Joskus maailmansotien välillä oli tilanne sellainen, että Meksikossa oli laajoja rokotuskampanjoita, mutta isorokon saivat silti 80 % rokotetuista. Joku voi tähän lisätä, että ne 20 % eivät olisi muutenkaan saaneet sitä. Yhdysvalloissa taas aktiivisesta rokottamisesta oltiin luovuttu, mutta sairaus oli samaan aikaan käynyt verraten harvinaiseksi.
Luin kirjaa, jonka on kirjoittanut lääkäri, joka piti Yhdysvaltojen puolella jonkinlaista parantolaa isorokkoon sairastuneille. Kirjassa hänen teoriansa, jonka hän myös kertoo testanneensa monella eri tavalla, oli että isorokko ei tartu ilmateitse, ei esineiden kautta eikä lähikontaktissa. Jos perheestä yksi lapsi sairastui ja koko perhe otettiin sisään parantolaan, niin siellä olemisen aikana kukaan muu ei saanut tartuntaa. Yhdessä tällaisessa tapauksessa muut lapset sairastuivat pian sen jälkeen kun perhe oli palannut kotiinsa. Kirjan kirjoittanut lääkäri kävi varmistamassa, niin lasten sängyissä ja patjoissa oli luteita. Useamman tapauksen jälkeen hän oli tullut tulokseen, että ilman niitä ei ole yhtään tartuntaa. Ja aina, jos on tartunta, niin niitä löytyy sairastuneen elinpiiristä jostain.
Tästä voi nopeasti ja helposti olettaa, että apinarokon taustalla on joku saman tyyppinen aiheuttaja. Mikä tahansa ulkoloinen käy. Isorokon tapauksessa ei käsittääkseni ole kyse luteista sinänsä, eikä mistään luteiden kautta siirtyvästä eliöstä, vaan jostain myrkyn tapaisesta, jota tuottaa joko lude itse tai sitten joidenkin luteiden elimistössä elävä bakteeri. Mikä tahansa rokko yleensäkin viittaa siihen, että elimistö yrittää poistaa jotain ihon kautta.