HÄKE 'nauha' (ketju 2)

[Kuviotapetti]

Kuuntelin uudelleen häke puhelun. Pysyn edelleen kannassani, että se on lapsen eli Amandan ääni, joka kysyy: Mikä sen nimi on? Tai: Mikäköhän sen nimi on. Ääni ei kuulosta matalalta,eikä aikuisen ääneltä. En millään pysty kuulemaan" pysytään linjoilla".

Pystytkö kuulemaan seuraavat repliikit tai osan niistä:

1:39 Anneli: Tuuk sä tänne puhelimee?
1:41 Anneli: Mä meen kattoo tonne.
1:42 Lapsi: Mitä mä sanon?
...
1:46 Tuntematon (häkestä?): Miten mä pääsen linjoil?

Minäkään en pysty millään kuulemaan "pysytään linjoilla".

Kuulen selvästi kaiken tuon, mitä kirjoitat, paitsi sitä en: "Miten mä pääsen linjoil".

[Pieni liekki]

Kuuntelin uudelleen häke puhelun. Pysyn edelleen kannassani, että se on lapsen eli Amandan ääni, joka kysyy: Mikä sen nimi on? Tai: Mikäköhän sen nimi on. Ääni ei kuulosta matalalta,eikä aikuisen ääneltä. En millään pysty kuulemaan" pysytään linjoilla".

Pystytkö kuulemaan seuraavat repliikit tai osan niistä:

1:39 Anneli: Tuuk sä tänne puhelimee?
1:41 Anneli: Mä meen kattoo tonne.
1:42 Lapsi: Mitä mä sanon?
...
1:46 Tuntematon (häkestä?): Miten mä pääsen linjoil?

Minäkään en pysty millään kuulemaan "pysytään linjoilla".

Kuulen selvästi kaiken tuon, mitä kirjoitat, paitsi sitä en: "Miten mä pääsen linjoil".

Tampereen hypermedialaboratorion analyysissä vuodelta 2008 on tuo kohta merkitty naisen sanomaksi seuraavasti: "Miten mä pääsen linjoo?". Mielestäni kohta on sen verran epäselvä, että siinä voi luulla kuulevansa haluamiansa asioita, jos ei saa sanotusta muuten selvää. Kohdassa voi myös olla tallentuneena useita ääniä päällekkäin. En sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö vanhin tytär sanoisi tuossa kohtaa jotain taikka Anneli. Minusta tuossa kohtaa kuuluu kuitenkin voimakkaimpana tuntemattoman naisen ääni. Voi olla, että yritän vielä kuunnella kyseistä kohtaa itselläni olevasta tallenteesta vaihtaen nappikuulokkeet toisiin kuulokkeisiin.

[Kuviotapetti]

Pystytkö kuulemaan seuraavat repliikit tai osan niistä:

1:39 Anneli: Tuuk sä tänne puhelimee?
1:41 Anneli: Mä meen kattoo tonne.
1:42 Lapsi: Mitä mä sanon?
...
1:46 Tuntematon (häkestä?): Miten mä pääsen linjoil?

Minäkään en pysty millään kuulemaan "pysytään linjoilla".

Kuulen selvästi kaiken tuon, mitä kirjoitat, paitsi sitä en: "Miten mä pääsen linjoil".

Tampereen hypermedialaboratorion analyysissä vuodelta 2008 on tuo kohta merkitty naisen sanomaksi seuraavasti: "Miten mä pääsen linjoo?". Mielestäni kohta on sen verran epäselvä, että siinä voi luulla kuulevansa haluamiansa asioita, jos ei saa sanotusta muuten selvää. Kohdassa voi myös olla tallentuneena useita ääniä päällekkäin. En sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö vanhin tytär sanoisi tuossa kohtaa jotain taikka Anneli. Minusta tuossa kohtaa kuuluu kuitenkin voimakkaimpana tuntemattoman naisen ääni. Voi olla, että yritän vielä kuunnella kyseistä kohtaa itselläni olevasta tallenteesta vaihtaen nappikuulokkeet toisiin kuulokkeisiin.

Suosittelen stereokuulokkeita. Olen huomannut että siinä on päällekkäin ääniä. Tilanne on hieman sekava.

[Childofhale]

Tässä on varmaankin kyse siitä miten saman asian voi kuulla eri tavoilla ja sitä mitä on kuullut ensin on vaikea vaihtaa. Samanlainen ilmiö kuin kuvat, joissa voi nähdä kaksi eri asiaa. Ihmisen aivot tahtovat selittää sen mitä aistit vastaanottavat ja tulkintaa voi olla vaikea muuttaa.

