Ukrainalaiset sotilaat ovat jo historiallisen legendaarisia.
Ukraina jymäytti Venäjää erikoisella pressuoperaatiolla heti sodan alussa – Näin hyökkäys pysäytettiin jopa 12-kertaisesta ylivoimasta huolimatta, raportti kertoo
päivitetty 13.12.202207:59
Venäjän invaasion alkupäivät olivat Ukrainan kannalta ratkaisevaa aikaa.
Alkupäivät. Tuhotun venäläisen panssarivaunun torni Harkovan alueella 25. helmikuuta 2022.Venäjä onnistui tavoitteessaan tehdä yllätyshyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta. Jo sodan toisena päivänä Ukrainan asevoimissa oli suurta huolta sen suhteen, pystyisikö maa pysäyttämään Valko-Venäjän Gomelista etelään kohti Kiovaa suuntautuvan etenemisen.
Hyökkääjällä oli keinot ja tarvittava määrä voimaa murtautuakseen läpi Ukrainan puolustusrintamasta, mutta siitä huolimatta eteneminen pysähtyi.
Asiasta kertoo brittiläinen RUSI (Royal United Services Institute) tuoreessa Ukrainan maasotaa helmikuusta 2022 heinäkuuhun käsittelevässä raportissaan.
RUSI:n tutkijat, kenraaliluutnantti evp Mikhailo Zabrodski sekä Jack Watling, Oleksandr Daniluk ja Nick Reynolds ovat raporttia laatiessaan tutustuneet Ukrainan asevoimien sodasta keräämään operatiiviseen tietoon, minkä lisäksi Ukrainan parlamentin jäsenenä toimiva Zabrodski ja Daniluk ovat suoraan ottaneet osaa maan sotilaalliseen päätöksentekoon sodan aikana.
Itse invaasio alkoi elektronisella sodankäynnillä, jonka tarkoituksena oli häiritä Ukrainan ilmapuolustusta. Tämän jälkeen seurasi risteily- ja ballistisilla ohjuksilla toteutettu massiivinen, ympäri Ukrainaa kohdistuva iskujen sarja. Myös Venäjän ilmavoimat tunkeutui Ukrainan ilmatilaan ja iski maan infrastruktuuria vastaan.
Hyökkäyksen toteutuksessa oli puutteita, sillä osa iskuista esimerkiksi kohdistui paikkoihin, joissa ei ole ollut sotilaallista toimintaa vuosiin.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisen päivän iskut olivat kuitenkin sangen tehokkaita, ja ne johtivat tilanteeseen, jossa Ukrainan puolustusjärjestelmät joutuivat alussa toimimaan ilman kunnon koordinaatiota. Esimerkiksi Venäjän risteilyohjuksista onnistuttiin sodan alkupäivinä tuhoamaan vain 12–18 prosenttia, kun myöhemmin keväällä luku kasvoi jo 40–60 prosenttiin.
Erityisen hyvin venäläiset onnistuivat vahingoittamaan Hersonin ja Mykolaivin alueen ilmatorjuntaa, minkä lisäksi pohjoisessa Venäjä tuhosi kaksi ilmatorjunta-asemaa ja onnistui raivaamaan avoimen ilmakäytävän Hostomelin lentoasemaa kohti.
Tutkijoiden mukaan iskujen kannalta kriittinen heikkous oli Venäjän puutteellinen kyky arvioida aiheutettuja vahinkoja. Venäläiset luottivat liikaa kolmeen tekijään: lentäjien vakuutteluun siitä, että kohteisiin oli osuttu, satelliittikuvissa näkyviin vaurioihin sekä tiedustelun kaappaamiin ukrainalaisten vaurioraportteihin.
Tämä teki hyökkääjistä alttiita disinformaatiolle. Esimerkiksi kun ensimmäiset ilmaiskut olivat vahingoittaneet ukrainalaisia lentotukikohtia, puolustajat ottivat vaurioista ilmakuvia, jotka painettiin eräänlaisten pressujen pintaan. Sitten lentokoneet voitiin tuoda takaisin lentotukikohtiin, sillä ne pysyivät suojassa kankaiden alla samalla, kun venäläiset ihmettelivät, operoitiinko koneita maanalaisista hangaareista käsin.
Perusteettomat oletukset hyökkäyksen menestyksestä johtivat myös tarpeettomien riskien ottamiseen. Ukrainassa operoivat venäläiskoneet eivät kantaneet mukanaan elso-säiliöitä invaasion ensimmäisen 72 tunnin aikana, sillä Venäjä uskoi tuhonneensa Ukrainan ilmatorjunnan.
Maajoukot taas etenivät tyypillisesti ilman ilmasuojaa. Ilmatorjuntajoukkoja taas kehotettiin olettamaan, että havaitut ilma-alukset olisivat omia. Tämä taas mahdollisti Ukrainan ilmavoimien rynnäkkökoneilla sekä dronekalustolla tekemät iskut venäläisiä maajoukkoja vastaan. Ukraina tosin kärsi omia tappioita näiden iskujen yhteydessä.
