Mutta jospa kirjan 'teema' oli sellainen, että Jukka tunnisti sen heti, koska oli joutunut samojen asioitten kanssa tekemisiin ennenkin? Kenties saman henkilön kanssa? Todennäköisesti. Olivathan he sentään jo tunteneet vsta -89. 'Itsepäinen sanan saattaja ei jättänyt Jukkaa rauhaan' vaan kokeili taas kerran josko saisi Jukkaan otetta, 'kauan kadoksissa olleesta lampaan' lempeään syleilyynsä ja Herran haltuun, eli hyvässä tarkoituksessa tietenkin - eikö se mene usein näin. Onhan Jukka voinut tietää tästä velipuolesta jo ennestäänkin jotain.. jotain sellaista ettei tuntenut syytä itse ottaa yhteyttä.Kuolemannaakka kirjoitti:No yleensä eri uskontosuuntaukset ovat aika tarkkoja siitä, että levittävät vain "omaa" kirjallisuuttaan. Helluntailaisten teokset eivät välttämättä ihan kirjakauppatavaraa ole muutenkaan. Luterilaisilla ei ole aina kovin hyvää käsitystä "hellareista".
Mutta siis: Jukan velipuoli oli syvästi uskonnollinen ja antoi kirjan, josta Jukka laakista suuttui ja poistui päivällisiltä. On tämä jotenkin erikoinen tilanne kuitenkin. Ei Jukan ja velipuolen välit ole voineet kovin hyvät olla ennen tätä tapaamistakaan. Ei nyt kukaan "normaalisti" tuolla tavalla reagoi, vaikka saisi Koraanin lahjaksi.
Velipuoli puski päälle - kiltisti tehty tietenkin, antaa joulahjan jollekin jonka sielusta on ollut jo vuosia huolissaan. Mutta.. Kysymys, miksi väkisin, tyrkyttää (sitä se on!.. tiedän tästä jotakin), vaikka varmaan jo tiesi, että Jukka ei tällaisesta pitänyt. Reaktiota ei voi muuten ymmärtää. Minusta ihan normaali reaktio.