Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 3)

[MurderMama]

Anneli taisi kuvailla huppista juuri niin mitä sillä hetkellä näki. Ainakin osittain.

Kun Anneli palaa puhelimeen, niin nauhalta kuuluu ensin se jokin -> (2:41 - metallinen ääni + vaimeampi kolahdus), ja sitten välittömästi hänen (epämääräinen) äännähdyksensä 2:42 juuri ennen kuin hän tarttuu luuriin 2:42+. Tätä äännähdystä ei ole litteroitu (- vaikeaa se varmaan olisi ollutkin). IMO Mutta se ei ole vain jokin 'henkäys' kuitenkaan, vaikka Anneli kyllä sitten puhuessaan häkelle onkin jonkin verran hengästynyt.

Eli ennen tätä kohtaa: 2:43 Epäilty: Onks sielt tulo jo joku, kuuluu suurin piirtein:
/oih-eih-aut../ nopea, hyvin lyhyt, korkeahkolla ja kireällä tai/ja tunnepitoisella (minun mielestä aversiivisuutta osoittava - 'voimakas vastenmielisyyttä osoittava äännähdys') äänellä kuuluva 'puuskahdus', jonka perään heti kuuluu selvästi se mikä on litteroitu: Onks sielt tulos joku? -2:42. Häke vastaa 2:44 Joo, mä oon apuu hälyttäny... jne..

Minulle tuo äännähdys /oih-eih-aut../toi mieleen erittäin kamalan tapauksen omasta muistista (jonka mieluummin unohtaisin kokonaan, koska jouduin joku kesä taaksepäin tappamaan kivellä linnunpoikasen.. pahasti loukkaantuneen)..se hädän ja tunne, että siinä ei voi kukaan toinen auttaa sillä hetkellä, mutta silti se tunne, että apua, tää on hirveää, mun oli pakko, en voinut muuta..ihan sanaton vastenmielisyys ja jokin mitä ei voinut välttää.. se tunne kun sen on juuri tehnyt. Mikään ei voi sitä tunnetta estää tulemasta pintaan, jos nyt on yhtään mitään tunne-elämää jollain ihmisellä olemassa.. (se menee kyllä ohi nopsaan, sitä ei kerta kaikiaan jaksaisi pitkään kestää - vaikka sellainen jokin paha olo kestääkin aikansa. Kellään kokemusta? no varmaan on! sitten todellakin: haluaa vain unohtaa mitä teki ja mitä näki. Silloin sitä hönkäisee ulos pahaa ja vastenmielistä tekoa ja oloaan 'oi-ei-aak-apua-uuh-äh-hhh-yii--', vaikka ketään ei olis edes paikalla.

Monta sanaa tuli tuohon edelle, minulta. Mutta kuitenkin, vasta tuon kuvaamani 'tunnelman' jälkeen Anneli kysyy onks sielt tulossa joku, ja alkaa kuvailla mitä huppu teki, mitä huppu aikoi tehdä, missä Anneli itse oli sillä hetkellä, mitä itse oli tehnyt (juossut mm ulos?..huppu perässään) sen sijaan, että olisi vastannut häken kysymykseen: Onko hän (tappaja) vielä siellä paikalla.

Mä ihmettelin siinä häkenauhalla kans sitä ihme selittelyä heti. No vaikee tietää mitä kukakin tekis paniikissa tappajan hyökätessä, mut jännää miten Anneli selittää koko aika just et kuka sinne tuli ja mitä se tuli tekemään jne vaikka tuskin hän heti tajus että se tuli tappamaan... Mut jänniä lauseita tosiaan Annelilta.

[Severin A]

Tuo Taran mainitsema vaikeasti kuvailtava äännähdys ja siitä kertomat mielikuvat saivat minut lukemaan rivien välistä, että kyseessä saattaisi olla tuo omaan kylkeen puukolla pisto. "Jotakin vastenmielistä, mikä on pakko tehdä..."

Viime päivinä olen lukenut läpi vanhoja lehtikirjoituksia ja palautellut yksityiskohtia mieleeni. Muuan Satakunnan Kansan juttu parin vuoden takaa jäi vaivaamaan. "Anneli Aueria luonnehditaan "taiteilijatyypiksi" "
(http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satell ... iksi+.html)

"Aueria luonnehditaan "taiteiljatyypiksi"
Harri AaltoLähetä palautetta toimittajalle
Anneli Auerin huomiota herättävä rauhallisuus jo heti hänen miehensä erittäin väkivaltaisen kuoleman jälkeen on puolustuksen mukaan selitettävissä Auerin perusluonteella. Syyttäjä aikoo marssittaa käräjäsaliin useita asiantuntijatodistajia, joiden mukaan Auerin käytös surman jälkeen oli erittäin poikkeavaa.

