^^^annaannan tavoin kaipaisin lisätietoa ”tunnistusrivistä” ja vääristä tunnistuksista, joihin olen (näköjään) itsekin ottanut aikanaan kantaa aika riittämättömin taustatiedoin. Pyydän anteeksi. Yritän kaivella arkistoa tarkemmin.
^^Kiitos lisävalaistuksesta, Tara.
^Hei, oma ritarini, jota puolustan vaikka viimeiseen asti... - ei vaiskaan.
KN, AA:n kutsuminen "uniikiksi" - vieläpä tuttavallisesti etunimeä käyttäen - viittaa aika henkilökohtaiseen suhtautumistapaan tähän vakavista rikoksista syytteessä olevaan henkilöön. Eikö olisi tervettä pitää vähän etäisyyttä, vaikket häntä syylliseksi uskoisikaan? Ettei jäisi vaaleanpunaiset lasit päähän...
Täytyy myöntää, että Ulvilan surmavyyhti on poikkeuksellinen; samoin todisteiden epämääräisyys, (jolla tarkoitan esim. ulkopuolisen henkilön yksittäistä, sekoittunutta dna-näytettä, lasten toisistaan poikkeavia tapahtumakuvauksia, muuttuneita tulkintoja hätäkeskustallenteesta ja oletetun "huppumiehen" jälkien katoamista pihamaalla), ja pitkä oikeusprosessi virkamieskanteineen, vaihtuvine tuomioineen ja jälkikäteen täydennettyine tutkinta-aineistoineen.
Murhia, joihin liittyy hyvinkin mielikuvituksellisia lavastustoimia, tapahtuu päivittäin maailmalla. Palaan yhteen omaan, vanhaan viestiini (Kyökkipsykologia-ketju, To Maalis 22, 2012 11:52 pm):
En nostaisi AA:a mihinkään pateettiseen "älykkään rikollisen tai yhteiskunta- ja viranomaisanarkistin" kulttiasemaan, vaikka hänen osoitettaisiin käyttäneen vaikka kymmentä etukäteisnauhoitetta, useassa erässä hävitettyjä tekstiilejä, tiedostoja ja teräaseita ja lastensa manipulointia siirtääkseen viranomaisten epäilyt pois itsestään. Siis jos osoitettaisiin. Rikollisten ihannointi on muutenkin aivan vinoutunutta. On aivan eri asia pitää jonkin rikoksen tutkintaa haasteellisena tai muuten monimutkaisena. Teknisesti esim. Minfossa esitettyjen lavastusskenaarioiden toteuttaminen ei olisi vaatinut suuria ponnistuksia - ainoastaan hyvää tuuria ja alkuperäisen tutkinnanjohdon hyväuskoisuutta. Jos AA todetaan syylliseksi, on hän vain korkeasti koulutettu, kylmäverinen ja luonteeltaan sinnikäs rikollinen, muttei muuten mitenkään poikkeuksellinen perhemurhaaja ja lasten sekä median hyväksikäyttäjä. On niitä ollut ennenkin – ja yksikin on liikaa.jokuvaan kirjoitti:Taas löytyi netistä yksi Ulvilan tapausta muistuttava jenkkiuutinen parin vuoden takaa: http://www.ajc.com/news/dekalb/wife-kil ... 07968.html.
Tiivistetty kuvaus em. tapauksesta:
Vaimon oletetaan kalauttaneen miehensä hengiltä pöytäkoristeella, soittaneen hätäkeskukseen ja kertoneen, että kodin alakerrassa riehuivat ulkopuoliset tunkeutujat miehen kimpussa.
Surman motiivina olivat miehen eroaikeet ja syytökset. Mies oli saanut selville, että vaimo oli ollut uskoton ja väärinkäyttänyt yhteisen firman varoja.
Miehelle oli myös hiljattain otettu suuri henkivakuutus.
Viranomaisten epäilyt heräsivät, koska vaimo käyttäytyi hätäpuhelun aikana oudon rauhallisesti eikä tuntunut kantavan huolta miehensä tilasta, vaikka hänen oli ollut käytännössä pakko kävellä puhelun aikana runnotun miehensä yli mennäkseen avaaman ovea poliiseille. Lavastetut murtojäljet olivat myös turhan siistejä: esimerkiksi huonekalut oli asetettu paikoilleen siten, ettei niihin olisi tullut vaurioita.
