Anneli Auer medioissa

[Frank Nolla]

Vai ei Anneli Auer surrut Jukka-menetystään? Onhan se useasti sanonut, että on menettänyt perheensä. Jos olisi erikseen sanonut, että on menettänyt perheensä ja Jukan ja työnsä, niin puhuttaisiin varmaankin siitä, eikö Jukka sitten kuulunut Auerin perheeseen, voi kamalaa.

[Rouva_Etsivä]

Kääk! Montako miestä tai vaimoa sulta on murhattu vai miten tiedät ettei tuollainen sotke muistoja

Mielestäni aika asiaton kommentti!

Minä en toivoisi edes pahimman vihamieheni läheisten tulla murhatuksi, taikka yleensä kenenkään ihmisen tai eläimen. Ja kiitos vaan kysymystä, minulta ei onneksi ole murhattu yhtään miestä eikä vaimoa. Huhhuh..

Eiköhän se pitäisi tajuta ilman murhan tapahtumistakin, että niitä hyviä muistoja on ihmisistä, joita todella on rakastanut. Minullakin on hyviä muistoja ihmisestä, josta eroaminen oli aikoinaan todella ikävä asia minulle ja aiheutti jopa jonkinlaisen kriisin, josta oli vaikea toipua. Siitä huolimatta ne ikävät asiat ei tule mieleen vaan ne hyvät, jos joku niistä hyvistä alkaa kysymään.

[Tara]

Tara: voit katsoa sen 45min sen vaikka kuinka monta kertaa osoitteessa: http://www.katsomo.fi

Katsoin kyseisen ohjelman joitakin kertoja ja huomioin samaa kuin jotkut muutkin täällä, eli:

1. Anneli ei sanonut suoraan olevansa syytön, mikä on outoa kun joku kysyy sinulta syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Ensiksi tulisi mieleen vastata "olen syytön", jos sellaista minulta kysyttäisiin.

2. Anneli katsoi silmiin toimittajaa mutta muutamissa ns. "tärkeissä" kohdissa katsoi alas ja lähti sitten kierrellen vastaamaan. Näitä kohtia oli mm. tuo syyllisyys/syyttömyys-kohta ja kun puhuttiin Jukasta.

3. Mitä muistoja Jukasta? No hyviä, periaatteessa. Tämä juttu vaan sotki kaikki muistot. Ihan tosi? Vaikka kuinka joku olisi murhattu niin sulla on rakkaasta ihmisestä muistoja, joita se murha ei todellakaan sotke. Tai mitä sitä nyt muistelemaan, jos siitä ihmisestä, josta ei pitänyt, on päässyt jo eroon. Siltä se minulle kuulosti.

4. Anneli taisi tosissaan ihastua Seppoon, näytti olevan lämpimämpiä tunteita Seppoa kuin Jukkaa kohti. Harmi vaan, että Seppo ei ollutkaan Seppo vaan Harri.

Joo, onhan se siellä, se koko 42 minuuttia. Klikkasin tuota esittelypätkää, 2min ensin.

kiitos
terv hidas..

Haastattelu on nauhotettu ennen veljen puhelinsoittoa syyttäjälle. Toimittaja kyllä tästä mainitsee että lisätutkinta on käynnissä ennen kuin nauha alkaa, mutta haastattelun otsikko on jotain että 'Auerin elämää murhan varjossa'.

Katsoin kaksi kohtaa tarkemmin, Jukka-puheen (muistoista alle 30s) ja Seppo-puheen (n 3 minuttia)..

Jukasta AA puhuu IMO kuin hyvästä lastenhoitajasta, joka välitti lapsista, tuli myöhään töistä, mutta sitten vielä pesi lasten hampaat ja tämmöset, laittoi lapset nukkumaan...

Tuo kohta numero 3 yllä, 16:48 - 16:53, on kiinnostava. Anneli ei saa ensin (2+ sek..) sanaakaan suustaan kun toimittaja kysyy muistoista Jukasta, millaisia. Alkaa pidätellyn oloinen jokin vähän kuin hengitys olisi salpaantua,..'nooh..hhh..yhh...hhhhy..' ja sitten tulee takellen sana 'hy- hyviä periaatteessa, mutta'..

16:48 Millaisia muistoja sinulla on miehestäsi?


16:52 Nooh...etc


Puhuessaan Seposta puhe on vuolasta ja ilmeet eloisat. 3 minuuttia.

20:04 Seppo..