"Miten mä pääsen" ja "mikäköhän sen" sekä "linjoil" ja "nimi on" kuulostavat helposti samalta jos äänen laatu on epäselvä. Jos haluaa koittaa kuulla eri tavalla, pitää aktiivisesti miettiä kuulevansa se mitä muut kuulevat ja yrittää useamman kerran. Ensimmäisissä tavuissa on jonkinlaista päällekkäisyytta, voi olla tekninen ilmiö tai sitten Auer ja tytär alkavat puhua samaan aikaan ja tytär lopettaa ensin.

Itse tuumin, Auer voi myös sanoa jotain tyyliin "pidetään se linjoil", mikä tuntuisi myös sopivalta tilanteeseen nähden. On myös täysin mahdollista että lause on mutistu ja epäselvä eli se ei koskaan edes ollut kokonainen, selkeä lause. Jotkut ovat myös muistaakseni ehdottaneet, että tämä ääni tulisi jostain häken päästä?

Miettisin myös kuinka todennäköistä on, että tytär pohtisi tuossa tilanteessa jonkun (lähinnä kai huppumiehen) nimeä.

[Pieni liekki]

Anneli toteaa puhelimen luurin ottavalle tyttärelleen häketallenteen kohdassa 1:43 "Mää, mää soitan poliisil, siel pyydettii et...". En voi sulkea pois sitä, etteikö lapsi voisi tämän jälkeen kysyä: "Mikä sen nimi on?". Jos tuossa kohdassa oikeasti kuuluu tuollainen kysymys, niin pitäisin sitä luonnollisena kysymyksenä 9-vuotiaan lapsen suusta. Hän nähdäkseni voisi tiedustella äidiltään sen poliisin nimeä, jonka kanssa äiti tuossa vaiheessa oli puhelimessa keskustellut. Kaoottisessa tilanteessa Anneliltakin menivät hätäkeskus ja poliisi sekaisin.

[Kuviotapetti]

Anneli toteaa puhelimen luurin ottavalle tyttärelleen häketallenteen kohdassa 1:43 "Mää, mää soitan poliisil, siel pyydettii et...". En voi sulkea pois sitä, etteikö lapsi voisi tämän jälkeen kysyä: "Mikä sen nimi on?". Jos tuossa kohdassa oikeasti kuuluu tuollainen kysymys, niin pitäisin sitä luonnollisena kysymyksenä 9-vuotiaan lapsen suusta. Hän nähdäkseni voisi tiedustella äidiltään sen poliisin nimeä, jonka kanssa äiti tuossa vaiheessa oli puhelimessa keskustellut. Kaoottisessa tilanteessa Anneliltakin menivät hätäkeskus ja poliisi sekaisin.

Kiitos kommentista! On hyvinkin mahdollista. Tai ,sitten tosiaan, lapsi kysyy, että mikäköhän murhaaja on nimeltään?! Mikä mies hän on. Tottakai se voi herättää uteliaisuuden. Varsinkin kun on täysin "kutsumaton vieras" ja tulee väkisin sisälle keskellä yötä.

[Pieni liekki]

Anneli toteaa puhelimen luurin ottavalle tyttärelleen häketallenteen kohdassa 1:43 "Mää, mää soitan poliisil, siel pyydettii et...". En voi sulkea pois sitä, etteikö lapsi voisi tämän jälkeen kysyä: "Mikä sen nimi on?". Jos tuossa kohdassa oikeasti kuuluu tuollainen kysymys, niin pitäisin sitä luonnollisena kysymyksenä 9-vuotiaan lapsen suusta. Hän nähdäkseni voisi tiedustella äidiltään sen poliisin nimeä, jonka kanssa äiti tuossa vaiheessa oli puhelimessa keskustellut. Kaoottisessa tilanteessa Anneliltakin menivät hätäkeskus ja poliisi sekaisin.

Kiitos kommentista! On hyvinkin mahdollista. Tai ,sitten tosiaan, lapsi kysyy, että mikäköhän murhaaja on nimeltään?! Mikä mies hän on. Tottakai se voi herättää uteliaisuuden. Varsinkin kun on täysin "kutsumaton vieras" ja tulee väkisin sisälle keskellä yötä.