Puolustuksen mukaan "Aueria voisi kuvata taiteilijatyypiksi, jonka perusluonteena on rauhallisuus ja analyyttisyys".

– Hätätilanteessa hän on toiminut vain oman perusluonteensa mukaisesti, puolustus päättelee."

Koko elämäni ajan lähipiirini on kuulunut jos jonkin alan taitelijoita ja niiden perusteella voin vetää yleisiä johtopäätöksiä; boheemius, tunneherkkyys, varma oma 'tyyli' (pukeutumisesta asumiseen ja kaikkea siltä väliltä), impulsiivisuus, tempperamenttisuus jne.

Analyyttinen ja rauhallinen AA sensijaan on "taitelijaluonne", jota kutsuttaisiin kansanomaisesti 'hajamieliseksi professoriksi', 'kylähulluksi' tai 'kissamummoksi' jne.

Lyhyt 'katu-gallup' pienellä otannalla äsken kertoi mielleyhtymiä sanaparista analyyttinen ja rauhallinen:
-laskelmoiva ja omaa etua tavoitteleva (3)
-laskelmoiva (2)
-kylmäverinen ja tunteeton (2)
-keinottelija (1)
Henkilöt eivät tienneet mihin esitetty sanapari liittyy. (Kaikella sitä tulee kesävieraitaan kiusattua )

[pikasso]

Vai taiteilijaluonne. Niinku lungisti vaan. No johan oli mehevä perustelu!

Toisaalta en ole koskaan voinut käsittää miksi analyyttinen ja rauhallinen ihminen ei käsittämättömän surmatyön jälkeen voisi ja tulisi ollakin liki hysteerinen. Tämä ei mene läpi, ei kertakaikkiaan.

Taran kertoma linnunpoikasesta taas saa mieleni kääntymään enemmän Jukkaan. Kokemusta on vastaavanlaisesta tunteesta. Kuinka sen kertoisi. Ehkä se on kaikkien tunteiden kimppu: raivo, epätoivo, toivo, pettymys, rakkaus, inho jne. eli ei vain negatiivissävytteisiä tunteita. Avaako tämä mitään en tiedä.

[Tara]

Vai taiteilijaluonne. Niinku lungisti vaan. No johan oli mehevä perustelu!

Toisaalta en ole koskaan voinut käsittää miksi analyyttinen ja rauhallinen ihminen ei käsittämättömän surmatyön jälkeen voisi ja tulisi ollakin liki hysteerinen. Tämä ei mene läpi, ei kertakaikkiaan.

Taran kertoma linnunpoikasesta taas saa mieleni kääntymään enemmän Jukkaan. Kokemusta on vastaavanlaisesta tunteesta. Kuinka sen kertoisi. Ehkä se on kaikkien tunteiden kimppu: raivo, epätoivo, toivo, pettymys, rakkaus, inho jne. eli ei vain negatiivissävytteisiä tunteita. Avaako tämä mitään en tiedä.

Luulisin, että ymmärrän, en vain halunnut kirjoittaa asiasta jo tuolla edellä, kun se posti oli muutenkin niin pitkä. Totta, toisiaan vastaan sotivien tunteitten kimppu kyseessä. Halu ja tahtotila + viha, kauhu, inho, kuvotuksen ja säälin tapainen tunne, jonkinlainen myötäeläminen, tunnemuistoja jostain mikä tuli kalliiksi, jokin niin ihana, - varsinainen sekamelska - ja pokka pitäisi pitää! Ei ihme jos pääsee ilmoille jokin yllättävä 'puuskahdus'.

Teko minkä tekee on kauhea, mutta: sen haluaa tehdä, koska on ihan 'välttämätöntä tehdä' se. Ei ole vaihtoehtoa - liossa on liian paljon. Samalla ihminen jollain tapaa eläytyy siihen toiseen, toisen kärsimykseen, aistii sen fyysisesti nahoissaan, - eli tuskin se mitään kovin kivaakaan on. Tämä tunne voi olla ihan 'biologista', toisen kärsimys jollain lailla kuin 'tarttuu' itseen kun sen näkee ja kuulee, jopa haistaa edessään, esim veren hajun, kudosten rutinan, valtoimet tuskan huudot. Eikä voi keskeyttää tekoaan enää.