20:24 Se toinen oli vankilasta


21:12 Mä olin sit kärsivällinen että kyllä se..

[MurderMama]

Kääk! Montako miestä tai vaimoa sulta on murhattu vai miten tiedät ettei tuollainen sotke muistoja

Mielestäni aika asiaton kommentti!

Minä en toivoisi edes pahimman vihamieheni läheisten tulla murhatuksi, taikka yleensä kenenkään ihmisen tai eläimen. Ja kiitos vaan kysymystä, minulta ei onneksi ole murhattu yhtään miestä eikä vaimoa. Huhhuh..

Eiköhän se pitäisi tajuta ilman murhan tapahtumistakin, että niitä hyviä muistoja on ihmisistä, joita todella on rakastanut. Minullakin on hyviä muistoja ihmisestä, josta eroaminen oli aikoinaan todella ikävä asia minulle ja aiheutti jopa jonkinlaisen kriisin, josta oli vaikea toipua. Siitä huolimatta ne ikävät asiat ei tule mieleen vaan ne hyvät, jos joku niistä hyvistä alkaa kysymään.

Jaa, no mulla on sitten toisin, ei ole yhtään hyvää sanaa sanottavana eksästäni josta väkivallan saatelemana erosin kohta 7 vuotta sitten

Ehkä tästä juuri huomaamme että ihmiset on erilaisia, reagoivat eritavalla, antavat ulos eri tavalla jne.. Ehkä AA:kin on hieman erilainen kun te tai minä?

[Rouva_Etsivä]

Jaa, no mulla on sitten toisin, ei ole yhtään hyvää sanaa sanottavana eksästäni josta väkivallan saatelemana erosin kohta 7 vuotta sitten

Ehkä tästä juuri huomaamme että ihmiset on erilaisia, reagoivat eritavalla, antavat ulos eri tavalla jne.. Ehkä AA:kin on hieman erilainen kun te tai minä?

Jaa no, ero tuossa kuvailemassani tilanteessa ei ollutkaan henkilöstä, joka olisi minua kohtaan ollut väkivaltainen. Tunteita oli molemmin puolin, joten sillä kai ne hyvät muistotkin selittyy.

Luulisi, että jos Jukan kanssa suhde oli myös hyvä, kuten Anneli kertoo, eikä väkivaltainen, kuten sinä kerrot, niin myös Annelilla voisi olla hyviä muistoja Jukasta?

[Rouva_Etsivä]

Puhuessaan Seposta puhe on vuolasta ja ilmeet eloisat. 3 minuuttia.

Aivan niin, Tara, minulle jäi sellainen kuva tuosta, että enemmän Annelia harmitti se, että Seppo olikin peitehommissa, eikä siis koskaan saavutettavissa, kuin Jukan kuolema. Tällainen kuva jäi tuosta haastattelusta.

Aikookohan Anneli esiintyä vielä muissa haastatteluissa, se jää nähtäväksi..

[pohtiijamiettii]

Olisi se kyllä sairasta, jos ihminen suhteen (Annelihan pitkään luuli suhdetta Seppoon oikeaksi) päättyessä surisi enemmän jonkin aiemman suhteen päättymistä kuin sitä, joka juuri silloin päättyi.

Teidän kirjoituksistanne saa sellaisen kuvan, että koska puoliso on murhattu, siitä ei saa päästä koskaan yli. Koskaan. Ikinä. Ikimaailmassa et rakastu kehenkään uuteen, tai oletkin murhannut puolisosi.

Mutta oikeasti ihminen ajan saatossa sopeutuu. Jos puoliso on kuollut, vaikka niinkin kamalalla tavalla kuin Auerin puoliso, niin vuosien saatossa siitä pääsee jollain tavalla yli (ellei ole ihan emotionaalinen vajakki, joka ei kykene käsittelemään omia tunteitaan ja jää niihin täten ikuisesti jumiin) ja jatkaa elämäänsä. Ehkä löytää uuden puolison, tai ainakin uuden parisuhteen. Ei se niin kummallista ole.

Vai pitäisikö peräti vaatia jokaista, joka on joskus lopettanut jonkin suhteen, olemaan ryhtymättä parisuhteeseen enää ikinä kenenkään muun kanssa, koska tämä uusi suhde jotenkin mitätöi edellisen? Tottakai Auer muistelee lämpimämmin viimeisintä suhdettaan kuin sitä, josta on kulunut kauemman aikaa.