Kuten Naakka kirjoitti, olisi tarpeen kuulla sekä alkuperäinen hätäkeskustallenne että Tähtisentiellä tehdyt äänirekonstruktiot (tarkkoine toteutustietoineen), jotta niihin voisi ottaa vakavasti kantaa. Siihen asti täytyy vain spekuloida ja luottaa Minfo-kirjoittajien enemmän tai vähemmän pitäviin ”todisteisiin” ja niihin muutamiin asiakirjoihin, joita netissä on käsillä. Mielestäni rivikansalaisen ei ole tarpeen eikä terveellistä hankkia esitutkintapöytäkirja-aineistoa ja viettää viikko- ja vuosikausia yksittäisen rikostapauksen kimpussa, kun tuomiovalta ja laajempi aineisto on kuitenkin muiden instanssien käsissä. Kuten lukutoukka aiemmin kirjoitti, tämä rikosasioiden vatvominen ei edesauta yhdenkään osapuolen elämää tuomion jälkeen. Ei AA:n eikä lapsiraukkojen – tuli AA:lle tuomio tai ei. Jos ”AA:n tai lasten parasta” haluaisi syystä tai toisesta ajatella, niin eikö rikostapauksen riepottelematta jättäminen olisi ollut kaikkien etu? Mitä iloa esim. turumurre tai Kuolemannaakka kokevat kirjoituksistaan olleen henkeen ja vereen puolustamalleen AA:lle? Kokevatko he, että puolustus on heidän lahjakkaiden tuotostensa ansiosta kyennyt toimimaan tehokkaammin? Rohkenen epäillä. Ja joo, menen kyllä itseeni ja mietin samaa syyttäjän ja syyttömien asianosaisten kannalta – siis syyttömien, joihin AA:kin voi - teoreettisesti - lukeutua. En usko, että neutraalien tai AA:a vastustavienkaan minfolaisten kirjoituksilla on tutkinnan tai yleisen mielipiteen kannalta mainittavaa merkitystä. Pohdiskelevalle tai sosiaalista toimintaa kaipaavalle mielelle tämä kirjoittelu on ajoittain hedelmällistä tai terapeuttista, siinä kaikki.
Tulisin todennäköisesti tuntemaan jonkinasteisia omantunnontuskia, mikäli AA todettaisiin lopulta syyttömäksi. Rankasti olen häntä käsitellyt. Toisaalta voi olla, etten olekaan ollut väärässä. AA voi olla syyllinen. Hän on voinut manipuloida ja hyväksikäyttää lapsiaan. Sen mahdollisuuden myöntäminen tuntuu ´vastaajaa puolustaville´ olevan vaikeampaa kuin mahdollisen syyttömyyden myöntäminen ´vastustajille´. Ja joo, on myös niitä kirjoittajia, jotka tarkastelevat asiaa tasapuolisesti kaikilta kanteilta. Jos AA on syyllinen, hän ansaitsee täyden julkisen paheksunnan. Jos AA on syytön, hän ja perheen lapset ansaitsevat mitä suurimman kompensaation kärsimyksistään sekä anteeksipyynnön sekä viranomaisilta että kaikilta heitä julkisuudessa ´lyöneiltä´ tai riepotelleilta, myös minulta. On valitettavaa, että niin moni ei minun laillani malta odottaa oikeuden lopullista ratkaisua ennen paheksuntansa ilmaisua. Harmittavaa on sekin, että vastaajaa puolustetaan ja tuetaan ilman lopullisen totuuden, kaikkien tutkinnallisten yksityiskohtien ja muun mahdollisen ”sisäpiiritiedon” tuntemista. Kaikki asianosaiset, myös syyttömät, on sysätty gladiaattoreiksi areenalle. Leipää ja sirkushuveja… Ovatko käsitykseni taas mielestäsi hanurista, KN? Ei tulisi yllätyksenä.
Puhu mieluummin elävien salista. 
Hän ei edusta lainkaan sitä arvomaailmaa tai niitä poliittista näkemyksiä kuin minä. On aivan toisella laidalla. Hänen perhekeskeisyytensä ei kiinnosta tällaista piintynyttä poikamiestä. Minulla ei ole oikeastaan mitään yhteistä Auerin kanssa. En koe hänen olevan erityisen viehättäväkään.
