Ihmisten johtaja
Ruotsin jengirikollisuuden kasvu näkyy maan suurimman vankilan muurien takana. Vankilanjohtaja Jacques Mwepu kehottaa Suomea oppimaan Ruotsin virheistä.
Jacques Mwepu johtaa Ruotsin suurinta vankilaa Kumlaa.
Ruotsin jengirikollisuus on kärjistynyt Jacques Mwepun johtajavuosien aikana, mikä näkyy myös vankilassa.
Nuorten vankien määrä on kasvanut. Yhä useammat vangit ovat mukana rikollisjengeissä. Mwepu on kuvaillut vankilassa istuvia jengijohtajia profiililtaan ennemmin yritysjohtajiksi kuin perinteisiksi rikollisiksi. Heillä on verkostoja, paljon rahaa ja elämäntyyli, jonka muuttaminen toisenlaiseksi vie aikaa.
Mwepu arvioi, että yli puolet vangeista kuuluu jonkinlaiseen ”ryhmittymään” – joko vankilan ulkopuoliseen rikollisryhmään tai vankilan sisällä toimivaan ryhmään.
”Monet liittyvät ryhmittymään väkivallan pelossa. He haluavat ystäviä, jotka voivat puolustaa. Mutta samalla, kun liittyy ryhmittymään, moninkertaistaa ongelmat. Ryhmän ongelmista tulee sinun ongelmiasi”, Mwepu sanoo.
Ja jos jengirikollisten väkivalta on kärjistynyt Ruotsissa, väkivallan määrä on lisääntynyt myös vankilan muurien sisällä.
Mutta Mwepulle tämä kaikki on vain arkista työtä. Hän uskoo, että Ruotsi pystyy selättämään jengirikollisuuden, mutta aikaa se tulee viemään. Ehkä vuosikymmeniä.
Siksi hän kehottaa Suomea ottamaan opiksi Ruotsin virheistä.
Mitä mieltä Ruotsin suurimman vankilan johtaja on hallituksen tavoitteista? Ovatko kovat rangaistukset oikea ratkaisu?
Mwepu ei suoraan kommentoi hallituksen esityksiä – onhan hän vain virkamies, joka tekee niin kuin hallitus linjaa.
Mutta jengirikollisuuden ratkaisuksi hän esittää yhden keskeisen ratkaisun: varhaisen puuttumisen.
”Minun maassani on tapana sanoa, että jätä vankiloiden rakentaminen väliin ja keskity koulujen rakentamiseen. Siinä on avain”, hän sanoo.
Kumlan vangeista suhteettoman suuri osa on maahanmuuttajia. Mwepun mukaan vangeille opetetaan Kumlassa perustaitoja muun muassa yhteiskunnan ja demokratian toiminnasta.
”Mutta tämän opetuksen olisi tietysti pitänyt tapahtua paljon aikaisemmin”, hän sanoo ja korostaa varhaisten toimenpiteiden merkitystä rikollisuuden hoidossa.
Se tarkoittaa panostuksia kouluun, sosiaalitoimeen, asuinalueiden eriytymisen estämiseen.
”Esimerkiksi Suomella on nyt mahdollisuus ammentaa siitä suuresta kokemuspakista, joka Ruotsissa on kertynyt. Katsokaa, mitä syitä on rikollisuuden taustalla, puhukaa asiantuntijoiden kanssa, puhukaa ruotsalaisten kanssa”, hän sanoo.
Ruotsin ja Suomen rikollisuus eroaa esimerkiksi juuri jengirikollisuuden tasossa. Ruotsissa etenkin ampuma-aseilla julkisilla paikoilla tehty väkivalta on lisääntynyt. Suomessa tehdään kuitenkin yhä enemmän henkirikoksia kuin Ruotsissa, mutta Suomessa henkirikokset tapahtuvat useimmiten teräaseilla ja yksityisasunnoissa.
Molemmissa maissa johtavat poliitikot toisaalta yhdistävät puheissaan rikollisuuden ja maahanmuuton mutta samalla haikailevat työperäisen maahanmuuton perään.
Mwepu sanoo, että hänen kaltaiselleen koulutetulle maahanmuuttajalle Ruotsi on ollut hyvä maa. Vaikeampaa on heillä, joilla koulutusta ei ole.
”Miksi Ruotsilla ei ollut näitä ongelmia, kun suomalaiset muuttivat tänne? Tai italialaiset, tai portugalilaiset tai espanjalaiset? Yksi vastaus on töiden saatavuus.”
Mwepun mukaan on tärkeää, että lapset näkevät vanhempiensa käyvän töissä ja osallistuvan yhteiskunnan toimintaan. Vanhempien on myös pantava lapsilleen rajoja. Ruotsin monet jengit pyrkivät rekrytoimaan jo pieniä lapsia mukaan rikolliseen toimintaan.
Mwepu uskoo, että Ruotsin jengiongelmien korjaaminen tulee kestämään 20–30 vuotta. Hän panostaisi yhteiskunnan tukea perheisiin ja lapsiin, ennaltaehkäisevästi.