikassiin ja totteli kiltisti, kun nainen komensi tyhjentämään myös toisen kassan. Sen ääressä puuhaillut vanhempi postivirkailija ei myöskään pannut hanttiin, mutta sensijaan hän painoi hälytyskelloa heti, kun pankin ryöstänyt nainen käänsi selkänsä poistuakseen.
Ulko-ovi sulkeutui ja virkailijat ryntäsivät ikkunaan nähdäkseen, mihin suuntaan röyhkeä ryöstäjätär suunnistaisi. Yllätys oli melkoinen. Seija Hammar, 41, oli pysäköinyt oranssinvärisen Opel Kadetin aivan pankin ikkunan eteen. Helposti pystyivät virkailijat ottamaan rekisterinumeron ylös.
Samana iltana Seija Hammar istui jo Suomen laivalla. Hän lähti ryöstörahat mukanaan tapaamaan miestään Reijo Hammaria, joka istuu elinkautista vankeustuomiota Sörnäisten vankilassa.
Ruotsin poliisi oli jo alkanut jäljittää autoa, jonka edellinen omistaja ei tiennyt tuon taivaallista ajopelin viime vaiheista, mutta pienten selvittelyjen jälkeen kävi ilmi että eräs Seija Hammar oli ostanut auton 15. päivänä eräästä autoliikkeestä. Asunnoltaan Seijaa ei tavoitettu. Hänhän oli matkoilla.
Maanantaina 29.7. rouva Hammar saapui Tukholmaan takaisin ja vieraili vanhan tuttavansa luona. Tiistaina hän panttasi korujaan Tukholmassa ja sai niistä 500 kruunua. Sen jälkeen hän astui kylmän rauhallisesti junaan ja matkusti kotiin Uppsalaan. Siellä olivat poliisit jo odottamassa.
Kuulusteluissa Seija kertoo:
"Minä tunnustan. Minulla on ollut paljon velkoja, mutta toisekseen olin kyllä humalassa. Se oli hetken mielijohde... en ollut sitä suunitellut. Olin juonut neljä olutta ja melkein kokonaan pienen pullon viinaa.
Olin ehdottomasti yksin ja ajoin Opelilla jonka ostin 15.7. ja maksoin siitä 1500 kruunua. Mitään ajatusta ryöstää pankki ei tuolloin ollut.
Ryöstöpäivänä olin asioillani ja sitten ostin kuusi purkkia Lapin Kultaa ja yhden pienen pullon viinaa. Puolen päivän aikaan ajelin päämäärättömästi pitkin Uppsalaa, kunnes saavuin postitoimistolle. Tiesin sen menevän kiinni klo 14.00.
Ostin postimerkin tai kaksi. ja maksoin ne omilla rahoillani. Sitten sanoin jotain sen suuntaista, että haluan rahaa... tai sinne päin. Minulla ei ollut mitään asetta mukanani. Helpostihan sellaisen saisi hankittua, mutta en uskaltaisi edes koskea aseeseen.
Virkailija oli aivan punainen kasvoiltaan ja meni sitten toiselle kassalle ja täytti muovikassia rahoilla. Kaikki vaikutti epätodelliselta.
Tämän jälkeen ajoin auton uimarannalle ja jätin ryöstössä käyttämäni vaatteni sinne. Nämä vaatteet olin lainannut tuttavaltani. Otin sitten kunnon paukut pullosta ja ajoin bussilla kotiin."
Elokuun 26. päivänä 1989 avioliittoon vihityt Seija ja Reijo Hammar eivät ole viettäneet yhtään oikeaa avioliittovuorokautta keskenään. Seija onkin vieraillut ahkerasti miestään katsomassa Helsingissä. Matkat nielevät rahaa. Ryöstösaalis oli 43 000 kruunua eli n. 30 000 markkaa.
Seija jatkaa:
"Ajoin Taksilla Uppsalasta Tukholmaan. Edestakaisella matkalla meni 4800 kruunua ja mennen tullen laivalla viinaan noin 700 kruunua. Kolmen päivän oleskelu Helsingissä ei ole halpaa sekään. Sitten piti viedä kukkia aviomiehelle vankilaan. Hänelle annoin vielä taskurahaa 500 kruunua. Sitten kulutin vielä Helsingin parhaissa kapakoissa.
Aloin sitten tuntea katumusta ja syyllisyyttä. Loput kruunuista panin muovipussiin ja heitin lautalta mereen. Korostan, että jouduin Tukholmassa panttaamaan koruni.
Suomen matkaa olin suunnitellut jo aikaisemmin, koska minun piti tavata myös mieheni sukulaisia. Aviomieheni ei tiennyt ryöstöstä yhtään mitään.
Minulla on velkaa noin 300 000. En tiedä vaikuttiko tämä tekooni. Kaikki on niin epätodellista. En ymmärrä miksi menin postiin. Ostin auton sen takia että minulla on sukulaisten lapsia kylässä ja halusin heitä kuljettaa uimaan ja katselemaan ympäristöä. Olisin myynyt auton takaisin sen jälkeen, mutta myyjä ei kuitenkaan sitä enää halunnut ostaa.
Mitään etukäteissuunnitelmaa ei ollut. Alunperin oli tarkoitus maksaa ryöstörahoilla kiireellisempiä laskuja pois. Muun muassa monen kuukauden vuokrat ovat rästissä. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt vaan rahat menivät matkoihin, juhlimiseen ja takseihin."
Seijan luona tehdyssä kotietsinnässä löytyi lappu, johon oli tekstattu ruotsiksi sanat: "Tämä on ryöstö, täyttäkää kassit"
Tuota viestiä ei kuitenkaan oltu käytetty itse teossa. Kotietsinnässä löytyi kyllä sitten pistoolikin, mutta se osoittautui leikkikaluksi.
-
Jack the Ripper
- Adrian Monk
- Viestit: 2646
- Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
- Paikkakunta: Helsinki