Kiovan pohjoispuolella olevalle Hostomelin lentoasemalle Venäjä hyökkäsi kahdella kymmenen helikopterin aallolla. Kaksi kopteria ammuttiin alas olalta laukaistavilla ilmatorjuntaohjuksilla, ja maahanlaskujoukot joutuivat saavuttuaan raskaan tykistötulen kohteeksi. Ukrainan asevoimien mekanisoidut yksiköt siivosivat lentoaseman myöhemmin hyökkääjistä, ja vastaavanlaiset erikoisjoukkojen operaatiot muualla Ukrainassa kokivat samanlaisen kohtalon.
Tutkijoiden mukaan Venäjän hyökkäysjoukot saivat tietää tehtävästään tyypillisesti vasta noin 24 tuntia ennen hyökkäyksen alkua. Niinpä hyökkäykseen lähtevillä joukoilla oli pulaa ammuksista, polttoaineesta, ruoasta, kartoista ja toimivista viestintäyhteyksistä. Suurin ongelma oli kuitenkin, että taktisen tason komentajille ei ollut annettu tietoa siitä, miten heidän yksittäiset tehtävänsä kävisivät yksiin laajempien tavoitteiden kanssa.
Tutkijoiden mukaan pääosa venäläisjoukoista ei ollut valmistautunut koviin taisteluihin, ja monet venäläissotilaat tunkeutuivat ukrainalaiskaupunkeihin lataamatta aseitaan. Lisäksi vanhentuneet kartat sekä puutteellinen koordinointi aiheuttivat teiden ruuhkautumisen, mikä taas hidasti etenevien joukkojen nopeutta.
Venäjä onnistui tavoitteessaan sitoa pääosa Ukrainan joukoista Donbasin alueelle, ja Gomelin akselilla venäläisillä oli parhaimmillaan 12:1 ylivoima. Tästä huolimatta eteneminen ei onnistunut, ja tutkijoiden mukaan selitys löytyy venäläisjoukkojen psykologisesta tilasta.
Ukrainaan etenevillä venäläisjoukoilla ei ollut tarkkaa tietoa omasta sijainnistaan, ja käytössä olevat kartat olivat vanhentuneita. Venäläiset eivät olleet henkisesti varautuneet voimakkaisiin taisteluihin, eikä joukoilla ollut kunnollisia viestiyhteyksiä tilanteesta raportoimiseen tai uusien ohjeiden vastaanottamiseen.
Ukrainan joukkojen kannalta tilanne taas oli hyvin selvä, ja taktisella tasolla ukrainalaiset kykenivät pitämään aloitteen itsellään. Kuvaava esimerkki on, että ukrainalaiskaupunkeihin saapuneet venäläiset alkoivat monesti kysellä paikallisilta, missä oikein oltiin. Ukrainalaiset raportoivat nämä kohtaamiset omille asevoimilleen, jotka taas kohdistivat tykistökeskityksiä venäläisjoukkoihin. Tämä odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita aiheutti venäläisjoukoissa jopa paniikkia.
Tutkijoiden mukaan jo kolmen päivän sodan jälkeen Venäjän sodanjohto ymmärsi, että suunnitelma oli mennyt pahemmanlaisesti mönkään: Ukrainan ilmapuolustusta ei ollut tuhottu, Venäjän maajoukkojen eteneminen oli pysähtynyt ja vastarinta oli rajua.
Lisäksi sotasuunnitelman kannalta kriittinen tavoite neutralisoida Ukrainan poliittinen johto ei ollut onnistunut.
Tutkijoiden mukaan invaasion ensimmäinen vaihe voidaan katsoa päättyneeksi kolmessa päivässä, minkä jälkeen Venäjä joutui muuttamaan taktiikkaansa.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ukrain ... 610479562d
Ryssien ryssimisestä riittää analysoitavaa vuosiksi, mikä kaikki meni ryssimiseksi. Tuleeko muuten yhtä ainoaa asiaa mieleen, jota ryssät ei olisi ryssineet? Nordstream kaasuputken räjäytys? Mikäli se oli tarkoitettu kaasuputki.
Ryssät siis rakentelee hiekkalinnoja uimarannoille. Ne matalat vallihaudathan ei ollenkaan täyty merivedellä.
Voiko ukrainalaisia sotarikoksia olla edes olemassa? Heillä kyse on puolustautumisesta ryssiä vastaan ja siviilien suojelemisesta raiskaajilta ja murhaajilta. Onko siinä taistelussa yhtään mikään keino liikaa? Mikäli Ukraina pommittaisi siviilikohteita Venäjän puolella, sitä voisi kutsua sotarikokseksi, mutta kaikki osumat on ainoastaan sotilaskohteisiin. Ukrainalaisten teot puhuvat puolestaan ryssiin verrattuna.
