Minua jäi myös häiritsemään tuo syyllinen-syytön kohta.
Olisi sanonut, että hovioikeus teki oikean ratkaisun koska olen syytön.
Ja sekin, että ei missään kohtaa ole todennut etten ikikuunamaailmana olisi voinut surmata rakasta miestäni. Ei ole käynyt mielessäkään.
En usko, että Anneli nyt niin rationaalinen on, että kuvittelee kaikkien näkevän asioiden oikean laidan vaikka hän ei sitä itse jankuttaisikaan.
Ja minä jaksan takertua tähän Jukka -asiaan. Olen menettänyt perheeni, työni, MUTTA ei "olen menettänyt rakkaan puolisoni" jonkun hirviön tunkeuduttua taloomme.
Minulla vain vahvistuu se käsitys, että pariskunnan välit eivät todellakaan olleet lämpimät.
Kävin tässä muuten parturissa joku aika sitten ja siellä tuli puheeksi nämä uudet kujeet Ulvilan ympärillä. Tämän kampaajan hyvä ystävä oli joskus Luvatan aikoina toiminut Jukan alaisena. Oli jo ennen koko surmatyötä kertonut, että Jukka saattoi ärsyttää mustasukkaista vaimoaan kertomalla tälle työpaikalla olevista naisista. Häntä itseään Jukan käytös oli lähinnä ärsyttänyt. Ja kuulema J:n vaimo kihissyt raivosta kotosalla.
Anneli on nyt julkisuudessa useasti maininnut, että Sepossa häntä viehätti luotettavuus. Olisiko tässä yksi piirre mikä häntä Jukassa ärsytti? Uskottomuuden pelko.
Vaikkakin tutkiessamme pariskunnan historiaa kummallakaan ei pitäisi sen asian suhteen olla hirveästi sormella osoitettavaa
Olemme kaikki syyllistyneet suureen rikokseen-suureen rikokseen olla elämättä elämää täydesti. (H. Miller)