[Rouva_Etsivä]

Olisi se kyllä sairasta, jos ihminen suhteen (Annelihan pitkään luuli suhdetta Seppoon oikeaksi) päättyessä surisi enemmän jonkin aiemman suhteen päättymistä kuin sitä, joka juuri silloin päättyi.

Teidän kirjoituksistanne saa sellaisen kuvan, että koska puoliso on murhattu, siitä ei saa päästä koskaan yli. Koskaan. Ikinä. Ikimaailmassa et rakastu kehenkään uuteen, tai oletkin murhannut puolisosi.

Mutta oikeasti ihminen ajan saatossa sopeutuu. Jos puoliso on kuollut, vaikka niinkin kamalalla tavalla kuin Auerin puoliso, niin vuosien saatossa siitä pääsee jollain tavalla yli (ellei ole ihan emotionaalinen vajakki, joka ei kykene käsittelemään omia tunteitaan ja jää niihin täten ikuisesti jumiin) ja jatkaa elämäänsä. Ehkä löytää uuden puolison, tai ainakin uuden parisuhteen. Ei se niin kummallista ole.

Vai pitäisikö peräti vaatia jokaista, joka on joskus lopettanut jonkin suhteen, olemaan ryhtymättä parisuhteeseen enää ikinä kenenkään muun kanssa, koska tämä uusi suhde jotenkin mitätöi edellisen? Tottakai Auer muistelee lämpimämmin viimeisintä suhdettaan kuin sitä, josta on kulunut kauemman aikaa.

Tummennus minun.

Anneli vaan pääsi yli jo seuraavana päivänä sairaalassa? Oli muuttamassa Turkuun kun nyt ei Jukalla enää ole töitä.

Ei ole kyse suremisesta tässä, vaan lämmöllä muistelee enemmän Seppoa, jonka kanssa ei ollut edes oikeaa suhdetta, mutta Jukasta ei löydy hyviä muistoja?

Joku tässä nyt mättää. Ihme ja kumma, ettei sitä kaikki hokaa.

[Tara]

Hyvä pohtiijamiettii. Minä toivon, että aikanaan AA löytää jonkun ihmisen, johon voi luottaa. Toivon myös, että on totta, että AA on joskus ollut onnellinen ja että se mikä oli parasta joskus ei sittenkään unohtuisi koskaan. En ymmärrä miksi toivoisin hänelle jotakin lisää pahaa, niin että hän ei koskaan toipuisi. Jotkut murhaajat ovat kertoneet että se toipuminen on kuin hidas vuorelle nousu - kuka siitä kertoikaan, se Arvela, pahisten puolustusasianajaja. Kuinka se käy, en tiedä. Kukaan toinen ei voi antaa anteeksi tuollaista tekoa, ja olisi uskomatonta kuulla jonkun murhan tehneen sanovan: Olen antanut itselleni anteeksi! Ei helveti sentään, se tuskin olisi muuta kuin itsepetosta..Se jokin velka jää.. Mutta silti, ei olisi oikein sekään että hän loppuelämänsä kulkisi vaatteitaan repien ja tuhkaa päällensä ripotellen. Ei se että saisi rangaistuksen omasta pahasta teosta ole 'maailman pahuutta'.

[lukutoukka]

Keinotekoisuuden tuntua näissä julkisuudessa tapahtuvissa esiintymisissä voi aistia kaiken 'luonnollisuuden' takaa. Kaikki me haluaisimme uskoa, että perheessä ei voi kahden aikuisen ihmisen kesken tapahtua sellaista, että toinen päätyy murhatuksi ja lapset ovatkin yllättäen ainoita uskottavia todistajia. Kaikki tuntuu olevan jotenkin väärinpäin. Nämä julkiset AA:n haastattelut tuntuvat vain hämmentävän kuvaa ja tuntuu kuin niiden tarkoituskin olisi se.

Hiukan minua hämmästyttää, että ainoa, jolla on äitiinsä tapaamisoikeus on vanhin tytär, vaikka hänellä olisi ehkä parhaat mahdollisuudet kertoa tapahtumien todellinen laita, jos hän pääsisi täysin rauhassa asiaa selvittämään. Ovatko nämä tapaamiset valvottuja?

