Järjissään olevalle ihmiselle tällainen menettelytapa tuskin juolahtaisi yhtäkkiä mieleen, vaikka kuinka iskisi paniikki. Näin vakavan rikoksen harkittu toteuttaminen (ja ettei kukaan saa suostuteltua perumaan) kielii siitä, että on ollut jo pidemmän aikaa koko perheen mielenterveys koetuksella ja/tai moraali vinksallaan. Kun vähintään neljä ihmistä on ajatellut kaappauksen olevan paras vaihtoehto, on kyse muustakin kuin paniikista.
Koulutustaso riittää heillä rikoksen ja seurausten vakavuuden sekä kiinnijäämisen todennäköisyyden ymmärtämiseen, mutta pitkittyneessä ahdingossa todellisuudentaju alkaa kaveta. Ja jos on omaa toimintaa oikeuttava moraali, jossa näkee itsensä muita oikeudellisempana, voi nousta harhoissaan lain yläpuolelle.
Varmasti olisi ollut varaa hyvään juristiin, mutta jostain syystä sitä ei kukaan neljästä ilmeisesti nähnyt sopivana vaihtoehtona.
Toinen vaihtoehto jota mietin on se, että isovanhempien toiminnassa on ollut jotain huolestuttavaa (toisella heistähän oli kai yli 10 vuoden takaa joku merkintä pahoinpitelystä?), tytär ei ole halunnut uskoa tätä vanhemmistaan ja on liittoutunut heidän kanssa, ja toinen vanhempi on pyrkinyt saamaan lasta turvaan, kenties ilmoittanut viranomaisille lapseen kohdistuneesta uhasta ja esittänyt siitä pitäviä todisteita, jolloin isovanhemmat ja tytär olisivat saaneet lastensuojelusta siihen liittyvän yhteydenoton ja todenneet että nyt jopa kaappaus on parempi vaihtoehto kuin se, mitä oikeudellisesti olisi tulossa näiden todisteiden myötä.
Olisiko eläköityvät isovanhemmat ja toinen lapsenlapsen vanhemmista ajatelleet aloittavansa uuden elämän ulkomailla ilman lapsen toista (kenties vaarallisena pidettyä?) vanhempaa? Onkohan lapsella ja lapsenlapsella kaksoiskansalaisuus?
Pointti on, että oli kimmoke teolle mikä tahansa, niin suhtautuminen lapseen ei teon perusteella (neljästään masinoitu kaappaus) vaikuta olleen isovanhemmilla kunnossa.
Huostaanotto on aina se viimeinen keino kun kaikki muut oljenkorret on käytetty. Huostaanotolle on aina oltava hyvin painavat perusteet. Viimeiseen asti pyritään saamaan tilanne sellaiseksi, että lapsi voisi palata kotiin. Usein halutaan liiankin paljon uskoa vanhempien sepustuksia ja antaa mahdollisuuksia, vaikka olisikin huoli lapsen turvasta jo herännyt. Ensin pyritään tukemaan perheen voimavaroja kevyemmillä tukimuodoilla, kuten perhetyöllä.
Hyvin vakava täytyy olla sekä tapauksen että todisteiden oltava painavia, jotta huostaanottoon saakka päädytään. Toki kriisiytyneiden vanhempien päässä tämä silti voi näyttää siltä, että meitä vastaan epäreilusti hyökätään ilman perusteita. Oman lapsen huostaanotto on niin äärimmäisen raskas kokemus monella tapaa, ja on helpompi syyttää viranomaisia ja muita osapuolia, kuin myöntää itse niin pahasti "epäonnistuneensa" lapsen suojelemisessa.
PS. Osa täällä ei ilmeisesti ole muuten huomannut, että FB-haku näyttää profiilista piilotetut tägäykset fb-haun pääsivun feedissä, ei profiilissa. Siellä mainitsemani leirivideo (ja tarkka 10 vuotta vanha kuvatägäyskin) SL:stä.