Skloddi kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 10:18 pm
Kuolemannaakka kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 10:04 pm
Skloddi kirjoitti: ↑Su Elo 01, 2021 9:53 pm
Voisiko johtua siitä, että monet eron partaalla horjuvat ja riitelevät, mutta lapsiaan rakastavat vanhemmat, riitelevät monesti "lasten näkymättömissä". Iltaisin kun jo lapset nukkuvat, puhelimessa tai miten nyt sitten mitenkin. Ja lasten todistuslausunnot "perheen" tai tässä tapauksessa äidin ollessa ns. liipasimella, eivät nyt vaan ole kovin luottamusta herättäviä muutoinkaan.
Mites toi talopalo tähän liittyy, avaa toki vähän lisää? Kostiko joku totuuden tai paskan puhumisen vai mitä?
Voisi johtua siitä, tai siitä, ettei mitään riitoja ole. Pojan kertomuksethan voitiin osoittaa vääriksi. Ne eivät tukeneet syytettä, eivätkä saaneet tukea rikostutkimuksen tuloksista, kertoi hovioikeus. 2009 hän kertoi ihan toisenlaisia kertomuksia, vaikka nehän kaikki on autuaasti unohtaneet.
Ei olisi mikään ihme, että syyttäjän pääteeman kaatava todistus olisi herättänyt vihaa. Herättäisihän se sinussakin. No, tulipalon selvittämisestä en ole nähnyt kuin sen yhden jutun, että poliisi epäilee rikosta. Ehkä juttu selvisi, ehkä ei.
Olihan Jukka S. kertonut kaverilleenkin eroaikeistaan, ja ilmeisesti niistä monet muutkin tiesivät. Ne eivät kuitenkaan olleet pääasia oikeudessa, niin sinne niitä ei tuota, mutta valkopesukirjoinesi kiistät kaikki nämä asiat ja toistelet vain syyttömyysagendaan sopivia "faktoja". Mielenkiintoinen tapaus, kyllä tämä joskus vielä selviää.
Kerrotko vielä, että tökkäsikö kirjassasi epäuskottavuus vai mikä, kun ei sitä kukaan varsin taattuna rahantuojana ole koskaan kuitenkaan halunnut julkaista?
Kerropa, kenelle kaverille Lahti oli puhunut eroaikeista? Oliko se ehkä 2004 kurssikaveri, joka oli kuullut Lahden puhuvan puhelimessa jonkun kanssa, jonka arveli olevan Auer? Jota puhelua kukaan muu kurssikaveri ei ollut kuullut?
En ole uskaltanut julkaista kirjaa "kirjana", koska tapaus ei liity minuun mitenkään, enkä halua saada elämässäni haittaa sen johdosta, että osoitan oikeuslaitoksen ja toimittajien olleen tässä jutussa väärässä, koska on esimerkkejä, että siinä ei hyvä heilu. Lisäksi kirjassa paljastetaan jonkin verran salattua materiaalia, sekä syytetään eläviä henkilöitä (kun ovat todistetusti toimineet väärin) ja osoitetaan heidän virheitään. En halua olla tässä mikään keulakuva tai tienata. Olen anonyyni, enkä ole tavannut ketään jutussa profiloitunutta tai palstalla keskustelevaa (no, yhden olen, mutta hän oli antiannelisti=) )
Tämä on ollut harrastukseni, ja olen kirjoittanut kirjan melkeinpä eniten sen vuoksi, että koen ymmärtäneeni jutun erittäin hyvin ja löytäneeni siitä paljon asioita, joita kukaan ei virallisesti tiennyt. Haluan olla tyytyväinen, että minä tajusin jutun isot linjat jo 2010 (en yksin enkä omin avuin), eikä suurin osa ihmisistä ole tajunnut niitä vieläkään. Olen siitä ylpeä, ja koen tehneeni hyvän teon, ja toivon, että hyvä ja oikeudenmukaisuus edes hiukan lisääntyisi maailmassa oman panokseni myötä. Minusta ei ihmisen tarvitse enempää tehdäkään. Pieni juttu, mutta oikeaan suuntaan kuitenkin. En muuta maailmaa, se on yhdeltä ihmiseltä liikaa vaadittu. Toivon, että kirja olisi apuna tutkimuksissa, ja että tutkimukset joskus alkaisivat. Se vaatii jutussa ryvettyneiden eläkkeelle siirtymistä, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa taas kiinnostaa ja tulee uusi sukupolvi, joka voi tutkia jutun alkuperäisen aineiston rehellisesti. Ehkä 10 vuoden päästä. Surmaajaa ei varmaankaan kiinni saada, mutta jonkinlainen virallisemman tahon vakuutus Auerin syyttömyydestä. Sitten kohulla julkaistaan jotain todisteita, joita täällä palstalla on jauhettu 10 vuotta...
Ja kun tämä ei ole oikeasti mikään vaikea juttu, kunhan on se alkuperäinen matsku käytössä ja hiukan loogista päättelykykyä tai laskutaito. Tästä on vaan tehty arvoitus, koska uusi tutkintaryhmä tarvitsi arvoitusta ja materiaalin pimittämistä ja väärentämistäkin. Sitten ne kerrottiin vaan lehdille, ja lehdet kansalle. Siinä se. Tästä jutusta on PALJON enemmän aineistoa kuin normaalista surmasta. Ei tarvitse tyytyä arvailemaan.
Sitäpaitsi en usko, että tuo kirja on "suuren yleisön" makuun, se on liian yksityiskohtainen ja vaikea paikoin. Siinä ei mässäillä uhrin enkelimäisyydellä tai surmaajan hirveydellä. Se on aika kylmä opus, koska sen on tarkoituskin olla raportti surman tutkimuksesta ja tutkimuksessa paljastuneista asioista. Ei mikään viihdekirja. Auerin itse kirjoittamassa kirjassa asiat ovat paljon naistenlehtimäisemmin ja viihteellisemmin ja myyvemmin esitetty.
Pyrin harrastuksissani aina parhaaseen mahdolliseen tulokseen, olen saakelin sitkeä silloin kun kiinnostun jostain ja voin tosiaan uhrata 10 vuotta ja 10000 tuntia tällaisen jutun selvittämiseen, jos selvitettävää vaan lisää löytyy. Eikä ole edes tärkein harrasteeni.
Teen siis paljon turhaa työtä, eikä haittaa, vaikka en saa siitä korvausta=) Toimittaja Harri Aaltokaan ei tätä voinut käsittää=)
Tästä jutusta on tietojeni mukaan tulossa ihan omalla nimellä kirjoitettu uusi kirjakin, ehkä vielä tänä vuonna. Odotan malttamattomana millainen se on.
EDIT: ja ehkä tärkein syy kirjani kirjoittamiselle on se, että tästä jutusta on kirjoitettu järkeyttävä määrä juttua ja itsekin olen kirjoittanut ihan mielisairaita määriä, joten kyllä nyt joku tiivistys siitä, mitä on selvinnyt, pitää olla. Muuten kirjoittelu on mennyt hukkaan.