pikseliseli kirjoitti: ↑Pe Tammi 20, 2023 11:57 pm
IS:n haastattelema veli sanoi että siskonsa "ei ollut evankelista" (ehkä veljen sanat, enkä toimittajan sanat). Tästä tällainen asiaa paremmin tuntematon saa sellaisen kuvan, että "evankelista" olisi joku nimenomainen asema, eikä esimerkiksi toiminta mitä tehdään, ja että tällaisen aseman omaavia on vain osa seurakunnasta. Jos näin on, ja jos tähän asemaan kuuluu joku sellainen toiminta mitä muut seurakunnan jäsenet eivät tee, niin mitä toimintaa tuo määritelmä tarkemmin ottaen rajaa?
Kuten Wikipediasta
voimme luntata, ”
evankeliumi (kreikaksi εὐαγγέλιον, euangelion
'hyvä sanoma') tarkoittaa kristinuskon ydinsanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen ihmisille valmistamastaan pelastuksesta.” Kyse on siis kristinuskon keskeisestä ”ilosanomasta”; Jeesuksen suorittamasta nk. sovitustyöstä, syntien anteeksiantamisesta jne. (ks.
sovitus,
pelastus.)
Evankelista on henkilö, joka kokee kutsumuksekseen julistaa (edistää, levittää, ”evankelioida”) tätä kristinuskon pelastuksen (ilo)sanomaa. Evankelista yleensä myös oman uskonyhteisönsä piirissä jotenkin tiedetään ja tunnustetaan erityisesti tällaisessa roolissa toimivaksi henkilöksi, eli kyseessä ei ole pelkästään oma näkemys ja kokemus omasta roolista, vaan myös muut näkevät ja kokevat jonkun toimivan tällaisessa roolissa.
Tyypillisimmin evankelista on kristillisissä yhteisöissä ns. maallikkosaarnaaja, jolta ei tarvitse olla erityistä teologista koulutusta, mutta joka on innostava (parhaimmillaan jumalallisesti innoitetuksi katsottu, ”
karismaattinen”) puhuja ja esiintyjä — henkilö, joka on tunnettu puhelahjoistaan ja jollainen mielellään halutaan puhumaan ja esiintymään hengellisiin tilaisuuksiin.
Maallikkosaarnaaja-evankelista keskittyy lähinnä sananjulistamiseen; puhumiseen ja innostamiseen (hyvän sanoman levittämiseen, ”evankeliointiin”), kun taas papin/pastorin (”seurakunnan paimenen”) tehtäväkenttä on laajempi ja hallinnollisempi. Toisaalta on myös evankelistoiksi käsitettyjä täyden pappiskoulutuksen saaneita henkilöitä. Tällöin henkilön toiminnassa on yleensä jonkinlaista julistuksellista ja näkemyksellistä erityisvivahdetta; henkilö pyörittää puhetilaisuuksia tai esiintymisiä laajemmin ja aktiivisemmin kuin vain papin/pastorin viran tai toimen vaatimien pakollisten kuvioiden verran.
Perinteisiä kaukomaille lähetettyjä lähetystyöntekijöitä (”lähetyssaarnaajia”) pidetään yleensä jonkinlaisina evankelistoina roolista tai koulutuksesta riippumatta, jos ja kun ”sanaa” kohteessa levittävät. ”Lähetystyö” on tavallaan määritelmänomaisesti evankeliointia.
Tässä on syytä huomata, että eri kristilliset yhteisöt määrittelevät käsitteet vähän eri vivahtein. ”Evankelista” on eräänlainen yleisnimitys henkilölle, joka suorittaa tällaista julistustehtävää ja puhuu hengellisissä tilaisuuksissa vaikka omaehtoisestikin (tai tarjoaa puhujapalveluja freelancer-tyylisesti), mutta esimerkiksi helluntaiseurakunnissa on myös virallisesti seurakunnassa
evankelistan tehtävään siunattuja henkilöitä, joiden yhteystietoja saatetaan luetella seurakunnan sivuillakin.