[lukutoukka]

Hyvä pohtiijamiettii. Minä toivon, että aikanaan AA löytää jonkun ihmisen, johon voi luottaa. Toivon myös, että on totta, että AA on joskus ollut onnellinen ja että se mikä oli parasta joskus ei sittenkään unohtuisi koskaan. En ymmärrä miksi toivoisin hänelle jotakin lisää pahaa, niin että hän ei koskaan toipuisi. Jotkut murhaajat ovat kertoneet että se toipuminen on kuin hidas vuorelle nousu - kuka siitä kertoikaan, se Arvela, pahisten puolustusasianajaja. Kuinka se käy, en tiedä. Kukaan toinen ei voi antaa anteeksi tuollaista tekoa, ja olisi uskomatonta kuulla jonkun murhan tehneen sanovan: Olen antanut itselleni anteeksi! Ei helveti sentään, se tuskin olisi muuta kuin itsepetosta..Se jokin velka jää.. Mutta silti, ei olisi oikein sekään että hän loppuelämänsä kulkisi vaatteitaan repien ja tuhkaa päällensä ripotellen. Ei se että saisi rangaistuksen omasta pahasta teosta ole 'maailman pahuutta'.

Jos asia nyt olisi niin, että AA onkin tehnyt tämän teon ja manipuloinut lapsensakin salaamaan tätä asiaa, niin se toipuminen tuntuu kyseenalaiselta ennen kuin hän on selvittänyt tämän asian oikeasti, varsinkin lastensa kannalta, että he voivat pelkäämättä puhua totta ainakin läheistensä seurassa. Jos tunne-elämä on kuitenkin sellainen, että ei näe vääryyttä siinä, että on tappanut toisen ihmisen, niin silloin toipumisprosesseja ei tarvita. Silloin ihminen voi vain jatkaa elämäänsä siitä mihin se on jäänyt ennen tekoa, jos poliisit vain eivät häiritse. Silloin voi suunnitella elämäänsä vaikka ulkomailla ja ajatella esim. niin, että minähän tiedän, kuinka asiat oikeasti olivat ja tapahtuivat.

[Toripolliisi]

Hiukan minua hämmästyttää, että ainoa, jolla on äitiinsä tapaamisoikeus on vanhin tytär, vaikka hänellä olisi ehkä parhaat mahdollisuudet kertoa tapahtumien todellinen laita, jos hän pääsisi täysin rauhassa asiaa selvittämään. Ovatko nämä tapaamiset valvottuja?

Vanhimman tyttären tapaamisoikeutta on rajoitettu. Luulisi, että ne ovat todellakin valvottuja..

[Rouva_Etsivä]

Silloin ihminen voi vain jatkaa elämäänsä siitä mihin se on jäänyt ennen tekoa, jos poliisit vain eivät häiritse.

"jos poliisit vain eivät häiritse"

Tuosta muistuikin mieleeni taas eräs kohta tuossa haastattelussa, kun Anneli taas mainitsi sen, että häntä "vainotaan".

Ja on epämiellyttävää kun se ei vielä ole kaikille selvää, vaikka hänet on niin nopeasti Hovioikeudenkin puolesta vapaaksi päästetty... Kiertoteitä käypi polku..

[Myrskylintu]

Epäillyn "vankilassa ei ollut yhtään hassumpaa"-asenne itselleni särähti tuossa haastattelussa. Puhuuko näin ihminen, joka on vaatimassa istumisesta jättikorvauksia?
Poliisit ovat pahoja ja linnassa on ihan jees...
Venkulan asenne. Ei mahda mitään, omaan korvaani tuo kuulosti tulevan petaamiselta. Oikein peitemiehen kaverinkin pitkä kakku on että vau...
Psykolologisesti epäilty petaa itselleen ja muille mahdollista tuomiotaan, siltä se kuulosti. "linnassa ei oo yhtään hassumpaa.."
Tämän jälkeen voidaan henkisesti helpommin ottaa vastaan tuomio. Kun on tavallaan jo omaksuttu vankien ajattelutapa. Tämä nyt on vain yksi näkökulma.
Onko epäilty muuten kertaakaan näiden vuosien aikana todistettavasti käyttänyt sanaa "me"? Missään yhteydessä? Aina vaan minäminäminä, ja muut sitten etunimeltä, tai esikoinen-nuorimmainen. No, tuohan voi olla ihan vain omaa tyyliä, ei sen kummempaa.

[tunis87]

Annelin tavoitteena tuossa "vankilassa ei ollut yhtään hassumpaa"-tyylisessä aika kulmia nostattavassa kommentoinnissa oli varmaan osoittaa, ettei hän ole mikään turhasta valittaja, mutta meni aika pahasti puihin.