H.Moilanen kirjoitti: ↑To Joulu 30, 2021 12:35 am...
Joskus tuli tutustuttua itsemurhien logiikkaan ja yllättävän monissa itsemurhissa se itse teko tapahtuu yhtäkkiä yllättäen. Siis vaikka ihminen olisi pohtinut itsemurhaa jo pidempään, osa heistä toteuttaa tekonsa lopulta yhtäkkiä. ...
Tuo voisi kyllä selittää tämänkin kuten myös muitakin Kampin tai "näkyvien paikkojen" itsareita? Tuo "itsemurhaajan logiikka" kuulostaa oikeastaan varsin ymmärrettävältä, vaikka en ole varmaan ennen ymmärtänyt ajatellakaan noin => noissa paikoissa kulkee paljon ihmisiä, niin väkisin on myös heitä joilla on tuollainen tilanne ja joskus vain "tilaisuus tekee varkaan" eli loikka ja heippa! Olisin hämmästynyt jos joskus "aasin selän katkaissut korsi" ei olisi ollut krapula tai muut vierotusoireet, sillä ne vetävät muutenkin synkän mielen todella alas, kuten osa tietääkin. Nämä jäävät varmaan joskus huomioimatta, koska ei läheisetkään aina tiedä kaikkia ja joskus voi olla, että henkilökohtainen ongelma salataan vain osalta.
On ikävää kuulla näistä, kun tuntee muutaman ennen itsetuhoisen ihmisen, joka on ollut täysin varma, että häntä ei enää ensi vuonna ole ja on voinut yrittääkin itsemurhaa, mutta nämä tuntemani ovat toipuneet ja eivät tällä hetkellä ikipäivänä haluaisi nykyitseään satuttaa. Usein itsemurhasta kuultuani mietin, että olivatko ongelmat oikeasti niin pahoja ja masennus syvä, että ei olisi enää toipunut?
Joillakin voi toki näin ollakin, jos on vakavia sairauksia siihen päälle ja ainakin päihderiippuvaiset henkilöt päätyvät usein itsemurhaan turhan nuorina ja monesti jää omaisille auki, että oliko vahinko vai tarkoitus, kun molempia tapahtuu, mutta kumpaakin on vaikeata hyväksyä ilman itsesyytöksiä.
Mitä itse asiasta tiedän, niin jonkinlainen elämän tyhjyys ilman itselle merkityksellisiä päämääriä on varmasti iso syy itsemurhiin, toki myös päihderiippuvuus sekä muut sairaudet, masennus, ahdistus, joita kaikkia kärsitään monesti päällekäin. On muuten mielenkiintoinen ilmiö, että keskitysleireillä ei ole nähty mitään yleisiä itsemurha-aaltoja, vaan ihminen pyrkii yleensä silloin juuri sinnittelemään, kun vihollinen ja samalla syy omaan kurjaan jamaan on niin selvä.
Mitä itse olen kokenut ja toisaalta nähnyt ja kuullut, nii paskin neuvo, mitä ainakin masentuneelle voi antaa, on "kuuntele itseäsi"! Silti tätä kuulee aina välill. Masentuneen ihmisen sisäinen kompassi on niin rikki, että se ohittaa kaikki sellaiset asiat, joista synkkä mieli voisi hyötyä ja mistä olisi tulevaisuuteen hyötyä. Tällöin ihmisen kannattaa tehdä itselle pieni ja vaatimaton suunnitelma, mitä alkaa noudattaa.
Liikunta ja säännöllinen ruokailu ovat ehdottomasti tehokkaimmat ja hyödyllisimmät, vaikka pelkkä ajatuskin sotii masentuneen ihmisen ajatuksia vastaan. Silloin sisäinen kompassi ei todellakaan ohjaa lenkille ja myös ruokahalu voi olla mennyt tai sitten syö muuten väärin.
Muistan Auschwitz-selviytyjän kirjan, joka kertoi omasta selviytymiskeinostaan ja hänelläkin oli selvä tavoite: tämä sittemmin lääkäriksi (en muista erikoistumisalaa) lukenut mies oli suunnitellut polttavansa sikari tai tupakan, kun pääsee pois. Vaikka hänellä ei ollut elossaolevia sukulaisia joiden tapaamista olisi odottanut, niin hän odotti kohtaavansa sikarin! Tuo pieni tavoite ja ajatus piti hänet hengissä ja hän oli kokemansa perusteella sitä mieltä, että he, joilla oli edes joku asia mitä he odottivat selvisivät toisin kuin ne, jotka luovuttivat.
Vaikuttaa muuten siltä, että ainakin joissain länsimaissa pandemia-aikana nimenomaan nuoret ja jotkut vähemmistöt ovat kärsineet siten, että ovat päätyneet selvästi muita useammin itsareihin. USA:ssa kokonaisluku on jopa laskenut, mutta nuorten ja monien vähemmistöjen kohdalla asia on päinvastoin. Nuorista joka neljännellä oli ollut itsetuhoisia ajatuksia ainakin ns. pandemian alussa ja tämä on johtanut myös tekoihin (yritän pysyä Kampissa, mutta mielii ohjaa yleiseen itsarikeskusteluun, ARGH!):
https://www.ksbe.edu/article/pandemic-c ... ong-teens/
Itsemurha on itsekäs teko.