Samaan aikaan kun tekee sen kauhean teon, tuntee varmaan, kuitenkin, myös 'tyydytystä', mielihyvää siitä, että saa sen tyehtyä mikä on pakko tehdä, että näin tämän pitää mennä (taustalla on ties millainen historia, jokin ehdoton päätös, ehkä tuorekin, - halu kostaa, halu nitistää toinen kuin torakka, ja kun voi sen tehdä, kun huomaa, että pystyy..niin, 'voitonriemun tunne'.. en viitikään sanoa enempää Mutta periaatteessa nautinnollinen, tyydytystä tuottava? Ja silti voi olla samaan aikaan pakokauhun, inhon, pelon ja raivonkin vallassa. Mutta mitään pakotietä ei ole...Cul-de-Sac - Nyt stop: Tähän kuollut piste!

On jotenkin mahdoton uskoa, että olisi olemassa paljoakaan ihmisiä jotka eivät mitään hämmennystä tuntisi, vaikkapa lintua surmatessaan, tai jotain täysin puolustuskyvytöntä olentoa, ihmistä tai eläintä.

[Tara]

Anneli taisi kuvailla huppista juuri niin mitä sillä hetkellä näki. Ainakin osittain.

Kun Anneli palaa puhelimeen, niin nauhalta kuuluu ensin se jokin -> (2:41 - metallinen ääni + vaimeampi kolahdus), ja sitten välittömästi hänen (epämääräinen) äännähdyksensä 2:42 juuri ennen kuin hän tarttuu luuriin 2:42+. Tätä äännähdystä ei ole litteroitu (- vaikeaa se varmaan olisi ollutkin). IMO Mutta se ei ole vain jokin 'henkäys' kuitenkaan, vaikka Anneli kyllä sitten puhuessaan häkelle onkin jonkin verran hengästynyt.

Eli ennen tätä kohtaa: 2:43 Epäilty: Onks sielt tulo jo joku, kuuluu suurin piirtein:
/oih-eih-aut../ nopea, hyvin lyhyt, korkeahkolla ja kireällä tai/ja tunnepitoisella (minun mielestä aversiivisuutta osoittava - 'voimakas vastenmielisyyttä osoittava äännähdys') äänellä kuuluva 'puuskahdus', jonka perään heti kuuluu selvästi se mikä on litteroitu: Onks sielt tulos joku? -2:42. Häke vastaa 2:44 Joo, mä oon apuu hälyttäny... jne..

Minulle tuo äännähdys /oih-eih-aut../toi mieleen erittäin kamalan tapauksen omasta muistista (jonka mieluummin unohtaisin kokonaan, koska jouduin joku kesä taaksepäin tappamaan kivellä linnunpoikasen.. pahasti loukkaantuneen)..se hädän ja tunne, että siinä ei voi kukaan toinen auttaa sillä hetkellä, mutta silti se tunne, että apua, tää on hirveää, m..................

Mä ihmettelin siinä häkenauhalla kans sitä ihme selittelyä heti. No vaikee tietää mitä kukakin tekis paniikissa tappajan hyökätessä, mut jännää miten Anneli selittää koko aika just et kuka sinne tuli ja mitä se tuli tekemään jne vaikka tuskin hän heti tajus että se tuli tappamaan... Mut jänniä lauseita tosiaan Annelilta.

Mulle tulee nyt mieleen, että selostus minkä Auer sitten heti aloitti, oli jotain kuin 'peitepuhetta', - koska hän oli aika tolaltaan sen vuoksi mitä oli oikeasti juuri tehnyt, niin se hänen piti jollain lailla peittää.. oieih...uh..aut.huoh..Tavallaan hyvä sauma alkaa selostaa noita juttuja, tarinaahan se oli tietenkin, mutta periaatteessa kyllä sopi kuvioon. ja meni jollain lailla läpi. Mutta sittenkin. Lapsi vallan unohtui sinne takkahuoneen tienoille jonnekin vain.. ja tämä, lattea toteamus: ai se lähti jo vai, no nii. Sit jatketaan..