Tässä vielä muistin virkistämiseksi edellä olevaan liittyen ote Annelin kirjasta sivuilta 16-17:

...
Seisoin puhelimessa, kun takkahuoneesta kuului tappelun ääniä ja Jukan tuskanhuutoja. Puhelimen vierestä ei nähnyt takkahuoneeseen eikä puhelimen kanssa voinut liikkua, joten en tiennyt, mitä siellä tapahtui. Äänistä päätellen tunkeilija hakkasi veitsellä Jukkaa kerta toisensa jälkeen ja Jukka huusi kivusta joka kerta iskun saadessaan. Pelkäsin, että hän ehtisi kuolla ennen kuin joku tulisi apuun. Ihmettelin, miksi puhelimesta ei kuulunut enää mitään ja miksi kukaan ei tullut pelastamaan meitä.

"Annu!" kuulin Jukan huutavan nimeäni.

Minun olisi mentävä apuun. Ehkä voisin heittää tunkeilijaa jollain esineellä. Sitten muistin, että nainen oli pyytänyt minua odottamaan. Pyysin Amandan puhelimeen. Työnsin luurin hänen käteensä. Selitin samalla, että olin soittanut poliisille ja että siellä oli pyydetty pysymään linjoilla.

Lähdin olohuoneen läpi kohti takkahuonetta ajattelematta, että omakin henkeni saattaisi olla vaarassa. Jälkeenpäin muistelin, että olin ehkä huutanut tunkeilijalle: "Mitä sä teet? Kuka sä oot? Lopeta!" Tunkeilija hyökkäsi välittömästi minua päin. Pyörähdin ympäri, juoksin olohuoneen läpi etuovelle ja vasta siellä huomasin, ettei mies ollutkaan lähtenyt seuraamaan minua.

Palasin nopeasti puhelimeen ja kysyin, tuleeko sieltä ketään. Ei vieläkään mitään. Olin epätoivoinen. Miksi kukaan ei tule? Miksi mitään ei tapahdu? Onko kukaan edes tulossa? Kuuntelin kauhuissani takkahuoneen tuskaisia ääniä - tappamisen ääniä.

"Annu!" Jukka huusi taas surkealla äänellä ja lähdin katsomaan. Ajattelin tyhmänrohkeasti haluavani nähdä tunkeilijan. Puukkomies oli Jukan kimpussa, Jukka lattialla. Näin vilaukselta Jukan kasvot. Puukottaja hyökkäsi minua kohti ja katsoi minua ilmeettömänä suoraan silmiin. Vieraan näköinen mies mustiin pukeutuneena. Pelästyin ja syöksyin pakoon. Tunkeilija ei seurannut perässä tälläkään kertaa.

Menin takaisin puhelimeen.
...

[Hermione]

Häkevirkailijan toimintaan kommentoisin kuitenkin sen verran, että minusta hän on toiminut erittäin ammattitaitoisesti. Hän on lähes tulkoon heti ymmärtänyt, että Jukan ja Annelin perheessä on todellinen hätä kyseessä ja apua pitää saada paikan päälle mahdollisimman nopeasti. Ollessaan poissa linjoilta hän on välittänyt hälytystehtävän tiedoksi poliisille ja ambulanssimiehille. Jos häkevirkailija olisi jäänyt hyvin pitkään esittämään Annelille lisäkysymyksiä, niin avun lähettäminen liikkeelle olisi käsittääkseni viivästynyt. Häkevirkailija myös siirti selkeästi tehtävän jatkohoitamisen itseltään niille poliiseille, jotka olivat matkalla Tähtisentielle tehtävää suorittamaan. Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla näiltä eri viranomaistahoilta, olisiko tällaisen epätavallisen ja kaoottisen tilanteen voinut hoitaa paremmin. Häkevirkailija oli mielestäni kohtalaisen lyhyen ajan poissa linjoilta, jos miettii, mitä hänen on pitänyt tuossa ajassa tehdä.

Oliko vielä vuonna 2006 niin, ettei tehtävää pystynyt siirtämään eteenpäin muuten, kuin poistumalta linjoilta hetkeksi?

Minuutti on vain hurjan pitkä aika silloin, kun on todellinen hätä. Hätäensiapua odottaessa minuutti voi olla kohtalokas.

Pernon murhien tapauksessa häkevirkailija ei litteroidun häkepuhelun perusteella poistunut linjoilta, tämä siis vuonna 2021.

