Tutkimuksessa Poliisimiehen vapaa-aikaan ulottuva hyvän käyttäytymisen velvollisuus selvitetään, minkälainen poliisimiehen vapaa-ajan käyttäytyminen vaarantaa kansalaisten luottamuksen poliisin tehtävien asianmukaiseen hoitoon. (Tekijä käyttää ilmaisua ’poliisimies’ erona ’poliisista’ organisaationa; kansalaiset puhuvat ’poliisista’ silloinkin kun puhuvat yksittäisestä henkilöstä.)
Pari nostoa tutkimuksesta. Ensin raaka fakta poliisimiehen perusoikeuksista, yllätyin että tämä näin suoraan sanotaan: ”Poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuus rajoittaa poliisimiehen perusoikeuksia, etenkin PL 10 §:n yksityiselämän suojaa ja PL 12 §:n sananvapautta.”
Rajoituksia on perusteltu muun muassa poliisin vapaa-ajan toimimisvelvollisuudella, johon sisältyy mahdollisuus käyttää poliisin toimivaltuuksia virka-ajan ulkopuolellakin. Koska poliisimies ei voi täysin irrottautua virkaan liittyvästä asemastaan vapaa-aikanaankaan, on perusteltua, että virkaan liittyvät velvollisuudetkin ulottuvat yksityiselämän puolelle. Poliisimiehen perusoikeuksien rajoittaminen liittyy myös poliisin tehtäviin yleisesti. Poliisi käyttää merkittävää julkista valtaa ja voi rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia tarvittaessa jopa voimakeinoja käyttäen. Poliisin tehtävät ovat sen luonteisia, että niitä hoitavilta virkamiehiltä odotetaan korostetun puolueetonta ja tasapuolista käyttäytymistä. Poliisimiehen hyvä käyttäytyminen, sekä virassa että sen ulkopuolella, ylläpitää myös luottamusta siihen, että poliisi käyttää toimivaltuuksiaan
asianmukaisesti ja lain suomissa rajoissa. (s. 69)
Minkälaisia arviointiperusteita poliisimiehen vapaa-ajan käyttäytymisen arvioinnissa voidaan käyttää?
Lain asettamat arviointiperusteet ovat virkamiehen asema ja tehtävät (VirkamL) sekä poliisimiehen asema ja tehtävät poliisihallinnossa (PolHalL). Oikeuskirjallisuudesta sekä neljännessä luvussa esittelemästäni oikeuskäytännöstä on löydettävissä useita seikkoja, joihin käyttäytymistä arvioitaessa voidaan kiinnittää huomiota. Poliisimiehen käyttäytymisen tulkitseminen sopivaksi tai sopimattomaksi perustuu oikeuskäytännön mukaan kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon kaikki arvioitavana olevaan tapaukseen liittyvät seikat. Kokonaisarvioinnilla on merkitystä myös seuraamuksen valinnassa. Koska jokainen tapaus eroaa yksityiskohdiltaan kaikista muista, vaatii jokainen tapaus yksilöllisen arvioinnin. (s. 68)
Miksi on erittäin tärkeää, että ihmiset kokevat poliisin ehdottoman oikeudenmukaisena ja luotettavana?