[TiiaStiina]

Tuossa vanhassa linkissä vuodelta 2000, vaikka koskeekin aivan erilaista tapausta jossa on aiheena Kyllikki Saari, on juttua mm. siitä, mitä yleensä päätellään kasvojen runtelusta: joko murhaaja on vainoharhainen tai tuntee uhrinsa.

http://www.tiede.fi/artikkeli/129/murha ... ratoriossa

[Severin A]

Tuossa vanhassa linkissä vuodelta 2000, vaikka koskeekin aivan erilaista tapausta jossa on aiheena Kyllikki Saari, on juttua mm. siitä, mitä yleensä päätellään kasvojen runtelusta: joko murhaaja on vainoharhainen tai tuntee uhrinsa.

http://www.tiede.fi/artikkeli/129/murha ... ratoriossa

Olipa mielenkiintoista luettavaa! Vaikka tuo artikkeli on julkaistu 12 vuotta sitten, eivät sen asiatiedot ole pahemmin vanhentuneet. Toki teknikka on harpponut eteenpäin seitsemän peninkulman saappailla, mutta ehkä enemmänkin paremmiksi tarkentuneina laitteina, jotka kykenevät analysoimaan entistä pienempiä todistepartikkeleita.

Suomessa tuntuu edelleen profilointi olevan lapsen kengissä ja lapsipuolen asemassa. Olen yrittänyt miettiä syitä sille, miksi näin on, saamatta aikaiseksi mitään järkeenkäypää päätelmää.

[Valhalla]

Ainakin pari mukavaa apuvälinettä tulee mieleen tuon artikkelin jälkeen käyttöönotetuiksi. Yksi on tietysti erityisesti tunnistamiseen koulutetut koirat. Id-koirat. Sitten sellainen lazermittauslaite joka merkitsee tietokoneeseen muistiin kaikki rikospaikalla heijastetut pinnat ja muodot. Toisinsanoen piirtää tutkan lailla kolmiulotteisen mittapiirroksen tilasta ja siinä olevista esineistä aina pikkuesineitä myöden. Vielä lisäksi kamera joka aallonpituussuodattimin erottelee eri aineita kuvattavasta tilasta tai kohteesta. Esim määrätty suodin piirtää esiin verijäämät ihan luminolin tapaan ja niistä voidaan ottaa kuvat. Ja toisin kuin luminoli näin todisteisiin ei edes kosketa saati, että ne menisivät pilalle.

[Sariola]

Kirjoitan vielä tähän osioon, koska tunnen huonosti yksityiskohtia.

Minun silmäänin ovat pistäneet muutamat yksityiskohdat, jotka viittaavat ulkopuoliseen tekijään.

1) Murhaajan on täytynyt olla hyvin verinen teon tehtyään. Olen saanut sen käsityksen, että AA:n vaatteet ovat olleet melko siistit.

2) AA:lla on ollut pistohaava itselläänkin ja on ollut sen vuoksi sairaalassa. Se ei tosin ole ollut kovin vaikea. Kuka pisti teräaseella AA:ta?

3) On hyvin epätavallista, että murhaaja soittaa kesken murhaamisensa hätäkeskukseen ja viimeistelee murhan puhelun aikana. Ei vaikuta uskottavalta. Miksi syyllinen hälyttää poliisit paikalle jo kesken murhaamisen? Kovin outo ajatus.

4) Lapsi kertoo nähneensä huppumiehen.

Tapaus on tosiaan outo!

[Ailar]

Heinäkuun Alibissa oli Juha Savolaisen tapaus, joka on myös minfossa toisaalla. Savolainen on syytettynä vaimonsa henkirikoksesta. Lehdessä verrattiin tapausta Ulvilan surmaan ja totisesti siinä on yhteneväisyyksiä.

-Jukka Lahti löytyi kuolleena sänkynsä viereltä.
-Rouva Savolainen löytyi kuolleena sänkynsä viereltä.

-Auer kertoi surmaajan rynnänneen yöllä ikkunasta.
-Savolainen ei tiennyt kuinka surmaaja oli yöllä tullut. Ovet olivat lukossa.

-Auer kiistää surmanneensa miehensä puukoniskuin.
-Niin kieltää Juha Savolainenkin.

-Auerin on aiemminkin kerrottu pahoinpidelleen perheenjäseniään.
-Savolaisen kerrottiin hakanneen muijaansa.

