Erkki Auerjärven ja Jari Pekkasen keskustelusta Radio Rapu-kanavalla jäi käsitys, että jonkinlainen soveltuvuustesti (ihan vaikka ÄO-testi) lakia opiskelevillekin olisi paikallaan sen pänttäämisen sijasta, millä oikeustieteelliseen nykyään (ja menneessä) ilmeisesti on päästy.
Esimerkiksi varatuomari
Jari Pekkanen katsoo, että
Nils Gustaffsonin vapauttava tuomio johtui puutteellisesta DNA-näytöstä:
http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/gustafson.wma
”Jäi pisaroita, joista ei voinut sanoa kenen verta ne on” => vapauttava tuomio.
Pekkasen mielestä ilmeisesti olisi pitänyt tuomita elinkautinen – vaikka vapauttavan DNA-näytön ohella muuta näyttöä G:n syyttömyydestä oli vaikka kuinka.
Ks. esim.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 44044.html
Pekkanen suhtautuu valtaansa tuomita ihmisiä kevyehkönlaisesti. Varsin omituisia ovat Pekkasen johtopäätökset myös Auerin tapauksessa.
Jari Pekkanen: ”Mielestäni näen että näillä näytöillä tekijä
ilmeisesti on se, joka nyt on tuomittu”.
Ja perustelut mielipiteelle?
”Oikeuskin on nyt sen todennut, tosin ääni kaksi yksi”
”Vaikea on ketään ulkopuolista hakea.”
”Eikä oikeen löydykään.”
Aurejärvi heittää: "Riittääkö
ilmeisesti elinkautistuomioon"?
Pekkasen mielestä ”ei jää järkevää epäilyä.”
Mutta jatkaa: ”Jääkö järjetön epäily, voi sitäkin ajatella”?
”Järkevänä epäilynä” syyllisyydestä voidaan pitää sitä, että toisenlainen tapahtumakulku kuin syyttäjän esittämä on perustellusti mahdollinen. Onko ”järjetön epäily” sitä, että toisenlainen tapahtumakulku on periaatteessa mahdoton, mutta silti tapahtuisi vapauttaminen? Myönnän: logiikkani menee tässä kohdassa solmuun...
Pekkasen mukaan ”murhakaan ei vaadi täyttä näyttöä”. Hän ottaa esiin
Orvokki Lylyksen tapauksen: korkein oikeus tuomitsi murhasta elinkautisen. Pekkanen kysyy: Onko perusteltua, että murhasta ratkaistaan äänin kolme kaksi, kuten tapahtui? Ja vetää johtopäätöksen: ”
pitäisi olla vähän enemmän ehkä tuomareita pohtimassa”.
En osaa päättää onko tuossa(kin) ironiaa vai ei.... määrä korvaa laadun? Elinkautinen äänin "kuusi – neljä" tai "kaksitoista – kahdeksan" kuulostaisi paremmalta? Moni tuomari on Auerinkin tuomiota pohtinut, tilanne lienee 4 – 5. On siinä ollut järkevää ja järjetöntä epäilyä niin syyllisyydetä kuin syyttömyydestäkin....
Jari Pekkasen osalta keskustelu valaisee, miksi jälki Auerin tapauksessa on sellainen kun on.
Ja näiden pekkasten tielle sattuneet sen kun kärsivät.
http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/aurejarvipekkanen.wma