[Pieni liekki]

Häkevirkailijan toimintaan kommentoisin kuitenkin sen verran, että minusta hän on toiminut erittäin ammattitaitoisesti. Hän on lähes tulkoon heti ymmärtänyt, että Jukan ja Annelin perheessä on todellinen hätä kyseessä ja apua pitää saada paikan päälle mahdollisimman nopeasti. Ollessaan poissa linjoilta hän on välittänyt hälytystehtävän tiedoksi poliisille ja ambulanssimiehille. Jos häkevirkailija olisi jäänyt hyvin pitkään esittämään Annelille lisäkysymyksiä, niin avun lähettäminen liikkeelle olisi käsittääkseni viivästynyt. Häkevirkailija myös siirti selkeästi tehtävän jatkohoitamisen itseltään niille poliiseille, jotka olivat matkalla Tähtisentielle tehtävää suorittamaan. Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla näiltä eri viranomaistahoilta, olisiko tällaisen epätavallisen ja kaoottisen tilanteen voinut hoitaa paremmin. Häkevirkailija oli mielestäni kohtalaisen lyhyen ajan poissa linjoilta, jos miettii, mitä hänen on pitänyt tuossa ajassa tehdä.

Oliko vielä vuonna 2006 niin, ettei tehtävää pystynyt siirtämään eteenpäin muuten, kuin poistumalta linjoilta hetkeksi?

Minuutti on vain hurjan pitkä aika silloin, kun on todellinen hätä. Hätäensiapua odottaessa minuutti voi olla kohtalokas.

Pernon murhien tapauksessa häkevirkailija ei litteroidun häkepuhelun perusteella poistunut linjoilta, tämä siis vuonna 2021.

Olen hahmottanut häkevirkailijan toiminnan Ulvilan häkepuhelun aikana niin, että hän on käynyt asiaan liittyen keskustelua hätäkeskuksen päässä jonkun toisen tahon kanssa, jolloin hän on jättänyt perheenäidin langalle odottamaan. Minulle ei ole selvää, miten hätäkeskuksessa tuolloin tai nykyisin toimitaan, vaikka olen muutaman kerran sinne joutunut itsekin soittamaan. Voisi olla ihan hyvä saada koulutusta hätätilanteita varten, mitkä ovat niitä oleellisia asioita, jotka tulisi avunpyytäjän esittää saadakseen kyseessä olevaan tilanteeseen tarvittavaa apua. Mahdetaanko kouluissa kuinka aktiivisesti opettaa lapsille toimimista hätätilanteissa? Löytyykö netistä jotain opetusvideota, missä näytettäisiin häkevirkailijan toimintaa hätäkeskuksen päässä?

[Oppenheimer]

Kylläpäs tuli hyvät naurut , kun kuuntelin Annumamman esityksen todella monen vuoden tauon jälkeen. Toki muistissa oli se järkyttävä puskateatteri, mutta että se oli noinkin kökköä!! Annu muuten huohottaa puhelimessa välillä kuin olisi orgasmin partaalla. Tai onhan se voinut ollakin, kuka tietää. Joillakin noihin murhailuhommeleihin liittyy voimakastakin seksuaalista mielihyvää. Hyvät rahat Annu kuittasi teatteriesityksestään. Taisi tulla ihan puoli miltsiä puhtaana handuun.

Ennen vanhaan saatavissa olleesta nauhasta oli leikattu Amandan kirkaisu, koska se oli muistaakseni poliisin ääniasiantuntijalle liian rankkaa kuunneltavaa kerrasta toiseen. Nyt sekin oli kuultavissa. Ymmärrettävä ratkaisu polliisilta.

[Vekku11]

Anneli toteaa puhelimen luurin ottavalle tyttärelleen häketallenteen kohdassa 1:43 "Mää, mää soitan poliisil, siel pyydettii et...". En voi sulkea pois sitä, etteikö lapsi voisi tämän jälkeen kysyä: "Mikä sen nimi on?". Jos tuossa kohdassa oikeasti kuuluu tuollainen kysymys, niin pitäisin sitä luonnollisena kysymyksenä 9-vuotiaan lapsen suusta. Hän nähdäkseni voisi tiedustella äidiltään sen poliisin nimeä, jonka kanssa äiti tuossa vaiheessa oli puhelimessa keskustellut. Kaoottisessa tilanteessa Anneliltakin menivät hätäkeskus ja poliisi sekaisin.

Kiitos kommentista! On hyvinkin mahdollista. Tai ,sitten tosiaan, lapsi kysyy, että mikäköhän murhaaja on nimeltään?! Mikä mies hän on. Tottakai se voi herättää uteliaisuuden. Varsinkin kun on täysin "kutsumaton vieras" ja tulee väkisin sisälle keskellä yötä.

