Pekka Sauri kuunteli yöllä Vastaamon tietomurron ja kiristyksen uhreja: ”Onni onnettomuudessa yksittäisen ihmisen kannalta on, että uhreja on tuhansia”
- Pekka Sauri viime vuonna Helsingin yliopistossa.KUVA: MARKUS JOKELA / HS
- Sauri.jpg (16.32 KiB) Katsottu 2140 kertaa
Saurin mukaan teko on ”raukkamaisuudessaan ja alhaisuudessaan jotain uutta”.
TYÖELÄMÄPROFESSORI ja psykologi
Pekka Sauri ryhtyi viime yönä tehtävään, josta hänet muutenkin tunnetaan.
Hän kertoi Twitterissä vastaanottavansa puheluja, joissa Vastaamo-vyyhdin uhrit saivat kertoa tilanteestaan. Hän jutteli yön aikana useiden ihmisten kanssa ja sai noin sata viestiä.
”Tämä oli improvisaatio. Laitoin numeron nettiin esille, mikä on aina riski, mutta näytti siltä, että on paljon ihmisiä, jotka ovat erittäin hädissään, suorastaan paniikissa”, Sauri sanoo.
”Ajattelin, että olisi jokin numero, johon soittaa, kun tuntui, että oli huonosti tarjolla tukea etenkin siihen aikaan vuorokaudesta”, Sauri sanoo sunnuntaiaamuna.
Hän avasi ”yölinjansa” ennen puolta yötä ja jatkoi aamuyön tunneille asti.
”JOTKUT olivat tuoreeltaan peloissaan ja hädissään, jotkut olivat jo vähän aikaa ehtineet pureskella asiaa. Heidän pelkonsa oli, että mitä jos heidän luottamukselliset tietonsa vuotavat kaikkien nähtäviksi”, Sauri sanoo, mutta ei tietenkään voi kertoa puhelujen yksityiskohtia.
Hänen viestinsä soittajille oli ensinnäkin toistaa poliisin ohje siitä, että missään tapauksessa kiristäjille ei pidä maksaa mitään. Hän myös kehotti tekemään rikosilmoituksen heti, kun poliisin sähköinen järjestelmä sen mahdollistaa.
”Kysyin heiltä, mitä he nimenomaisesti pelkäävät. Ihminen kokee tällaisessa tilanteessa itse olevansa syypää tai he häpeävät omia tietojaan, jos ne tulisivat julki. Kääntäisin asian niin, ettei heillä ole mitään häpeämistä, he ovat rikoksen uhreja”, hän kertoo.
”Onni onnettomuudessa tässä on yksittäisen ihmisen kannalta, että uhreja on tuhansia. Kaikki ovat samalla viivalla ja uhrien suuri määrä suojelee yksittäistä uhria”, Sauri toteaa.
Hän myös muistutti, että verkon pimeällä puolella nyt mahdollisesti leviävän aineiston edelleen jakaminen on rikos. Se muodostaa kynnyksen sille, että tiedot leviäisivät suureen julkisuuteen.
Kiristäjällä on motiivi saada rahaa mutta on vaikeaa nähdä, mikä olisi tietojen edelleen levittämisen motiivi, koska siitä ei saa rahaa, hän näkee. Pelkkä kiusanteko ei välttämättä enää monelle riitä motiiviksi.
”TÄSSÄ on menty jonkinlaisen rajan yli. Teko on raukkamaisuudessaan ja alhaisuudessaan jotain uutta. Terapiakeskustelun luottamuksellisuus on asia, jota kaikki pitävät itsestäänselvyytenä ja se on psykoterapian ensimmäinen edellytys. Jos tällainen eettis-moraalinen luottamus murtuu, ollaan puilla paljailla.”
Hänen mukaansa ihmisillä on tilanteessa kaksinkertainen ahdistus, toisaalta omien tietojen mahdolliseen paljastumiseen liittyvä häpeä ja toisaalta se, että on murtunut yksi ihmisyyden tärkeimmistä peruskivistä eli auttajan ja apua kaipaavan välinen luottamuksellisuus.
Siksi uhrit nyt tuntevat häpeää tai pelkäävät sitä, mikä on ollut monelle kova paikka. Ja siksi he nyt myös tarvitsevat tukea, Sauri sanoo.
”Kun ihmiset saavat jakaa pelkonsa toisen kanssa, jo se on tärkeää. Jos keskustelee vain itsensä kanssa, kaikki ilmestyskirjan pedot lähtevät liikkeelle.”
Hänen mielestään olennaista on, että kukaan ei levitä, kommentoi tai anna kenenkään käyttää kaapattua tietoa hyväkseen. Nyt pitää hänen mukaansa näyttää, että ketään ei voi kiristää herkimmillä ja luottamuksellisimmilla tiedoilla ja tunteilla.
