Olisi mielenkiintoista päästä näkemään listaus, ketkä kaikki ovat poliisissa olleet tekemisissä Ulvilan murhatapauksen kanssa. Olisi tapauksen myöhemmän analysoinnin kannalta kiinnostavaa nähdä aikajanalta, ketkä ovat missäkin vaiheessa tehneet työtehtäviä tapauksen parissa ja mitä työtehtäviä on kenenkin osaksi osunut. Tällainen listaus alkututkinnan osalta voisi tällä hetkellä auttaa oikean murhaajan selvittämisessä ja sen avulla voitaisiin ottaa opiksi, mitä olisi ehkä ollut syytä tehdä vuosien varrella toisin sekä mihin ja millä tavoin vastaavanlaisissa tapauksissa olisi syytä keskittää poliisin rajallisia resursseja hyvään lopputulokseen pääsemiseksi.
Palataan kuitenkin hetkeksi takaisin vuoteen 2006 ja maanantaipäivään 11.12.2006. Tuona päivänä on 3.12.2006 A. V.:n kotitaloon kotietsinnän suorittanut vanhempi rikoskonstaapeli J. P. kuulustellut Ulvilan murhapaikalle saapuneen ensipartion jäseniä A. L.:sta ja T. H.:ää todistajan asemassa. Kuulustelupöytäkirjoista käy ilmi, että todistajat ovat hahmottaneet tapahtunutta paikan päällä omasta näkövinkkelistään ja keskinäisen työnjakonsa mukaisesti.
Ensipartion kokeneempi jäsen, yövuoron kenttäjohtajana toiminut ylikonstaapeli (A. L.) on todennut kuulustelussaan mm. seuraavaa:
"Matkalla kohteeseen soitin kohteeseen ja juttelin puhelimessa ilmoittajan (Anneli Auer) kanssa. Ilmoittaja sanoi minulle, että joku tuntematon mieshenkilö on tunkeutunut heidän asuntoonsa ja oli alkanut puukottamaan miestään. Kysyin ilmoittajalta mikä miehen tila on nyt, ilmoittaja sanoi, että miehensä vaikuttaa elottomalta. Kysyin onko tekijä vielä paikalla, tähän ilmoittaja vastasi, että nyt on hiljaista, tekijä on todennäköisesti poistunut paikalta. Hän ei enää kuullut mitään ääniä, tämä oli hänen arvionsa. Puhelumme alussa kuulin lapsen äänen taustalla sekä jotakin krahinaa mikä lakkasi saman tien. En tiedä mistä tämä krahina tuli, mahdollisesti puhelimen liikkumisesta. Muuta en kuullut puhelumme aikana, mitään muuta taustaääniä en erottanut puhelumme aikana. Puhelumme kesti noin pari minuuttia.
Kävimme puhelun aikana tekijän tuntomerkit, ilmoittaja sanoi, että ei tuntenut tekijää, noin 180 cm, tummiin vaatteisiin pukeutunut, pulleahko mieshenkilö. Ilmoittaja kysyi onko poliisi jo tulossa, hän kysyi kauanko meillä vielä menee, vastasin että pari minuuttia vielä kestää.
Ilmoittaja oli hieman hätääntynyt, hieman hengästynyt, johdonmukainen hän oli ja kykeni kertomaan mitä paikalla oli tapahtunut. Minulle tuli heti kuva, että on kysymyksessä todellinen tilanne."
Ensipartion kokemattomampi jäsen, nuorempi konstaapeli T. H. on todennut omassa kuulustelussaan mm. seuraavaa:
"Äiti ja vanhin tytär olivat siinä olohuoneessa ja kulkivat siinä vähän edestakaisin, sanoin äidille, että menisivät vähän etäämmäksi. Tämän jälkeen sairaankuljettajat menivät äidin kanssa keittiöön ja tarkistivat hänen pistohaavansa. Vanhin tytär ei mennyt enää sinne vanhempien makuuhuoneen suuntaan, vaan meni varmaankin muiden lasten kanssa lastenhuoneeseen.
Keittiössä äiti alkoi pyörtymään ja sairaankuljettajat ottivat hänet kiinni ja alkoivat häntä hoitamaan siinä lattialla. Mielestäni äiti ei mennyt tajuttomaksi, vaan hän oli tajuissaan siinä lattialla. Juttelin siinä samalla äidin kanssa ja hän neuvoi, että eteisessä on hänen käsilaukkunsa ja yritin etsiä hänen lompakostaan kela-kortteja mutta en löytänyt niitä. Vähän ajan kuluttua äiti alkoi kertomaan minulle lasten syntymäajat ja myös oman syntymäaikansa ja sotun.
Äiti alkoi kertomaan minulle mitä asunnossa oli tapahtunut. Äiti kertoi, että kolme nuorinta lasta oli nukkumassa omassa huoneessaan ja vanhin tytär oli nukkumassa omassa huoneessaan. Äiti Anneli oli miehensä Jukan kanssa nukkumassa siinä olohuoneen vieressä olleessa huoneessa, joka oli heidän makuuhuoneena ja samalla takkahuoneena. Äiti kertoi, että hän ja hänen miehensä heräsivät siihen, kun takkahuoneen oven ikkuna rikottiin. Ikkunasta tuli joku mies sisälle ja hänellä oli puukko kädessä, mies alkoi heti puukottamaan miestään. Nainen meni väliin ja sai puukosta iskun. Iskun jälkeen nainen lähti keittiöön soittamaan. Tänä aikana vanhin tytär heräsi ja tuli äidin luokse keittiöön.
Kun puhelu häkeen loppui, poliisi soitti kohteeseen. Äiti tarkisti miehen tilan poliisin soiton jälkeen. Äiti kertoi, että tekijä lähti poliisin puhelun aikana pois talosta. En tarkemmin kysynyt mitä kautta tekijä poistui talosta. Jostakin oli tiedossa se, että tekijä poistui siitä takaa rikotun ikkunan kautta."
Jotenkin tuntuu näin jälkikäteen ajatellen käsittämättömältä, kuinka on ollut mahdollista, että apua perheelleen viranomaisilta pyytänyt äiti on joutunut syytetyksi miehensä murhasta ja että häneen itseensä kohdistunut murhan yritys on poliisin toimesta lakaistu maton alle. Toivon, että meillä Suomessa viranomaisten edustajat osaisivat kuunnella herkällä korvalla niitä henkilöitä, jotka tuovat huoliaan ja havaintojaan tiedoksi. Omissa töissäni olen ollut kiitollinen siitä, että ihmiset uskaltavat ottaa yhteyttä ja kertoa ympäristössään havaitsemistaan erilaisista asioista. Epäkohtiin on vaikeaa puuttua, jos niistä ei uskalleta kertoa. Ikävintä tietysti on, jos ilmoittaja joutuu tahtomattaan silmätikuksi ja päätyy vielä Annelin tavoin syytetyksi teoista, joihin ei itsellä ole osaa eikä arpaa.
Kiitokset kaikille, jotka huolehtivat joulurauhasta myös täällä murhainfossa!
❄☃
❄☃❄☃❄☃❄☃Pauli Kuusiranta kirjassaan "Ulvilan murha - Kadonneen tekijän jäljillä" sivulla 23:
"Murhaajan kiinnisaaminen mahdollisimman nopeasti on aina poliisin tärkein tehtävä."
🛏
❄☃
✉