Tässä vielä muistin virkistämiseksi edellä olevaan liittyen ote Annelin kirjasta sivuilta 16-17:

...
Seisoin puhelimessa, kun takkahuoneesta kuului tappelun ääniä ja Jukan tuskanhuutoja. Puhelimen vierestä ei nähnyt takkahuoneeseen eikä puhelimen kanssa voinut liikkua, joten en tiennyt, mitä siellä tapahtui. Äänistä päätellen tunkeilija hakkasi veitsellä Jukkaa kerta toisensa jälkeen ja Jukka huusi kivusta joka kerta iskun saadessaan. Pelkäsin, että hän ehtisi kuolla ennen kuin joku tulisi apuun. Ihmettelin, miksi puhelimesta ei kuulunut enää mitään ja miksi kukaan ei tullut pelastamaan meitä.

"Annu!" kuulin Jukan huutavan nimeäni.

Minun olisi mentävä apuun. Ehkä voisin heittää tunkeilijaa jollain esineellä. Sitten muistin, että nainen oli pyytänyt minua odottamaan. Pyysin Amandan puhelimeen. Työnsin luurin hänen käteensä. Selitin samalla, että olin soittanut poliisille ja että siellä oli pyydetty pysymään linjoilla.

Lähdin olohuoneen läpi kohti takkahuonetta ajattelematta, että omakin henkeni saattaisi olla vaarassa. Jälkeenpäin muistelin, että olin ehkä huutanut tunkeilijalle: "Mitä sä teet? Kuka sä oot? Lopeta!" Tunkeilija hyökkäsi välittömästi minua päin. Pyörähdin ympäri, juoksin olohuoneen läpi etuovelle ja vasta siellä huomasin, ettei mies ollutkaan lähtenyt seuraamaan minua.

Palasin nopeasti puhelimeen ja kysyin, tuleeko sieltä ketään. Ei vieläkään mitään. Olin epätoivoinen. Miksi kukaan ei tule? Miksi mitään ei tapahdu? Onko kukaan edes tulossa? Kuuntelin kauhuissani takkahuoneen tuskaisia ääniä - tappamisen ääniä.

"Annu!" Jukka huusi taas surkealla äänellä ja lähdin katsomaan. Ajattelin tyhmänrohkeasti haluavani nähdä tunkeilijan. Puukkomies oli Jukan kimpussa, Jukka lattialla. Näin vilaukselta Jukan kasvot. Puukottaja hyökkäsi minua kohti ja katsoi minua ilmeettömänä suoraan silmiin. Vieraan näköinen mies mustiin pukeutuneena. Pelästyin ja syöksyin pakoon. Tunkeilija ei seurannut perässä tälläkään kertaa.

Menin takaisin puhelimeen.
...

CCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCC
Pahoittelen, en ole lukenut kirjaa joten kysynkin, missä kohtaa kirjassa Anneli mainitsee että häntäkin hakattiin?
Koska hänenauhalla on ihan selkeesti, että Annelia oli hakattu jo siinä vaiheessa kun puhelu alkoi

[Vekku11]

Meinaan vaan, että eikö se henki olut jo silloin vaarasaa kun lähti puhelimesta takkahuonetta kohti?
Osumaa oli väitetysti tullut jo silloin.
ELi onko tämä kirjassa miuten ja missä?

[Oppenheimer]

Minusta nauhalla kuuluu yhdessä kohdassa ihan selvästi, kun Annu sanoo tyttärelleen, että "tuus ny sanoon huppumiähel päivää". Onko kukaan muu huomannut tätä kohtaa?

[Pieni liekki]

Meinaan vaan, että eikö se henki olut jo silloin vaarasaa kun lähti puhelimesta takkahuonetta kohti?
Osumaa oli väitetysti tullut jo silloin.
ELi onko tämä kirjassa miuten ja missä?

Murhalesken muistelmat -kirjassa on sivulta 15 alkaen 2. luku Kohtalokas yö Perjantai 1.12.2006, missä Anneli kertoo niistä tapahtumista, joista osa on tallentunut häkenauhalle. Laitetaan tänne vielä lyhyt lainaus sivulta 16 tilanteesta, jossa Anneli saa osansa tappajan puukosta:

...
Jukka seisoi lattialla, ja näytti siltä, että tumma hahmo aikoi hyökätä Jukan kimppuun. Seisoin edelleen sängyn päällä ja ajattelin mennä apuun, kaataa tunkeilijan. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, hahmo kääntyi minua kohti ja tunsin terävän piston rinnassani. Tunkeilijalla oli ase. Tajusin, että olimme hengenvaarassa.

