Miss Holmes #1 kirjoitti: ↑To Helmi 02, 2023 6:57 pm
Eli tarkoittaako nuo teidän vastaukset, että Tikkanen on todennäköisesti kertonut totuuden ja ’sieluton’ asianajaja nyt yrittää kaikin konstein saada mahdollisimman lievän tuomion, vaikka tietää, että Tikkanen yritti jo 1,5 vuotta sitten tappaa vaimonsa ja muutaman lapsen siinä samalla?
Puistattaa.
Ei tarkoita, ainakaan omalta osaltani. Mikäli sukellusvolvo oli sellaiseksi tarkoitettukin, tuskin lapsia oli tarkoitus tappaa, vaan arvio heidän tavalla tai toisella selviytyvän.
Luulen ettei RT kerro totuutta edes avustajalleen ja auta armias jos kokee avustajansa vähä-älyisemmäksi tai yhteistyökyvyttömäksi, luiskaan lähtee reppana.
Asianajajakin tekee kuitenkin vain työtään ja jokainen ansaitsee puolustajan, ja voihan olla että kaikkeen on varsin luonnollinen selitys ja RT täysin syytön epäiltyyn henkirikokseen. Olisihan se perin erikoista jo mattopyykinkin vuoksi, vaikka tosin ei tainnut olla sitä mattoakaan.
HYPOTEESI
Mikäli lääkärismies ei ole vain niin saatanallinen tunari että tunki epähuomiossa likööripullot omiin kasseihin ja vei perheen rannalle uimaan vaikka piti koeajaa Ullikseen täysin sopimaton maasturi, niin ehkä kävi seuraavasti;
Puolisonsa saattoi tukehtua nahkapäähineen vetoketjun jumiuduttua ja hädissään kolhia itseään asunnossa ennenkuin happi loppui ja iski sitten vielä päänsä kaatuessaan jalkalamppuun.
Täysissä tamineissa ja pienissä sievissä tunaroi hädissään punkkupullonkin kalanruotoparketille ja uroksensa yritti perässä pysyessään ymmärtää "mikä vittu siihen meni", kun ei vieläkään kuulu turvasanaa.
Kämppä oli hetkessä kuin hävityksen kauhistus ja isäntä hapuili täydessä varustuksessa valokatkaisijaa löytääkseen sakset keittiöstä, ymmärrettyään vihdoin ettei hessuhopoillut luvatta väärään paikkaan vaan Aliexpressin nahkakypärässä vika.
Ravintolaruuan ja Woltin passivoimana keittiövälineetkin oli ruosteessa ja vanhat Fiskarssit raapi vaan ikäviä ruhjeita rouvan kaulanvarteen.
Naapuriin ei ollut aamuyöstä asiaa eikä tilanne hyvältä näyttänyt, olihan hapettoman puolison paljaissa jaloissakin vielä kahleet. Kun nahkakypärä viimein irtosi alkoi ripeä elvytys, mutta vastetta ei ilmennyt. Pälyiltyään ympärilleen häkeen soittamassa ollut tirehtööri tajusi ettei kämpässä näkyisi ulkopuolisen silmin harjoitetun sovinnollista seksiä, vaan pikemminkin teurastettu pakenemaan pyrkinyt sadistin uhri.
Niinpä kämmeniskut poskille ja lääkekaapista addua reiteen ja uutta yritystä elvyttämiseen.
Varttia myöhemmin tuntui jo epäilyttävän myöhäiseltä soittaa apua, joten isäntä jatkoi mäyräkoiran haukun tahdissa toivotonta puhallus-painallus operaatiotaan, kunnes ymmärsi ettei Artekin metalliseen lampunjalkaan päänsä lyönyt kumppaninsa virkoisi. Verta oli vuotanut lähes litran edestä ja nyrkin isku rintakehäänkään ei palauttanut pulssia. Verisillä käsillään sydänhierontaa annettuaan puoliso oli kuin uhrilampaista ja lääkekaapin ja keittiön väliä ruumiinnesteitä levittänyt tohtori mäyräkoirineen oli keskellä painajaismaiselta näyttävää rikospaikkaa - vaikka tiesi itse että vain kiinalaisia tästä voi syyttää.
Shokista ja seisokista toivuttuaan tohtori kumosi kertalaakista lahjaviskin ja istahti sängynreunalle miettimään mitä juuri tapahtui. Pragmaattisena pohti lähinnä oliko syy hapenpuutteen, sydänkohtauksen, niskanikamamurtuman vaiko verenhukan. Surua tohtori ei kyennyt tuntemaan, mutta omalta kannaltaan näytti nyt hyvin hyvin huonolta.