-Ulvilan surma-ase löytyi lattialta.
-Laukaan surman ase löytyi keittiön tiskialtaasta.

-Auer oli lähes puhdas veritahroista.
-Savolainen oli täysin puhdas veritahroista (kädet ja vaatteet). Puolustus ilmoitti, että Savolainen oli ollut niin tuhannen päissään, ettei millään olisi kyennyt puhdistautumaan tahroista.

-Ulvilasta löytyi niin hyytynyttä kuin tuorettakin verta uhrista/uhrin läheltä.
-Samoin oli rouva Savolaisen kanssa asia.

Harmillista, että Savolainen on sekaisin kuin seinäkello, eikä pysty luullakseni itseään puolustamaan yhtä pontevasti kuin muuan Auer. Enkä usko, että vanhalle ukolle löytyy edes fanilaumaa, joka häntä puolustelisi.
Harmillista myös, jos mies on ollut tekijänä surmassa, mutta hän ei ole älynnyt rikkoa ikkunaa talostaan

[TiiaStiina]

Edellä olevasta mieleen tullutta:

Miksi Auer rikkoi ikkunan? Epäili, ehkä aivan oikein, ettei olisi osannut tehdä ulko-oveen kovinkaan uskottavia murtojälkiä. Ei kuitenkaan tullut mieleen ettei ikkuna ole uskottava kulkureitti.

[Teleksi]

Vakuutusyhtiöillä saattaisi olla jopa poliisia enemmän asiantuntemusta siitä, miten ihmiset toimivat kun esim. lavastavat murron kotiinsa.

Voisin kuvitella,että näin naisihmisenä ei äkkiä keksisi muuta kuin ikkunan rikkomisen. Joku sorkkarauta voisi toimia, mutta en usko että pystyisin moisella vipuamaan meidän kotiovia auki riittävän nopeasti. Jäljelle jäisi ikkunan rikkominen tai sitten "oho, unohdin ikkunan tai oven auki". Jälkimmäinen olisi hyvä, mutta siinä on se vaara, että huomio kiinnittyy sinuun. Jos esim. Ulvilan kämppä olisi ollut vailla mitään murtojälkiä, ja Annelin tarina olisi että keittiön ovi taisi unohtua auki, niin luulen, että häntä olisi syynätty aika paljon enemmän heti alkuun. Turvallisinta olisi yrittää luoda illuusio että joku tuli, murtautui ja meni.

[Severin A]

Elokuvat ja sarjakuvat suorastaan pursuaa esimerkkejä siitä, kuinka rikotaan ikkuna, kun sisäänmenoon tarvittavia avaimia ei ole taskussa. Unohtui vain se, että akrobaattisimmat sisäänmenot elokuvissa suorittavat ammattitaitoiset stuntmannit. Ja kas! Huppiskin sattumalta kykeni vastaavaan sujuvaan akrobatiaan

Onhan se kutkuttavan mielenkiintoinen kombinaatio; näytelmän käsikirjoitus ja elokuvien stunt-temput. Metkoja asioita mitä sattuma saakaan aikaan

[Toripolliisi]

Edellä olevasta mieleen tullutta:

Miksi Auer rikkoi ikkunan? Epäili, ehkä aivan oikein, ettei olisi osannut tehdä ulko-oveen kovinkaan uskottavia murtojälkiä. Ei kuitenkaan tullut mieleen ettei ikkuna ole uskottava kulkureitti.

Ikkuna kun oli jo jonkin verran rikki ennen loppuhuipennusta. Tytär oli rampannut paikalla metelin vuoksi tasalta ja puolelta ja oli noteerannut rikkinäisen ikkunan. Paha siinä on lähteä kertomaan etuovesta mitään..

[Sariola]

Onhan se mahdollista, että ikkunan rikkominen on lavastusta. Silti pääsyyllinen saattaa olla ulkopuolinen. Minä voin hyvin kuvitella, että tämä mahdollinen ulkopuolinen tuli normaaliin tapaan ovesta, ja samoin poistui normaaliin tapaan ovesta. Ikkuna rikottiin vain lavastustarkoituksessa. Onhan tulijalla voinut olla esim. avaimet. Tai hänelle on aukaistu ovi sisältä päin. Mikään ei estä, etteikö näinkin voisi tapahtua.