Veitsenisku rintaan sai minut pelästymään niin pahasti, että tästä hetkestä eteenpäin en enää ajatellut vaan vaisto ohjasi minua. Pakenin paikalta niin nopeasti kuin pystyin välittämättä lasinsirpaleista paljaiden jalkojen alla. Jälkeenpäin minun oli vaikea muistaa, mitä kaikkea tapahtui ennen kuin uskalsin mennä puhelimeen. Muistan nähneeni vanhimman lapsemme Amandan jalkeilla. Muistan huutaneeni eteisessä lapsille, että nyt pitää lähteä ulos, koska täällä on joku tappaja, mutta mitään ei tapahtunut. Muistan seisseeni etuoven edessä ulkokuistilla ajattelemassa, etten voi lähteä mihinkään, koska lapset ja Jukka olivat talossa. Muistan miettineeni, mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä. Hullu puukkomies oli Jukan kimpussa. Jotain piti tehdä, enkä tiennyt mitä.

Loppujen lopuksi en keksinyt meille muuta pelastusta kuin soittaa hätänumeroon. Menin keittiöön ja pelkäsin puukottajan lähtevän perääni, jos kuulisi minun soittavan. Soitin kuitenkin.
...

[Vekku11]

Meinaan vaan, että eikö se henki olut jo silloin vaarasaa kun lähti puhelimesta takkahuonetta kohti?
Osumaa oli väitetysti tullut jo silloin.
ELi onko tämä kirjassa miuten ja missä?

Murhalesken muistelmat -kirjassa on sivulta 15 alkaen 2. luku Kohtalokas yö Perjantai 1.12.2006, missä Anneli kertoo niistä tapahtumista, joista osa on tallentunut häkenauhalle. Laitetaan tänne vielä lyhyt lainaus sivulta 16 tilanteesta, jossa Anneli saa osansa tappajan puukosta:

...
Jukka seisoi lattialla, ja näytti siltä, että tumma hahmo aikoi hyökätä Jukan kimppuun. Seisoin edelleen sängyn päällä ja ajattelin mennä apuun, kaataa tunkeilijan. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, hahmo kääntyi minua kohti ja tunsin terävän piston rinnassani. Tunkeilijalla oli ase. Tajusin, että olimme hengenvaarassa.

Veitsenisku rintaan sai minut pelästymään niin pahasti, että tästä hetkestä eteenpäin en enää ajatellut vaan vaisto ohjasi minua. Pakenin paikalta niin nopeasti kuin pystyin välittämättä lasinsirpaleista paljaiden jalkojen alla. Jälkeenpäin minun oli vaikea muistaa, mitä kaikkea tapahtui ennen kuin uskalsin mennä puhelimeen. Muistan nähneeni vanhimman lapsemme Amandan jalkeilla. Muistan huutaneeni eteisessä lapsille, että nyt pitää lähteä ulos, koska täällä on joku tappaja, mutta mitään ei tapahtunut. Muistan seisseeni etuoven edessä ulkokuistilla ajattelemassa, etten voi lähteä mihinkään, koska lapset ja Jukka olivat talossa. Muistan miettineeni, mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä. Hullu puukkomies oli Jukan kimpussa. Jotain piti tehdä, enkä tiennyt mitä.

Loppujen lopuksi en keksinyt meille muuta pelastusta kuin soittaa hätänumeroon. Menin keittiöön ja pelkäsin puukottajan lähtevän perääni, jos kuulisi minun soittavan. Soitin kuitenkin.
...

CCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCC
Lienee täällä mainitukin jossain, mutta kertoisitko "Pieni liekki" kun tunnet varsinkin tun kirjan näin hyvin, onko missään kohtaa mainittu tai Annelin mainintaa
a) kuinka kauan tämä koko homma kesti ovella tuumiskeluineen ym?
b) missä vaiheessa Anneli laittaa jotain jalkaansa, koska tuossa alussahan oltiin paljain jaloin
ja lasinsiruja on...Niitähän ei pimeässä näe
Muistelin kuitenkin, ettei paljaan jalan jättämiä verijälkiä lattialla ollut, vai muistanko väärin