Etenkin juuri
herätysliikkeissä ja nk.
vapaissa suunnissa, kuten
helluntaiherätyksessä, seurakuntalaisten piiristä tulevilla evankelistoilla on suurempi ja näkyvämpi rooli kuin perus-evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, jossa perus-tapakristitty ei törmää evankelistan tai maallikkosaarnaajan käsitteeseen välttämättä ollenkaan.
Evankelista saattaa toimia pelkästään oman paikallisen seurakuntansa piirissä, mutta voi olla myös laajemmin tunnettu henkilö — jopa nk. ”julkisuuden henkilö” — jota tullaan kuulemaan tilaisuuksiin kauempaakin, ja joka saa esiintymisistään
palkkion. Julkkis-evankelistalla toimintaan voi yhdistyä myös siviiliammatti, kuten viihdetaitelija-laulajalla hengellisissä tilaisuuksissa laulukonsertointi mahdollisten puheiden pitämisten lisäksi.
Yhdysvaltalaisesta kulttuurista tiedämme eräänlaisena ääripään esimerkkinä myös muutamat valtavaa bisnestä pyörittävät tv-evankelistat, joiden motiiveja ja toimintaa on usein tarkasteltu kriittisessä valossa, mutta tämä nyt ei ehkä ole Suomessa niin relevanttia. Suomessakin on kuitenkin toiminut erilaisia korkean profiilin evankelistoja, joihin on kohdentunut yleistäkin mediamielenkiintoa (esim. 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella
Niilo Yli-Vainio).
Kristinuskon piiristä alkunsa saaneet käsitteet ovat sittemmin merkitykseltään laventuneet länsimaissa liike-elämään. ”Evankelista” ja ”evankeliointi” ovat nykyään sanoja, joita kuulee teknologiakasvuyritysten tapahtumissa. Tällöin ei kuitenkaan levitetä hyvää sanomaa Jeesuksesta, vaan yleensä jostain uudesta tuotteesta tai teknologisesta paradigmasta.
pikseliseli kirjoitti: ↑Pe Tammi 20, 2023 11:57 pm
Haen tällä lähinnä sitä, että tarkoittaako se ettei nainen veljensä (mahdollisesti epätarkasti) raportoitujen sanojen mukaan "ollut evankelista" käytännössä sitä, ettei hän todennäköisesti ole puhunut uskonkäsityksistään julkisesti tai käyttäytynyt muuten julkisesti tavalla joka olisi voitu tulkita uskonnolliseksi, ja jonka joku olisi voinut kokea häiriöksi?
En tarkasti tiedä, miten juuri helluntailaisuudessa evankelistan käsitettä ensisijaisesti määritellään tai rajataan. Yleiskäsitteenä se on vähän häilyvä ja monin tavoin määriteltävissä.
Tulkitsisin veljen sanoman kuitenkin siten, että EV ei olisi pyörinyt kauppakeskuksissa minkäänlaisessa seurakuntansa
virallisesti siunaamassa evankelistan työ- tai kutsumusroolissa, eikä myöskään muutoin olisi uskonyhteisönsä piirissä tunnettu minään varsinaisena sananjulistajana (siinä mielessä, että tunnettaisiin puhujana tai varta vasten kutsuttaisiin tilaisuuksiin esiintyjäksi tai itse markkinoisi itseään tällaisena jne.).
Mutta ei tämä toki sitä sulje pois, etteikö henkilö kuitenkin olisi voinut satunnaisesti uskonasioitakin ottaa puheeksi kohtaamiensa ihmisten kanssa — aiheen esilläpito on nk. ”elävässä uskossa” olevalle luonnollista — tai etteikö toiminta tai ”seurueisiin” hakeutuminen tai muu kontaktin otto ihmisiin kauppakeskuksissa olisi voinut olla jollain tavalla uskonnollisestikin motivoitunutta.
Onko kuitenkaan ollut sitä, tai ainakaan
yksinomaan sitä, tai onko uskonasioista ollut tässä nyt lainkaan kysymys, on asia, joka varmaan selviää vasta joskus myöhemmin.
Spekulaatio käy nyt vähän tyhjäkäynnillä, kun ei väitettyjen häiriötilanteiden luonnetta ole tahdottu toistaiseksi virallisista lähteistä valottaa enempää.