Siispä aamutakki niskaan ja kuin opetettu oli, luki yöpöydän kelloradiosta exituksen kellonlyömälle 1.25 ja avasi parvekkeen oven, jotta sielu pääsi vapauteen. Enää ei auttanut minkäänmoista apua soittaa eikä tohtori tiennyt mitä tehdä, sillä peruselämäntaidoiltaan vajavaisena eli elämää kuten oli kirjoista tai muilta oppinut, matkimalla. Valitettavasti murhafantasioista oppeja ammentaneella tutkijalla oli vahva visio miten hävittää ruumis. Sillä siunaustilaisuuskin oli käytännössä jo pidetty, tohtori kääri puolisonsa untuvatäkkiin ja ryhtyi entisöimään huushollia entiseen loistoonsa.
Päätään selvitellessä tohtori ymmärsi ettei touhuissaan ole päätä eikä häntää, mutta olihan onneton rikospaikka jo liki putsattu, joten apua ei ollut soittaminen. Vaatekaapin syvennykseen nuorikkonsa piilotettuaan tohtori lähti jätesäkkikaupoille, osti hämätäkseen samalla rikkakihvelin ja pian palattuaan oli paketti valmis viimeiselle matkalleen.
Mutta ei tohtori luonnoltaan ymmärtänyt olevansa ainut, joka puolisoaan yhä kaipasi ja puolison tyttären puhelu muutti totaalisesti suunnitelmat.
Isänsä kanssa keskustellut tytär teki katoamisilmoituksen ja pian oli piru irti ystävien koputellessa ovella. Eteiseen päässyt ystävä havaitsi tutut talvikengät ja hetken tohtori oli tukehtua nokkeluuteensa, sillä eihän hän niitä muistanut pelastustoimiltaan piilottaa.
Läheisten kysellessä oliko tohtori tehnyt katoamisilmoituksen, ei auttanut kuin ilmoittaa, vaikka se oli viimeinen asia jonka ajatteli ennen pilkkireissuksi naamioitua saattomatkaansa tehdä.
Puolisoaan etsineet eivät jättäneet kadulla hetken rauhaa yhden lesken saattoväelle, joten operaatiota oli siirrettävä lauantai-aamuun. Ruumisauton syvälle porttikonkiin parkkeerannut leski siirsi naapurinlapselta anastamallaan pulkalla puolison peräkontille, mutta ilmeisen Volvo-allergian vuoksi puoliso ei suostunut viimeiseen kyytiin nousemaan.
Tohtori ei valitettavasti ymmärtänyt että lauantaisin juuri kello yhdeksän aikaan miljöö on rauhattomin ja naapurikyylät heränneet aamukahville sisä-pihan siisteyttä valvomaan. Naapurin Irmelin mielestä siivosti tuli kunkin elää, mutta siivouksestakin tapasi valittaa. Irmeliä kismitti suunnattomasti kuinka pihakäytävän hangennietokset varisi rumasti käytävälle, kun rakastellun puolison jalat eivät enää mahtuneet kääntymään tohtorin kiskoessa pulkkaa riuskoin ottein rakennustelineistä tukea hakien.
Irmelillä oli myös pirun hyvä muisti, ja tiesi ettei tohtorin tapoihin kuulunut jätesäkkejä kuskailla joulun alla, joten hetkisen mattokääröksi kuvailemaansa pakettia havainnoituaan, Irmeli muisti paketin ulkomuodon täsmäävän ennen niin eloisaan naapurinrouvaan.
Irmeli soitti poliisit.
Partiomaijan kaartaessa tohtorin verenpunaisen maasturin eteen, oli viimeisen näytöksen aika.
Ei tohtori enää uskonut selviävänsä, mutta koitti viimeisen kerran vakuuttaa partion jätesäkkien vilpittömän sisällön suhteen. Sisältö olikin vilpitön, mutta kuka uskollista ja rakastavaa tohtoria enää uskoi.
Murhaaja, totesi Pekka partiotoverilleen tohtorin kuullen ja kyyneleet virtasi kuvainnoillisesti juuri leskeksi jääneen poskilla kalteroitujen pariovien kalahtaessa lukkoon.
Tappohan se, totesi syyttäjää konsultoinut rikospoliisi. Tohtori oli menettää mielensä järkyttävien syytösten saattelemana ja yritti vailla todellista tahtoa riistää henkensä Gantin villapaidan hihalla, joten Auroraan oli omiensa joukkoon vietävä.
Ehkä vain asianajaja uskoisi ja puolustaisi tohtoria, kun poliisi ja syyttäjä, tuskin tuomioistuinkaan tarinaansa voi järin johdonmukaisena pitää?