Susi on petoeläin, joka herättää voimakkaita tunteita.
Tarinoiden ja myyttien ruokkima susiviha on johtanut lajiin kohdistuvaan vainoon ympäri maailman. Myös Suomesta laji oli vaarassa kadota
ihmisen takia, eikä se ole turvassa vieläkään.
Susia eli aikoinaan melkein koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja lajin levinneisyys oli laajempi kuin yhdelläkään toisella maalla elävällä nisäkkäällä. Susia on kuitenkin vihattu ja vainottu kautta aikojen: esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Euroopasta ne hävitettiin lähes sukupuuttoon 1800-luvulla.
Susi on selvinnyt pahimmasta vainosta osin siksi, että se on lajina hyvin sopeutuvainen – suden sanotaan pärjäävän kaikkialla, missä on riittävästi ruokaa ja se saa olla
ihmisen vainolta rauhassa.
Euroopan suurimmat susipopulaatiot elävät Itä-Euroopassa, ja esimerkiksi Saksassa, Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa on
enemmän susia kuin Suomessa.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 37/2020
https://www.luke.fi/wp-content/uploads/ ... 7_2020.pdf Tuon em. tilaston mukaan susia oli Suomessa v.2020 (262-366) ja susihan on Suomessa suojeltu.
Vertailun vuoksi: Viro (500) ei suojeltu. Latvia (900) ei suojeltu. Liettua (600) ei suojeltu. Hämmästyttävää, miten pinta-alaltaan noin pienet maat pärjäävät noin suurten susimäärien kanssa.
Sudella, kuten kaikilla luontaisilla lajeillamme, on itseisarvo. Suurpedoilla on lisäksi merkittävä tehtävä ekosysteemien huipulla, sillä ne estävät muita nisäkäskantoja kasvamasta liian suuriksi.
Suurpedot voivat tuoda myös taloudellista hyvinvointia muuttotappiosta kärsiville syrjäseuduille. Esimerkiksi Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Koillismaalla suurpetojen tarkkailu- ja kuvauskojutoiminta on paikallisesti merkittävä elinkeino: toiminnan vuosittaisen liikevaihdon arvioidaan olevan yli 3 miljoonaa euroa, ja sen työllistävä vaikutus on noin 105 henkilötyövuotta.
Sudella ei ole luontaisia vihollisia, mutta ihminen on vainonnut sitä kautta aikojen.
Erilaiset myytit ja tarinat ovat ruokkineet susivihaa. Suomessa susi rauhoitettiin 1973. Sen metsästäminen on luvanvaraista, mutta laillisen pyynnin lisäksi salametsästys on valitettavan yleistä.
Tuosta alta voi klikata ja katsoa videon korvessa yksikseen asuvasta naisesta, joka kertoo elämästä susien keskellä. Tässä olisi monella pelkurimetsästäjällä, jotka uskaltautuvat metsään ainoastaan aseen kanssa, paljon oppimista.
https://youtu.be/h_nBJX9_BKE
Nyt valmiiksi sitten niille pelkurimetsästäjille, jotka sanovat, mutta kun ne tulevat asutuksen lähelle, niin pitäisi saada ampua kun niin pelottaa. Lopettakaa niiden ruokintapaikkojen tuominen lähelle asutuksia, ne tuovat myöskin ne susien saaliseläimet lähelle asutuksia ja niiden perässä tietenkin tulee sudet, jotka niitä saalistaa. Mutta eihän metsästäjät nyt viitsi mihinkään erämaahan alkaa eläimiä ruokkimaan, siinähän menee hyvää kaljoittelu aikaa hukkaan. Ruokintapaikoille asennetaan sitten riistakameroita, joista kuvat tulevat kännykkään ja niitä sitten kaljamaha pystyssä sohvalla piereskelyn lomassa katsellaan. Kaikki metsätiet on ravalla syksyisin, kun metsästäjälaumat rakkaine koirineen ajelevat maastureillaan hirvien perässä. Auto sitten parkkiin tietenkin keskelle tietä ja koira metsään, jota sitten kännykästä makkaransyönnin lomassa seurataan, että missä mun rakas turre oikein liikkuu. Metsästäjiä, voi vittu...
Yleensä susia pelkäävät ja vihaavat ovat metsästäjiä, jotka ruokkivat susivihaa mielikuvituksellisilla tarinoillaan.
Alla linkki, josta voi lueskella ihmisten kokemuksista kun ovat petoja kohdanneet. Huomionarvoista niissä on se, että ovat olleet liikkeellä ihan ilman asetta.
https://wwf.fi/uutiset/2019/04/peto-ei- ... hdollista/
Oma näkemykseni tuosta, miksi ihminen tuntee susivihaa ja suorastaan pelkää niitä on seuraava. Lapsena tällainen ihminen on todennäköisesti kärsinyt yökastelusta ja on myöskin vieroitettu rintamaidosta liian myöhään (n.15v. ikäisenä).