Poliisimiehille asetettu vapaa-aikaan ulottuva hyvän käyttäytymisen velvoite kumpuaa poliisin luottamustarpeesta. Poliisitoimen tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta on erittäin tärkeää, että ihmiset kokevat poliisin rehellisenä, luottamusta herättävänä, puolueettomana sekä ehdottoman oikeudenmukaisena ja ihmisiä tasapuolisesti kohtelevana organisaationa. Tämän vuoksi on suorastaan välttämätöntä, että jokainen poliisimies käyttäytyy siten, ettei luottamus näihin perusarvoihin vaarannu. Yksittäisen poliisimiehen huono käyttäytyminen virkatehtävissä tai viranhoidon ulkopuolella voi vaarantaa ainakin käyttäytymisen kohteena olleen henkilön luottamuksen koko organisaatioon, mikä taas vaikuttaa poliisin kykyyn suoriutua tehtävistään. Poliisi hoitaa tehtäviään yhteistyössä eri sidosryhmien ja kansalaisten kanssa, ja tarvitsee usein kansalaisten apuakin esimerkiksi vihjetietojen muodossa rikosten selvittämiseksi. Myös eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että kaikkien virkamiesten toimintaa kohtaan tunnettavaan luottamukseen liittyy läheisesti virkamiehen käytös sekä virassa että sen ulkopuolella. (s. 69)
Näihin seikkoihin tutkija kiinnittäisi huomiota, jos hän arvioisi poliisimiehen vapaa-ajan käyttäytymistä:
Jos arvioitavakseni annettaisiin poliisimiehen vapaa-ajan käyttäytymiseen liittyvä tapaus, kiinnittäisin ensin huomiota siihen, uhkaako käyttäytyminen poliisimiehen rehellisyyttä ja luotettavuutta. Seuraavaksi arvioitavaksi tulisi käyttäytymisen suhde perus- ja ihmisoikeuksiin. Poliisille kuuluvien tehtävien asianmukainen hoito taataan toimimalla PolL 1:6:n mukaisesti, eli asiallisesti ja puolueettomasti sekä yhdenvertaista kohtelua ja sovinnollisuutta edistäen. Koska käyttäytymissäännöksen tarkoitus on turvata kansalaisten luottamus poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon, tulisi käyttäytymistä peilata PolL 1:6:n vaatimuksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon poliisimiehen asema ja tehtävät poliisihallinnossa. Korkeassa asemassa olevia poliisimiehiä arvioidaan ankarammin, samoin poliisimiehiä, joiden henkilökohtaiset virkatehtävät liittyvät arvioitavana olevaan käyttäytymiseen. Mitä kauempana virkamiesasemasta ollaan, sitä lievemmin käyttäytymistä tulisi arvostella,
ottaen kuitenkin huomioon sen, miltä käyttäytyminen näyttää ulkopuolisen silmin tarkasteltuna. Vaikka käyttäytymistä arvioitaessa keskitytäänkin mahdollisen seurauksen sijasta itse teon arvioimiseen, voidaan käyttäytymisen seuraukset ottaa arvioinnissa huomioon. Muun muassa mahdollinen vahingon aiheutuminen työnantajalle huomioidaan. Arvioinnissa otetaan huomioon myös muut asiaan liittyvät seikat, kuten esimerkiksi tapahtuman kesto, tapahtumapaikka, julkisuuden aste, faktojen oikeellisuus, tietojen alkuperä, käyttäytymisen motiivi ja käyttäytymisen toistuvuus. Seuraamusharkinta suoritetaan tapauksen kokonaisarvioinnin perusteella suhteellisuusperiaatetta unohtamatta. (s. 74-75)
Poliisimiehen käyttäytymisvelvoite on ankara ja jopa rajoittava, koska se on voimassa aina ja kaikkialla: Virassa ja yksityiselämässä, julkisilla ja yksityisillä paikoilla, tuttujen ja tuntemattomien kanssa asioidessa, myös perheen, harrastusporukan ja työtovereidenkin kesken, jopa sosiaalisessa mediassa, kaikkina vuorokauden aikoina, kaikissa tunnetiloissa.
Siitä huolimatta poliisimiehen ei kuitenkaan tarvitse olla väritön, hajuton ja mauton, vaan esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusteluun voi poliisimieskin osallistua. Kun harkitsee toimiaan, välttää provosoimista ja provosoitumista ja ennen kaikkea kunnioittaa perus- ja ihmisoikeuksia sekä lakia, pitäisi kaiken sujua hienosti. Käyttäytymällä asiallisesti, puolueettomasti, tasapuolisesti ja sovinnollisesti myös vapaa-aikana voi jokainen poliisimies omalta osaltaan turvata poliisia kohtaan tunnetun luottamuksen säilymisen korkealla tasolla tulevaisuudessakin. (s. 75-76)
Sivulta 47 alkaen tapausesimerkkejä: Poliisimiehen vapaa-ajan käyttäytymisen arviointi oikeuskäytännössä.
"Suomen talous on ollut miinuksella 15 vuotta – mistä julkisen talouden ahdinko oikein johtuu?" Niin justiinsa - mistäköhän. Juujuu ja jepjep... joku veljenpojista tiesi ajoissa mitä tiesi. Mutta kuunteliko kukaan.
